Errare humanum est - Kohtuutonta vai ei?

Kaikki tekevät virheitä. Jos joku väittää muuta, hän valehtelee tai harrastaa suuremman mittakaavan itsepetosta. Kaikkia sääntöjä ei koskaan voi noudattaa eikä kaikkia ihmisiä miellyttää, joten virheitä tulee tehtyä puolin ja toisin. Perinteisesti virheistä on totuttu rankaisemaan. Joskus raaemmin joskus hellemmällä kädellä. Itseasiassa monissa tapauksissa virheiden tekeminen onkin vasta nostanut pintaan varsinaiset keskustelut mm. siitä, miksi virhe sattui, miten samankaltaisista mokista tulisi rankaista jatkossa ja kuinka taattaisiin tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen toiminta kunkin mokaajan kohdalla tilannesidonnaisuutta unohtamatta. Siltikään yhtä yleistä tapaa tähän ei tule koskaan löytymään, siitä pitää huolen jo ihan se seikka, että ihmiset kokee ja tulkitsee eri tyyppiset mokailut hyvin erilailla.

Itse olen melko hellämielinen ja ymmärtäväinen tyyppi, ja tästä on ollut minulle monesti suoranaista haittaa. Olen antanut ihmisille useita mahdollisuusia korjata erehdyksensä ja saattaa asiat takaisin raiteilleen. Monille tuo tarkoittaa samaa kuin piittaamattomuus tai välinpitämättöyys. Jotkut taas kokee sen palauteenantokyvyn heikkoutena tai yleisesti ärsyttävänä yltiöpositiivisuutena, joka ei istu 2000-luvun nopea tulos tai ulos tai kertalaakista vainaa -ajattelutapoihin. Ymmärrän toki, että on virheitä, joita ei kahdesti tehdä. Kun virhe vaatii ihmishenkiä tai aiheuttaa järkyttävää kärsimystä, ei tietenkään kannata jäädä katsomaan, tapahtuuko erehdys uudelleen. Kun kyse on turvallisuudesta, terveydestä tai ihmishengistä, tottakai pelataan varman päälle. Muut arkisemmat erehdykset vaikkapa ihmissuhteissa ovat asia erikseen.

Haluan uskoa useimmissa tapauksissa ihmisen positiiviseen perusluonteeseen sekä siihen, että tyyppi voi todella muuttua ja kehittyä, mikäli hänelle anneteaan siihen aidosti mahdollisuus. Pelkkä sanktio/rangaistus ja asian vähättely eivät ole riittävä kehittävä rakentava palaute. Myöskään se ei kelpaa asian hautaamisen syyksi, ettei vaan jaksa tehdä omaa elämäänsä hankalammaksi tai vaivata päätänsä moisilla turhuuksilla kuin ristiriitojen ratkominen. Nuo toki on helppoja ratkaisuja, jotka säästää omaa mielenterveyttä. En tiedä mitään surullisempaa, kuin rangaista
- virheentekijää kohtuuttomasta yhdestä virhesuorituksesta muiden helmi tai ok-suoritusten joukossa, etenkään JOS asenne yleisesti on kunnossa ja kyseessä on ns. perusjärkevä tyyppi eikä mikään psykopaatti, joka ei kykene tuntemaan katumusta
- lopullisesti ja totaalisen ehdottomasti ilman, että asioista suostutaan keskustelemaan
- rangaista virheestä kohtuuttomasti vain siksi, että niin pitäisi tehdä, jotta vaikuttaisi muiden silmissä oikeudenmukaiselta
- rangaista virheestä nöyryyttämällä, alistamalla tai nolaamalla asianomainen tämän omalla nimellä julkisesti ja tietoisesti toisten edessä
- rankaista asianomaista kuulematta tai ns. ylivoimaperiaateella lyttäämällä

Nämä kaikki on itse koettu kerrat jos toisetkin ja voin todeta, että ei tunnu mukavalta. Ei niitä silti passaa liikaa jäädä murehtimaan. Ja ainahan voi omaa päätään hauskuuttaa ajatuksella, että kenties toinen osapuoli ei kertakaikkiaan ole tottunut ratkomaan konflikteja ja pakenee helpointa tietä koko tilanteesta. Useimmiten fiksumpaa on kuitenn katsoa peiliin ja miettiä pari kertaa ihan oikeasti, miten itse mokasi tai miksi muut ajattelivat itsensä mokanneen, vaikka hiljaa mielessään ei myöntäisikään tehneensä virhettä. ;)

Kuinka moni kohtuuton sanktio oliskaan tullut vältettyä, jos kulloinkin oli mietitty yhteiset pelisäännöt sekä luotu selkeät toimintamallit ja rutiinit ja palaute- ja rangaistusmenetelmät ennalta. Vaan kun ei mene niin aina. Itseasiassa usein keskustelyhteys aukeaa vasta siinä vaheessa, kun joku mokaa, ja valitavasti mokaaja tulee varsin helposti ja lopullisesti tuomituksi jo yhdestä kerrasta, vaikka virhe sinänsä olisi melko vähäpätöinen. Olennaisempaa kuin moka sinänsä on monesti virheen myöntäminen, seurauksiin suhtautuminen sekä tilanteen korjaaminen. Aina sekään ei välitettavasti riitä siihen, että mokaaja saisi anteeksi, virheistä opittaisiin ja että elämä jatkuisi tavalliseen tapaan myös tulevaisudessa.

Se on elämää se. :D