Pahoittelut hiljaiselostani. On tullut paahdettua epäinhimillisiä työtunteja tässä kuluneella viikolla, eikä ole voimia ollut oikein mihinkään muuhun. :/ Tällä viikolla onneksi 'vain' kahta eri duunia, mutta kertyipä siitäkin yli 50 tuntia. Selkätukiliivi on ollut ahkerassa käytössä.
Sain tänään yhden isomman projektin päätökseen, vaikka ihan vielä en pysty ymmärtämään, että ensi yönä mun on oikeasti lupa nukkua. Oma syy toki, kun teen kotoa töitä... mutta eipä tällä hetkellä muutakaan voi. Ja selänkin kannalta helpompaa; pakko kuitenkin välillä päästä pitkälleen.
Tänään olin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Kävin kaverin tupareissa. Sinne 36 neliön kämppään ahtautui kivasti neliöitä vastaava määrä porukkaakin. Meitsi istui lattialla melkein koko ajan. Ja joo, eihän se selkä tykännyt, mutta ei nyt ihan täyskilareitakaan vetänyt, vaikka olis hyvinkin voinut. Oli ihan kiva nähdä tyyppejä, vaikka täytyy sanoa, että tällä hetkellä en ihan täpöllä osaa ees nauttia tommosista tilanteista.
Lisäksi olin ihan väsynyt koko illan, kun ison osan viime yöstä painin yhden palvelinongelman kanssa... joka sitten ratkesi tänä aamuna. Paljastui, että asiakkaat olivat "UNOHTANEET" kertoa muutamasta oleellisesta muutoksesta. Perus. Noh, loppupalaveria vaille purkissa se projekti, onneksi.
Viime yöhön kyllä kulminoitui jotenkin kaikki vallitseva väsymys, särky ja ahdistus. Kaikin puolin hankala työprojekti viime metreillä, selkä ja nivelet kipuili, liian vähän unta ja verensokeri nopeassa laskussa (en aina tunne nälkää ja esim yöllä työskennellessä en muista syödä tarpeeksi). Lisäksi code red sekä tällä viikolla tähän mennessä viisi (5!!!) nenäverenvuotoa. Tämän vuoden viikkokohtainen enkka kyllä... Mutta joo, edellä mainittu kombo veti hetkellisesti yllättävän heikkoon happeen. Olisin halunnut itkeä, mutta en pystynyt. Siinä vaiheessa yleensä viimestään tajuaa olevansa liian zipissä, jos ei pysty ees itkemään.
Koen olevani ahkera ja tunnollinen työntekijä, mutta joskus siitä tuntuu olevan itselle vaan haittaa. Asiakkaat saattavat vaatia järjettömiä ja vaikka se olisikin oman osaamisalueen ulkopuolella, tulee mulle joku pakottava tarve todistaa itselleni, että ihan varmasti pystyn toteuttamaan! "Maksoi mitä maksoi" -periaatteella. Nyt maksetaan sillä, että tältä viikolta on univelkaa ihan järjettömästi. Väsyttää, vaan ei nukuta. Maanantaina käyttöliittymäsuunnittelun tentti, pitäis lukea siihenkin. Noh, maanantain jälkeen olisi tarkoitus pystyä ottamaan vähän rennommin. Kattellaan...
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Ahkeruus ja tunnollisuus eivät todellakaan ole vain hyveitä! Tiedän. Yritin silloin syysskuussa palata duuniin kunnon rytinällä, kuuntelematta itteäni, ja makasin lokakuun sängyssä pää räjähtämispisteessä! ;) Mut kun lekuri käski... Ja eihän nyt omaa firmaa voi hunningolle jättää!
Mä suunnittelen tänään whiplash-potilaan kassin, missä on tyyny toisessa kyljessä! Ihan helvetin hieno tulee! Teen sen MArimekon kankaasta ja ompelen sinne sisälle 'pussin' tyynylle, niin vähänk kassi -tyyny kulkee näppärästi aina mukana!
Tsemppiä tenttiin! :) Mäkin otin taas sosiologian kirjan käteen, kun OLONI PARANI RADIKAALISTI ÄSKEN (mitä hittoa???) ja jatkoin pääsykokeisiin lukemista. Täytyy olla tekemistä. Hitto, tämä kroppa on ihan pimeä. Äskön kun lähdin tosta vessaan, niin oli ihan loistava olo. C7 ei valskannut yhtään, yläniska oli suorassa ja muutenkin jees olo, mitä nyt tuki puuttuu. Huomenna iisisti, TI altaalle! ;) Hahaa, löysin mun kadoksissa olleen Pilates-maton ja -narun! Nyt lähtee. ;)
Voi sua ja sun patenttejas. :D Toi tyynykassi on kyllä nerokas ihan kelle vaan. Mieti nyt vaikka rantakassina. ;) Alan haistaa tässä bisnestä.
Ja kiits, juuri sain pänttäykset loppuun. Vähän jännittää, kun tää olis nyt eka tentti, jonka suoritan läppärillä. Jännittää siis lähinnä se, että onko tieto nyt kulkenut perille asti, vai takavarikoiko ne mun mienen mäkkylän. JUMALAUTA. Sit vaan lähden sieltä pois. Easy and simple. ;>
Nojoo. Enemmän kyllä ressaa se, että mitä selkä sanoo muutaman tunnin istumisesta paskalla tuolilla. Pakko varmaan hirttäytyä tohon korsettiin taas, niin EHKÄ selviän yhtenä kappaleena iltaan asti. We'll c.
Jaahas, taidankin vetää pois blogista nämä kommentit, koska toi on helvetin nerokas idea! Kuka tahansa selkä- tai niskavammainen tietää, että tarvetta ois. Harvassa paikassa on pehmeät penkit.
Jaah, toiv. Selvisitä tentistä eikä vienyt sun konetta. Odotamme innolla tietoa!
Mä innostuin kokeilemaan Pilates-nauhalla staattisia pitoja hartioille ja totesin, ettei passaa sooloilla. ;) Takas kaappiin, jymäytti heti nupin semi-jumiin. Käsittämätöntä! ü
Lähetä kommentti