Elämysmarkkinointia ja Niilin hanhet

http://www.youtube.com/watch?v=pOJ40U9nQl0

http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8

Piristystä päivään. Retkut: Älkää pitäkö ääniä täysillä näissä mielensekoittavissa musaelämyksissä.

Kekkuliskukkelis

Aamupuhteeks työhaastattelu iltapuhteeksi C7:n lepytystä. Ei jummarra, mistä lavat on nyt yhtäkkiä suuttunut. Turha miettiä, ei se poista polttavaa kipua keskeltä hartiaa, eikä sitä, että askel on taas ärsyttävän pehmeä. Se tulee aina, kun hermosto vetää separit lapojen kohdalta. Eipäs ole ollut tuotakaan kesän jälkeen, mut nähtävästi kävelyn mukanaan tuoma ylirasitus sai hermovammakohdan ärtymään. Ei auta itku markkinoilla. Sen kans on vaan elettävä, että istuun pystyyn, käveleen ei. Kattelin just netistä, että hermojuuren paraneminen kestää 1-2 vuotta ja voi olla epätäydellistä. Epätäydellinen tarkoittaa mulla sitä, etten ikinä pääse toimistolle duuniin, tekeen kuvauksia, matkustamaan ja pitään hauskaan. Epätäydellisyys ilmenee niin, etten pysty käveleen, istuun pitkään, näkeen perhettäni kauempana tai tekeen mitään kiertoliikettä kuten lakaisemaan lattiaa, pelaan golffia tai nosteleen lapsia. Lihakset ei vaan jaksa, koska hermotus ei toimi. Hienoa, eiks joo? Yläniskassa epätäydellinen paranemine tarkoittaa sitä, että valo sattuu silmiin, korvat huutaa, nieleminen on vaikeaa ja välillä on sata kiloa painetta päässä. Mun henkilökohtainen fyysinen ja psyykkinen ruuvipenkkini hienoa.

Jes, takas työelämään. Melkein olin unohtanut, mitä se on, mutta tällä viikolla tuli painettua joka päivä hommia. Kieltämättä herää kysymys, missähän helvetissä mun handsfree on. Nyt on joutunut operoimaan kaiuttimen kanssa > ei hyvä, pätkii. Nooh, toimi se niinkin.

Mukavaa haastatella sellaisia ihmisiä, joista välittyy into ja työnilo. Karseimpia on hakijat, jotka hakee siksi, että Kela tai työkkäri pakottaa hakeen tai koska ei ole muutakaan tarjolla. Näitä on melko paljon, mutta niin on aidosti potentiaalisiakin. Tämä taloustilanne on hankala, niin vähän töitä tarjolla ja niin paljon hyviä mutta tehtävään sopimattomia tai nollakokemuksella olevia hakijoita.

Oman haasteensa muodostaa se, että työn on projektikohtaista, useimmiten sivutoimista ja vieläpä melko raskasta myynti/asiakastyötä, jossa ei voi vaan vihellellä ja hengailla. Tuloksia on saatava, ja niitä myös mitataan. Toisaalta, tuloksen tekijöitä myös motivoidaan ja kannustetaan reilusti.

Tällain sen alkaa tajuta, kuinka paljon asioita mun sairastumisen kautta jäi "eläkkeelle". Ihan hillitön määrä tietoa varastoituna meikäläisen aivoihin. About 200 ihmisten rekrytointiedot, työsuoriutuminen jne. Koko yrityksen liiketoiminnan kehittyminen vuosilta 05-09, palvelukehitys, toimintamallit, asiakassuhteet, muut ihmissuhteet jne. Tää mun muisti on jotain ihan hämärää. Siis positiivisella tavalla. Multa voi kysyä melkein mitä vaan ja muistan sen asian, JOS olen kuullut sen joskus/osallistunut keskusteluun. Tää on tullut hermoston herkistymisen seurauksena. Hui...

Mutta en ole kuulemma ainoa. Fyssari sanoo, että monella retkulla on sama. Herkkä ihminen aistii "yliluonnollisia" ja muistaa epänormaalin paljon. Täytyy vissiin päivittää käyntikorttiin: "Olen yliluonnollinen. Varo vaan, muistan kaiken, mitä sanot, teet ja elehdit". ;)

Nyt, hellurei ja hellät tunteen kaikille!

Värit

Sain tänään erityisen excelin. Siinä ei ollut kirkkain värein tehtyjä korostuksia. Tiedustelinki asiaa ihanaiselta kollegalta, ja kyllä, värit oli valittu meitsin silmiä ajatellen! Wau, huomaavainen ele. Sitä osaa arvostaa toisten huomaavaisuutta asioissa, joista ei välttis ees muut ku blogin lukijat tiedä.

Asiasta aasiin... Tehtiin taas kanankopia. Nyt ne oli uunissa 225:llä ja tunnin. Johan tuli kypsiä. Suorastaan kypsä +++. Niihin edellisiin verrattuna nää oli jo erinomaisia, joskin jäivät syömättä, ku mulle lyötiin rullakebab nenän eteen. ;)

Hahaa, tänään on kenkkuillut jalat ja silmät. Aamulla heräsin vasen jalka krampissa. Samoin silmät on saatanan kipeet. Lapojakin polttelee. Hedariakin on yrittänyt, samoin painetta nenään, mut ne meni pois sentään. Oli puhetta fyssarin kans, et jos edellinenkään ei vielä avannut, nuppia menisin huomenna taas 15.15. Mut kattoo ny. Mulla on harkinta-aikaa 14.45 asti. Ei ole hyväks räplätä niskaa näin usein, mut nyt on emergency situation. Ei ni paha, ku kesällä eikä sellaiseksi saa sitä päästää, ettei pysty istumaan tai kävelemään. Kattellaan ny siis, mikä pössis huomenna...

Sain fyssarilta hyvän vinki viime kerralla: astu normaalisti äläkä hiivi. Lenkkareilla voi nääs astua kunnolla, mutta jotenkin niilläkin vaistomaisesti tulee hiivittyä. No, tänään oon sit ne askeleet, mitä oon ottanut, täräyttäny meneen ihan kunnolla ja eipä se sattunut sen enempää kuin aiemmin. Mut aivan jumalainen neuvo ylipäänsä toi lenkkareiden pitäminen kaikkialla. Ei pysty yhtään oleen ilman. Kauheeta, ku joudun vierottautumaan niistä joskus joihinki iltapukujuhliin tai jakkupukusessioihin... ;)

Pikkuapuri

Ei täs pysty kaikkea tekeen, ni palkkasin pikkuapurin. Oikein kuuliainen kaveri! Ü Pää taas on mystinen. Aamulla ok, sit ku vähän siivosin huomist paltsuu ajatellen se lakos. No, jouduin peruun paltsun, ku tuli hedari. Ei pidä sopia enää mitään asiakkaiden kans, koska joudun ne aina feidaan kaiken. Osa omasta porukasta ymmärtää sairasosa onneks, mut ei sitä voi muilta vaatia. No, harmi jokatapauksessa. :(

Lupauksenrikkoja

Valvoin sit 9.58 asti. Kuuntelin Voicea 6-10 ja jumalauta sieltä tuleekin monesti samat uutiset. About 15 minuutin välein. Ymmärrän, koska ne on suunnattu normaalisti aamulla töihin lähteville immeisille, jotka ehtii kattoo töllöö about 20 min.

Pistin valot päälle ja kynttilätkin! Viimeiset tulitikut menikin nyt...
Lisäks tein töitä, mm. rekrystrategian loppuun sekä lajittelin vanhat kuvauskuvat. Tunnistatteko "tyttöä"? Vuodelta 98 noi kuvat, eli 17 vee. Huh, huh...

Ja nyt laitan ruokaa. Ja ukkokin pääsee sisälle niin halutessaan. Tosin taitaapi tulla vasta huomenna, kun oli lennolla tänään iltapäivästä vasta.

Jaa, miks käänsin kelkkani? Iha ku Pandorakin, en mä osaa murjottaa kovin kauaa. Lisäks meilasin fyssarille ja sain sieltä ni ihanaa ja kannustavaa tekstiä, etten pystyny enää oleen surullinen. No, olinhan sitä 10 tuntia ja sit loppui. ;) Mutta nyt, hei hei!

Negatiivisuuden loppuviikko

Päätin foorumilla, että pidän loppuviikon ns. Hillittömän vitutuksen viikkoa. Tässä plan:

En todellakaan mene uimahalliin tai tee muutakaan järkevää. Aion vaan kieriä itsesäälissä ja vitutuksessa tän loppuviikon, enkä näe ketään livenä. Pidän yhden paltsun, jonka sovin keskiviikolle ja se siitä duunista. Pistän miekkosenkin porukoittensa luokse loppuviikoksi, ku sekin ahdistaa, että toinen joutuu tekemään kaikki. Oon myös loppuviikon syömättä, koska eipä täällä ruokaakaan ole. Ja sanomattakin on selvää, etten koskekaan imuriin, vaikka villakoiria on kennelillinen. Sit lopuks syön pakasteesta pullat ja muut herkut ja kalvot suuttuu entistä enemmän. Sit kirjoitan blogiin vähän lisää jotain masentavaa juttua ja keskityn synkisteleen oikein huolella. En laita ees valoja päälle, ni saan hyvät tunnelmat. Siitä onkin pitkä aika, ku viimeks synkistelin. Tais olla heinäkuussa, ku pää ei meinannut millään elpyä muutosta. No, nyt on taas hyvä sauma. Ei tätä onneks kauaa kestä, mut välillä tekee hyvää vaan lyödä hanskat tiskiin ja riisua se positiivisuuden naamari. Totuushan on, että koko elämä on perseestä tällä hetkellä ja olen menettänyt kaiken, minkä ihminen voi menettää (mutten valitettavasti henkeäni), ni miks olla hymy perseessä 24/7. Aivan typerää... Itseasiassa tän Vitutusviikon kunniasi jätän bloginkin taas päivittämättä. Adjö ainakin huomiseks! Pitäkää lippu korkeella ja älkää kirjoittaja kommia, joihin mun on pakko vastata. Valitettavasti sähköposti tuuppaa push-email-palvelulla kaikki kommat reaaliajasssa... Ja meiliä en voi sulkea, vaikka haluisinkin. En ees halua. Vittuperkelesaatanahelvetti. Etenkin viimeinen.

Yöjuttui

Ei tuu mitään. Yläniska vetäs hirveet separit jostain. Varmaan duunista. Hermokudos menee semmoiseks ihmeen haperoks ja 'liukkaaks' ja alkaa elellä omaa elämään. Ei se elvy ilman kortisonia. Just sain lähetettyä fyssarille viestin, et jesh, niska on parempi! No, ei oo. Ei se oo saatana. Ku nollahermot, suuttuu, sitä vaan putoaaaaaa... Pää ei pysy ylhäällä, ku hermot ei hermota yläniskan lihaksia, niinku pitäis. No, mä katton viel pari päivää ja sit piikille. Ei vaan huvittais ottaa yhtään lisäkuluja tähän soppaan, mut pakko. Ehkä laskut löytää taas maksajansa. Aina ne on joku hoitanut. Onneks ja kiitos!

Joustoa

Haha... Pieniä myönnytyksiä joutuu tekemään. Silmät ei kestä firman turkoosinsävyisiä liikemerkillisiä dokumenttipohjia, joten joutuu tyytymään blanco-dokuun. ;) Pieniä juttuja. Ehkä nää vielä joskus poistuu ja silmät alkaa kestää turkoosiakin. Ei viittis hyvää brändiä lähteä mulkkaamaan yhden yrittäjän niskavamman ja silmäherkkyyden takia. ;)

Työpäivä: rekryjuttuja

Oli työpäivä. Meidän tunnin päivityspaltsu venyi 3,5 tunniksi ja saatiin hyvin hommat reilaan. Onneksi on ihana ja fiksu promootiokoordinaattori Hesassa. Kusessa oltais, jollei tuollainen tehonainen olisi astunut rakkauden perässä ulkomaille rientäneen toisen tehopakkauksen perään. Onneksi löydettiin sopiva ihminen. Luotettavia asiakas- ja henkilöstöasiat sekä käytännön kokemuksen että teorian hallitsevia myynninedistämisalaorientoituneita tekijöitä ei ole liikaa vapailla markkinoilla.

Hiukka oon huolehtinut, miten "uusi" immeinen pärjää, kun perehdyttävä on ollut poissa. Siis mä... Onneks firmassa on muitakin ihmisiä ja niin se pitääkin mennä, ettei yhden poissaolo kaada koko putiikin toimintaa. Mutta silti, minä huolehdin muista! Siitä lisänimenikin Firman Äiti Teresa. ;) Tykkään tosta! Mä oon aina ollut sitä mieltä, et kun ihmiset voi hyvin, jaksaa ja on motivoituneita, firmakin menestyy. Lopulta kaikki lähtee ihmisistä. Ei yritys sinänsä neuvottele, sovi, ratko ristiriitoja, rakenna mielikuvaa, myy tai tee muutakaan merkittävää. Ihmiset organisaation sisällä on ne, jotka toimii.

Tänään saatiin väännettyä rekrytointistrategiaa kasaan ja huomenna jatkuu. Koomista välillä maata välillä istua koneella. ;) Toisinaan alkoi huippaan vaan ni pirusti, et oli pakko maata. Hyvin onnistu palaveeramiset niinkin! Puhelinyhteys Pasilaan kajarissa ja kone sylissä ja kaffeeta juomapullossa tottakai! Neljättä tuntia väännettiin ja keskiviikkona taas jatkuu hommat. Meillä on ni onnellinen tilanne firmassa, että tarvitaan lisää työntekijöitä, ku hommat vaan suurenee! Käy mulle.

Kiitos paltsusta! Nyt lepoa korville ja splenius capitisten päille. ;)

Focusing!

Jesh, ongelma keskittyy. Minnuu ahistaa enää kaulan ojentajien (edelleen ne splenius capitikset) päistä ja enemmän oikeelta. Toisinaan yläniska sippaa, mut sit vaan lepoa. Istuun pystyy mukavasti. Inhottavaa, ku C7 on alkanut naksua. Löysä nivel naksuu illalla (väsy) ja on aamulla jäykkä > ei hyvä, lihas/nivelsidetuki puuttuu viel. Muualla tuki alkaa pitää mut alarangas ei vielä... Ja eiku treeniä. Saatana, ku tee mieli karkkia.