http://www.coloring-book.info/coloring/
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Fudista ja kotkia
Katsoin Maikkarilta Perho tuli taloon. Kerta se on ensimmäinenkin. Aika helpolla tuntuu osa tv-toimittajista pääsevän, kun marssivat jonkun julkkiksen kotiin ja juttelevat tunnin kevyitä. Ja that's all. Ei Perhosta enempää. Tällä kertaa vierailtiin ex-mäkihyppääjä Toni Niemisen luona. Oman kylän poikia! Hatun nosto jätkälle! Sitä on kerrat jos toisetkin katsottu Lahden keskusurheilukentältä, kun kotka treenas siinä vieressä hyppyreillä tai katsomon portaissa. Ja onpahan sitä tullut itsekin kokeiltua suurmäen alastulosrinteen vetovoimaa joskus öisten bilereissujen pääteeksi. Hyvin luisti. Hypystä en ois niinkään varma. Onneksi ei kokeltu.
Toni kertoi kuinka lopetti hyppyuransa symbolisella tasolla. Hän oli ottanut vanhat sukset, ostanut bissebäkin ja mennyt ladon taakse polttamaan varusteensa yksitellen. Cool. Hieno symbolinen ele, vaikka enemmän hyötyä varmaan olisi ollut huutokaupata kamat ja lahjoittaa tuotto junioruihyppääjien toiminnan tukemiseen. Mutta eipä sitä aina tartte noin vaikeesti ajatella. Voin hyvin kuvitella, miten tuo päähänpisto on syntynyt. Niemisestä tuli niin mieleen yliopiston pääsykokeet. Muistan ikuisesti, kuinka kutsuin kaverit pelaamaan pääsykoekirjoilla fudista sen jälkeen, kun selvisi että olin saanut koulupaikan. Tietty jälkikäteen hiukka harmitti kirmata sivusotkun perässä pitkin biitsiä ja kahmia paperinpalasia roskikseen, ennen kuin tuuli levitti ympäri rantaa. Those were the days my friends. ;)
Toni kertoi kuinka lopetti hyppyuransa symbolisella tasolla. Hän oli ottanut vanhat sukset, ostanut bissebäkin ja mennyt ladon taakse polttamaan varusteensa yksitellen. Cool. Hieno symbolinen ele, vaikka enemmän hyötyä varmaan olisi ollut huutokaupata kamat ja lahjoittaa tuotto junioruihyppääjien toiminnan tukemiseen. Mutta eipä sitä aina tartte noin vaikeesti ajatella. Voin hyvin kuvitella, miten tuo päähänpisto on syntynyt. Niemisestä tuli niin mieleen yliopiston pääsykokeet. Muistan ikuisesti, kuinka kutsuin kaverit pelaamaan pääsykoekirjoilla fudista sen jälkeen, kun selvisi että olin saanut koulupaikan. Tietty jälkikäteen hiukka harmitti kirmata sivusotkun perässä pitkin biitsiä ja kahmia paperinpalasia roskikseen, ennen kuin tuuli levitti ympäri rantaa. Those were the days my friends. ;)
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Rupsahtanut Rölli
Tosi houkuttelevan näköistä....Mikä siinä on, että nuo elintarvikkeet vainoaa mua? ;)
Imemisrefleksi, hermoston kehittyminen ja CST
Joidenkin CST-terapeuttien mukaan craniosacraalirytmi aktivoituu ja kehittyy imemisrefleksin ansiosta. Lapsia alkaa imeä peukaloa jo sikiöaikana kohdussa. Toiset imee sitä vielä kolmekymppisinäkin niskavamman kuntoutusmuotona. ;)
Auttakaas mua, ketkä tiedätte. Onko niin, että tutti tulee peukalon tilalle, koska ihminen on halunnut puuttua luonnolliseen kehitysketjuun mm. hygieniakeskusteluihin vedoten? Siis tarkoitan, että jos lapsi ei saa tuttia, imeekö hän peukaloa? Ja sama toisin päin, jos hänen annetaan imeä peukaloa, niin miksi hän tarvitsisi tutin? Siis muusta syystä kuin siitä, että peukku ei mee karrelle ja että tutti olis hygieenisempi kuin peukku? Eihän aivan pienet lapset osaa edes tehdä niillä peukuillaan mitään, missä ne voisi likaantua? Tarttuminen (likaisiin esineisiin) tulee vasta myöhemmin ja nenän ja hanurin kaivaminen opitaan mallista.
Vai annetaanko lapselle tutti sen takia, että siitä on helpompi vieroittautua kuin peukusta? Mutta jos imemisrefleksillä on tärkeä kehitykseen liittyvä tehtävä miksi se pitää lopettaa? Miksi luonto ei hoida sitä? Eikös suurin osa lapsista kuitenkin lopeta imemisen tietyssä samassa kehitysvaiheessa eli noin 4-5-vuotiaina viimeistään? Miksi sitä luontaista rytmiä ja keinoja pitää sorkkia? Miten pärjättiin silloin, kun tuteista ei tiedetty mitään? Taatusti imettiin peukkua.
Yleisesti imemisrefleksin syyksi väitetään turvallisuuden tunnetta. Sanotaan, että lapsi imee peukkua erityisen herkästi stressaantuessaan. Ja että monet lapsis imis peukkua siks vielä vanhempinakin, että toiminto saa aikaan turvallisuuden tunteen. Entäs jos CST-ihmiset onkin oikeilla jäljillä uskoessaan imemisrefleksi mahdollistavan aivo-selkäydinnestekierron aktivoitumisen ja kehittymisen ja että imeminen loppuu itsestään, kun hermoston kehitys on siinä pisteessä, ettei refleksiä enää tarvita yhtä suuressa määrin? Jospa kyse todella on enemmänkin fyysisestä sisäsyntyisestä kehitysjärjestelystä, joka takaa cst-pulssin optimoitumisen?
Tuo nestekiertohan on välttämätön hermoston toiminnalle. Tämän huomaa siitäkin, että useimpiin keskushermostoperäisiin sairauksiin/kehitysvirheisiin liittyy ongelmat aivo-selkäydinnestekierrossa. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta esimerkiksi aivokasvain nostaa aivopainetta eikö? Ja syringomyeliassa taas selkäytimeen muodostuu onteloita, jotka häiritsevät luontaista nestekiertoa. MS-taudissa hermokudosta suojaava myeliinikerros vaurioituu ja hermoimpulssien kulku häiriintyy. Chiarissa kallonpohjan/yläniskan rakenteet on epämuodostunut ja selkäytimen yläosa ja aivojen pohja ei toimi niinkuin pitäis, sillä aivojen alaosat vajoavat alapäin ja painavat muita tärkeitä rakenteita.
Onko luonto niin viisas, että myös rintaruokintasysteemi on sisäsyntyinen mekanismi, jolla äiti aktivoi lapsen cst-rytmin syntymän jälkeen? Ja jossei rintaruokinta toimi, sitten on toki tuttipullot. Tätä tukis myös lapsen fysiikan kehitysmalli, joka etenee lajillemme tyypillisesti hampaattomuudesta maitohampaiden kautta pysyviin hampaisiin. Olisko noin, että lapsella ei ole hampaita syntyessään juuri siitä syystä, että imemisrefleksi on sisäsyntyinen ja ns. pakollinen mekanismi, ja se vaikuttaa sitten CST-pulssiin, joka syntyy siis aivo-selkäydinnesteen säännöllisestä kierrosta kehossamme? Jokaisella elävällä olennolla, jolla on keskushermosto eli aivot ja selkäydin, on myös craniosacraalisysteemi. Se on puoliksi suljettu hydraulinen järjestelmä, joka tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid, CSF). Aivoselkäydinneste syntyy aivoissa, mistä se virtaa selkäytimen ympärillä dura mater- eli kovakalvon sisällä alas ristiluuhun ja sieltä takaisin päähän. Terveellä aikuisella neste uusiutuu noin viisi kertaa vuorokaudessa, ja CST-pulssi on n. 6-12 sykäystä minuutissa. Keho saa siis jatkuvasti tärkeitä ravitsemusaineita rytmin ansiosta.
Mielenkiintoista. Ehkä mä joskus vielä lähden lääkikseen tai lukeen anatomiaa ja fysiologiaa. En kyllä yhtään ihmettele, että CST:tä käytetään menestyksekkäästi erilaisten hermoperäisten vaivojen hoitoon, koska sillä voidaan vaikuttaa kalvojen manipuloinnin kautta aivo-selkäydinnesteen kiertoon. CST:n mukaan keho korjaa itse itsensä ja terapeutin tehtävä on ainoastaan kuunnella pulssia ja ohjata se optimaalisiksi. Ihan järkeenkäypää.
Auttakaas mua, ketkä tiedätte. Onko niin, että tutti tulee peukalon tilalle, koska ihminen on halunnut puuttua luonnolliseen kehitysketjuun mm. hygieniakeskusteluihin vedoten? Siis tarkoitan, että jos lapsi ei saa tuttia, imeekö hän peukaloa? Ja sama toisin päin, jos hänen annetaan imeä peukaloa, niin miksi hän tarvitsisi tutin? Siis muusta syystä kuin siitä, että peukku ei mee karrelle ja että tutti olis hygieenisempi kuin peukku? Eihän aivan pienet lapset osaa edes tehdä niillä peukuillaan mitään, missä ne voisi likaantua? Tarttuminen (likaisiin esineisiin) tulee vasta myöhemmin ja nenän ja hanurin kaivaminen opitaan mallista.
Vai annetaanko lapselle tutti sen takia, että siitä on helpompi vieroittautua kuin peukusta? Mutta jos imemisrefleksillä on tärkeä kehitykseen liittyvä tehtävä miksi se pitää lopettaa? Miksi luonto ei hoida sitä? Eikös suurin osa lapsista kuitenkin lopeta imemisen tietyssä samassa kehitysvaiheessa eli noin 4-5-vuotiaina viimeistään? Miksi sitä luontaista rytmiä ja keinoja pitää sorkkia? Miten pärjättiin silloin, kun tuteista ei tiedetty mitään? Taatusti imettiin peukkua.
Yleisesti imemisrefleksin syyksi väitetään turvallisuuden tunnetta. Sanotaan, että lapsi imee peukkua erityisen herkästi stressaantuessaan. Ja että monet lapsis imis peukkua siks vielä vanhempinakin, että toiminto saa aikaan turvallisuuden tunteen. Entäs jos CST-ihmiset onkin oikeilla jäljillä uskoessaan imemisrefleksi mahdollistavan aivo-selkäydinnestekierron aktivoitumisen ja kehittymisen ja että imeminen loppuu itsestään, kun hermoston kehitys on siinä pisteessä, ettei refleksiä enää tarvita yhtä suuressa määrin? Jospa kyse todella on enemmänkin fyysisestä sisäsyntyisestä kehitysjärjestelystä, joka takaa cst-pulssin optimoitumisen?
Tuo nestekiertohan on välttämätön hermoston toiminnalle. Tämän huomaa siitäkin, että useimpiin keskushermostoperäisiin sairauksiin/kehitysvirheisiin liittyy ongelmat aivo-selkäydinnestekierrossa. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta esimerkiksi aivokasvain nostaa aivopainetta eikö? Ja syringomyeliassa taas selkäytimeen muodostuu onteloita, jotka häiritsevät luontaista nestekiertoa. MS-taudissa hermokudosta suojaava myeliinikerros vaurioituu ja hermoimpulssien kulku häiriintyy. Chiarissa kallonpohjan/yläniskan rakenteet on epämuodostunut ja selkäytimen yläosa ja aivojen pohja ei toimi niinkuin pitäis, sillä aivojen alaosat vajoavat alapäin ja painavat muita tärkeitä rakenteita.
Onko luonto niin viisas, että myös rintaruokintasysteemi on sisäsyntyinen mekanismi, jolla äiti aktivoi lapsen cst-rytmin syntymän jälkeen? Ja jossei rintaruokinta toimi, sitten on toki tuttipullot. Tätä tukis myös lapsen fysiikan kehitysmalli, joka etenee lajillemme tyypillisesti hampaattomuudesta maitohampaiden kautta pysyviin hampaisiin. Olisko noin, että lapsella ei ole hampaita syntyessään juuri siitä syystä, että imemisrefleksi on sisäsyntyinen ja ns. pakollinen mekanismi, ja se vaikuttaa sitten CST-pulssiin, joka syntyy siis aivo-selkäydinnesteen säännöllisestä kierrosta kehossamme? Jokaisella elävällä olennolla, jolla on keskushermosto eli aivot ja selkäydin, on myös craniosacraalisysteemi. Se on puoliksi suljettu hydraulinen järjestelmä, joka tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid, CSF). Aivoselkäydinneste syntyy aivoissa, mistä se virtaa selkäytimen ympärillä dura mater- eli kovakalvon sisällä alas ristiluuhun ja sieltä takaisin päähän. Terveellä aikuisella neste uusiutuu noin viisi kertaa vuorokaudessa, ja CST-pulssi on n. 6-12 sykäystä minuutissa. Keho saa siis jatkuvasti tärkeitä ravitsemusaineita rytmin ansiosta.
Mielenkiintoista. Ehkä mä joskus vielä lähden lääkikseen tai lukeen anatomiaa ja fysiologiaa. En kyllä yhtään ihmettele, että CST:tä käytetään menestyksekkäästi erilaisten hermoperäisten vaivojen hoitoon, koska sillä voidaan vaikuttaa kalvojen manipuloinnin kautta aivo-selkäydinnesteen kiertoon. CST:n mukaan keho korjaa itse itsensä ja terapeutin tehtävä on ainoastaan kuunnella pulssia ja ohjata se optimaalisiksi. Ihan järkeenkäypää.
Seitsemän miinus kakkonen huomenna
Minä päätin aktivoitua huomisen vuosipäivän kunniaksi. Niinpä lähdin kauppaan. Pitkästä aikaa. Nyt se oli jopa auki. Meinasin kääntyä ovelta ympäri, kun jono oli niin pitkä ja valot saatanan kirkkaat.
Ja fiksuna tyttönä reppukin jäi kotiin ja jouduin tyytyyn puoleen ostoksista. Löysin kukkia, Rölli-suklaamunia, bisseä, leipää sekä Lonkeroa, jossa on energiajuomaa seassa. Cool!!!!! ;) Ja sen verran kädet tärisi ja silmät oli punaiset ja silmäaluset mustat, että myyjä kysyi paperit, sekä vertasi ajokortin ja pankkikortin tiedot toisiinsa. Siinä sit koitin soperrella, että olen ollut tässä hiukka reissussa, niin ei oikein tiedä, mikä kortti tässä pitäis antaa ja millä kielellä asioida. Tarjosin neitokaiselle ensin opiskelijakorttia ja sit Kela-korttia ja lopulta löysinkin käteistä lompakosta.
Good job TV! Ei ihan täysillä kulkenut tänään, kun taitaa olla flunssa tulossa ja hermosto siinä kuosissa. Olen pärskinyt koko päivän. Mutta hei, enpäs kaatunut, vaikka oli saatanan liukasta. ;)
Jari sen sanoo: "Kirjoittaminen on ajattelua"
Miksi aikoinani innoistuin oikein toden teolla kirjoittamisesta? Kiitos Jari Parantaiselle, joka aikoinaan muistutti, että hyvä ajattelija voi polkea Audia ja asua hulppuasti Hesan keskustassa, mutta pelkkä erinomainen näppäimistön juoksuttaja ei voi. ;) Ei sillä, etteikö Mitsu ja Manse kelpais, mutta monet todella yrittävät tehdä rahaa kirjoittamisella onnistumatta siinä.
Kielenhuollon hallitsee moni mutta ajattelua, sisältölähtöista tiedontuottamista ja jäsenneltyä ajatteluprosessia sekä intohimoa valitulle toimialalle ei saakaan niin vaan syntymälahjana. Lisäksi pitää hallita myös tehtävästä riippuen sekä asiakas- että markkinointiprosessit sekä tietenkin firman sisäiset toimintavat.
Täältä löytyy juttu:
http://pollitasta.fi/2008/10/02/kirjoittaminen-ei-ole-kirjoittamista/
Toinen aiheeseen liittyvä guruopistosta:
http://sissimarkkinointi.fi/2009/08/13/guruopisto-osa-9-paasetko-guruksi-ilman-kirjoitustaitoa/
Ps. S62. Kyllä äiti! Lupaan panostaa yhä enemmän meihin. Hyviä bloggaajia ja mielenkiintoisia blogeja on jo maailma pullollaan, mut meidän kaltaisia dreamteamejä ei liikaa. Ja tästä ttiimistä en paikkaani riskeeraa, eli no worry. Messissä ollaan sillä panoksella mitä pystytään muttei enempää. Luotto teihin on luja! :)
Kielenhuollon hallitsee moni mutta ajattelua, sisältölähtöista tiedontuottamista ja jäsenneltyä ajatteluprosessia sekä intohimoa valitulle toimialalle ei saakaan niin vaan syntymälahjana. Lisäksi pitää hallita myös tehtävästä riippuen sekä asiakas- että markkinointiprosessit sekä tietenkin firman sisäiset toimintavat.
Täältä löytyy juttu:
http://pollitasta.fi/2008/10/02/kirjoittaminen-ei-ole-kirjoittamista/
Toinen aiheeseen liittyvä guruopistosta:
http://sissimarkkinointi.fi/2009/08/13/guruopisto-osa-9-paasetko-guruksi-ilman-kirjoitustaitoa/
Ps. S62. Kyllä äiti! Lupaan panostaa yhä enemmän meihin. Hyviä bloggaajia ja mielenkiintoisia blogeja on jo maailma pullollaan, mut meidän kaltaisia dreamteamejä ei liikaa. Ja tästä ttiimistä en paikkaani riskeeraa, eli no worry. Messissä ollaan sillä panoksella mitä pystytään muttei enempää. Luotto teihin on luja! :)
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Tekstiähky
Olen tehnyt koko viikon tekstejä, siis työhommia. Pää on tyhjä ja kirjoituskiintiö täysin, onneksi nuppi ei lauennut. Lähellä kävin, mutta osasin lopettaa ajoissa. Ihme kyllä.
Back I'll be back, jahka saan tuottavan työn pakettiin ja talouteni elvytyspaketin sille mallille, että on taas aikaa riehua täällä vapaaehtoistoiminnan parissa. Mut nyt, sumppia, Ellen ja vähän hengailuu. ;)
torstai 18. maaliskuuta 2010
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Hihat ylös tai tulee fudut
Kirjoitin eilen erehtymisestä, virheiden tekemisestä sekä tuomitsemisesta. Jatkan vielä juttua eräällä erikoisimmalla esimerkillä, mihin olen törmännyt. Toki suhtaudun eri tavalla eri tilanteissa tapahtuvaan mokailuun, mutta esimerkiksi työelämässä olen joutunut monesti selkä seinää vasten siitä, etten ole tarttunut riittävän vakavasti jonkun toisen mielestä tärkeään nyanssiin esimerkiksi työntekijän edustus- tai myyntitoimintaan liittyen. Usein nuo asiat ovat olleet sellaisia, jotka eivät mielestäni ole ratkaisevia tehokkaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Erikoisimpia debatteja on ehdottomasti keskustelu siitä, missä hellelukemissa pitkähihaisen (edustus)trikoopaidan hihat tulee kääriä ja millä tavalla toimenpide vaikuttaa myyntiin. Jep, luit oikein.
Kaikki sai alkunsa siitä, että yksi isomman tiimin myyjistä ei ollut käärinyt paidanhihojaan ylös, vaikka oli hellekeli. Kuulostaa todella koomiselta, mutta tästä aivan oikeasti tehtiin iso ja vakava ongelma. Sattui nimittäin niin, että eräs yhteistyökumppanin edustaja huomasi tämän piittaamattomuuden ja sääntöjen rikkomisen, kuten asia minulle ilmaistiin, ja tämän röyhkeän kukkoilun ja työnantajan ohjeita halventavan toiminnan lopettamiseksi minua vaadittiin rankaisemaan työntekijää välittömästi ja mielestäni turhan ankarasti. Kenenkään ei pidä menettää työpaikkaansa sopimattoman pukeutumisen takia. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin lakikaan ei moista salli. Jostain syystä maailmassa kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka ovat niin merkittäviä ja vaikutusvaltaisia (omasta mielestään), ettei he mitkään lait koske. He luulevat voivansa käyttäytyä miten huvittaa ja aiheuttaa siinä sivussa pahaa mieltä omalla ehdottomuudellaan.
Luonnollisesti en ajatellut hetkeäkään, että hihojen asento johtaisi keskusteluun työn loppumisesta, ja otinkin asian puheeksi aivan toisesta näkökulmasta kyseisen "hulttion" kanssa. Kerroin saadusta palautteesta sitä vähättelemättä tai suurentelematta ja kysyin, mitä mieltä myyjä itse oli tästä.Juttu jatkui hyvässä hengessä ja selvisi syykin, miksi hän halusi pukeutua pitkähihaiseen: palovammat ja niiden jättämät tolkuttoman kokoiset ja valolle herkät arvet molemmissa käsissä.
Vein sanoman toiselle osapuolelle, joka kuitenkin oli sitä mieltä, että kyseinen myyjä ei voisi tällaisessa tilanteessa edustaa heitä. Aluksi luulin jutun paisuneen jo typeräksi vitsiksi, mutta ei. Hän oli aivan tosissaan ja vaati minua korvaamaan käsiongelmaisen. Mielestäni hihojen asento ei ollut edelleenkään ratkaiseva tekijä myynnin kannalta. Ja paitsi että työtä ei voi riistää vaatehaasteiden vuoksi, ei sitä mielestäni voi riistää etenkään terveydellisten seikkojen takia - ainakaan tässä tapauksessa. Rehellisesti, pidin tuota ajattelutapaa aivan järjettömänä ja pikkusieluisena, mutta enhän voinut sitä noin tietenkään vastapelurille ilmaista. Jankkasimme tästä teemasta muutaman tunnin, ja keskustelukumppanini yleisti hihojen käärimisen yleiseksi piittaamattomuudeksi, uppiniskaisuudeksi sekä kunnioituksen puutteeksi. Tässä vaiheessa alkoi savu nousta korvista ja ajatteiin, että kohta pesee kovaa ja korkealta. Kärsivällisyys oli lähellä loppua, mutta sain pidettyä suurimmat typeryydet sisälläni enkä provosoitunut.
Lopulta keksin, että kysytäänpä asiaa soittamalla neuvottelupuhelu muutamalla hänen ja minun kollegalle. Mitä muut sanoisivat asiaan? Voi taivas, mikä helpotus mielen valtasi, kun ulkopuoliset olivat näkemykseni kannalla ja lähinnä naureskelivat keskustelukumppanini pikkusieluisuudelle. Debatti saatiin päätökseen, enkä joutunut sotkemaan työntekijää mihinkään erokeskusteluihin, koska jaksoin vääntää asiasta niin kauan, että yhteisymmärrys löytyi. Kuinka paljon aikaa ja vaivaa olisikaan mennyt toisen yhtä loistavan mutta hihansa käskystä käärivän löytämiseen, perehdyttäseen ja tiimiin sopeuttamiseen, jos olisin vain antanut periksi asiassa, jossa tiesin olevani vahvemmilla perusteluineni. Kuinka paljon olisinkaan joutunut häpeämään omaa käytöstäni, jos olisin joutunut sekoittamaan työntekijän asiattomiin keskusteluihin toisen ihmisen painostamana!
Koska tiesin, että pystyn ratkaisemaan tilanteen ilman että keskustekumppanini vetäisi herneet nenään (tai pahimmillaan lopettaisi suutuspäissään kaiken asioinnin kanssamme) uskalsin vääntää näkemyserosta, kunnes päädyttiin kohtuulliseen ratkaisuun. Ketään ei ristiinnaulittu, lopulta. Myyjä sai jatkaa pitkähihaisessa, keskustelukumppanini ymmärsi kenties jotain uutta elämästä ja minä naureskelen tälle episodille vielä tänä päivänäkin. Täytyy vissiin jatkossa vääntää patterin nupit kakkoon rekryissä, jotta hakijat käärii hihansa ja pääsen tarkastamaan käsien tilanteen ennaltaehkäisevästi. No, vitsi vitsinä. ;)
Luonnollisesti en ajatellut hetkeäkään, että hihojen asento johtaisi keskusteluun työn loppumisesta, ja otinkin asian puheeksi aivan toisesta näkökulmasta kyseisen "hulttion" kanssa. Kerroin saadusta palautteesta sitä vähättelemättä tai suurentelematta ja kysyin, mitä mieltä myyjä itse oli tästä.Juttu jatkui hyvässä hengessä ja selvisi syykin, miksi hän halusi pukeutua pitkähihaiseen: palovammat ja niiden jättämät tolkuttoman kokoiset ja valolle herkät arvet molemmissa käsissä.
Vein sanoman toiselle osapuolelle, joka kuitenkin oli sitä mieltä, että kyseinen myyjä ei voisi tällaisessa tilanteessa edustaa heitä. Aluksi luulin jutun paisuneen jo typeräksi vitsiksi, mutta ei. Hän oli aivan tosissaan ja vaati minua korvaamaan käsiongelmaisen. Mielestäni hihojen asento ei ollut edelleenkään ratkaiseva tekijä myynnin kannalta. Ja paitsi että työtä ei voi riistää vaatehaasteiden vuoksi, ei sitä mielestäni voi riistää etenkään terveydellisten seikkojen takia - ainakaan tässä tapauksessa. Rehellisesti, pidin tuota ajattelutapaa aivan järjettömänä ja pikkusieluisena, mutta enhän voinut sitä noin tietenkään vastapelurille ilmaista. Jankkasimme tästä teemasta muutaman tunnin, ja keskustelukumppanini yleisti hihojen käärimisen yleiseksi piittaamattomuudeksi, uppiniskaisuudeksi sekä kunnioituksen puutteeksi. Tässä vaiheessa alkoi savu nousta korvista ja ajatteiin, että kohta pesee kovaa ja korkealta. Kärsivällisyys oli lähellä loppua, mutta sain pidettyä suurimmat typeryydet sisälläni enkä provosoitunut.
Lopulta keksin, että kysytäänpä asiaa soittamalla neuvottelupuhelu muutamalla hänen ja minun kollegalle. Mitä muut sanoisivat asiaan? Voi taivas, mikä helpotus mielen valtasi, kun ulkopuoliset olivat näkemykseni kannalla ja lähinnä naureskelivat keskustelukumppanini pikkusieluisuudelle. Debatti saatiin päätökseen, enkä joutunut sotkemaan työntekijää mihinkään erokeskusteluihin, koska jaksoin vääntää asiasta niin kauan, että yhteisymmärrys löytyi. Kuinka paljon aikaa ja vaivaa olisikaan mennyt toisen yhtä loistavan mutta hihansa käskystä käärivän löytämiseen, perehdyttäseen ja tiimiin sopeuttamiseen, jos olisin vain antanut periksi asiassa, jossa tiesin olevani vahvemmilla perusteluineni. Kuinka paljon olisinkaan joutunut häpeämään omaa käytöstäni, jos olisin joutunut sekoittamaan työntekijän asiattomiin keskusteluihin toisen ihmisen painostamana!
Koska tiesin, että pystyn ratkaisemaan tilanteen ilman että keskustekumppanini vetäisi herneet nenään (tai pahimmillaan lopettaisi suutuspäissään kaiken asioinnin kanssamme) uskalsin vääntää näkemyserosta, kunnes päädyttiin kohtuulliseen ratkaisuun. Ketään ei ristiinnaulittu, lopulta. Myyjä sai jatkaa pitkähihaisessa, keskustelukumppanini ymmärsi kenties jotain uutta elämästä ja minä naureskelen tälle episodille vielä tänä päivänäkin. Täytyy vissiin jatkossa vääntää patterin nupit kakkoon rekryissä, jotta hakijat käärii hihansa ja pääsen tarkastamaan käsien tilanteen ennaltaehkäisevästi. No, vitsi vitsinä. ;)
Hyi hävetkää: lasten ravistelu tappaa
Järkyttävää tietoa, että Suomessa kuolee vuosittain kymmeniä alle 2-vuotiaita pahoinpitelyn seurauksena.
"Lastenkirurgi- ja lastenortopedi, dosentti Juhani Merikanto sanoo Keskisuomalaisessa, etteivät monet vanhemmat tiedä, miten vähän kovaa kohtelua pikkulapset kestävät. Vauvojen ravistelu on hyvin vaarallista, koska vauvan pää on iso suhteessa muuhun vartaloon ja se heiluu ravistellessa voimakkaasti vaurioittaen aivoja".
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/vauvojen-ravistelu-10-lasta-kuolee-vuosittain-300-loukkaantuu/173493
Errare humanum est - Kohtuutonta vai ei?
Kaikki tekevät virheitä. Jos joku väittää muuta, hän valehtelee tai harrastaa suuremman mittakaavan itsepetosta. Kaikkia sääntöjä ei koskaan voi noudattaa eikä kaikkia ihmisiä miellyttää, joten virheitä tulee tehtyä puolin ja toisin. Perinteisesti virheistä on totuttu rankaisemaan. Joskus raaemmin joskus hellemmällä kädellä. Itseasiassa monissa tapauksissa virheiden tekeminen onkin vasta nostanut pintaan varsinaiset keskustelut mm. siitä, miksi virhe sattui, miten samankaltaisista mokista tulisi rankaista jatkossa ja kuinka taattaisiin tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen toiminta kunkin mokaajan kohdalla tilannesidonnaisuutta unohtamatta. Siltikään yhtä yleistä tapaa tähän ei tule koskaan löytymään, siitä pitää huolen jo ihan se seikka, että ihmiset kokee ja tulkitsee eri tyyppiset mokailut hyvin erilailla.
Itse olen melko hellämielinen ja ymmärtäväinen tyyppi, ja tästä on ollut minulle monesti suoranaista haittaa. Olen antanut ihmisille useita mahdollisuusia korjata erehdyksensä ja saattaa asiat takaisin raiteilleen. Monille tuo tarkoittaa samaa kuin piittaamattomuus tai välinpitämättöyys. Jotkut taas kokee sen palauteenantokyvyn heikkoutena tai yleisesti ärsyttävänä yltiöpositiivisuutena, joka ei istu 2000-luvun nopea tulos tai ulos tai kertalaakista vainaa -ajattelutapoihin. Ymmärrän toki, että on virheitä, joita ei kahdesti tehdä. Kun virhe vaatii ihmishenkiä tai aiheuttaa järkyttävää kärsimystä, ei tietenkään kannata jäädä katsomaan, tapahtuuko erehdys uudelleen. Kun kyse on turvallisuudesta, terveydestä tai ihmishengistä, tottakai pelataan varman päälle. Muut arkisemmat erehdykset vaikkapa ihmissuhteissa ovat asia erikseen.
Haluan uskoa useimmissa tapauksissa ihmisen positiiviseen perusluonteeseen sekä siihen, että tyyppi voi todella muuttua ja kehittyä, mikäli hänelle anneteaan siihen aidosti mahdollisuus. Pelkkä sanktio/rangaistus ja asian vähättely eivät ole riittävä kehittävä rakentava palaute. Myöskään se ei kelpaa asian hautaamisen syyksi, ettei vaan jaksa tehdä omaa elämäänsä hankalammaksi tai vaivata päätänsä moisilla turhuuksilla kuin ristiriitojen ratkominen. Nuo toki on helppoja ratkaisuja, jotka säästää omaa mielenterveyttä. En tiedä mitään surullisempaa, kuin rangaista
- virheentekijää kohtuuttomasta yhdestä virhesuorituksesta muiden helmi tai ok-suoritusten joukossa, etenkään JOS asenne yleisesti on kunnossa ja kyseessä on ns. perusjärkevä tyyppi eikä mikään psykopaatti, joka ei kykene tuntemaan katumusta
- lopullisesti ja totaalisen ehdottomasti ilman, että asioista suostutaan keskustelemaan
- rangaista virheestä kohtuuttomasti vain siksi, että niin pitäisi tehdä, jotta vaikuttaisi muiden silmissä oikeudenmukaiselta
- rangaista virheestä nöyryyttämällä, alistamalla tai nolaamalla asianomainen tämän omalla nimellä julkisesti ja tietoisesti toisten edessä
- rankaista asianomaista kuulematta tai ns. ylivoimaperiaateella lyttäämällä
Nämä kaikki on itse koettu kerrat jos toisetkin ja voin todeta, että ei tunnu mukavalta. Ei niitä silti passaa liikaa jäädä murehtimaan. Ja ainahan voi omaa päätään hauskuuttaa ajatuksella, että kenties toinen osapuoli ei kertakaikkiaan ole tottunut ratkomaan konflikteja ja pakenee helpointa tietä koko tilanteesta. Useimmiten fiksumpaa on kuitenn katsoa peiliin ja miettiä pari kertaa ihan oikeasti, miten itse mokasi tai miksi muut ajattelivat itsensä mokanneen, vaikka hiljaa mielessään ei myöntäisikään tehneensä virhettä. ;)
Kuinka moni kohtuuton sanktio oliskaan tullut vältettyä, jos kulloinkin oli mietitty yhteiset pelisäännöt sekä luotu selkeät toimintamallit ja rutiinit ja palaute- ja rangaistusmenetelmät ennalta. Vaan kun ei mene niin aina. Itseasiassa usein keskustelyhteys aukeaa vasta siinä vaheessa, kun joku mokaa, ja valitavasti mokaaja tulee varsin helposti ja lopullisesti tuomituksi jo yhdestä kerrasta, vaikka virhe sinänsä olisi melko vähäpätöinen. Olennaisempaa kuin moka sinänsä on monesti virheen myöntäminen, seurauksiin suhtautuminen sekä tilanteen korjaaminen. Aina sekään ei välitettavasti riitä siihen, että mokaaja saisi anteeksi, virheistä opittaisiin ja että elämä jatkuisi tavalliseen tapaan myös tulevaisudessa.
Se on elämää se. :D
Itse olen melko hellämielinen ja ymmärtäväinen tyyppi, ja tästä on ollut minulle monesti suoranaista haittaa. Olen antanut ihmisille useita mahdollisuusia korjata erehdyksensä ja saattaa asiat takaisin raiteilleen. Monille tuo tarkoittaa samaa kuin piittaamattomuus tai välinpitämättöyys. Jotkut taas kokee sen palauteenantokyvyn heikkoutena tai yleisesti ärsyttävänä yltiöpositiivisuutena, joka ei istu 2000-luvun nopea tulos tai ulos tai kertalaakista vainaa -ajattelutapoihin. Ymmärrän toki, että on virheitä, joita ei kahdesti tehdä. Kun virhe vaatii ihmishenkiä tai aiheuttaa järkyttävää kärsimystä, ei tietenkään kannata jäädä katsomaan, tapahtuuko erehdys uudelleen. Kun kyse on turvallisuudesta, terveydestä tai ihmishengistä, tottakai pelataan varman päälle. Muut arkisemmat erehdykset vaikkapa ihmissuhteissa ovat asia erikseen.
Haluan uskoa useimmissa tapauksissa ihmisen positiiviseen perusluonteeseen sekä siihen, että tyyppi voi todella muuttua ja kehittyä, mikäli hänelle anneteaan siihen aidosti mahdollisuus. Pelkkä sanktio/rangaistus ja asian vähättely eivät ole riittävä kehittävä rakentava palaute. Myöskään se ei kelpaa asian hautaamisen syyksi, ettei vaan jaksa tehdä omaa elämäänsä hankalammaksi tai vaivata päätänsä moisilla turhuuksilla kuin ristiriitojen ratkominen. Nuo toki on helppoja ratkaisuja, jotka säästää omaa mielenterveyttä. En tiedä mitään surullisempaa, kuin rangaista
- virheentekijää kohtuuttomasta yhdestä virhesuorituksesta muiden helmi tai ok-suoritusten joukossa, etenkään JOS asenne yleisesti on kunnossa ja kyseessä on ns. perusjärkevä tyyppi eikä mikään psykopaatti, joka ei kykene tuntemaan katumusta
- lopullisesti ja totaalisen ehdottomasti ilman, että asioista suostutaan keskustelemaan
- rangaista virheestä kohtuuttomasti vain siksi, että niin pitäisi tehdä, jotta vaikuttaisi muiden silmissä oikeudenmukaiselta
- rangaista virheestä nöyryyttämällä, alistamalla tai nolaamalla asianomainen tämän omalla nimellä julkisesti ja tietoisesti toisten edessä
- rankaista asianomaista kuulematta tai ns. ylivoimaperiaateella lyttäämällä
Nämä kaikki on itse koettu kerrat jos toisetkin ja voin todeta, että ei tunnu mukavalta. Ei niitä silti passaa liikaa jäädä murehtimaan. Ja ainahan voi omaa päätään hauskuuttaa ajatuksella, että kenties toinen osapuoli ei kertakaikkiaan ole tottunut ratkomaan konflikteja ja pakenee helpointa tietä koko tilanteesta. Useimmiten fiksumpaa on kuitenn katsoa peiliin ja miettiä pari kertaa ihan oikeasti, miten itse mokasi tai miksi muut ajattelivat itsensä mokanneen, vaikka hiljaa mielessään ei myöntäisikään tehneensä virhettä. ;)
Kuinka moni kohtuuton sanktio oliskaan tullut vältettyä, jos kulloinkin oli mietitty yhteiset pelisäännöt sekä luotu selkeät toimintamallit ja rutiinit ja palaute- ja rangaistusmenetelmät ennalta. Vaan kun ei mene niin aina. Itseasiassa usein keskustelyhteys aukeaa vasta siinä vaheessa, kun joku mokaa, ja valitavasti mokaaja tulee varsin helposti ja lopullisesti tuomituksi jo yhdestä kerrasta, vaikka virhe sinänsä olisi melko vähäpätöinen. Olennaisempaa kuin moka sinänsä on monesti virheen myöntäminen, seurauksiin suhtautuminen sekä tilanteen korjaaminen. Aina sekään ei välitettavasti riitä siihen, että mokaaja saisi anteeksi, virheistä opittaisiin ja että elämä jatkuisi tavalliseen tapaan myös tulevaisudessa.
Se on elämää se. :D
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Beckham tuli niskavammafoorumille!
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?p=4493&highlight=#4493
Ehkä ikimuistoisin päivän piristys taas hetkeen. Kiitos vaan kuka lie kujeili! ;)
Ehkä ikimuistoisin päivän piristys taas hetkeen. Kiitos vaan kuka lie kujeili! ;)
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Elvytetääs veslpolkulistaa... ;)
Hahaa, eipähän tartte käydä enää jäisessä uima"hallissa" kiskurihintaan. Ja ajella 300 metrin matkoja jäisellä Audilla, josta oli jatkuvasti sit akku sipissä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
