lauantai 7. maaliskuuta 2009

Tammela1961 (Tahdonvoimaa)


Hetken mielijohde toteuttaa kuvasarja:
Tammela1961.

Sairastelun aikana on kertynyt kännärillä, pokkarilla ja järkkärillä 2131 kuvaa. Kun olen kunnossa, toteutan niistä valokuvanäyttelyn, joka kertoo tarinani. Tässä esimakua.

Edit:
Sorry, en saakaan näyttää vatsalihaksia, puolikasta nänniä ja rintalihaksia täällä, joten nappasin yhden kuvan pois... ;)


Kaikki kuvat copyrighted by Tahdonvoimaa.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Päivän (perverssiltä vaikuttava, muttei ole sitä) kuvapähkinä (Tahdonvoimaa)

Koska niskani ei tykkää tärinästä, sain ohjeeksi siedättää sitä joka päivä kevyellä värinällä. Vaihtoehtoina oli resonaattoriputki tai sähköhammasharja. Kunnollista sähköhammasharjaa ei nyt ole varaa hankkia, ja paskaa en osta. Myös resonaattoriputki on kadoksissa.

Kysymys kuuluukin:
Millä tänään hankkimallaan välineellä Tahdonvoimaa mobilisoi kitalakeaan kuvassa? Tarkimman vastauksen antanut saa palkkioksi luvan hankkia itselleen moisen vempeleen, jollei jo omista sitä. ;)

Silkkiä ja lenkkareita - uusi TV-sarja ;) ;) (Tahdonvoimaa)


Halusin olla tänään nätti. Niinpä puin upean silkkiyöpaitani - koomista sinänsä - aamulla. Oikein on hienot pitsit sun muut kauluksessa, syvään uurettu kaula-aukko sekä silkkinauhaa ympäri ämpäri vaatetta. Meikkasin, laitoin tukan ja vedin Jean-Paulia tuoksuksi. Hitto, kun oli kaulatuki kaulassa ja tuoksu tietenkin pinttyi siihen...

Sitten vaikein osuus: sheivaus ja varpaankynsien leikkaus. Viime kerrasta oppineena nyt ei venytetty selkäydintä. Onhan se hankalaa mennä kyykkyyn tai kumaraan, ilman että ydin venyy, mutta ainakin sen venytyksen voi yrittää minimoida. Huh, onnistuin leikkausoperaatiossa ilman hönttiä oloa.

Sitten vähän aikaa lepiä ja välipalalle. Ehrmannia, meetwursti-leipää ja raejuustoa odottamassa. Mutta, mutta... Nyt tapahtuu paha etikettivirhe. Muuten niin suloisen viehättävään asustekokonaisuuteeni tulee särö. Suorastaan repeämä. Jos rehellisiä ollaan, niin kraatirin kokoinen aukko!

Nimittäin:
LENKKARIT.


Joudun laittamaan pehmeäpohjaiset sporttikengät jalkaan, että pystyn talsimaan keittiöön. Törkeää. Koko silkkiunelmani viehätysvoima katoaa sen sileän tien. Ei siis muuta kuin kauhtuneet ruutukotihousut takaisin jalkaan ja miehen liian iso t-paita päälle. Se siitä söpöydestä.

Äiti on opettanut, että rumat ne vaatteilla koreilee, ja että sisäinen kauneus tärkeämpää. Totta. Tallustelen tyytyväisenä lenkkareilla ensin välipalalle ja sen jälkeen vessaan hinkkaamaan ojentajia.

Mutta hei, ojentajia ei voi tehdä limenvihreällä kumpparilla ilman, että on limenvihreä-vaaleanpunainen pikeepaita sekä siihen sopivat vaaleanpunaiset Puman kollarit päällä. ;)

Vai vaiko?

torstai 5. maaliskuuta 2009

Icefoot (Tahdonvoimaa)

Mä oon koodaillut liikaa LoisLanen kanssa. Sain nääs järkyt alaraajaoireet. Vähän niinkuin lapsena tehtiin kiiltokuvavaihtarit: LL voitti kallonpohjajumin ja mä vaihtokauppana alaraajakihelmöinnin.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta heitti spasmit molempiin jalkoihin, ja ne painaa tuhat kiloa. Kun koittaa tehdä lonkan kääntöä, kinnaa ihan pirusti. Ja perse on kipeä kuin vanhalla homolla konsanaan. No, vakuutan itselleni, että nyt se korjaa niitä vikoja, jotka on tullut ensimmäisenä. ;)

Hitto, fyssarikin on lomalla viikon, ettei voi kysellä. Mä olen tullut hänestä riippuvaiseksi. Varmaan sanois, että 'normaalia'. Siis mulle! Meille. Niin kauan, kun jalat kantaa, enkä halvaannu, pärjään.

Jossen ihan väärin muista, niin Mustiakin on viety aikoinaan sairaalaan monia kertoja ko. jutun takia. Tuolloin ei Musti tarkoituksella polvistunut Isä Lavinin eteen, vaan hältä lähti voimat jaloista ja tippui polvilleen kuin russakka. Toki lekurit oli heti sitä mieltä MS-tautihan se siellä tekee tuloaan. Kaikki tutkittiin moneen, moneen ja vielä useampaan kertaan. Ja tietänette lopputuloksen? Ei oireita selittäviä löydöksiä.

Nyt jos ois kortisonipiikki, iskisin sen kankkuun. No, kokeillaan ensin tätä 90 asteen kulmaa + pumppauksia. Meneekö oikein selkävaivaiset? Niska teki äsken positiivisen käänteen. Aukesi itsestään! Ihana lämmin olo valtasi pään. Oih. Mutta jaloissa on samanlainen fiilis, kun ostaessaan ensimmäisen kerran väärillä papereilla kossua ja Pinkcattiä 15-vuotiaana - jäissä.

Niillä papereilla kuljin muuten tyytyväisenä 22-vuotiaaksi, kunnes ikä riitti kaikkiin mestoihin. Enhän voinut vaihtaa omiini 18-vuotiaana, koska kaikki poket tiesi mun 'valenimen' ja henkilöllisyyden. Koomista! Sen siitä saa, kun on itse 16 ja poikaystävä täysi-ikäinen...

Virhearvio täälläkin (Tahdonvoimaa)

Kannattaako vessareissulta palatessaan ottaa mandariini käteen ja alkaa vaistomaisesti heitellä sitä ilmaan ja ottaa kiinni niin, että kaularanka seuraa perässä suht ripeesti ylös-alas?

Ei kannata.

No, hyvinhän se sujui, mutta nyt vilisee edelleen silmissä mandariini. Ja tuli entistä hönömpi olo. Hiukkasen häikkää hermotuksessa. ;)

Awful headache (Tahdonvoimaa)

Vitun siistiä, että päätä on alkanut juimia, kuin kunnon tension neck -aikoina vuonna nahkainen lannevaate, kivikirves, voice-massage ja fuksi-vuosi Sossissa. Semmoista kunnon jomotusta otsalle, päälaelle ja takaraivoon, kun yrittää muutaman askeleen ottaa. Ja pakkohan sitä on vähän 'stepata'. En nimittäin kiinnittäytynyt käsiraudoilla sänkyyn, kuten uhkailin eilen. Olisi kai pitänyt, koska äsken kävin hakemassa postit alhaalta ja piipahdin 15 sekunniksi ulos lumisateeseen muistelemassa niitä aikoja, kun Audia vielä putsattiin lumesta. ;) Eli toissapäivää...

Saatanan saatana, pakko mennä hakemaan toinen kuppi kahvia, vaikka sattuis kuinka paljon. Jalassa on muuten lähes 200 euron lenkkarit, mutta joka askel on niilläkin yhtä helvettiä. Ja noihin kenkiin (lue: tuon hintaisiin kenkiin) ei enää tukipohjallisia tule. ;) Etenkin jos arvaukseni LoisLanen pohjallisten maksimaalisista tukitoimenpiteistä osuu lähelle...

Jos olisin sikatilallinen, hyppäisin nyt teuraskuormaan tämän hedarin takia. Eiks se niin ole, että kapu uppoaa laivansa mukana ja isäntä seuraa sikojaan?

Korvauspähkinä. (LoisLane)

Tuli tosta TV:n tekstistä mieleen juttuja. KELA on ystävä. Hmmmm. Mietin, että vois ihan vittuillakseen hakee "kesätöihin" Kelaan :D ...tai ehkä ei.

No joo, tuli siis mieleeni lähinnä loppuvuoden tukipohjallissäätäminen. Jouduin selän ja nilkkojen perseilyn vuoksi teettämään ne 180€ maksavat tukipohjalliset. Onko kellään heittää arviota kuinka muhkean summan KELA tuosta korvasi? Entä vakuutus?

Paras arvaus voittaa nuuhkaisun sukkamehuttuvista tukipohjallisista!
(No aika freesit ne vielä on ;)

Tiedoksi vakuutusyhtiön korvattavuuksista (Tahdo nvoimaa)

Jos käyt lekurilla ja lekuri tekee sinulle myös B-lausunnon, niin pyydäppäs siihen laskuun sitten joku muu kuluerä/titteli, kuin pelkkä B-lausunto. Pohjola ainakaan ei korvaa pelkkiä lausuntoja, joten jäi sekin 150 euroa saamatta.

Laitan sinne vielä selvityksen (vaihteeksi!) siitä, että kyseessä oli normi lekurikäynti + LISÄKSI tehtiin se B-lausunto, ja käyntitiedoista kopion, niin saattaa mennä läpi. Huh, huh. Ja tarvivat Kelasta sitten myös sen alkuperäisen lausunnon, jotta korvaavat sen. Ja se pätee kaikessa, myös E-lausunnoissa.

Näin opimme taas lisää.

Ps. Vitun huono olo tänäänkin.

Virhearvio (LoisLane)

Heips.

Tänään tein ainoastaan kolme tuntia töitä, mikä mahdollisti loppupäivän laatuaikaa oman kullan kanssa. Ja vielä nyt illasta eräs ystävä poikkesi kylään ennen töihin menoaan. :) Takana siis mukava päivä, jollei kipuja lasketa... tuntuu vaan, että ne enimmäkseen lasketaan. :S

Selkä oli aamusta yllättävän hyvässä hapessa ja niinpä päätin sitten jättää tuen riskillä kotiin. Hyvä, tyttö... juurikin näin. Arvatkaapas vetikö selkä perseet päivän mittaan? Kyllä vaan... Mikä virhearvio? Missä? Koska mä opin?

Jotenkin sitä hyvinä päivinä tuudittautuu siihen parempaan oloon ja alkaa vanhasta muistista leikkiä 'tervettä'. Kuinka helvetin vaikeaa se on vaan nauttia siitä olosta, pitää silti tukea ja ottaa varman päälle, mahdollistaen eheämmän olon ehkäpä jatkossakin?? Voin kertoa. Tai kyllä te varmasti tiedätte muutenkin. VAIIIIIIKEAA.

Mulla pitäis vissiin olla joku huoltaja (anyone?!?) aina mukana varmistamassa, että en sitten ala kans superpalloileen. Sais kyllä teipata jesarilla mut vaan tähän tuoliin, niin ei tulis riehuttua ympäriinsä. Hmph.

Tänään myös oikea polvi on vittuillut jotenkin tavanomaista enemmän ja siitä johtuen kävely on ollut paikoin vajavaista. En tiedä millä sen pulttaisin tohon kunnolla, kun noi sen omat kiinnikkeet on niin paskat. Paskan möivät. Niin pidänkin tunkkini, prkl!!

Asiasta mersun takapenkille...ootteko te päivittäin pitkiä pätkiä sängyssä makoilevat ystäväiseni harkinneet Nintendo DS:n ostamista? Pikkunen käsikonsoli on maailman niska- ja selkävammaisten pelastus... Ainakin silloin jos on puolikskaan yhtä nörtti ku minä. :D Nojoo, mutta saahan siihen kaiken maailma Brain age -pelejä ja muita. Voi reenata ees aivoja, jos ei kroppa kestä. ;) Ja sitäpaitsi Nicole Kidman pelaa sitä brain agee siinä yhessä mainoksessa, eli luulis kiinnostavan... eh, whaaaat? Joo joo, meen nukkuun kans. Kohta.

TV, peruuntuuko allaskeikka nyt kokonaan tolla C7:n kilahtamisella? :/ Vai tsekataanko vielä huomenna nikamien happi ja tarkempi sijainti kartalla?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Sippas (Tahdonvoimaa)

Näin kauan kesti C7. Nyt tuli stoppi. Yhteys katkeaa totaalisesti tossa kohtaa. Mitähän siinä on tapahtunut? Ja taas perutaan kaverin tulo huomenna. Just tän takia en jaksa sopia mitään tai nähdä ketään, koska joudun perumaan ne viime hetkellä. Tai sit toinen vaihtoehto on, että näen jengiä väkisin huonossa kunnossa, ja se vasta johtaakin katastrofiin. Jos kuitenkin kunto on huomenna parempi ja se kamu tulee, niin heitän hänet sit samantien pihalle, jos mainitsee sanallakaan, että oonpas mä hoikka. ;) Niinkuin normaalisti...

Varsin invalidisoiva sairaus. Sosiaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. En muuten todellakaan aio synnyttää tämmöisen hermoston omaavia lapsia, eli en siis tee lapsia. Jos mies niitä tahtoo, tehköön ne jonkun toisen kanssa. Sehän olisi silkkaa vittuilua lapsilleen, kun on kokenut sen, miltä tuntuu olla elossa oleva kuollut, jonka keskushermosto ei toimi. En toivoisi omaa kohtaloani, tai pientä osaakaan siitä, kenellekään.

Nyt mä meen nukkuun. En ees jaksa syödä, vaikka päivällinen oottais edelleen ja nälkäkin olisi. Miksi panostaa mihinkään, jos kerta sairas on kuitenkin 24/7, eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa? Niinpä. Niin turhauttavaa, ettei haittaa vaikka välillä on syömättä monta päivääkin. Meikata (eli sutasen poskipunaa, taivutan ripset + heitän huulikiiltoa) jaksan joka aamu. ;)

Päivällinen (Tahdonvoimaa)

Eipä ollut aikaisemmin muuta safkaa, niin heitin huiviini puolikkaan pullapitkon. Terveellistä. No, nyt tuli sit ruokaakin, mutta ei ole nälkä enää.

Täytyis osata pitää lepopäivä, tai muuten räsähtää ja kunnolla. Oon mennyt vikan viikot aika helvetin paljon enemmän kuin aiemmin. Vaan kun en osaa levätä. En tahdo. Se ei sovi mulle. Pitäis olla aktiivinen! Siksi hiippailen lenkkareissa pitkin taloa ja funtsin, että miten mun hermosto ei muka kestä ylhäällä oloa vielä vuodenkaan jälkeen?

C7 on aivan tiltissä. Sattuu niin saatanasti alarankaan ja se on kivikova. Samanlainen mitä pää silloin aikoinaan. Ai, jai, jai. Selkä tippuu siististi. Ja kädet on ihan jäiset... Pahoja merkkejä, jotka poikii pahoja asioita, jossei nyt osaa lepää.

Onneksi olen saanut siskolta lahjaksi punaiset karvaiset käsirauhat, jotka roikkuu tuolla patterissa sängyn päässä. Taidan huomenna kiinnittäytyä niilä makuulteen sänkyyn, ja pistää avaimet miehen mukana duuniin. Tosin, sit täytyis kusta pulloon, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttavalta. Mutta toisaalta, jos vaihtoehtona on se, että kroppa kilahtaa kahdeksi viikoksi, niin pulloon pissailu on pikkujuttu. Niinhän ne purjelentäjätkin tekee. Kuka sitä nyt hyvillä nosteilla lähtis alas, jos sattuu vähän vessattaan? Vai oonko isä Lavin oikeassa? Sähän sen tiedät, kun oot moista lajia harrastanut.

Välillä aina mietin, että kyllä ihmisellä täytyy olla hyvä mielikuvitus (tai helvetin tylsää), että pystyy kirjoittaan parhaimmillaan viittä tekstiä päivässä blogiin. Ja joskus on ihan fiksujakin mietteitä mukana. ;) Harvoin. Mutta on kuitenkin...

Nyt mä kässäsin (Tahdonvoimaa)

Aikani oon funtsinut kroppaani ja päätynyt niin selkeään kuvioon, mistä ja miksi oireet syntyy. C7 hakee tuen korvista tai lonkista. Ensin korvista/yläniskasta, ja kun on riittävän tikissä, niin lonkista.

Tuntuu siltä, että pelkkien kaulan koukistajien hinkkaaminen ei tuota tulosta, tai tuottaa mutta hitaasti, koska varsinainen ongelmakohta on alarangassa. Aja alarankakin on niin jumissa, etten pysty ees treenaamaan sitä. Se täytyy ensi kerralla muistaa mobilisoida.

Täytyypä kysyä fyssarilta myös, voisinkohan aloittaa alarangan vahvistamisen (tiedän, teen sitä jo, kun hinkkaan ojentajia + käyn altaalla;), vai onko se todella niin, että ensin pitää saada yläniska täysin kuosiin, tai ei hyvä seuraa...

Mutta kun tuo yläniska ja alaranka kommunikoi yhteen niin vahvasti, että se heittää heti yläniskan jumiin, jos alarangan C7 pääsee pettään. Tosin nyt, kop, kop, yläniska/korvat ei ole jumittanut kuuteen päivään.

Ehkä pitää vaan uskoa viisaampia ja kokeneempia? Eli kun yläniska vahvistuu, niin samallahan saa painoa pois siltä heikolta alarangalta. Mutta kun haluisin kuntoutua nopeammin! Kuolen tylsyyteen, jossen pääse kohta kiinni normaaleihin rutiineihin. Kuinka helvetin kauan kalvojen ja muiden rakenteiden uusiutuminen voi kestää? Kyllä mä tiedän, 1-2 vuotta.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Kiertää kuin kissa kylmää lakritsijädeä Tahdonvoimaa)

On niin tyhmä olo. Tuntuu siltä, että keho kiertää lopullista paranemista, kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sen sijaan en kiertänyt lakujädeä. Nyt se on syöty.

Menee tosi läheltä paraneminen. Kummallista. Välillä olen ihan varma, että jaahas, se on siinä, mutta ei. Aina se lipsuu johonkin suuntaan. Vikat 5 päivää on ollut ihmeellisen hyvä olo. Tai ei oikeastaan hyvä, vaan enemmänkin sellainen tuulta myrskyn edellä, kuten LoisLane kiteytti. Joku aamu, kun herään, on todellinen katastrofi päällä. Se voi olla jo huomennakin, sen verran paine on epätasaisesti jakautunut putkessa taas.

Onneksi allaskeikan jälkeinen kuolemaolo meni ohi levolla, ja pystyin hiukkasen huhkimaan tässä illalla. ;) Tein safkat ja opettelin istumaan pöydän ääressä. Nyt oon jo muuten niin tottunut lenkkareihin, etten pysty oleen ilman.

Toi alaselkä ja lonkat mua ihmetyttää. Kuin ne ongelmat on yhtäkkiä tuolla alhaalla? Kun ois hyvä, että ne pysyis nupissa. Mutta ei ne. Mulla paikantuu ongelmat yhä enemmän tonne sacrumiin. Aamulla kun herään, niin on aassi ja lonkat tuhannen jumissa. Tätä täytyy muistaa tiedustella ens hoidossa. Tietty yksi teoria oli se, että se paikka, mikä on ollut ekana paskana, korjaantuu vikana, ja se on ehdottomasti mulla sacrum. Oon lentänyt ainakin 10 kertaa suoraan perseelleni elämässäni. Milloin jäälle, milloin betonille, joskus tartanille yms. Ja BTW oon tullut niskalleni tai perseelleni aika monta kertaa alas mm. korkeushypyssä, 3-loikassa, pituushypyssä jne. Onhan noita selityksiä, mistä valita. ;)

Paska keikka (Tahdonvoimaa)

Aivan turha. Kuusi minuuttia altaalla ja kotiin. Sattui nenään jo mennessä, joten mihinkäs se siitä ois mennyt. Ja jouduin vielä puisteleen auton lumesta ja ajamaan pidemmän lenkin, että starttais ensi kerrallakin. Kalvot huutaa C7:sta alaspäin apua ja ass meni heti jumiin pienestä kävelystä. Täytynee kysellä fyssarilta, josko mulla olisi toinen ongelma tuolla alaosassa. Yläniska on nääs tosi jees, mutta tosta C7:sta alaspäin on totaalinen kaaos. Ei muuta kuin makaamaan ja perutaan huominen frendin tänne tuleminen. Se siitä toivon pilkkeestä.

Niinpä niin (Tahdonvoimaa)

Aamulla heräsin lonkkakipuun ja timpurointiin. Selvä peli. Koko oikea puoli jumissa. Sitä se yöllinen outo olo tiesi. Edelleen C0 on paikoillaan, mikä ilmeisesti tämän kaiken aiheuttaa. Hyvä että jaksoi aamupalan syödä, niin saatanan jumissa on alaselkä ja C7. Hienosti huojuttaa ja heiluttaa lapojen kohdalta. Siitä taitaa olla jotain rikki. Voisko olla niin paska säkä, että putken kiinnikkeet ois paskoutunut? Sitähän ei tiedä kukaan.

Kovasti tekis mieli lähteä altaalle, mutta kun tuo kävely pukkaa heti C7:sta paineen nenään, oikeelle puolelle, niin en tiedä, uskallanko lähteä. Ei viittis ottaa sitä riskiä, että sattuu seuraavat 2 viikkoa. Muutenkin on vähän hönö olo. Mutta toisaalta, allas voisi auttaa C7:aan ja sillä puolestaan vois päästä eroon nenäpaineesta. Mitäs sitä nyt tekis sitten? Viimeviikkoinen reissu vaan oli niin karmea, ettei ole unohtunut vieläkään. Korvalliset on vetänyt mukavasti jumppeliin tosta ohimoilta. Se on kyllä jännä, kuinka ne ei pysy hetkeäkään auki. Ihan muutaman päivän fyssarin jälkeen kestää ja sit plups. Eikä niitä saa itse millään auki. Ei millään, kun se on sellaista sisäistä kalvojen jumitusta. Tuntuu, että koko pää on pelkkää arpea. Jotenkin ne kalvot on sillain paskoutunut, että ne on semmosta kitkaavaa kökköä.

Se on vaan jännä homma, että nämä kaikki kalvojen kökköoireet tuli vasta marraskuussa. Sitä ennen ei ollut ongelmia. Omituisia juttuja. Kyllä mä taidan lähteä poolille. Sittempähän näkee, kuin käy.

Oudot silmät (Tahdonvoimaa)

Vannon, että silmissäni on jotain kummaa. Harmaa puhelin näyttää lilalta ja yön pimeydessä, kun kattelee huonetta, tuntuu, että se olisi 'rakeinen'. Aamurakeet on kadonnut kokonaan viime hoidon jälkeen. Välillä tuntuu, niinkuin silmät 'jämähtäis' johonki kohteeseen. Toisinaan ne on kuivat toisinaan vetiset. Värinäkö on parantunut. Se on pirun tarkka.

Outo olo kaikin puolin. Sellainen fiilis, että olen kohta joko terve tai kuollut. Tosi outo. Ihan kuin keikkuis kahden 'maailman' rajalla, ja vai yhdessä voi olla... Ei tätä pysty selittään. Niska/pää oli tänään hetken normaali, sit alkoi taas kalvot kipristellä. Mutta on ne nyt ihan erilaiset kuin ennen hoitoa! :) Jalat on lämpimät. Hyvä merkki.

Herääminen - odotan sitä innolla tällä kertaa! Tosi hassu olo kyllä...

Kalvokoulukunta kommunikoi3

Eli normi-ihmisille:
TV on lopullisesti seonnut. ;)

--

Moi,

Unohdin tiedottaa, että edelleen olen ilman pääjumia! :) :) Kyl se yrittää tulla, mutta sitten vaan lepoa ja suggestiota. Triptylitkin pudotin yhteen iltaisin - hiljaksiin. Kattoo, kuin tytön käy. Itkenkö jo ylihuomenna vai vasta ensi viikolla, että kallo räjähtää. Jos nyt osaisi ottaa tarpeeksi rauhassa ja myöntää, ettei vaan jaksa kantaa tota systeemiä niinkuin pitäis. Mutta joskus jaksaa! Täytyy kyllä olla aika surkeat lamaantuneet lihakset ja pirun kauan ylikuormittunut koko ranka. Nyt sen vasta tajuan, että mä oon ollut ihan lytyssä koko tyttö ja aivan helvetin huonossa jamassa fyysisesti rangasta! Ei ihme, että on ollut vaikka mimmosta oiretta vuosien varrella...

Joskus vielä ajattelen, että onneksi kaaduin silloin 26-vuotiaana ja olin muutaman vuoden vähän enemmän ja vähemmän hönönä, koska tuo vanha niska/pää olisi 'räjähtänyt' vanhemmiten. ;)

Sitten hiffasin, että mun pää on ihan erilainen kuin aiemmin. Oonkin vähän miettinyt, miks musta tuntuu oudolta/hönöltä välillä, mutta jotenkin toi kallon yläosa (niinkuin siitä takaraivon luusta) ylöspäin on 'isompi' kuin ennen. Tai siis ihan kuin otsa ja takaraivo ei ois sillain lysyssä/littanat, vaan ne ois semmoset pulleat ja tilavat, niinkuin kallon varmaan pitäiskin olla. Jotenkin pään sisällä on enemmän tilaa tuolla ylempänä. Hienoa...

Jos kattois MRI:tä päästäni, niin väittäisin kallon olevan erimallinen kuin ennen. Voikohan niin olla... Miksei... Neurologi sanois tietenkin, että jaahas, aivopaine on noussut, koska pää on 'pullistunut', mutta ei kun tämä on sillain hyvällä tavalla pullistunut! Parempi olla kertomatta neurologeille mitään... ;)

Nyt mä alan ymmärtää, että todellakin toi koko niska/nuppi on ollut ihan miten sattuu. Kun niskaan/kaulaan saa ne paljon puhutut tukilihakset ja muuhunkin rankaan jotain 'täytettä', niin tavallaan putkihan 'suoristuu', kun pää ei paina sitä littaan. Ehkäpä pääsen alarangan kyhmystäkin eroon joskus... Ja skolioosista. Saiskohan samalla myös parit maisteripaperit, uuden duunin ja lottovoiton, että voisin rillutella ulkomailla kun oon terve? ;)

Tiedän, tiedän, rajuja sanoja, ja muistan, että puhutaan milleistä ja pienistä jutuista... Sen takia kitalaessakin on 'kuoppa', ettei niska/pää ole 'lysyssä', niinkuin ennen. Hitto, tästä tulee vielä hieno keho, jahka aikaa menee, jaksaa vääntää ja ennen kaikkea tottua uuteen asentoon. Ei ihme, että vähän hakee ja hönöttää välillä, kun asento muuttuu pikkuhiljaa kohti 'normaalia'.. ;) Mutta tosi pelottavaa, että joku voi saada noin suuria muutoksia aikaan toisessa ihmisessä. Enpä antaisi kalvojani kenenkään muun käsiin tämän kaiken tajuttuani. Siis hienoahan se on lopulta mutta aika hurjaa...

Kiitos, että sain tilittää. Oli pakko, kun tajusin, että kalloni on kasvanut. Onhan tämä nyt sen verran positiivisesti outo juttu. ;)

- TV

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Jesh (Tahdonvoimaa)

Viisi päivää ilman totaalikatastrofia. Ei passais sanoa, koska yleensä silloin se tulee. ;) Kun nyt sais ton C7-C3 -yhdistelmän kestään nämä 14 päivää, niin voisin saada alarankaliikkeet ens kerralla!

Perseintä on, että toi kyrvähtänyt C7 heittää edelleen paineen nenään/korviin. Oikein tunnen, kuinka se 'vetäisee' korvien kohtaa alaspäin. Se kostautuu heti, kun ei ole pystynyt käymään altaalla. Lihastuki lähtee veks.
Yläniska on onneksi parempi.

Oikea puoli on perseestä, vasen aika jees. Oikeaa puolta painaa ja puristaa yläniskasta, vasenta ei. Oikea puoli on outo lonkasta, vasen lähes normaali. Ehkä tuo oikeakin antaa joskus periksi. Perkele, C0:kin on edelleen paikoillaan ja luulen, että se siellä pysyykin, jollen nuku sitä taas pois.

Koukistajia oon pystynyt tekeen joka päivä ja niissä on jo vähän pitovoimaakin. Sen sijaan alaranka on paska - eli heikko ja kipeä. Ihan niinkuin guru totes, siinä se on C7-tasolla vamma. Ei käy kiistäminen. Tänään jumppasin kevyesti juomapullolla alarankaa, pakko saada liikettä sinne. Auttoi.

Huomenna yritän mennä altaalle, vaikka tiedän, mitä siitä saattaa seurata. Pääjumi ja hönöolo, mikä on kaikista karmein olotila. Mutta se on pakko mennä, tai muuten tulee kuolema ton C7:n aiheuttaman nenäpaineen takia. En mä altaan korvaavaa yhtä tehokasta jumppaa keksi...

Talvikengät joutaa kaapin perälle, pistän kunnon lenkkarit jalkaan ja kävelen mummovauhdilla - tai hitaammin. Onneksi en ole koskaan ollut korkokenkäfriikki. On mulla niitä ehkä 20 paria, mutta joutavat kavereille. Kerran ostin Berliinistä sikkemageet valkoiset Playboyn buutsit (bling, bling -saappaat vimpan päälle), enkä ole pitänyt niitä kuin kerran ulkona. Ja kerran keikistelin niillä muiden iloksi ;) himassa.
Kyllä frendiä harmitti siellä kaupassa, kun mä ehdin ensin varaamaan ainoat kolmekasit. Nyt hän voi ostaa ne sitten multa - tietty samalla hinnalla, mitä itse niistä maksoin. Mä pitäydyn lenkkareissa ja muissa tyylikkäissä (mitä ne on?) niskavammakengissä.

Elossa, toistaiseksi. (LoisLane)

Uaaah. Vähän ennen kasia selvisin kotiin tentistä. Voin kertoa, että muutama tunti kivikovalla penkillä ei nyt ollut tässä tilanteessa mitenkään herkkua... :/ Sain sentään luvan suorittaa tentin läppärillä, niin nivelet ei räjähdelly seinille. Särki kyllä, mutta se on perus. Sitten kun oli vielä se selkätukiliivi, rannetuki ja mukana varmuuden vuoksi kyynärpäätuki, niin sain tänään uuden lempinimen: Bionic Woman. Se on kyllä melko kuvaava nimike. :D

No juu, selkätukiliivi ei lohduttanut ihan hirveesti, kun se penkki oli niin paska. Eka tunti meni vielä jotenkin, mutta sitten oikee SI-nivel ja alaselkä veti kilarit ja koko muu ranka väsyi. Siinä sitten kiemurtelin ja yritin keskittyä. :S

Noh, onneksi sain ees tentissä käyntiin kuuluisan paskageneraattorini. Tekstiä tuli siis paljon, mutta keskittymiskyky oli keskinkertainen.. kyllä noista silti aina kunniakkaasti on selvitty. Mut ei oo kyllä toi paikoillaan istuminen mun juttu. Ei varmaan tällä selällä pystyis enää vetään läpi mitään yo-kirjotuksia. Ihme, että nivelteni kanssa oon niistäkin selvinnyt kuitenkin ihan perinteisesti kirjoitellen, vaikka kyllä se koville otti jo silloinkin.

Ja TV, voin kysellä viisaammilta tarkemmin noista homeopaattisista. Ite käytän vaan paria valmistetta säännöllisemmin, niin en osaa suorilta antaa sulle vastauksia... mutta ne toimii kyllä monessa, sen voin sanoo varmaks. :)

Etätartunta ja pilates-naru (Tahdonvoimaa)


Juttelin eilen siskoni kanssa puhelimessa. Hänellä piti olla fyssari tänään, mutta olikin saanut karmean flunssan! Siinä päiviteltiin sitä, kuinka hänelle tuli heti se hirveä kurkkupistos takaisin. Nuo muut sairaudethan menee välittömästi meillä herkkiksillä ns. kalvotasolle asti, eli hermo-oireet moninkertaistuu.

Sanoin siskolle, että älä nyt helvetti sit tartuta sitä nuhaa muhun! Kas kummaa, aamulla heräsin kurkku niin kipeenä yskien ja aivastellen. Ja sama meininki jatkuu edelleen. Voi kurjuus. Yritän manata tän samalla lailla pois, kuin mitä tulikin. ;) Katsotaan onnistuuko. Terveellinen aamupala ehkä myös auttaa? Puuroa, Actimeliä, kaffee, ruisleipää, banaania sekä puolikas litran lakritsijädepaketista ja puoli litraa limpaa. Oho, vähän lipsui loppua kohti? Jäi vielä puolet jäljelle jädeä...

Ps. Löysin hienon pilates-naruni eilen! Yritin aamulla vähän jumpata, mutta eihän siitä tullut mitään. Alkoi heti mennä nuppi jumiin, kun hartsuihin tein staattisia pitoja Kummallista!

Jaahas, nyt alkaa Burana-kuuri flunssaa vastaan! Ft sanoi, että kannattaa kokeilla aina kun huomaa flunssan iskevän C-vitamiinia ja tulehduskipulääkettä, ettei pääse pesiin, kun on huono vastustuskyky meillä herkkiksillä. Jää kuulemma flunssat helposti poskionteloihin niskapotilailla. Miksi lie?

Tänään olikin varsin kiva päivä, kun miekkonen teki kotoa hommia. Ei tarttenut hillua yksin. Mäkin sain duunia tehtyä vähäsen.

Kalvokoulukunta kommunikoi2

Tässä vastaus viitaten tiedusteluuni otsikolla 'Kalvokoulukunta kommunikoi'.

--

Moikka!

Neuraalikudoksen päälläkin on kalvo, joten "tunnet" sen. Tee vieläkin varovaisemmin "peffareikä"-liikettä, yritä löytää se raja, ettei (kiristys)oireita tule.

Haleja!
Ft
--

Eli ehkä se sitten ei ole kuitenkaan neuraalikudos, mikä kiristää... Hmm. Nyt menee vaikeaksi...

Kuoppa suussa (Tahdonvoimaa)

Nämäkö ukot ovat sen kaivaneet? Nimittäin suussani on kuoppa! Nyt vasta sisäistin sen, että suussani TODELLA on kuoppa! Jaa miksi se on siistiä?

Kun ekan kerran menin fyssarille, siellä ei tuntunut kuin litteä kitalaki. Silloin ft jo sanoi, että kun siellä on kuoppa, alan olla suht kunnossa. Eli toisin sanoen silloin on saatu niska kantamaan sen verran, että pääkin on ylempänä eikä painu.

Vaikea selittää, mutta ihmisellä pitäisi olla selkeä kitalakikuoppa. Niskapotilailla usein sitä ei tunnu, kun nuppi on painunut kaularankaan ja kallon sisällä saattaa on asentovirhe. Olen siis ylpeä kuopastani. Mutta ei ihme, että on vähän hönö olo, kun koko nupin asento ja sisältö on ihan uudesta uskossa suhteessa muuhun kroppaan. Siis parempaan se menee koko ajan, tiedän sisämmässäni, ma hermoso ei vielä oikein ole hiffannut, mistä on kyse. ;) Kyl se tottuu, kun tajuaa uuden asennon olevan ei-puristava ja hermot vapauttava!

Viimeksi muuten selitin ft:lle, että myös otsani on 'pullistunut'. Voi olla mahdollista. Jossain kitaluu-takaraivo -siirtymässä (oisko ollut pystysiirtymä?) otsa onkin 'litistynyt' ja 'pullistuminen' on merkki siitä, että luut on jotenkin oikeilla kohdillaan.

Kuulostaa tosi suurelta noi pullistukset yms. mutta todellisuudessa kyse on millin sadasosien muutoksista mutta me HERKKIKSET helvetti sentään tunnetaan kaikki. No, todistetusti en ole hinkannut suotta niitä syviä lihaksia, kerta on kuoppa suussa ja otsalohkossakin lisätilaa mun ISOILLE aivoille. ;)

Meikä alkaa nyt nukkuun. Uhkaava hedari (luojan kiitos, normaali sellainen!!) tulossa, kun on riekkunut liikaa!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Whipsi-Pirkka (Tahdonvoimaa)

Enemmän ja vähemmän erikoisia vinkkejä/ohjeita/ehdotuksia/suosituksia retkahdusvammasta kuntoutuneelta neuraalikudosongelmaiselta/herkkähermoiselta fyssarilta + meitsiltä, joka on samassa tilanteessa. Saa soveltaa vapaasti. Itseppähän kehosi tunnet! Löytyy myös niskavammafoorumilta.

Ruoka/syöminen:

1. Tarkkaile, mitä aiheuttaa kovan/sitkeän pureminen. Monella sitkeä leipä/purkka tai muu jäystäminen laukaisee päänsäryn.

2. Ime kerran päivässä maito, mehu, tee whatever pillillä lasista/pullosta! Näin tulee mobilisoitua vaistomaisesti kilalakea. Puhaltele samalla pillillä kuplia veteen minuutin ajan. Tärryyttää hermoja!

3. Älä availe hampailla purkkeja, korkkeja tai kansia! Voi laukaista säryt niskaan.

Unielämä:

1. Hanki hyvä patja ja tyyny. Osta semmoisesta paikasta, että saat ne kokeiluun!

2. Hankit liukkaat lakanat, tyynyliinat ja yöpukineet.

3. Käytä ohutta silkkihuivia, jos voit, niin ei tuu kitkaa kaularankaan.

4. Mieti, mitä aiheuttaa lattialla tai teltassa tai ikkunan alla nukkuminen. Useimmilla menee paikat jumiin.

5. Pese hampaat sähköhammasharjalla! Tottuu tärinään niska.




Autoilu/liikkuminen:

1. Miten reagoit ilmastointiin? Älä käytä ilmastointia, vaikka olisi kuinka kuuma, jos siitä tulee jumi!

2. Valitse junassa ja bussissa paikka, mihin ei suoraan puhalla esim. ikkunasta. Muista, että nekin saattaa ajaa kolareita, joten istu paikalla, josta et voi lentää päistikkaa käytävälle.

3. Muista niskatuki matkustaessa.

4. Älä säilö pieniäkään tavaroita niin, että ne voi lentää hattuhyllyltä päähän/niskaan autossa. Vaadi samaa muilta!

5. Sano sinua kuskaaville, ettei äkkijarrutuksia tai -kiihdytyksiä, vaan ennakoiva ajotapa! Paras on ajaa itse, jos pystyy. Silloin on eniten tilanteen tasalla.

6. Ei puheluita tai muutakaan sähläystä ajaessa.

7. Pyöräily on monelle pahasta, kun niska on huonossa asennossa. Jos pyöräilet paljon, hanki fillari, jossa on pehmeä satula ja korkeat sarvet. Tarkasta ajoasento. Käytä kypärää.

Vaatteet/pukeutuminen/hiukset/meikki:

1. Liian kiristävät pipot voi tehdä hönöolon.

2. Vältä TOSI painavia takkeja hartioilla esim. kelsi yms.

3. Hanki tuulen- ja vedenpitävät vaatteet, ja lämpimät hyväpohjaiset kengät! Laitan tänne yhden 'niskavammaisten' kenkämerkin, jahka muistan sen! Niillä on trendikkäitä hyväpohjaisia kenkiä.

4. Jos pitää valita tyyli tai terveys, joista jälkimmäinen on usein 'ei-niin-trendyä', valitse jälkimmäinen kuitenkin.

5. Talvella ei kannata olla asusteissa aukkoja, joista saisi viimaa. Pidä pitkää paitaa, pitkishousuja, villasukkia yms.

6. Huomaa, että herkistyneellä myös iho on erityisen herkkä paleltumaan ja palamaan. Käytä sen mukaisia vaatteita.

7. Painavat kaulakorut tai korvikset voi laukaista hermokipuja. Mieti, miten sinun kohdallasi on. Itse tunnen korut iholla vielä 5 h sen jlk, kun olen ne riisunut.

8. Kun kiharrat hiuksia tms. Missä kädet on ylhäällä, vältä niiden renkkaamista ees-taas, ylös-alas. Esim. moni retku ei voi laittaa paplareita, kun lyö rangan jumiin.

9. Älä revi hiuksia niitä pestessä tai kammatessa. Älä anna kampaajankaan repiä! Sano ajoissa, jos on herkkä päänahka. Vältä tosi tiukkaa poninhäntää tai muita puristavia kampauksia.

10. Ei kannata nukkua märällä (kylmällä) tukalla! Nosta muutenkin pitkä tukka pois niskan alta yöksi!

11. Laukaiseeko ripsarin laittoasento hedarin sinulla?

12. Herkkäihoisille sopivat tuotteet sopivat herkkähermoisille oikein hyvin!

Työ:

1. Vältä kovia tuoleja! Hanki kunnon ergonomiset välineet, tsekkaa ne yhdessä fyssarin kanssa.

2. Muista hyvät asennot!

3. Liiku välillä pitkin päivää.

4. Käytä toimistossa hyviä sisäkenkiä, vaikka olisi matotkin lattialla!

5. Jos työskentelet seisomapisteellä, hanki jalkojen alle pehmeä matto!

6. Istu palavereissa niin, että näet kaikki kääntämällä rankaa, ei renkkaamalla ees-taas pelkkää yläniskaa/päätä.

7. Tauota työ fiksusti.

8. Älä istu tuulettimen alla, jos tulee hönöolo.

9. Ergorestin kyynärtuet on havaittu hyviksi.

Harrastukset:

1. Harrasta mitä vaan, mitä pystyt. Mutta esim. sauvakävely, hiihto ja pyöräily eivät sovi ihmiselle, jolta puuttuu niskanhallinta.

2. Vesi on hyvä elementti. Jos vesikävelet, niin älä juokse ympäri allasta, vaan polje paikoillasi, niin että poljet jaloilla alaspäin, ei eteenpäin. Näin neuraalikudos ei veny alaosastakaan.

3. Muista hyvät lenkkarit + muut varusteet, jos kävelet paljon!



Perhe/seksi/parisuhde-elämä:

1. Älä paina niskaa tyynyyn lujaa, mitä sitten teetkään. ;)

2. Toimikaa niin, että voit kontrolloida itse omaa asentoasi. ;)

3. Jos on huono olla, älä sitten jatka niin. Sano myös toiselle! ;)

4. Muista, että ydin on kokonaisuus. Tärinät ja tönimiset alaosassa välittyy aina myös yläosaan. ;)

5. Tantra on rauhallista ja hidastempoista? Tutustu alan kirjoihin! ;)

6. Ehkä tukasta vetämiset ja muut rujoudet kannattaa unohtaa? ;) Ehkä!

7. Älä anna lasten (tai muidenkaan) hypätä liian lujaa 'niskaan'/selkään.

8. Muista ergonomia lasta/vauvaa kantaessa, nostaessa, syöttäessa yms.

9. Myös, että ison koiran nykiminen talutusnarussa (ja nyt todella puhun koirista!;) voi aiheuttaa särkyjä.



10. Käytä kaupassa kärryjä, älä kanna painavaa toispuoleista koria. Ja jos kannat, kerää painavat ostokset vikana! Muista ergonomia.

11. Nakita muutkin painavat kantelut/nostot muille, jos siltä tuntuu!

--

Laittelen näitä lisää, kun muistan! Ja korostan, Quod licet Jovi, non licet Bovi. Latinaksi 'Mikä sopii Jupiterille, ei sovi härälle' eli, 'olemme yksilöitä'. Kuuntele siis itseäsi. Kommentteja ja täydennyksiä otetaan ilolla vastaan.

So called elämäni tänään (Tahdonvoimaa)

Tänään oli porukat käymässä. Eivät ilmeisesti muistaneet, että on välikuolemani vuosipäivä. Tulivat ihan muuten vaan. No, onneksi toivat herkkuja, niin saatiin pöytä koreaksi. Istuin päivän mittaan semmosen tunteroisen pöydän ääressä porukoitten kanssa ja olo on sen mukainen. En tiedä, mitä tossa C7:ssa tapahtuu, mutta jotain outoahan siinä käy.

Se ei olekaan pitkään aikaan ollut näin huonona, kuin mitä viimeiset viikot. Ei kai sitä kukaan tiedä, onko siellä vaurio hermojuuressa, selkäydintasolla vai missä, mutta paha se on ainakin, kun vuoteen ei ole helpottanut pätkääkään. Heiluu ja huojuu edelleen tolta kohdalta (onko se sitten todellista vai tuntohäiriö, sitäkään ei pysty sanoon), ja nakkaa siitä välittömästi paineen nenään ja korviin istuessa/seisoessa. Ja aivan kivikova koko alaranka käsie kohdalta. Hikeä pukkaa siitä! Samoin assia kiristää niin saatanasti.

Hieno aamu tulossa. Sen vaan tietää, milloin ei kannattais edes herätä. Mutta minkäs teet, kun systeemit muuten toimii, niin on pakko nousta kärsimään.

Ainoa positiivinen asia on, että C0 on paikoillaan. Tai enhän minä tiedä, onko se paikoillaan vai ei, mutta ei ainakaan keikuta maata. Pää on jumissa, että voihan se nolla olla vituillaan... Ei voi tietää!

Party (Tahdonvoimaa)

Tasan 365 päivää onnettomuudesta. Muuta ei liene syytä edes kirjoittaa. ;)

Tilitys. (LoisLane)

Pahoittelut hiljaiselostani. On tullut paahdettua epäinhimillisiä työtunteja tässä kuluneella viikolla, eikä ole voimia ollut oikein mihinkään muuhun. :/ Tällä viikolla onneksi 'vain' kahta eri duunia, mutta kertyipä siitäkin yli 50 tuntia. Selkätukiliivi on ollut ahkerassa käytössä.

Sain tänään yhden isomman projektin päätökseen, vaikka ihan vielä en pysty ymmärtämään, että ensi yönä mun on oikeasti lupa nukkua. Oma syy toki, kun teen kotoa töitä... mutta eipä tällä hetkellä muutakaan voi. Ja selänkin kannalta helpompaa; pakko kuitenkin välillä päästä pitkälleen.

Tänään olin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Kävin kaverin tupareissa. Sinne 36 neliön kämppään ahtautui kivasti neliöitä vastaava määrä porukkaakin. Meitsi istui lattialla melkein koko ajan. Ja joo, eihän se selkä tykännyt, mutta ei nyt ihan täyskilareitakaan vetänyt, vaikka olis hyvinkin voinut. Oli ihan kiva nähdä tyyppejä, vaikka täytyy sanoa, että tällä hetkellä en ihan täpöllä osaa ees nauttia tommosista tilanteista.

Lisäksi olin ihan väsynyt koko illan, kun ison osan viime yöstä painin yhden palvelinongelman kanssa... joka sitten ratkesi tänä aamuna. Paljastui, että asiakkaat olivat "UNOHTANEET" kertoa muutamasta oleellisesta muutoksesta. Perus. Noh, loppupalaveria vaille purkissa se projekti, onneksi.

Viime yöhön kyllä kulminoitui jotenkin kaikki vallitseva väsymys, särky ja ahdistus. Kaikin puolin hankala työprojekti viime metreillä, selkä ja nivelet kipuili, liian vähän unta ja verensokeri nopeassa laskussa (en aina tunne nälkää ja esim yöllä työskennellessä en muista syödä tarpeeksi). Lisäksi code red sekä tällä viikolla tähän mennessä viisi (5!!!) nenäverenvuotoa. Tämän vuoden viikkokohtainen enkka kyllä... Mutta joo, edellä mainittu kombo veti hetkellisesti yllättävän heikkoon happeen. Olisin halunnut itkeä, mutta en pystynyt. Siinä vaiheessa yleensä viimestään tajuaa olevansa liian zipissä, jos ei pysty ees itkemään.

Koen olevani ahkera ja tunnollinen työntekijä, mutta joskus siitä tuntuu olevan itselle vaan haittaa. Asiakkaat saattavat vaatia järjettömiä ja vaikka se olisikin oman osaamisalueen ulkopuolella, tulee mulle joku pakottava tarve todistaa itselleni, että ihan varmasti pystyn toteuttamaan! "Maksoi mitä maksoi" -periaatteella. Nyt maksetaan sillä, että tältä viikolta on univelkaa ihan järjettömästi. Väsyttää, vaan ei nukuta. Maanantaina käyttöliittymäsuunnittelun tentti, pitäis lukea siihenkin. Noh, maanantain jälkeen olisi tarkoitus pystyä ottamaan vähän rennommin. Kattellaan...