Tammela1961 (Tahdonvoimaa)

Hetken mielijohde toteuttaa kuvasarja:
Tammela1961.

Sairastelun aikana on kertynyt kännärillä, pokkarilla ja järkkärillä 2131 kuvaa. Kun olen kunnossa, toteutan niistä valokuvanäyttelyn, joka kertoo tarinani. Tässä esimakua.

Edit:
Sorry, en saakaan näyttää vatsalihaksia, puolikasta nänniä ja rintalihaksia täällä, joten nappasin yhden kuvan pois... ;)


Kaikki kuvat copyrighted by Tahdonvoimaa.

Päivän (perverssiltä vaikuttava, muttei ole sitä) kuvapähkinä (Tahdonvoimaa)

Koska niskani ei tykkää tärinästä, sain ohjeeksi siedättää sitä joka päivä kevyellä värinällä. Vaihtoehtoina oli resonaattoriputki tai sähköhammasharja. Kunnollista sähköhammasharjaa ei nyt ole varaa hankkia, ja paskaa en osta. Myös resonaattoriputki on kadoksissa.

Kysymys kuuluukin:
Millä tänään hankkimallaan välineellä Tahdonvoimaa mobilisoi kitalakeaan kuvassa? Tarkimman vastauksen antanut saa palkkioksi luvan hankkia itselleen moisen vempeleen, jollei jo omista sitä. ;)

Silkkiä ja lenkkareita - uusi TV-sarja ;) ;) (Tahdonvoimaa)

Halusin olla tänään nätti. Niinpä puin upean silkkiyöpaitani - koomista sinänsä - aamulla. Oikein on hienot pitsit sun muut kauluksessa, syvään uurettu kaula-aukko sekä silkkinauhaa ympäri ämpäri vaatetta. Meikkasin, laitoin tukan ja vedin Jean-Paulia tuoksuksi. Hitto, kun oli kaulatuki kaulassa ja tuoksu tietenkin pinttyi siihen...

Sitten vaikein osuus: sheivaus ja varpaankynsien leikkaus. Viime kerrasta oppineena nyt ei venytetty selkäydintä. Onhan se hankalaa mennä kyykkyyn tai kumaraan, ilman että ydin venyy, mutta ainakin sen venytyksen voi yrittää minimoida. Huh, onnistuin leikkausoperaatiossa ilman hönttiä oloa.

Sitten vähän aikaa lepiä ja välipalalle. Ehrmannia, meetwursti-leipää ja raejuustoa odottamassa. Mutta, mutta... Nyt tapahtuu paha etikettivirhe. Muuten niin suloisen viehättävään asustekokonaisuuteeni tulee särö. Suorastaan repeämä. Jos rehellisiä ollaan, niin kraatirin kokoinen aukko!

Nimittäin:
LENKKARIT.

Joudun laittamaan pehmeäpohjaiset sporttikengät jalkaan, että pystyn talsimaan keittiöön. Törkeää. Koko silkkiunelmani viehätysvoima katoaa sen sileän tien. Ei siis muuta kuin kauhtuneet ruutukotihousut takaisin jalkaan ja miehen liian iso t-paita päälle. Se siitä söpöydestä.

Äiti on opettanut, että rumat ne vaatteilla koreilee, ja että sisäinen kauneus tärkeämpää. Totta. Tallustelen tyytyväisenä lenkkareilla ensin välipalalle ja sen jälkeen vessaan hinkkaamaan ojentajia.

Mutta hei, ojentajia ei voi tehdä limenvihreällä kumpparilla ilman, että on limenvihreä-vaaleanpunainen pikeepaita sekä siihen sopivat vaaleanpunaiset Puman kollarit päällä. ;)

Vai vaiko?

Icefoot (Tahdonvoimaa)

Mä oon koodaillut liikaa LoisLanen kanssa. Sain nääs järkyt alaraajaoireet. Vähän niinkuin lapsena tehtiin kiiltokuvavaihtarit: LL voitti kallonpohjajumin ja mä vaihtokauppana alaraajakihelmöinnin.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta heitti spasmit molempiin jalkoihin, ja ne painaa tuhat kiloa. Kun koittaa tehdä lonkan kääntöä, kinnaa ihan pirusti. Ja perse on kipeä kuin vanhalla homolla konsanaan. No, vakuutan itselleni, että nyt se korjaa niitä vikoja, jotka on tullut ensimmäisenä. ;)

Hitto, fyssarikin on lomalla viikon, ettei voi kysellä. Mä olen tullut hänestä riippuvaiseksi. Varmaan sanois, että 'normaalia'. Siis mulle! Meille. Niin kauan, kun jalat kantaa, enkä halvaannu, pärjään.

Jossen ihan väärin muista, niin Mustiakin on viety aikoinaan sairaalaan monia kertoja ko. jutun takia. Tuolloin ei Musti tarkoituksella polvistunut Isä Lavinin eteen, vaan hältä lähti voimat jaloista ja tippui polvilleen kuin russakka. Toki lekurit oli heti sitä mieltä MS-tautihan se siellä tekee tuloaan. Kaikki tutkittiin moneen, moneen ja vielä useampaan kertaan. Ja tietänette lopputuloksen? Ei oireita selittäviä löydöksiä.

Nyt jos ois kortisonipiikki, iskisin sen kankkuun. No, kokeillaan ensin tätä 90 asteen kulmaa + pumppauksia. Meneekö oikein selkävaivaiset? Niska teki äsken positiivisen käänteen. Aukesi itsestään! Ihana lämmin olo valtasi pään. Oih. Mutta jaloissa on samanlainen fiilis, kun ostaessaan ensimmäisen kerran väärillä papereilla kossua ja Pinkcattiä 15-vuotiaana - jäissä.

Niillä papereilla kuljin muuten tyytyväisenä 22-vuotiaaksi, kunnes ikä riitti kaikkiin mestoihin. Enhän voinut vaihtaa omiini 18-vuotiaana, koska kaikki poket tiesi mun 'valenimen' ja henkilöllisyyden. Koomista! Sen siitä saa, kun on itse 16 ja poikaystävä täysi-ikäinen...

Virhearvio täälläkin (Tahdonvoimaa)

Kannattaako vessareissulta palatessaan ottaa mandariini käteen ja alkaa vaistomaisesti heitellä sitä ilmaan ja ottaa kiinni niin, että kaularanka seuraa perässä suht ripeesti ylös-alas?

Ei kannata.

No, hyvinhän se sujui, mutta nyt vilisee edelleen silmissä mandariini. Ja tuli entistä hönömpi olo. Hiukkasen häikkää hermotuksessa. ;)

Awful headache (Tahdonvoimaa)

Vitun siistiä, että päätä on alkanut juimia, kuin kunnon tension neck -aikoina vuonna nahkainen lannevaate, kivikirves, voice-massage ja fuksi-vuosi Sossissa. Semmoista kunnon jomotusta otsalle, päälaelle ja takaraivoon, kun yrittää muutaman askeleen ottaa. Ja pakkohan sitä on vähän 'stepata'. En nimittäin kiinnittäytynyt käsiraudoilla sänkyyn, kuten uhkailin eilen. Olisi kai pitänyt, koska äsken kävin hakemassa postit alhaalta ja piipahdin 15 sekunniksi ulos lumisateeseen muistelemassa niitä aikoja, kun Audia vielä putsattiin lumesta. ;) Eli toissapäivää...

Saatanan saatana, pakko mennä hakemaan toinen kuppi kahvia, vaikka sattuis kuinka paljon. Jalassa on muuten lähes 200 euron lenkkarit, mutta joka askel on niilläkin yhtä helvettiä. Ja noihin kenkiin (lue: tuon hintaisiin kenkiin) ei enää tukipohjallisia tule. ;) Etenkin jos arvaukseni LoisLanen pohjallisten maksimaalisista tukitoimenpiteistä osuu lähelle...

Jos olisin sikatilallinen, hyppäisin nyt teuraskuormaan tämän hedarin takia. Eiks se niin ole, että kapu uppoaa laivansa mukana ja isäntä seuraa sikojaan?

Korvauspähkinä. (LoisLane)

Tuli tosta TV:n tekstistä mieleen juttuja. KELA on ystävä. Hmmmm. Mietin, että vois ihan vittuillakseen hakee "kesätöihin" Kelaan :D ...tai ehkä ei.

No joo, tuli siis mieleeni lähinnä loppuvuoden tukipohjallissäätäminen. Jouduin selän ja nilkkojen perseilyn vuoksi teettämään ne 180€ maksavat tukipohjalliset. Onko kellään heittää arviota kuinka muhkean summan KELA tuosta korvasi? Entä vakuutus?

Paras arvaus voittaa nuuhkaisun sukkamehuttuvista tukipohjallisista!
(No aika freesit ne vielä on ;)

Tiedoksi vakuutusyhtiön korvattavuuksista (Tahdo nvoimaa)

Jos käyt lekurilla ja lekuri tekee sinulle myös B-lausunnon, niin pyydäppäs siihen laskuun sitten joku muu kuluerä/titteli, kuin pelkkä B-lausunto. Pohjola ainakaan ei korvaa pelkkiä lausuntoja, joten jäi sekin 150 euroa saamatta.

Laitan sinne vielä selvityksen (vaihteeksi!) siitä, että kyseessä oli normi lekurikäynti + LISÄKSI tehtiin se B-lausunto, ja käyntitiedoista kopion, niin saattaa mennä läpi. Huh, huh. Ja tarvivat Kelasta sitten myös sen alkuperäisen lausunnon, jotta korvaavat sen. Ja se pätee kaikessa, myös E-lausunnoissa.

Näin opimme taas lisää.

Ps. Vitun huono olo tänäänkin.

Virhearvio (LoisLane)

Heips.

Tänään tein ainoastaan kolme tuntia töitä, mikä mahdollisti loppupäivän laatuaikaa oman kullan kanssa. Ja vielä nyt illasta eräs ystävä poikkesi kylään ennen töihin menoaan. :) Takana siis mukava päivä, jollei kipuja lasketa... tuntuu vaan, että ne enimmäkseen lasketaan. :S

Selkä oli aamusta yllättävän hyvässä hapessa ja niinpä päätin sitten jättää tuen riskillä kotiin. Hyvä, tyttö... juurikin näin. Arvatkaapas vetikö selkä perseet päivän mittaan? Kyllä vaan... Mikä virhearvio? Missä? Koska mä opin?

Jotenkin sitä hyvinä päivinä tuudittautuu siihen parempaan oloon ja alkaa vanhasta muistista leikkiä 'tervettä'. Kuinka helvetin vaikeaa se on vaan nauttia siitä olosta, pitää silti tukea ja ottaa varman päälle, mahdollistaen eheämmän olon ehkäpä jatkossakin?? Voin kertoa. Tai kyllä te varmasti tiedätte muutenkin. VAIIIIIIKEAA.

Mulla pitäis vissiin olla joku huoltaja (anyone?!?) aina mukana varmistamassa, että en sitten ala kans superpalloileen. Sais kyllä teipata jesarilla mut vaan tähän tuoliin, niin ei tulis riehuttua ympäriinsä. Hmph.

Tänään myös oikea polvi on vittuillut jotenkin tavanomaista enemmän ja siitä johtuen kävely on ollut paikoin vajavaista. En tiedä millä sen pulttaisin tohon kunnolla, kun noi sen omat kiinnikkeet on niin paskat. Paskan möivät. Niin pidänkin tunkkini, prkl!!

Asiasta mersun takapenkille...ootteko te päivittäin pitkiä pätkiä sängyssä makoilevat ystäväiseni harkinneet Nintendo DS:n ostamista? Pikkunen käsikonsoli on maailman niska- ja selkävammaisten pelastus... Ainakin silloin jos on puolikskaan yhtä nörtti ku minä. :D Nojoo, mutta saahan siihen kaiken maailma Brain age -pelejä ja muita. Voi reenata ees aivoja, jos ei kroppa kestä. ;) Ja sitäpaitsi Nicole Kidman pelaa sitä brain agee siinä yhessä mainoksessa, eli luulis kiinnostavan... eh, whaaaat? Joo joo, meen nukkuun kans. Kohta.

TV, peruuntuuko allaskeikka nyt kokonaan tolla C7:n kilahtamisella? :/ Vai tsekataanko vielä huomenna nikamien happi ja tarkempi sijainti kartalla?

Sippas (Tahdonvoimaa)

Näin kauan kesti C7. Nyt tuli stoppi. Yhteys katkeaa totaalisesti tossa kohtaa. Mitähän siinä on tapahtunut? Ja taas perutaan kaverin tulo huomenna. Just tän takia en jaksa sopia mitään tai nähdä ketään, koska joudun perumaan ne viime hetkellä. Tai sit toinen vaihtoehto on, että näen jengiä väkisin huonossa kunnossa, ja se vasta johtaakin katastrofiin. Jos kuitenkin kunto on huomenna parempi ja se kamu tulee, niin heitän hänet sit samantien pihalle, jos mainitsee sanallakaan, että oonpas mä hoikka. ;) Niinkuin normaalisti...

Varsin invalidisoiva sairaus. Sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. En muuten todellakaan aio synnyttää tämmöisen hermoston omaavia lapsia, eli en siis tee lapsia. Jos mies niitä tahtoo, tehköön ne jonkun toisen kanssa. Sehän olisi silkkaa vittuilua lapsilleen, kun on kokenut sen, miltä tuntuu olla elossa oleva kuollut, jonka keskushermosto ei toimi. En toivoisi omaa kohtaloani, tai pientä osaakaan siitä, kenellekään.

Nyt mä meen nukkuun. En ees jaksa syödä, vaikka päivällinen oottais edelleen ja nälkäkin olisi. Miksi panostaa mihinkään, jos kerta sairas on kuitenkin 24/7, eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa? Niinpä. Niin turhauttavaa, ettei haittaa vaikka välillä on syömättä monta päivääkin. Meikata (eli sutasen poskipunaa, taivutan ripset + heitän huulikiiltoa) jaksan joka aamu. ;)

Päivällinen (Tahdonvoimaa)

Eipä ollut aikaisemmin muuta safkaa, niin heitin huiviini puolikkaan pullapitkon. Terveellistä. No, nyt tuli sit ruokaakin, mutta ei ole nälkä enää.

Täytyis osata pitää lepopäivä, tai muuten räsähtää ja kunnolla. Oon mennyt vikan viikot aika helvetin paljon enemmän kuin aiemmin. Vaan kun en osaa levätä. En tahdo. Se ei sovi mulle. Pitäis olla aktiivinen! Siksi hiippailen lenkkareissa pitkin taloa ja funtsin, että miten mun hermosto ei muka kestä ylhäällä oloa vielä vuodenkaan jälkeen?

C7 on aivan tiltissä. Sattuu niin saatanasti alarankaan ja se on kivikova. Samanlainen mitä pää silloin aikoinaan. Ai, jai, jai. Selkä tippuu siististi. Ja kädet on ihan jäiset... Pahoja merkkejä, jotka poikii pahoja asioita, jossei nyt osaa lepää.

Onneksi olen saanut siskolta lahjaksi punaiset karvaiset käsirauhat, jotka roikkuu tuolla patterissa sängyn päässä. Taidan huomenna kiinnittäytyä niilä makuulteen sänkyyn, ja pistää avaimet miehen mukana duuniin. Tosin, sit täytyis kusta pulloon, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttavalta. Mutta toisaalta, jos vaihtoehtona on se, että kroppa kilahtaa kahdeksi viikoksi, niin pulloon pissailu on pikkujuttu. Niinhän ne purjelentäjätkin tekee. Kuka sitä nyt hyvillä nosteilla lähtis alas, jos sattuu vähän vessattaan? Vai oonko isä Lavin oikeassa? Sähän sen tiedät, kun oot moista lajia harrastanut.

Välillä aina mietin, että kyllä ihmisellä täytyy olla hyvä mielikuvitus (tai helvetin tylsää), että pystyy kirjoittaan parhaimmillaan viittä tekstiä päivässä blogiin. Ja joskus on ihan fiksujakin mietteitä mukana. ;) Harvoin. Mutta on kuitenkin...

Nyt mä kässäsin (Tahdonvoimaa)

Aikani oon funtsinut kroppaani ja päätynyt niin selkeään kuvioon, mistä ja miksi oireet syntyy. C7 hakee tuen korvista tai lonkista. Ensin korvista/yläniskasta, ja kun on riittävän tikissä, niin lonkista.

Tuntuu siltä, että pelkkien kaulan koukistajien hinkkaaminen ei tuota tulosta, tai tuottaa mutta hitaasti, koska varsinainen ongelmakohta on alarangassa. Aja alarankakin on niin jumissa, etten pysty ees treenaamaan sitä. Se täytyy ensi kerralla muistaa mobilisoida.

Täytyypä kysyä fyssarilta myös, voisinkohan aloittaa alarangan vahvistamisen (tiedän, teen sitä jo, kun hinkkaan ojentajia + käyn altaalla;), vai onko se todella niin, että ensin pitää saada yläniska täysin kuosiin, tai ei hyvä seuraa...

Mutta kun tuo yläniska ja alaranka kommunikoi yhteen niin vahvasti, että se heittää heti yläniskan jumiin, jos alarangan C7 pääsee pettään. Tosin nyt, kop, kop, yläniska/korvat ei ole jumittanut kuuteen päivään.

Ehkä pitää vaan uskoa viisaampia ja kokeneempia? Eli kun yläniska vahvistuu, niin samallahan saa painoa pois siltä heikolta alarangalta. Mutta kun haluisin kuntoutua nopeammin! Kuolen tylsyyteen, jossen pääse kohta kiinni normaaleihin rutiineihin. Kuinka helvetin kauan kalvojen ja muiden rakenteiden uusiutuminen voi kestää? Kyllä mä tiedän, 1-2 vuotta.

Kiertää kuin kissa kylmää lakritsijädeä Tahdonvoimaa)

On niin tyhmä olo. Tuntuu siltä, että keho kiertää lopullista paranemista, kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sen sijaan en kiertänyt lakujädeä. Nyt se on syöty.

Menee tosi läheltä paraneminen. Kummallista. Välillä olen ihan varma, että jaahas, se on siinä, mutta ei. Aina se lipsuu johonkin suuntaan. Vikat 5 päivää on ollut ihmeellisen hyvä olo. Tai ei oikeastaan hyvä, vaan enemmänkin sellainen tuulta myrskyn edellä, kuten LoisLane kiteytti. Joku aamu, kun herään, on todellinen katastrofi päällä. Se voi olla jo huomennakin, sen verran paine on epätasaisesti jakautunut putkessa taas.

Onneksi allaskeikan jälkeinen kuolemaolo meni ohi levolla, ja pystyin hiukkasen huhkimaan tässä illalla. ;) Tein safkat ja opettelin istumaan pöydän ääressä. Nyt oon jo muuten niin tottunut lenkkareihin, etten pysty oleen ilman.

Toi alaselkä ja lonkat mua ihmetyttää. Kuin ne ongelmat on yhtäkkiä tuolla alhaalla? Kun ois hyvä, että ne pysyis nupissa. Mutta ei ne. Mulla paikantuu ongelmat yhä enemmän tonne sacrumiin. Aamulla kun herään, niin on aassi ja lonkat tuhannen jumissa. Tätä täytyy muistaa tiedustella ens hoidossa. Tietty yksi teoria oli se, että se paikka, mikä on ollut ekana paskana, korjaantuu vikana, ja se on ehdottomasti mulla sacrum. Oon lentänyt ainakin 10 kertaa suoraan perseelleni elämässäni. Milloin jäälle, milloin betonille, joskus tartanille yms. Ja BTW oon tullut niskalleni tai perseelleni aika monta kertaa alas mm. korkeushypyssä, 3-loikassa, pituushypyssä jne. Onhan noita selityksiä, mistä valita. ;)

Paska keikka (Tahdonvoimaa)

Aivan turha. Kuusi minuuttia altaalla ja kotiin. Sattui nenään jo mennessä, joten mihinkäs se siitä ois mennyt. Ja jouduin vielä puisteleen auton lumesta ja ajamaan pidemmän lenkin, että starttais ensi kerrallakin. Kalvot huutaa C7:sta alaspäin apua ja ass meni heti jumiin pienestä kävelystä. Täytynee kysellä fyssarilta, josko mulla olisi toinen ongelma tuolla alaosassa. Yläniska on nääs tosi jees, mutta tosta C7:sta alaspäin on totaalinen kaaos. Ei muuta kuin makaamaan ja perutaan huominen frendin tänne tuleminen. Se siitä toivon pilkkeestä.

Niinpä niin (Tahdonvoimaa)

Aamulla heräsin lonkkakipuun ja timpurointiin. Selvä peli. Koko oikea puoli jumissa. Sitä se yöllinen outo olo tiesi. Edelleen C0 on paikoillaan, mikä ilmeisesti tämän kaiken aiheuttaa. Hyvä että jaksoi aamupalan syödä, niin saatanan jumissa on alaselkä ja C7. Hienosti huojuttaa ja heiluttaa lapojen kohdalta. Siitä taitaa olla jotain rikki. Voisko olla niin paska säkä, että putken kiinnikkeet ois paskoutunut? Sitähän ei tiedä kukaan.

Kovasti tekis mieli lähteä altaalle, mutta kun tuo kävely pukkaa heti C7:sta paineen nenään, oikeelle puolelle, niin en tiedä, uskallanko lähteä. Ei viittis ottaa sitä riskiä, että sattuu seuraavat 2 viikkoa. Muutenkin on vähän hönö olo. Mutta toisaalta, allas voisi auttaa C7:aan ja sillä puolestaan vois päästä eroon nenäpaineesta. Mitäs sitä nyt tekis sitten? Viimeviikkoinen reissu vaan oli niin karmea, ettei ole unohtunut vieläkään. Korvalliset on vetänyt mukavasti jumppeliin tosta ohimoilta. Se on kyllä jännä, kuinka ne ei pysy hetkeäkään auki. Ihan muutaman päivän fyssarin jälkeen kestää ja sit plups. Eikä niitä saa itse millään auki. Ei millään, kun se on sellaista sisäistä kalvojen jumitusta. Tuntuu, että koko pää on pelkkää arpea. Jotenkin ne kalvot on sillain paskoutunut, että ne on semmosta kitkaavaa kökköä.

Se on vaan jännä homma, että nämä kaikki kalvojen kökköoireet tuli vasta marraskuussa. Sitä ennen ei ollut ongelmia. Omituisia juttuja. Kyllä mä taidan lähteä poolille. Sittempähän näkee, kuin käy.