Tänään iloitsin (TV)

Jos pääsisin niskavammafoorumille (eli netti toimis), oisin kirjoittanut meidän tänään iloitsin -ketjuun, että oli upea päivänvalo tänään. Tässä näyte! Ei tarkka kuva, mutta kuva kuitenkin. Eikä mallikaan ole ihan parhaimmillaan silmäpusseissaan. Kannattaa siis tiirailla suht pienenä. ;)

Mut onps upea valo! On hittovie! Tämä asunto on kuin yksi iso ateljee. Kirkas, vaalea. Ihana.

Helvetti repes (TV)

Miksi tän pitää mennä näin? 2 askelta eteen ja 1,5 taakse. Ja sit kun se alkaa mennä askelia taaksepäin, ne alkeleet suurenee joka kerta. Ei saatana. Koko ydin on sellaista kovaa haperoa kuin joskus syyskuussa, kun yläniska viimeksi rysähti. Ei saatana.

Askeltakaan ei pysty ottamaan. Hirvee hiki ajan. Pää on kiveä ja alkaa uhkaavasti kirvellä. Kihistää kaikkialle. Korvat on lukossa. Sattuu silmiin ja hampaisiin. En uskalla herätä huomenna. Vaikka vaan makaan, olo huononee. Ja tartten taas uuden tyynyn... Tääkin on pilalla.

Hyvät yöt!

Kodinturvajoukot (TV)

Leikitään nyt kuvilla ja meilillä, kun ei se netti toimi. Perkele sentään.

On muuten aika kuuma, kun ilta-arska poruttaa sisään isosta ikkunasta. Ja huomenna vasta lämmin onkin. Oon vältellyt säätiedotuksia, ettei vituttais hyvät kelit, mut äsken pääsi meteorologi yllättämään.

Jaahas, jos keikkais pari Triptyliä nassuun ja alkais nukkuun. Hahaa, niin mä teenkin, niin saan kulumaan päivät hiukkasen nopeammin. Siirryn siis herätään klo 14 ja mennään nukkuun klo 21 -rytmiin. Sitten onkin kohta 11.6. Kivaa, kun jo 27-vuotiaana elämä on pelkkää odottamista ja ajan tuhlausta.

Onneks otettiin parin vkon päähän aika. Osasin vähän epäillä tätä. Noh, ens kerralla en anna kropan huijata. Yläniska kaivetaan irti päästä, tuntui se kilahtaneelta tai ei. ;)

Voiko? (TV)

Ei saatana, voiko puhelimen takakansi hävitä sänkyyn? Kyllä voi. Ei ole missään. Ei sitten niin missään. Sit mennään ilman. Heitin sähköteippiä taakse, ettei akku tipu, ja hyvin toimii.

Ja olinpa niin nerokas, että kirjoitin/kuvasin pokkarilla itselleni ohjeet, miten puhelimeen asennetaan internet- ja email -tilit. Ei tartte taas päivityksen jlk itkeä tota samaa asiaa.

Kyky oppia virheistään on elämäni kantava voima tällä hetkellä. Jos tässä romahtamispisteessä tekis samat virheet, kuten että ei sais ainoota yhteyttä ulkomaailmaan toimimaan, pimahtais lopullisesti.

Jostain ihmeen syystä saan tähän sähköposti- ja nettitilit pystyyn, mutta internet- ja email -ryhmien luominen/valinta on kusahtanut joka kerta. Nyt ei ole ketään auttamassa, niin täytyy olla ennalta nerokas, että selviää sitten, kun puhelin on jo nollattu.

Mikähän mun päässä jäi jakittamaan? Kaikuu pään sisällä ja kiristää tohon korvien korkeudelle keskelle päätä takaraivoon. Vissiin antanut periksi ylimmät päätä kannattelevat ligamentit taas, koska tuntuu siltä, että nuppi on hakattu vasaralla kaularankaan ja pään kalvot on sellaiset inhottavan 'samettisen' tuntuiset. Yritin blogista etsiä, milloin olin viimeksi tässä tilassa, mutta kas, kas, kun se verkko ei toimi ja RSS-syötteet ei niin pitkälle edes ylty. ;)

Todellinen Harmageddon (TV)

Puhelimesta kaatui netti! Voi perkeleen perkeleen perkele. Ja puhelimen päivityskaapeli on vanhassa asunnossa! Ja läppärin verkkopiuha ei ylty sänkyyn asti. Nyt on kestettävä ens viikkoon asti pimennossa. Voihan nenä...

Biitsilauantai (TV)

Ydinjatke kasassa ei paljon kesästä nautita. Tältä näyttää meikäläisen lauantai. Verhot kun kiinni, kun sattuu silmiin. Telkka tuo vähän ääntä muuten hiljaiseen taloon. Kahvinkeittimelle kävely laukaisi armottoman hedarin, missähän on lähin apteekki? Muutenkaan ei tajuu mistään mitään, kun nuppi on tippunut kaularankaan.

Aurinkoista päivää! Nauttikaa hyvät ihmiset elämästänne ja vapaudestanne tehdä mitä ikinä tahdotte. Eläkää jokainen päivä täysillä, sillä se voi todella olla se viimeinen. Niin elin minäkin! Viimeinen iltani oli kerrassaan täydellinen. Olin kouluttamassa seminaarissa laivalla ja oli loppuillasta aivan saatanan hauskaa hyvässä porukassa. :)

Ainoa hyvä puoli (TV)

Ainoa hyvä puoli näissä hetkissä, jolloin voisi ampua aivot seinään, on se, että muistaa olleensa paremmassakin kunnossa. Tietenkin samalla sitä kysyy itseltään, miten sai itsensä tähän kuntoon takaisin, mutta sitä on turha pohtia. Se on nyt vaan kestettävä. :) Öitä!

Ps. Oli erinomaista moussakaa!

Kiellettyjä asioita (TV)

En tiedä, olenko muistanut sanoa, että kiellettyjen asioiden listalle kannattaa laittaa mm. bikinirajojen sheivaus. Ukko hommiin vaan, ne hoitaa sen kyllä, jos osaat tehdä siitä eroottista. ;) Toi sheivaus-asento menee samaan sarjaan kuin Hornettien kuvaus, eli pään kumartelu ja kurkottelu on kielletty ja etenkin sivutaivutus + em. liike yhdessä kielletty. Että siihen loppui sitten munkin mallin ura, jos pitää pelkkää päätä käännellä. Mut jos liikkeen saa tehdä alarangasta asti, sit voi tehdä heittää keikkoja.

Moottoripyöräilyä (TV)

Hienoa kuunnella, kun jengi menee motskareilla ikkunan alta tohon biitsin rantaan fiilisteleen. Arska paistaa täydeltä taivaalta ja itse ei pääse rantaan edes kävellen, saati sit motskarilla. Luvattiin jotain vitun hellettäkin viikonllopuksi. Niinpä tietenkin.

Vittu, että vituttaa, että tän piti näin totaalisesti tiltata kesäksi. Kaikki suunnitelmat vesipolkemisesta/ tehokuntoutumisesta yms. menee nyt ihan harakoille. Ja kohta saa taas olla ettimässä uutta asuntoa, kun syksy tulee. Eikä sit pysty meneen uimahalliinkaan saatana. Ei tämä ei voi olla todellista. Mutta on se.

Yöromut ja sekavaa avautumista (TV)

Nyt kun exä nukkuu siellä meitin vanhassa sängyssä yksinään, väitän että hän miettii edes silloin tällöin, kannattikohan toistuvasti valittaa siitä, että sänky oli täynnä romua. Siis etenkin, jossei ollut itse siihen tulossa.

Ja kannattiko ylipäätään valittaa koko ajan jostain sellaiselle ihmiselle, jonka elämä loppui kuin salama kirkkaalta taivaalta ja joka ei muutenkaan ollut onnensa kukkuloilla. Exäni unohti semmoisen seikan, että siihen aikaan, kun jouduin makaamaan sängyssä hedarin takia kuukausia, en pystynyt nousemaan ja hakemaan joka tavaraa erikseen jostain.

Toinen oli tämä tavaroiden, mm. ruuan, pudottelu. Kun käsien hermotus ei toimi(nut), välillä putos jotain lattialle. Ja se oli siis exälle iso ongelma. Hänen mukaansa pudottelin kaikkea lattialle, enkä nostanut niitä, vaikka näin putoavan. Ja mikä pahinta, sitten hän 'joutui siivoamaan' ja minä vielä valitinkin, kuinka epäsiistiä meillä oli. No, niinhän meillä olikin, kun mä en saanut imuroida tai tiskata, ja toinen ei 'ehtinyt'. Luulin, että exäni hiffas, etten saa kumartua tai kyykistellä, kun selkäydin venyy. Kerroin tämän ainakin 100 kertaa mutta ei mennyt koskaan perille käytännön tasolla. Eli oikeasti en todellakaan pystynyt nostamaan niitä pudonneita tavaroita tai ruokia, vaikka olisi halunnut.

Muutenkin kuulin jatkuvaa jankutusta siitä, kuinka sairaudesta on tullut koko elämä. Ja kun yritin kertoa, että todella niin on, eli vamma siis vaikuttaa ihan kaikkeen, hän ei millään halunnut uskoa sitä. Kai se jotain itsesuojelua oli sekin.

Eikä hän muutenkaan pystynyt kanssani puhumaan tilanteesta. Siis ennen kuin ilmoitin, että muutan pois. Sitä ennen joko minä puhuin yksin tai hän valitti, tuijotti apaattisena seinään ja uppoutui kaikkeen muuhun tekemiseen, muttei itse asiaan.

Kun sitten vuoden päivät olin katsellut vähintään kyseenalaista suhtautumista minuun ja sairauteeni, alkoikin suu yllättäen käydä, kun ilmoitin, että suhde on loppu ja minä muutan pois. Sitten MINÄ olinkin petturi ja luovuttaja, kun löin hanskat tiskiin juuri, kun asiat alkoi avautua.

Mun mielestä asiat ei todellakaan ala sujua, jos tilanne on ajettu siihen vaiheeseen, että toinen joutuu muuttamaan pois ja ylipäätään harkitsemaan eroa, kun kommunikointi ei ollut toiminut pitkään aikaan. Johan siinä usko, luottamus ja rakkaus oli loppunut moneen kertaan. Ei ollut enää mitään, minkä eteen olisin halunnut taistella. Helpompi oli vetästä vaan heittoistuimen kahvasta, kun yrittää jatkuvasti saada toinen puhumaan ja käyttää siihen ne vähäiset energiat, mitä itsellään oli jäljellä. Erosin ja muutin pois siis täysin itsekkäistä syistä: halusin parantua. Sitähän ei kukaan tiedä, paranenko, mutta ainakin voin käyttää aikani jatkossa edes sen yrittämiseen.

Kun nyt avautumaan ollaan alettu, niin eniten exässäni ärsytti se, että vaikka kuinka yritin rautalangasta vääntää, miten haluaisin tehdä kaikkea kivaa, mutta en yksinkertaisesti voinut. Ja hän oli vahvasti eri mieltä asiasta. Eli en vaan uskalla kokeilla rajojani tai en halua tehdä. Ja itselleni kun taas on ihan käsittämätön ajatus, että kukaan terve ja supersosiaalinen ihminen viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa himassa yksin vaakatasossa, jollei olisi pakko. Huhhuijaaq

Nyt voi ukkeli miettiä keskenään, olisiko omalla suhtautumisella ja myöntämällä/ hyväksymällä muuttuneen tilanteen, asiat toisin. Tuskin. Onneksi ei enää tartte selitellä kellekään mitään.

Ne ihmiset, jotka on lähipiirissä, on valikoituneet niin, että he ymmärtävät oikeasti tilanteeni. Jos joudun olemaan hedarin takia pimeässä, verhot kiinni ja vastaamatta puhelimeen, voin niin tehdä ilman sen suurempaa selittelyä. Eihän tämä tilanne kiva ole, mutta ainakin hengitän, enkä ole mullan alla lopullisesti. Ei siihen pitkä matka ole, kun olo on kuin elävällä ruumiilla. Mutta ens fyssarikerralla saan fyssarinkin uskomaan, että vaikka yläniska tuntuu olevan normaali, se ei ole sitä. Täytynee muistuttaa niistä marraskuun ajoista, että mulla on todella liian älykäs kroppa, kun se pystyy huijaamaan täydellisesti jopa alan kuuminta gurua! ;)

Samaan malliin (TV)

Samaan malliin alkoi aamu kuin aikaisemmatkin: Nuppi kaularangassa. Koitetaan pari päivää täydellistä lepoa ja sit maanantaina hätähuutoa Suvannon suuntaan. Tällä kertaa uskon itseäni.

Niska sit väsähti oikein kunnolla viime viikkojen rasituksesta. Aikamoista. Luulis, että vuoden päästä jo vähän jaksais, mutta ei. Mikä lie antaa periksi, kun noin tuntuu, että aivot on kaularangassa.

Vähän paha olo jatkuvasti, nenä kipeä ja autonominen hermosto saa separeita pienestäkin pystyssä olosta. Vanhat tutut merkit.

Täytyy vetää kauluri kaulassa ja lenkkarit jalassa jokainen pystyhetki. Mut mites ton suihkun hoitais, kun ei ole vieläkään niitä Crocseja... Pakko kai se on paljain jaloin tossutella, jollei sit laita Aquajockeria tai pesusieniä lattialle ja seiso päällä. Onhan se pehmeä. :) Vittu, mitä elämää.

Ois pitänyt uskoa itseään (TV)

Ois vaan pitänyt itsepintaisesti väittää fyssarille, että yläniskan nivel on jumissa ja pää kaularangassa, vaikkei se käteen siltä tuntunut. Niin se mun kroppa on ennenkin huijannut. Nyt sen huomaa, kun C2 on kohdillaan, että C0 on ihan päin persettä. Jaa mistä?

Äskön, kun lähdin vessaan, niin totesin, että maa lähtee jokaisella askeella jalkojen alta. Nuppi lopetti kokonaan kääntymästä vasemmalle... Jokaisella pystyssä olohetkellä paine päässä kasvaa. Varmat merkit.

Maanantaina täytyy raportoida tästä tilanteesta. Vaihtoehto on 2 viikkoa makaustai tai kriisiaika. Tiedä nyt sitten, kumman valitsis. ;)

Mä niin tiesin. Miksen mä uskonut vaan itseäni ja väittänyt vastaan, kun olin asiasta lähes varma? Miksen?! Vittu, että alkaa vituttaa tämä koko paska vamma. Siis että joku 2 millin mittainen nivelside voi pilata koko ihmiselämän. En mä yhtään ihmettele, että niskavammaiset sairastuu masennukseen jossain vaiheessa. Pää toimii kuin partaveitsi mutta keho kuin junnan vessan. Niin VITUSTA.

Nässy (TV)

Niin, parhaimmillaan ollut 16-17'C. Ehkei tonne ihan vielä siis. ;) Parempi suunnistaa kohti pienempiä järviä.

Pääkky tyynyyn (TV)

Jaahas, ilta-aurinko mollottaa täydeltä taivaalta. Kuinka kivaa olisikaan lähteä terassille istumaan tai kävellä tohon rantaan nauttimaan kesästä. Ei passaa riekkua nyt. Ihailen luontoa ikkunasta ja toivon, että huomenna on parempi olo.

Ainakaan pää ei ole yhtä kivikovaa palloa/jumissa kuin eilen, mutta jatkuva puristus oikeella yläniskassa on vaikea iloita mistään. Koko ajan tuntuu tyhmältä, kun joku puristaa, kasvot puutuu ja kävellessä keikuttaa tai hyppyyttää.

Täytyy vaan toivoa, että C0 'suoristuu', kun saatiin eilen sen alapuolinen osa auki. Fyssarin mukaan tosin C0 ei ollut juurikaan kallellaan, ihan snadisti vaan. Mut se riittää mulle. Herkistynyt hermosto reagoi siihenkin heti. Herkistymisenkin pitäis tosin hiljalleen vähentyä...

Välillä menee ihan hyvinkin, kun on ajattelematta koko asiaa. Mut kun unohtaa liikaa sairasidentiteettinsä, rysähtää ja kunnolla. Vaikea se tosin on unohtaa tätä oloa, kun painaa ja puuduttaa tai kiikkuu ja keikkuu, kun liikkuu. Mitä tahansa tekee, aina on huono olo.

Noh, kattellaan, mitä sit käy, kun pääsee kohta veteen polkeen. Kuinkakohan lämmintä Nässyssä on?

Öitä! Alan nyt nukkuun, jos huominen ois parempi. :)

Uusi koti, uudet tavat (TV)

Nyt sitten aloitetaan heti terveellisesti! Hedelmät ja rahkat ja putrot. Kaffee on pakollinen lisämauste. :) Ihana toi iso ikkuna! Ihan kuin asuis mökillä.

Kämppiskin lähteen tänään Savoon kotipuoleen, niin nautin ylhäisestä yksinäisyydestä sunnuntaihin asti.

Huh, olinpas jumppelissa. Ei kiristä enää mutta sen sijaan C7-TH1 ja C2 on niin löysän lerpun tuntuiset, kun tuki puuttuu eilisen hoidon takia. Ei jaksa seisoa yhtään. Mutta niin se pitää mennäkin. Ideahan on, että CST purkaa virheellisen tuen (kivikovat, revähtäneet kalvot lähtee aukamaan/uusiutumaan) ja kun kalvot uusiutuu tilalle tulee 'uutta tukea'. Sitä antaa myös syvät lihakset. Onneksi on teippi selässä, niin pysyy kasassa nämä muutamat lerppupäivät.

Jihaa, fyssari sanoi eilen, etten ole enää mikään lihakseton tyttö! Kuulemma hirveen hyvät hartiat + ojentajat. ;)

Tukea (TV)

Niin joo, taas teipattiin kasaan. Nyt vaan C2-C3. Niinpä niin... Vaihtelu virkistää!

Uskomatonta (TV)

99 vuotta ikää yhteensä ja ne pisti mun huushollin yhdessä päivässä kasaan. Toivat loput kamat vanhasta kämpästä ja järkkäsivät uuden asunnon. Kävivät kaupassa, asensi koneet, laittoi safkat pakastimeen, otti pyykit pesuun yms. Rakkaat vanhemmat nimittäin. Hienoa, kun meikäläisestikin on vaan huolta. 28 vuotta ja uudelleen kuin pikkuvauva. Ja toinen on siellä Hesassa, ikää 23. Vitun hienoa. Ja Musti, mä tiedän, aina vanhemmat huolehtii lapsistaan, eikä me olla taakka. :) Mut ollaan me silti. Jollei muille, niin itsellemme ainakin.

Noh, nyt tämä näyttääkin kodilta, kun joka paikassa on vähän tavaraa. Ihan viihtyisä tuli! Jos perjantaina uskaltais nousta katsomaa lopputulosta.

Nyt on vaan kahta kauheesti olo, niinkuin aina hoidon jälkeen. Täytyy toivoa, että parin pvän päästä helpottaa. Joskin edelleen olen ihan varma, et C0 on kenossa mutta kerta sen suorassa väitettiin olevan, täytynee uskoa. Todennäköisesti siellä todella on vaan niin paljon arpea, joka painaa. Noh, ens viikolla, jos viel tuntuu, että kenottaa, lyödään saman tien kortisonit C2-C4 -väliin. Avot.

Sen pitäis rasvata saranaa ja mahdollistaa jatkossa nivelen parempi liikkuvuus ja vähentää lukkiutumista. Tosin ihan yläniskaanhan se ei vaikuta, kun sitä ei voi piikittää. Nyt sitten totaalinen lepo. Kun patti laskee korvan takaa, lepo on riittävä. Niin kauan, kun se syvä lihas kanittaa, pattikin on ja pysyy. Ja se kanittaa, kunnes saa riittävästi lepoa.

Käyty (TV)

Hahaa, olikin C2 ja C7 ihan väsyjä. Ja ihan snadisti kyllä C0 vinossa. Nuo alemmat oli vetäneet yläniskan ketuilleen. Nyt napsahti (taas) täydellinen nostelu- ja kantelukielto, koska tuo C7:n heikkous heittää C2:sen, eli korvat + leuat, ja lopulta pään jumiin.

Samoin ylöspäin katselu ja pään taivuttaminen yläniskasta ankarasti pannassa. Hyvästi Hornettien kuvaus! Joutsenia voi kuvata.

Olikin oikein megaväsymys! Silti fyssari ihmetteli, miten mä voin olla näin 'hyvässä' kuosissa eron, muuttujen ja muiden säätöjen jälkeen. Varmistin moneen kertaan, että hän tajus, kuinka paskana olen, mutta silti hän oli sitä mieltä, että olen paremmassa kunnossa, mitä hän kuvitteli. Oho!

Niin suuri ahditus oli iskenyt, että käytettiin hyvin hellää manipuloivaa otetta, että saatiin C2 auki! Tai itse asiassa me avattiin se vastakkainen puoli ja venytettiin sitä, niin toinenkin aukes sitten siinä itsestään. Mut ihan kuten arvasin, fasettinivel oli jakkiutunut. Puuttuvat syvätihakset + huono ohjaus on syy.

Mulla on myös kuulemma liian älykäs kroppa. Se oli taas vinssannut koko oikean puolen (vain oikean, jippii!!!) ihan vinoon kompensoidakseen sen puuttuvan ohjauksen C2-tasolla! Ei se C2 täysin auennut vieläkään, vaikka 40 minsaa renkattiin. Mutta kun ei sitä pakottaakaan voi, niin luvassa on seesteinen 2 viikkoa ja ens kerralla uusi renkutus. Se tosin voi pullahtaa auki itsestäänkin parin pvän sisään, kun keho alkaa vasta tehdä korjaustyötä.

Niska oli vaan niin totaalisen väsynyt, ettei C2 ollut jaksanut. Sitä se pattikin tiesi korvan takana. Kakkoseen kiinnittyvän syvän lihaksen turvonnut kiinnityskohta, joku kierroista vastaava lihas. Painuu patti taas ittestään pois, kunhan niska saa lepoa. Ja ens viikko lepoa ja sitten järveen landelle polkemaan!

Nautin (TV)

Kuinka pienestä voikaan ihminen nauttia. Nimittäin kukaan ei ole valittamassa mulle, että 'vie se läppäri pois sängystä mun paikalta' ja 'sähän oot muuttanut siihen sänkyyn kaikkine tavaroines'. Aah! :) Minä, iso sänky ja kaikki tavarat tuossa toisella puolella. Saan vapaasti nukku juomapullon, limen unelman, kaukosäätimien, huulirasvan yms. krääsän kanssa. ;) Kenties siihen viereen joskus joku vielä parkkeeraa vakituisesti... No, olen valmis luopumaan kaikesta, mitä omistan, jos vaan tuun terveeksi ja voin vielä jonkun kainalossa nukkua. Vaan kun ei taida nyt omaisuus auttaa.

Hahaa (TV)

Löysin muuttotavaroista kolme VHS-kasettia (kyllä!!!) vanhan bändimme keikkoja vuosilta 02-05. Kylläpäs riemu ratkes, kun täällä kämpässä oli VHS-nauhuri! Ei ihan joka taloudessa enää löydy! ;) Kysymys kuuluukin, miten ihmeessä tuon laatuista kuvaa kukaan on voinut katsoa vakavana vuosituhannen alussa? Ei siitä digiajasta nyt niin kauaa ole...

Rankemman luokan kuilu (TV)

Hupskeikkaa. Kuilu syvenee. Mitään ei tartte tehdä ja yläniska sen kun jumiutuu lisää. Oikea puoli vinossa ja pää kaularangassa. Ei se muuta tarvi, että koko kroppa reagoi.

Kroppa painaa taas 100 kiloa. Koko pää on kiveä. Muistaakseni syyskuussa oli viimeksi tälläinen olo, kun yläniska väsähti. Näin se menee herkkiksellä. Millin vinous + putoaminen yläniskassa aiheuttaa sen, ettei tartte sängystä nousta.

Turha oli tämäkin muutto, kun en mä pysty ees käveleen tohon biitsille, että pääsis veteen. No, onpahan uudet maisemat... Tekis mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa tämä kärsimys just tähän. Mutta ei, vielä sinnittelen tän kesän ja katson, mikä olo on, kun saadaan vinssattua nuppi kaularangasta huomenna.

Huomisen jlk makaan seuraavaan fyssariin. En ees yritä lähteä vesikäveleen. En tee harjoituksia. En nouse edes vessaan tai syömään. En istu koneella, enkä soita. En puhu puhelimessa, enkä näe ketään. Kaikki kyläilyt saa siirtyä. Pakko päästä pois kuilusta. Miten tässä taas kävi näin? Vitun C0:n vittu. Yläniskahan se pahiten hajosikin, että kärsitään nyt sitä sitten.

Eka päivä meni (TV)

Dodii, ensimmäinen arkipäivä pulkassa. Olo ei ole mairitteleva, koska niska on vinossa - edelleen. Koko oikea puoli on kenossa nyt. Hermosto ei ole separoinut mutta keno pilaa kaiken, kun ei voi istua tai seisoa. Vetää vaan enemmän jumiin yläniskan.

Sen verran oon pystyssä hillunut, että safkat tein ja suihkussa kävin ja vähän soitin synaa.Huominen menee samaan settiin, ilman synaa. Onneksi on valmiit ruuat odottamassa. Jos sit KE jotenkin selviäis fyssarille.

Tuntuu ihan, että koko kallo on vinossa. Tai niinhän se onkin. Kiristää pirusti yläniskaan ja korvan taakse. Pakko yrittää käydä nyt nukkuun ja sinnitellä huominen jotenkin. Tuntuu vaan tosi pitkiltä päivät tässä kunnossa. Iloni on se, että hermosto alkaa olla hyvässä kunnossa, vaikkei nivelside vielä pysykään siellä, missä pitäisi. Näkö toimii, korvat kuulee jne. Mutta eipä noista aisteista paljon iloa ole, kun ei pysy pystyssä. Helvettiähän tämä koko elämä on mutta ei auta kuin kestää. Vois ne asiat olla huonomminkin, kai.

Doddii (TV)

Taas ois hommia tehtävänä. Kasa tavaraa odottaa lattialla laittajaansa. Tällä kertaa meikä pysyy noista erossa, koska käysin edelleen siitä viime kertaisestakin pakkauksesta. Ja tälle päivälle riittää, että pimputtelin aamutuimaan synaa. Täytynee piilottaa koskettimien virtapiuha, koska en todellakaan sais istua sitä soittelemassa. Jos jossain haluaa istua, se on sitten tietokone. Siitä näpyttelystä kun saa palkkaa.

Jassoo, sit suihkuun rasittaan ittensä kuoliaaksi. On sit tämä ja huominen aikaa toipua käsien nostelusta. Toivottavasti saadaan keskiviikkona yläniska auki. Pää on vaan tippunut kaularankaan. Siitä kaikki huono olo. Noh, paljon se on kestänytkin!

Onpas ihana tämä valoisa asunto, josta näkyy ikkunasta luontoa. Joutuu oikein verhoja pitään kiinni, kun on niin kirkasta. Mutta huomattavasti kivempi kuin se sisäpihan pimeys vanhassa asunnossa. Yhtään en sinne kaipaa!

Ja lokakuu (TV)

C7 pettänyt täysin. Kivikovaa koppuraa taas koko hertia. Ja korvat meni samalla tilttiin. Mitään harjoituksia ei pysty tekemään, kun yksikään kalvo ei jousta mihinkään suuntaan. Että näin. Voi johtua siitä, että on liian kova petari, kun pehmeämpi päällyspetari jäi vanhaan asuntoon.

Saas nähdä, mikä on fiilis keskiviikkona. Huhhuijaa. No, ainakin kämppä on kiva. Ja kotoisan sekaisin. Toivottavasti keskiviikkona tulee helpotusta. Sit seuraava aika täytyykin ottaa lähes heti perään, niin ehkä pääsen taas kuilusta pois.