Web pages are in English.
http://halozone.com/broken_neck/broken_neck.shtml
Ps. Juttu on erittäin Jeesus-pitoista, mutta haitanneeko tuo. ;)
Olen 28-vuotias Taistelija, jolla on melkoisesti tahdonvoimaa, ajatuksia, aikaa ja energia. Blogini sai alkunsa, kun jäin sairaslomalle niskan retkahdusvamman ja selkäytimen venytysvamman seurauksena 08. Toteutan täällä luovuuttani, yritän oivaltaa elämästä jotain, kerron kuntoutumisestani sekä puran turhautumistani. Tämä on privaattiblogini ja tekstit ovat mielipiteitä ja tulkintoja. Sinä voit lukijana muodostaa omasi ja jakaa ne kommenteissa. Tervetuloa!
Web pages are in English.
http://halozone.com/broken_neck/broken_neck.shtml
Ps. Juttu on erittäin Jeesus-pitoista, mutta haitanneeko tuo. ;)
Sitten kun jaksan kannatella nuppia noilla n. 2 minuuttia, olen kuulemma suht terve. Nyt mennään 45 sekunnissa ja on hinkattu noita kesä-maaliskuu. Mutta FT:n mukaan lihasten paraneminen nopeutuu loppua kohti! Hermosto onkin sit oma arvoituksensa. Tosin sekin on ollut PALJON parempi kohta 10 päivää. :) Jopa aamusin kun herää, jalat on lämpimät. Ei ole ollut vuoteen.
Nyt vaan tarttis sitä paljon puhuttua malttia ja sinnikkyyttä, vaikka tipun taatusti kuiluun vielä monta kertaa ennen seuraavaa fyssariaikaa.
Tänään oon yrittänyt ottaa rennosti. Aamupala ja safkakin tuli naistenpäivän kunniaksi suoraan sänkyyn. Rennosti ottaminen on yllättävän hankalaa, kun on parempi olo. Väkisin tulee mieleen, että hipsinpäs nyt ihan vähän tekeen ojentajia vessaan. Tai käynpäs tankkaamassa raejuustoa - puolen tunnin välein. Vai istuisko hetken koneella ja kirjoittai yhden jutun? Tai jospas tekis jalkoja pilatesnarulla. Kenties mobbais kitalakea Kaalimadolla? Vai pitäiskö vääntää haboja juomapullolla? Hmm, myös blogia vois kirjoittaa puhelimella. ;)
EI. Nyt ei saa huhkia liikaa.
Huomenna tulee frendi kylään, joten sit saa huhkia luvalla.
- kuukautisilta
- synnytykseltä
- hiivatulehduksilta
- immenkalvon lukkoilulta/jumitukselta
- mammografialta
- kylmiltä metallisilta gynokologivälineiltä sekä tietenkin
- liian suurelta palkalta
- johtajatason työtehtäviltä.
Mutta toisaalta jäisimme vaille:
- Libressen maatuskamummo- tai Burberry-kuvioista alushousutaidetta
- tunnetta oman lapsen saamisesta syliin nihkeänä ja verisenä pikkukäärönä
- komeiden apteekkaripoikien tapaamisesta Canestenia ostaessa (Vink, vink Treen Terveystalon alakerran apteekin Jussi, älä anna mitata verenpainetta;)
- persreiälle valoa -liikkeen helppoudesta, kun mikään ei paina pallia vasten (siis tuolia)
- suloisilta röntgenhoitajakundeilta mammografiahuoneessa (Koskiklinikka, kappas)
Sanoma lienee selvä,
hyvät naistenpäivät! :)
Eniten pisteitä kerännyt ei saa palkinnoksi tällä kerralla yhtikäs mitään. Olen kitsaalla tuulella, kuten C7.
Onneksi olkoon tyhjäksi jo näin etukäteen! ;) Ja nyt me lähdemme LoisLanen kanssa rodeoon. Kuultiin, että Laukontorilla olisi tänään aito espanjalainen senjor ja härkä! Jihaa!
Kysymys kuuluukin:
Millä tänään hankkimallaan välineellä Tahdonvoimaa mobilisoi kitalakeaan kuvassa? Tarkimman vastauksen antanut saa palkkioksi luvan hankkia itselleen moisen vempeleen, jollei jo omista sitä. ;)

Sitten vaikein osuus: sheivaus ja varpaankynsien leikkaus. Viime kerrasta oppineena nyt ei venytetty selkäydintä. Onhan se hankalaa mennä kyykkyyn tai kumaraan, ilman että ydin venyy, mutta ainakin sen venytyksen voi yrittää minimoida. Huh, onnistuin leikkausoperaatiossa ilman hönttiä oloa.
Sitten vähän aikaa lepiä ja välipalalle. Ehrmannia, meetwursti-leipää ja raejuustoa odottamassa. Mutta, mutta... Nyt tapahtuu paha etikettivirhe. Muuten niin suloisen viehättävään asustekokonaisuuteeni tulee särö. Suorastaan repeämä. Jos rehellisiä ollaan, niin kraatirin kokoinen aukko!
Joudun laittamaan pehmeäpohjaiset sporttikengät jalkaan, että pystyn talsimaan keittiöön. Törkeää. Koko silkkiunelmani viehätysvoima katoaa sen sileän tien. Ei siis muuta kuin kauhtuneet ruutukotihousut takaisin jalkaan ja miehen liian iso t-paita päälle. Se siitä söpöydestä.
Äiti on opettanut, että rumat ne vaatteilla koreilee, ja että sisäinen kauneus tärkeämpää. Totta. Tallustelen tyytyväisenä lenkkareilla ensin välipalalle ja sen jälkeen vessaan hinkkaamaan ojentajia.
Mutta hei, ojentajia ei voi tehdä limenvihreällä kumpparilla ilman, että on limenvihreä-vaaleanpunainen pikeepaita sekä siihen sopivat vaaleanpunaiset Puman kollarit päällä. ;)
Vai vaiko?
Kuin salama kirkkaalta taivaalta heitti spasmit molempiin jalkoihin, ja ne painaa tuhat kiloa. Kun koittaa tehdä lonkan kääntöä, kinnaa ihan pirusti. Ja perse on kipeä kuin vanhalla homolla konsanaan. No, vakuutan itselleni, että nyt se korjaa niitä vikoja, jotka on tullut ensimmäisenä. ;)
Hitto, fyssarikin on lomalla viikon, ettei voi kysellä. Mä olen tullut hänestä riippuvaiseksi. Varmaan sanois, että 'normaalia'. Siis mulle! Meille. Niin kauan, kun jalat kantaa, enkä halvaannu, pärjään.
Jossen ihan väärin muista, niin Mustiakin on viety aikoinaan sairaalaan monia kertoja ko. jutun takia. Tuolloin ei Musti tarkoituksella polvistunut Isä Lavinin eteen, vaan hältä lähti voimat jaloista ja tippui polvilleen kuin russakka. Toki lekurit oli heti sitä mieltä MS-tautihan se siellä tekee tuloaan. Kaikki tutkittiin moneen, moneen ja vielä useampaan kertaan. Ja tietänette lopputuloksen? Ei oireita selittäviä löydöksiä.
Nyt jos ois kortisonipiikki, iskisin sen kankkuun. No, kokeillaan ensin tätä 90 asteen kulmaa + pumppauksia. Meneekö oikein selkävaivaiset? Niska teki äsken positiivisen käänteen. Aukesi itsestään! Ihana lämmin olo valtasi pään. Oih. Mutta jaloissa on samanlainen fiilis, kun ostaessaan ensimmäisen kerran väärillä papereilla kossua ja Pinkcattiä 15-vuotiaana - jäissä.
Niillä papereilla kuljin muuten tyytyväisenä 22-vuotiaaksi, kunnes ikä riitti kaikkiin mestoihin. Enhän voinut vaihtaa omiini 18-vuotiaana, koska kaikki poket tiesi mun 'valenimen' ja henkilöllisyyden. Koomista! Sen siitä saa, kun on itse 16 ja poikaystävä täysi-ikäinen...
Ei kannata.
No, hyvinhän se sujui, mutta nyt vilisee edelleen silmissä mandariini. Ja tuli entistä hönömpi olo. Hiukkasen häikkää hermotuksessa. ;)
Saatanan saatana, pakko mennä hakemaan toinen kuppi kahvia, vaikka sattuis kuinka paljon. Jalassa on muuten lähes 200 euron lenkkarit, mutta joka askel on niilläkin yhtä helvettiä. Ja noihin kenkiin (lue: tuon hintaisiin kenkiin) ei enää tukipohjallisia tule. ;) Etenkin jos arvaukseni LoisLanen pohjallisten maksimaalisista tukitoimenpiteistä osuu lähelle...
Jos olisin sikatilallinen, hyppäisin nyt teuraskuormaan tämän hedarin takia. Eiks se niin ole, että kapu uppoaa laivansa mukana ja isäntä seuraa sikojaan?
Laitan sinne vielä selvityksen (vaihteeksi!) siitä, että kyseessä oli normi lekurikäynti + LISÄKSI tehtiin se B-lausunto, ja käyntitiedoista kopion, niin saattaa mennä läpi. Huh, huh. Ja tarvivat Kelasta sitten myös sen alkuperäisen lausunnon, jotta korvaavat sen. Ja se pätee kaikessa, myös E-lausunnoissa.
Näin opimme taas lisää.
Ps. Vitun huono olo tänäänkin.
Varsin invalidisoiva sairaus. Sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. En muuten todellakaan aio synnyttää tämmöisen hermoston omaavia lapsia, eli en siis tee lapsia. Jos mies niitä tahtoo, tehköön ne jonkun toisen kanssa. Sehän olisi silkkaa vittuilua lapsilleen, kun on kokenut sen, miltä tuntuu olla elossa oleva kuollut, jonka keskushermosto ei toimi. En toivoisi omaa kohtaloani, tai pientä osaakaan siitä, kenellekään.
Nyt mä meen nukkuun. En ees jaksa syödä, vaikka päivällinen oottais edelleen ja nälkäkin olisi. Miksi panostaa mihinkään, jos kerta sairas on kuitenkin 24/7, eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa? Niinpä. Niin turhauttavaa, ettei haittaa vaikka välillä on syömättä monta päivääkin. Meikata (eli sutasen poskipunaa, taivutan ripset + heitän huulikiiltoa) jaksan joka aamu. ;)
Täytyis osata pitää lepopäivä, tai muuten räsähtää ja kunnolla. Oon mennyt vikan viikot aika helvetin paljon enemmän kuin aiemmin. Vaan kun en osaa levätä. En tahdo. Se ei sovi mulle. Pitäis olla aktiivinen! Siksi hiippailen lenkkareissa pitkin taloa ja funtsin, että miten mun hermosto ei muka kestä ylhäällä oloa vielä vuodenkaan jälkeen?
C7 on aivan tiltissä. Sattuu niin saatanasti alarankaan ja se on kivikova. Samanlainen mitä pää silloin aikoinaan. Ai, jai, jai. Selkä tippuu siististi. Ja kädet on ihan jäiset... Pahoja merkkejä, jotka poikii pahoja asioita, jossei nyt osaa lepää.
Onneksi olen saanut siskolta lahjaksi punaiset karvaiset käsirauhat, jotka roikkuu tuolla patterissa sängyn päässä. Taidan huomenna kiinnittäytyä niilä makuulteen sänkyyn, ja pistää avaimet miehen mukana duuniin. Tosin, sit täytyis kusta pulloon, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttavalta. Mutta toisaalta, jos vaihtoehtona on se, että kroppa kilahtaa kahdeksi viikoksi, niin pulloon pissailu on pikkujuttu. Niinhän ne purjelentäjätkin tekee. Kuka sitä nyt hyvillä nosteilla lähtis alas, jos sattuu vähän vessattaan? Vai oonko isä Lavin oikeassa? Sähän sen tiedät, kun oot moista lajia harrastanut.
Välillä aina mietin, että kyllä ihmisellä täytyy olla hyvä mielikuvitus (tai helvetin tylsää), että pystyy kirjoittaan parhaimmillaan viittä tekstiä päivässä blogiin. Ja joskus on ihan fiksujakin mietteitä mukana. ;) Harvoin. Mutta on kuitenkin...