Ensinnäkin sacrumia särki kolmeen asti, niin ettei pystynyt nukkuun. C0 on siis oikein kunnolla jumissa - edelleen. Noh, aamulla heräsin tosi outoon uneen.
--
Jostain ihmeen syystä olin isäni hautajaisissa. Tosin myöhemmin selvisi, ettei isäni ollutkaan kuollut. Noh, hautajaiset ei mennyt ihan perusluterilaisen kaavan mukaan. Pappi tuli kirkkoon fillarilla - kyllä alttarille asti. Vaivaja tuntiin sellaisilla Pieni talo preerialla -hevosvankkureilla ja asetettiin kaikkien penkkien taakse pöydälle - arkussaan. Arkku oli tehty ruostumattomasta teräksestä ja painoi kuin synti.
Muistan kuin pappani, joka on siis kuollut jo 10 vuotta sitten, sekä pohjolainen yrittäjä-puhuja Esko Reinonpoika Alanko (kyllä, tiedän hänet mutta ei kuulu lähipiiriini) kantoivat arkun kirkkoon, fillaroivan papin jäljissä. Pappa huusi tullessaan: "Mä olen koko elämäni kantanut vettä navetalta. Miksi nyt vielä pitää ruumiita kannella? Mun tässä ois pitänyt kuolla".
Yhtäkkiä isäni tulikin jostain mun viereen ja totesi: "Älä välitä tästä showsta. Hullun hommaa. Enhän mä ole edes kuollut".
Sitten Esko piti puheen seurakuntien eettisestä sijoittamisesta, pappa olikin se kuollut. Isä ja mä lähdettiin kirkosta niin pian, kun Eskon puhe oli ohi. Sitten heräsin.
--
En edes yritä tulkita tätä...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uni. Näytä kaikki tekstit
torstai 14. toukokuuta 2009
maanantai 9. helmikuuta 2009
Unimaista huojumista (Fedja)
Unimaailmaa viime yöltä.
Oltiin liikenteessä aivovammaisten kanssa Helsingin seudulla. Yksi autollinen oli poppoota. Kuskina aivovamma/whiplash - tuttu etelästä. Jossakin istuskelimme. Muita autossa olevia aivovammaisia en muista. Liekö tunsin. Yhtäkkiä kuskille tulee kiire. Hän etsii huonetta kerrosta ylempänä aulasta, jossa olimma. Paikkaa, jonne hän voisi mennä ottamaan lääkeannoksen. Huuto lääkkeen vaikutuksen loppumisesta oli karmea. Hänellä oli sietämätön olo. Hän huusi isoon ääneen ottavansa Hemohessiä annoksen. Siinä minä sitten miettimään, että uskallanko tuon kuskin kyytiin enää lähteä, kun näyttää olevan vähän aineissa ja aika rajulla päällä.
Seuraavassa hetkissä oltiin kuskin kotona. Kotona oli kuskin vaimo ja vaimon sisar oli toisessa rakennuksessa, joka oli yhdistettynä kuskin taloon. Ystävällistä porukkaa. Siinä sitten hoksasin, että alkaa olla aika myöhä. Minun yöpaikkani oli jossakin kaupungin äärialueella. En tiennyt miten sinne päästään julkisilla ja miten osaan asemalta perille taloon. Ensin luulin, että minun pitäisi asiasta selvitä, mutta sitten tajusin, ettei onnistu. Aloin kyselemään yöpaikkoja. Ei tuntunut löytyvän mistään. Serkkuni ilmestyi jossakin vaiheessa kuvaan. Häneltäkin kysyin. Ei päässyt hänen, eikä hänen siskonsakaan luokse. Toisen talo oli remontissa. Toisen syytä en muista.
Yöpaikka löytyi lopulta ystäväni pienestä yksiöstä. Akku oli lopussa, joten emme saaneet sovittua tapaamispaikkaa. Serkun kanssa lähdettiin kävelemään kohti Hesan keskustaa. Nähtiin hienoja rakennuksia, joita en Hesassa olekaan ennen nähnyt. Jostakin syystä sinne piti kulkea seuraavan rakennelman läpi. Ensin jyrkkiä portaita ylös. Oikealla puolella rakennelmaa oli syvä rotko. Rakennelma oli hutera. Portailla olo oli etova. Tuntui, etten tässä kunnossa pysty kiipeämiseen, mutta pakko oli mennä. Sitten tuli pieni tasanne. Siellä oli joku lintubongari kiikaroimassa. Siinä vaiheessa kun olin tasanteella alkoi rakenne kaatua oikealle. Muut pysyivät paikallaan, mutta minä olin kehikkoni kanssa jo 45 asteen kulmassa kaatumassa rotkoon. Melkoinen kauhun tunne. Jotenkin kehikko siitä vielä kääntyi tasanteen päälle. Lintubongarinaikkonen vähän avusti siinä vetämällä kehikkoa. Hoksasin onneksi, että tasanteen vasemmalla puolella oli tie, johon pääsin turvaan.
Ja tähän sitten heräsin. Pää oli hirveällä mutkalla ja todella huonossa asennossa. Sydän jyskytti ihan täysillä ja voimakas pelkoreaktio päällä. Tuntui tulevan pomputin kylkiluitten sisältä ulos. Ei rauhoittunut pitkään aikaan tosta, vaikka käveleskelin rauhallisesti pitkin asuntoa.
Yöllä tuli sitten oivallus. Pään huono asento veti vagus-hermon ärsytykseen, joka aiheutti sydärin. Mieli tulkitsi tämän pelko-reaktioksi ja alkoi kehittämään aiheeseen liittyvää unikuvastoa. Oireitten alkaessa 1997 minulla oli näitä usein ihan live-versiona. Säännöllisesti iltaisin 5-10min siitä, kun pää oli laitettu nyynyyn, kiihtyi syke hurjaksi. Tulkitsin tilan lähes poikkeuksetta peloksi ja psyykkiseksi häiriöksi, vaikka mitään ei ollut tapahtunut ja luulin oikeasti pelkääväni tosissaan. Pään laittaminen tyynyyn oli vaan niin iso provo niskan hermostolle, että aiheutti reaktion.
Oltiin liikenteessä aivovammaisten kanssa Helsingin seudulla. Yksi autollinen oli poppoota. Kuskina aivovamma/whiplash - tuttu etelästä. Jossakin istuskelimme. Muita autossa olevia aivovammaisia en muista. Liekö tunsin. Yhtäkkiä kuskille tulee kiire. Hän etsii huonetta kerrosta ylempänä aulasta, jossa olimma. Paikkaa, jonne hän voisi mennä ottamaan lääkeannoksen. Huuto lääkkeen vaikutuksen loppumisesta oli karmea. Hänellä oli sietämätön olo. Hän huusi isoon ääneen ottavansa Hemohessiä annoksen. Siinä minä sitten miettimään, että uskallanko tuon kuskin kyytiin enää lähteä, kun näyttää olevan vähän aineissa ja aika rajulla päällä.
Seuraavassa hetkissä oltiin kuskin kotona. Kotona oli kuskin vaimo ja vaimon sisar oli toisessa rakennuksessa, joka oli yhdistettynä kuskin taloon. Ystävällistä porukkaa. Siinä sitten hoksasin, että alkaa olla aika myöhä. Minun yöpaikkani oli jossakin kaupungin äärialueella. En tiennyt miten sinne päästään julkisilla ja miten osaan asemalta perille taloon. Ensin luulin, että minun pitäisi asiasta selvitä, mutta sitten tajusin, ettei onnistu. Aloin kyselemään yöpaikkoja. Ei tuntunut löytyvän mistään. Serkkuni ilmestyi jossakin vaiheessa kuvaan. Häneltäkin kysyin. Ei päässyt hänen, eikä hänen siskonsakaan luokse. Toisen talo oli remontissa. Toisen syytä en muista.
Yöpaikka löytyi lopulta ystäväni pienestä yksiöstä. Akku oli lopussa, joten emme saaneet sovittua tapaamispaikkaa. Serkun kanssa lähdettiin kävelemään kohti Hesan keskustaa. Nähtiin hienoja rakennuksia, joita en Hesassa olekaan ennen nähnyt. Jostakin syystä sinne piti kulkea seuraavan rakennelman läpi. Ensin jyrkkiä portaita ylös. Oikealla puolella rakennelmaa oli syvä rotko. Rakennelma oli hutera. Portailla olo oli etova. Tuntui, etten tässä kunnossa pysty kiipeämiseen, mutta pakko oli mennä. Sitten tuli pieni tasanne. Siellä oli joku lintubongari kiikaroimassa. Siinä vaiheessa kun olin tasanteella alkoi rakenne kaatua oikealle. Muut pysyivät paikallaan, mutta minä olin kehikkoni kanssa jo 45 asteen kulmassa kaatumassa rotkoon. Melkoinen kauhun tunne. Jotenkin kehikko siitä vielä kääntyi tasanteen päälle. Lintubongarinaikkonen vähän avusti siinä vetämällä kehikkoa. Hoksasin onneksi, että tasanteen vasemmalla puolella oli tie, johon pääsin turvaan.
Ja tähän sitten heräsin. Pää oli hirveällä mutkalla ja todella huonossa asennossa. Sydän jyskytti ihan täysillä ja voimakas pelkoreaktio päällä. Tuntui tulevan pomputin kylkiluitten sisältä ulos. Ei rauhoittunut pitkään aikaan tosta, vaikka käveleskelin rauhallisesti pitkin asuntoa.
Yöllä tuli sitten oivallus. Pään huono asento veti vagus-hermon ärsytykseen, joka aiheutti sydärin. Mieli tulkitsi tämän pelko-reaktioksi ja alkoi kehittämään aiheeseen liittyvää unikuvastoa. Oireitten alkaessa 1997 minulla oli näitä usein ihan live-versiona. Säännöllisesti iltaisin 5-10min siitä, kun pää oli laitettu nyynyyn, kiihtyi syke hurjaksi. Tulkitsin tilan lähes poikkeuksetta peloksi ja psyykkiseksi häiriöksi, vaikka mitään ei ollut tapahtunut ja luulin oikeasti pelkääväni tosissaan. Pään laittaminen tyynyyn oli vaan niin iso provo niskan hermostolle, että aiheutti reaktion.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Vauvan ja vatsan hoitelua (Fedja)
Onhan tuota aikoihin eletty, kun meikä nousee sängystä vasta 13:30. Ja oli vielä ylläri, että kello on niinkin paljon, kun lopulta siihen vilkaisin. En tiedä varsinaisesti kuinka paljon on tullut nukuttua, kun aamulla taisin mietiskella pari tuntia ja ennen nousemista välillä mietiskellä ja torkahdella.
Viime yönä muuten vähän aikaa omistin ison vatsan. Oli olevinaan vauva vatsassa. Ja jotenkin se liittyi kaveriin, joka sai toukokuussa vauvan. Aivan kuin olisi ollut sen vatsa "lainassa", irtovatsa siis. Liikkuminen vatsan kanssa oli aivan älyttömän vaikeaa ja lähes puuskutusta. Olihan "vatsa" viimeisillään. Siis vauva syntymässä. Unessa sitten sanoin tälle kamulle, että nyt mää vasta ymmärrään minkälaista tämä vauvan odotus voi loppuajasta olla. Eli empatiakyky kasvoi odottavan suurta vatsaa kohden. En jaksanut olla seisallaan. Piti istua. Samalla ihmetytti, että miten se vatsa voi olla näin suuri. Sitä tuli naureskeltuakin. Tuli myös esille ajatus samanaikaisesti (tämä mahdollista vain unessa) etten pystyisi olemaan tämän vamman kanssa raskaana, kun en kertakaikkisesti pystyisi ja jaksaisi kannatella kroppaani ison vatsan kanssa. Eli lähinnä oli ilmeisesti virtuaalikoe aiheesta. Hyvähän tuo on, ettei ihan elävässä elämässä tarvitse kokeilla, kun nyt tietää ihan kokemustasolla mitä se on.
Seuraavassa hetkessä hoisin sitten sellaista pikkulasta. Taisi olla vuoden ikäinen poikalapsi. Pikkuvesselille oli kova pettymys se, ettei isä töiltään jaksanut huomioida sitä ja purki mulle pettymystään. Minähän pidin kidistä ja hoitelin sitä. Äiti oli jokseenkin välinpitämätön, mutta lapsi ei jostakin syystä kiinnittänyt tähän huomiota. Lopulta, kuten arvata saattaa, lapsi kiintyi minuun, kun niin tiiviisti sitä hoitelin ja sen äiti ja iskä olivat toissijaisia tärkeysjärjestyksessä.
Viime yönä muuten vähän aikaa omistin ison vatsan. Oli olevinaan vauva vatsassa. Ja jotenkin se liittyi kaveriin, joka sai toukokuussa vauvan. Aivan kuin olisi ollut sen vatsa "lainassa", irtovatsa siis. Liikkuminen vatsan kanssa oli aivan älyttömän vaikeaa ja lähes puuskutusta. Olihan "vatsa" viimeisillään. Siis vauva syntymässä. Unessa sitten sanoin tälle kamulle, että nyt mää vasta ymmärrään minkälaista tämä vauvan odotus voi loppuajasta olla. Eli empatiakyky kasvoi odottavan suurta vatsaa kohden. En jaksanut olla seisallaan. Piti istua. Samalla ihmetytti, että miten se vatsa voi olla näin suuri. Sitä tuli naureskeltuakin. Tuli myös esille ajatus samanaikaisesti (tämä mahdollista vain unessa) etten pystyisi olemaan tämän vamman kanssa raskaana, kun en kertakaikkisesti pystyisi ja jaksaisi kannatella kroppaani ison vatsan kanssa. Eli lähinnä oli ilmeisesti virtuaalikoe aiheesta. Hyvähän tuo on, ettei ihan elävässä elämässä tarvitse kokeilla, kun nyt tietää ihan kokemustasolla mitä se on.
Seuraavassa hetkessä hoisin sitten sellaista pikkulasta. Taisi olla vuoden ikäinen poikalapsi. Pikkuvesselille oli kova pettymys se, ettei isä töiltään jaksanut huomioida sitä ja purki mulle pettymystään. Minähän pidin kidistä ja hoitelin sitä. Äiti oli jokseenkin välinpitämätön, mutta lapsi ei jostakin syystä kiinnittänyt tähän huomiota. Lopulta, kuten arvata saattaa, lapsi kiintyi minuun, kun niin tiiviisti sitä hoitelin ja sen äiti ja iskä olivat toissijaisia tärkeysjärjestyksessä.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Hämärää (Fedja)
Eilen kun lopulta siten aloin taas hoitamaan itseäni, illalla, kaikki meni hyvin jonkun aikaa. Olo helpotti ja keveni, kun kiristykset vähenivät. Lopulta kalvo alkoi löysätä jo päässäkin sen verran, että nenästä alkaa kulkua sellainen kalvon rapse. Rapsetta kuuluu koko ajan kallon sisältä, mutta sitten kun ollaan hyvässä jamassa, se alkaa kuulua nenästä, niin, että ulkopuolinenkin kuulee sen. Samalla alkoi väsyttää.
Mamma soitti ja oli energiaa täynnä. Meinasi, että laitetaan kuntoon nyt sinun eläkejuttusi. Minun tulevaisuuden eläkekertymä lasketaan yliopiston palkan mukaan, jossa olin töissä 1v 2kk opintovapaalla ennen vakityöpaikkaan palaamista. Kun palasin takaisin vakinaiselle, olin sen verran huonossa kunnossa, että tajusin 8-tuntisen työpäivän olevan utopiaa. Kuukauden sairasloman päätteksi hain aktiivisena mimminä työkokeilua. Enkä pystynyt siihenkään ja jäin sairaslomalle. Sairasloma-ajan päätteksi alkoi kuntoutustuki, joka on määräaikaiseläke. Tämän summa määräytyi työkokeilutapahtumapäätöksen mukaan. Työkokeilun liittyvä tuki l. minun määräaikaiseläkkeen kokoinen summa maksettiin työnantajalle ja minä sain täyttä palkkaa. Määräaikaiseläkkeen summan tulevan ajan eläke lasketaan opintovapaa-ajan työnantajan mukaan, koska se oli työnantajani 6kk:sta 5kk ennen työkokeilun hakua. Silloin minulla oli 1000 e pienempi palkka kuin vakityönantajalla, jossa olin ollut 3.5 ennen opintovapaata. Eli tässä nyt saatetaan kärsiä koko elämä siitä, että olin itse liian aktiivinen työkokeilutoimenpiteessä. Jos en olisi hakenut työkokeilua, olisin mennyt takaisin vakkarille töihin ja sairastanut heidän leivissään puoli vuotta, tulevaisuuden eläkekertymä olisi laskettu vakkarin palkan mukaan. Silmät luppasi puhelimessa ja ei jaksa kiinnostua asiasta. Valitus on vakuutusoikeudessa tosin ollut yli vuoden päivät. No, kaivelen paperit ja annan veljelle, mammalle ja papalle, jos haluavat niille tehtävän jotain. Itse ei jaksa joka asiaa huolehtia.
Niin ja tämä hämäryys. Tuohon asti kuntoilu oli ok ja ajattelin, että tässähän pääsee vielä kunnolla nukkumaan. Sitten vielä alkoin pumpata, kylläkin varovasti, rintarangan ongelmakohtaa. Kummallista. Kun pidän rintarangan jännittyyneenä, olo on ok. Tai jos laitan kädet pään päälle, niin r-ranka ihan ok. Kun lasken kädet ja myös hartiat alas, rintarangasssa tuntuu joku ihme tukos, iso sellainen. Tuota kohtaa sitten liikuttelin pikku hiljaa. Siitä tulee ihmeellisiä tuntemuksia koko pallean ja rintarangan kalvojen alueelle. Seurauksena oli sitten se, että kireys päässä meni taas hirveäksi. Älyttömät vedot päähän, hammassärkyä oikealle, pään päälle tuli kylmä alue. Jalat meni kylmiksi ja vasen jalka alkoi kouristaa tuolta nilkasta ja varpaista. Tuossa jalkaterässä on muulloinkin sellaista jännitystä, kun olen venytellyt ja välillä muutoinkin, että vartaat menee ihan kippuraan, mutta eilen oli muutamaa astetta voimakkaampi jännitys. Toinen vaihtoehto kouristelusta on se mikä oli eilen. Isovarvas jännittyy alaspäin ja muut varpaat ylöspäin tai toisin päin. Lisäksi eilen nilkka eli omaa elämänsä. Mukava tunne, kun jalka liikkuu itsestään ja varpaat kääntyilee ihan ilman käskyä. Sain jonkin verran raihoitettua tilannetta kallon painelulla l. CST:llä.
Siihen meni sitten yöunet, kun tuli tuo kova kiristys ja tabua haettiin joskus yöllä, kun uni ei tule. Tuo kiristys vie yöunet melko tehokkaasti. Mikäkähän siinäkin.
Mamma soitti ja oli energiaa täynnä. Meinasi, että laitetaan kuntoon nyt sinun eläkejuttusi. Minun tulevaisuuden eläkekertymä lasketaan yliopiston palkan mukaan, jossa olin töissä 1v 2kk opintovapaalla ennen vakityöpaikkaan palaamista. Kun palasin takaisin vakinaiselle, olin sen verran huonossa kunnossa, että tajusin 8-tuntisen työpäivän olevan utopiaa. Kuukauden sairasloman päätteksi hain aktiivisena mimminä työkokeilua. Enkä pystynyt siihenkään ja jäin sairaslomalle. Sairasloma-ajan päätteksi alkoi kuntoutustuki, joka on määräaikaiseläke. Tämän summa määräytyi työkokeilutapahtumapäätöksen mukaan. Työkokeilun liittyvä tuki l. minun määräaikaiseläkkeen kokoinen summa maksettiin työnantajalle ja minä sain täyttä palkkaa. Määräaikaiseläkkeen summan tulevan ajan eläke lasketaan opintovapaa-ajan työnantajan mukaan, koska se oli työnantajani 6kk:sta 5kk ennen työkokeilun hakua. Silloin minulla oli 1000 e pienempi palkka kuin vakityönantajalla, jossa olin ollut 3.5 ennen opintovapaata. Eli tässä nyt saatetaan kärsiä koko elämä siitä, että olin itse liian aktiivinen työkokeilutoimenpiteessä. Jos en olisi hakenut työkokeilua, olisin mennyt takaisin vakkarille töihin ja sairastanut heidän leivissään puoli vuotta, tulevaisuuden eläkekertymä olisi laskettu vakkarin palkan mukaan. Silmät luppasi puhelimessa ja ei jaksa kiinnostua asiasta. Valitus on vakuutusoikeudessa tosin ollut yli vuoden päivät. No, kaivelen paperit ja annan veljelle, mammalle ja papalle, jos haluavat niille tehtävän jotain. Itse ei jaksa joka asiaa huolehtia.
Niin ja tämä hämäryys. Tuohon asti kuntoilu oli ok ja ajattelin, että tässähän pääsee vielä kunnolla nukkumaan. Sitten vielä alkoin pumpata, kylläkin varovasti, rintarangan ongelmakohtaa. Kummallista. Kun pidän rintarangan jännittyyneenä, olo on ok. Tai jos laitan kädet pään päälle, niin r-ranka ihan ok. Kun lasken kädet ja myös hartiat alas, rintarangasssa tuntuu joku ihme tukos, iso sellainen. Tuota kohtaa sitten liikuttelin pikku hiljaa. Siitä tulee ihmeellisiä tuntemuksia koko pallean ja rintarangan kalvojen alueelle. Seurauksena oli sitten se, että kireys päässä meni taas hirveäksi. Älyttömät vedot päähän, hammassärkyä oikealle, pään päälle tuli kylmä alue. Jalat meni kylmiksi ja vasen jalka alkoi kouristaa tuolta nilkasta ja varpaista. Tuossa jalkaterässä on muulloinkin sellaista jännitystä, kun olen venytellyt ja välillä muutoinkin, että vartaat menee ihan kippuraan, mutta eilen oli muutamaa astetta voimakkaampi jännitys. Toinen vaihtoehto kouristelusta on se mikä oli eilen. Isovarvas jännittyy alaspäin ja muut varpaat ylöspäin tai toisin päin. Lisäksi eilen nilkka eli omaa elämänsä. Mukava tunne, kun jalka liikkuu itsestään ja varpaat kääntyilee ihan ilman käskyä. Sain jonkin verran raihoitettua tilannetta kallon painelulla l. CST:llä.
Siihen meni sitten yöunet, kun tuli tuo kova kiristys ja tabua haettiin joskus yöllä, kun uni ei tule. Tuo kiristys vie yöunet melko tehokkaasti. Mikäkähän siinäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
