Mobilisointivinkki alakaularangalle (Tahdonvoimaa)

Ei, tämä ei ole Hartwallin mainos, vaan treenivinkki. ;)

Paraneva pehmytkudos vahvistuu rasituksessa ja tarvitsee aineenvaihduntaa. Antaaksesi parhaat paranemismahdollisuudet kudoksille ei tarvitse hommata kalliita puntteja tai lähteä huonossa kunnossa altaalle.
Mobilisointitreenit voi tehdä vaikka kotisängyssä selällään maaten.

Liike: Yliveto

Alakaularanka hoituu ylivedoilla vaikka limsapullolla. Voit itse päättää painot säätelemällä vesimäärää mutta lähde liikkeelle esim. 0,5 litran painolla. Käytä isoa pulloa, 1,5 l tai 1 l, niin hölskyvä vesi lisää koordinaatioharjoitteen ominaisuuden liikkeeseen, kun yrität tehdä liikkeen vettä hölskyttämättä.

Oikea suoritus:

1. Selinmakuulla, jalat koukussa (neuraalikudos löysemmällä) pää tyynyllä. Älä paina takaraivoa tai lapoja tyynyyn/sänkyyn!

2. Pullosta myötäotteella kiinni joko yhdellä tai kahdella kädellä.

3. Vie pullo molemmin käsin eteen, reisille, ja lähde viemään sitä kyynärvarret muutaman asteen koukussa pääsi taakse. Kädet on lähe suorana, koukku on ihan muutaman asteen. Lopeta liike siihen, missä alkaa kinnaamaan kaulasta, rintarangasta tms.

4. Pidä pulloa staattisesti hetki (max. 15 sek.) takana ja toista sama mutta takaisin päin, eli palauta pullo ns. reisille. ;)

Toistot:

3 x päivässä, 15-30 toistoa.

Olennaista:

Olennaista ei ole painot tai määrä, vaan liikkeen oikea suoritus, eli mobilisoiva vaikutus alakaularankaan ja staattinen pito.

Vinkin antaja ei vastaa väärin toteutetun suorituksen seurauksista eikä kehota ketään kokeilemaan muitakaan liikkeitä, jollei ole varma, että pystyy ne oman kunnon takia tekemään. :)

Kiva kun kävitte (Tahdonvoimaa)

Oho, pyykit oli pesty ja keittiö siivottu. Yllättäen Musti taas ollut asialla. Kiitos! Sitä arvostaa toisen apua kummasti, kun ei itse pysty tekeen mitään. :) Tänään aktivoiduin ja pistin yhden kirjoittamani artikkelin Seuraan. Katsotaan kuin käy. Seuraavaksi kokeilen Annaa.

Tämä ei liittynyt sosiaalivakuutusasioihin mutta kuitenkin yhteiskuntakritiikkiin. Ohessa ingressi jutusta ja bändin nettisivujen osoite.

'Lines of Leaving on positiivinen tuulahdus suomalaisen rock-genren valtavirrassa. Yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa osansa saa maamme asuntopolitiikan lisäksi myös jenkkihallinto'.

Kannattaa tsekkaa
http://linesofleaving.com

Ps. Mulla on pojille yksi sanoitusaihe-ehdotus. Arvannette, mikä! ;)

Olipa savotta (Tahdonvoimaa)

Huh, olipa savotta. Vedin esiin kansion, missä on kaikki paperit 9 kuukauden sairasteluajalta. Hips hei, noin 300 sivua kaikkea. Ei auta, kun aloittaa savotta. Kela (päätetyt, lisäselvitykset, tiedotteet), Pohjola (korvaushakemukset, päätökset muut), reseptit (käyttämättömät, käytetyt, ilman kuittia olevat mutta korvattavat), epikriisit (Tays, Hasa, YTHS, Koskiklinikka yms.) saikkutodistukset ja muut paprut. Kaksi tuntia meni mutta nyt se on tehty. Ois, antaa tulla vaan lisää paperia.

Sitten tulikin jo porukat kyläilemään! Nyt ois taas jauhelihakeittoa tarjolla. Ja äippä toi kaapin täyteen ruokaa. Jee, nyt pärjää taas. Nyt täytyykin lähteä syömään keittoa!

Huolestuttavasti pätkii (Fedja)

Muisti pätkii. Melkein meinaa jo huolestuttaa. Eilen vielä muistin, että tänään tulee kirjastokassi kirjastopalvelusta, mutta sitten se jotenkin unohtuu. Bing,bong ovikello soi ja mää olen yllättynyt, että ketäs nyt tulee. Kirjastokassissa tuli tällä kertaa useampi musiikki-Cd. Innostuin soittamaan Hija de la Luna kappaletta Monserrat Caballen laulamana. Sitten alkoi tietenkin kiinnostaa laulun sanat. Ei muuta kuin nettiin. Siellä sitten eksyinkin tutkimaan, että ketkä kaikki ovat kappaleen levyttänyt ja kuka laulaa sen parhaiten. Ja yritin myös löytää versio, jossa sanat englanniksi. Kunnes puhelin pärähäti soimaan ja kummipoika soitti.

Eilen soitin kummipojalle, että voisiko tulla hakemaan mun soffan ja viemään sen entisöitäväksi samalla kun haetaan entisöity nojatuoli pois. Sanoin, että soitan heti aamulla Setlementille ja kysyn voimmeko tuoda soffan kolmen jälkeen. Jos ei, niin kummipoika ei hae peräkärryä kaupungista. No. kummipoika soitti siis kolmelta. Oli tulossa peräkärryn kanssa. Minä olin unohtanut ihan kokonaan, että jotain sellaista piti tapahtuman tänään. Ei muutaku sitten soittamaan Setlementille, että voiko soffan tuoda vielä tänään. No. Ei siellä oltu enää varsinaisesti paikalla, mutta saatiin lupa tuoda soffa aulaan. Siellä se nyt on aulassa odottamassa maantaita. Siinä voi käydä istuskelemassa, jos joku haluaa.

Lisäksi olen nyt huomannut, että kirjoja kuunnellessa en enää oikein kunnolla muista mitä juonessa tapahtui viimeksi kun lopetin kuuntelun esim. 2h sitten tai edellisenä päivänä. Tuntuu, että kirjan henkilötkin ovat kuuntelusession aluksi hakusessa. Ei ole kyllä tällaista ollut ennen.

Oli pienoinen pettymy tuo nojatuolin entisöinti. Olin valinnut vaaleat lakkaukset puisiin jalkoihin ja ei passannut ollenkaan punaisen kankaan kanssa, vaikka olin mielessä luonut siitä hienon kuvan. Harmittaa, mutta ei voi mitään.

Vaihteeksi "vieraita" (Musti)

Ei kunnolla edellinen kerinnyt Tahdonvoimaalta lähteä, kun uutta pukkaa tilalle. Nimittäin täältä Lahden puolesta tulis Musti kera miehensä, joskus iltapäivällä kun olet tarpeeksi saanut ensin uinua.
Jos olen oikein aktiivinen aamulla teen riisipuuron, koska tiedän Tahdonvoimaan tykkäävän kovasti siitä, eipä se haittaa mitään vaikka vähän aikaa sitten sitä vedimmekin oikein toden teolla masukkiin, yölläkin. Riiskari on aina niin hyvää, siihen ei kyllästy koskaan...
Lähi taloissa on pimeänä ikkunat, aikasin kaikki ovat painuneet pehkuihin. Kohta kyllä lähden minäkin, sillä selkä muistuttaa taas olemassa olostaan. Ihailen ikkunasta avautuvaa maisemaa, lumihiutaleita leijailee hiljaa maahan, kyllä Suomen luonto on kaunis.
Miehen körilääni on nukahtanut jo, aikansa minua ootettuaan, nyt on korkea aika kömpiä hänen viereensä. Toivotan hyvät yöt ja huomenet. :)

Hyvin oli mennyt (Tahdonvoimaa)

Hienosti suoriutui meillä majoittunut. Kaikki kiitettäviä/niitä hipovia suorituksia. Aino kommervenkki oli 1500 m:n 'juokse niin paljon kun jaksat' -matkalla auenneet kengätnauhat. No, kaveri oli potkassut kengän helvettiin ja vetänyt vikan kierroksen toisessa jalassa pelkkä sukka. Ja kovimmista tuloksista tehnyt kuitenkin. ;)

Pilleri päivässä piristää (Tahdonvoimaa )

Dodii, nyt on troppii. :) Lekuri soitteli hätähuutooni vastineen ja pisti 100 kpl Triptyliä kyytipojaksi aamuun ja iltaisin mennään tolla Klotriptylillä. Ensin hän luennoi 5 minuuttia eri lääkevaihtoehdoista ja niiden plussat ja miinukset ja sit kysyi, että suostutko jatkaa/pärjäätkö Triptylillä, kun hän ei haluaisi mua addiktoida muille lääkkeille. ;) Sit tuuskattiin hetki Kela-jutuista ja lekuri halus kaikki paperit Kelasta itselleen, jotta voi kirjoittaa niihin sit vastineen, jos sieltä tulee hylsy. Kuulemma 'duunissa on myös retkahdusvamman päälle ees minimaalisen vähän ymmärtäviä lääkäreitä', ja omani lupasi hoitaa asiaa epäammatillisesti heidän kanssaan, kun saa paperit. Mutta katsotaan nyt, mitä mun 'näkemys' saa aikaan. Varmaan hylsyn.

Katsotaan, jos kuuppajumitus nyt lähtis tolla uudella setillä. Kun pää on aamulla ok ja sit iltapäivästä/ illalla pahenee kun rasittuu. Tosin on se taas ollut paljon parempi tänään kun eilen. Siis ihan hämärää. Mitenkään erilailla en ole elänyt mut tämä on muutenkin tämmöstä mystiikkaa.

Aamulla kun heräsin, niin nuppi oli ihan normi. Vähän leuka jumittaa ja puristaa edelleen hampaita niin vietävästi mutta pää on mycket bättre. Ei kässää. Hassua kuin olo vaihtelee ihan mielivaltaisesti. Mut fyssari aina sanoo, että se on hyvä merkki.

Tossa kun hilluin pystyssä, jumitus alkoi laskeutua ensin selkään ja sit jalkoihin. Ja tarpeeksi seisottuani olikin sit jalkapohjat ihan tulessa, ja tyttö meni maasta läpi. Eli fyllinki puuttuu. Mut hyvä puoli on se, että huimannut ei ole.

On vaan noi omituiset tuntohäiriöt ja paska rasituskestävyys. Mut kestävyys nyt paranee joka kuukausi ja sitä voi treenaa. Tänään tuntohäiriöt on ollut lonkissa/alaselässä! Kun istuu, niin ristiselkä huojuu. ;) Samoin C6 on väljä/rangan hallinta ei vielä riitä, koska käsien liikkeet huojuttaa viel koko kroppaa. Ihan pimeetä. Vittuuks sitä päivitteleen. Täytyy soittaa seitsemännen kerran Kelaan ja pyytää ne paprut...

Vaiko aamupala tästä? (Tahdonvoimaa)

Raisiolaisen tuliaisia. Miten osaskin ostaa mun suosikkia! Sopii hyvin kolmiolääkkeiden kanssa yhteen. ;) ;)

Huomenta (Tahdonvoimaa)

Just näinhän siinä kävi. Ukkeli pyöri flunssassa ympyrää kyljeltä toiselle ja raisiolainen veti kuorsaus-hyräily-puuskutus -konserttia koko yön. Niinpä juteltiin ukkelin kanssa aamuun asti mietittiin mulle muutamaa jäätävää sängyn pohjalta toteuttavaa bisnestä.

Ei, en ole alkamassa callgirliksi tai muihinkaan ns. sänkyhommiin. ;) Mutta vähän sinne päin... Kirjoitan sitten, kun suunnitelma on toteutusasteella!

Jaahas, josko sitä menis sit kahville ja tortulle, kun yksi tårtta olikin jäänyt hoitelematta. Ja sit yrittäis nukkumaan uudestaan, kunnes sit täytyis soittaa ne pari asiakaspuhelua tossa puolen päivän maissa.

Jos lauhtuu jo tänään, niin lähden altaalle. Mut kattellaan. Ai perkele, kun ylähampaat on edelleen ihan pirun kipeet. Samoin leuat on niin jumissa, ettei suuta saa auki. Sieltä ne oireet tulee, kun nuppi painaa rangan kasaan. Eihän täs ole pystynyt kohta 1,5 kk:een tekeen syviä kaulan koukistajiakaan, niin ei ihme, että alkaa taas painua ranka kasaan. Saas nähdä, milloin ranka kestää oikeesti rasitusta, vai kestääkö koskaan.

Isosisko valvoo (Tahdonvoimaa)

Olkkarissa nukkuu huokaileva ja kuorsaava raisiolainen (huom. ei siis turkulainen) ja toisella puolella kuorsaa oma kulta Karkkilan murteella! ;) Rumat tortut tuli KAIKKI syötyä, itse vedin puolet, kun yritän saada tota 'rakennusainetta'. Se hyvä puoli täs sairastelussa on, että paino on tippunut 8 kg:a ja saa syödä mitä vaan, ja ei liho. Kai jotenkin liittyy aineenvaihduntaan?

Olipa hauska päivä, sitten kun torttujen jälkeinen tajunnan menetys häippäs. Tajusin just, että se huono olo tuli tietty siitä, että painelin käsillä kevyessä etukumarassa ne fucking puolijäiset torttutaikinalevyt torttumuotilla. Kaikki painohan tulee just tohon C6-7:lle, missä mulla oli virallisesti se neuraalikudosvamma, tai siis 'kulmakiilautuminen takaligamenttirakenteissa'. ;)

Tein Hyvä Vaimo -09 -projektin mukaisesti illalla vielä kana-feta -salaatin ja juotin pojjiille loput Bayley'sit. ;) Sillä on hyvä lähtee huomenna kuntotestiin. Kaverilla oli hyvä tekniikka: mukana juoksuhousuina maailman rumimman vanhat Uuno Turhapuro-verkkarit ja Dna:n Mutsis on -slogan paita, kuulemma muut tikahtuu nauruun! Kiva fiilis suorittaa kuntotestit kylkiluu murtuneena... Safkailun jälkeen alettiin kuunnella Youtubessa kaikkia vanhoja hittejä kuten De La Soulin Ring, Ring, Ring, He Ha Ha, House of Painin Jump Around ja Wärtzilän Liehuva liekinvarsi ja Synti yms. hienoo! Sitten kuunneltiin Seppo Rädyn vanhat haastattelut, aika roisi mies se on suustaan! Ja aina ollut. ;) Vielä tsiikattiin jonkun raisiolaisen urheilijan (Pertti Heliövaara, oisko ollut) suorituksia yms. ja sit nukkuun iltakaffien jälkeen.

Jaahas, jos sitä nyt sitten nukkuiskin välillä, kun huomenna ois pari työjuttua hoidettavana. Aattelin altaallekin mennä (pää oli siis illalla taas ihan normaali, eikä kivipallo, voi tätä omituisuutta;) mutta muutin mieleni, katottua celsiuksia,
-20'. Enhän mä voi poistua hermostoni kanssa kotoota mihinkään tolla pakkasella. No, ens viikolla lauhtuu sit... Onneks, koska fyssari on 14. pvä.

Voi prkl, kun kusettaakin kun palokunnan hevosta mutten jaksa taatusti nousta ja kahkuta toiseen huoneeseen...

Eloa taloon (Tahdonvoimaa)

Mieheni kaveri tuli kylään, erittäin hauska tapaus. Menossa huomenna pollarikoulun pääsykokeisiin. Johan tuli eloa taloon, kun turkulainen on. Hyvä tyyppi, vihjasin sille yhdestä mun kivasta sinkkukaverista, niin kundi otti puhelimen käteen välittömästi ja soitti sit sille frendille klo 22. Ei jessus. Kyl mä nauroin, kun Turun murre vaan raikui, kun se ei millään antanut periksi, vaikka mun frendi yritti olla kovin hankala. Saas nähdä, mitä tuostakin soitosta seuraa. ;) Monesti näillä on ollut erikoiset seuraukset...

Ei ollut sen arvoista (Tahdonvoimaa)

Näistä tuli ihan sikkerumiakin. Ei todellakaan ollut sen arvoista, että meinasin pyörtyä. No, päivän aktiviteetti on ainakin suoritettu! Hyvä Vaimo -projekti 2009 on alkanut. ;)

Taju melkein läks (Tahdonvoimaa)

Huh, huh! Mikähän nyt on? Eilen oli jo vähän parempi olo ja tänään sit aattelin tehdä joulutortut, kun tulee vieraita. Teinkin ne. Mikä oli seuraus? Melkein taju lähti. Siis ihan käsittämätöntä! Jaksoin just ja just istua pöydän ääressä 10 minuuttia ja käydä vessassa ja sitten oli vaan pakko tulla makaan, kun taju meinas lähteä. Alkoi puristaan ihan pirusti keuhkoja ja kurkkua ja sattua niin vietävästi koko kroppaan. Ei hyvä jumala sentään. Näin tässä käy, että mä en tosiaan tästä parane, kun olo huononee tasaisesti. Mitähän mun kehossa oikein tapahtuu, kun syyskuuhun kaikki meni niin hienosti.

Sairas todistetusti (Tahdonvoimaa)

Tajusin just päivänneeni Kelan lisäselvityksen 7.1.08. Oikeesti vahingossa. ;)

Se joko antaa uskottavuutta keskittymisongelmille huimauksen takia tai johtaa hylsyyn. Täytyneekö soittaa ja ilmoittaa. Pirun, kun kirje ehti mennä postiinkin jo... No, vähän faktaa sairaudesta. ;)

Myönnyin (Tahdonvoimaa)

Taas meni avunpyyntö fyssarille. Oon mä toivoton!
--

Hei,

Nyt on piru irti merrasta. Pää on vielä pahempi kuin viimeksi. En tiedä, mikä siinä on, kun ei lepokaan auta. Se vaivihkaa menee tommoiseksi.

Luuletko, että fysiatrini voi kirjoittaa minulle tehokkaampaa troppia, niin selviän ehkä elävien kirjoissa seuraavaan käyntikertaan?
En tiedä, miksi niska vihaa mua, mutta se on kamala.

Samanlainen pirun pallo taas koko pää, räjähtää varmaan kohta kun on niin tulessa ja tiukka, ja tuntuu, että yhteys pätkii tossa kropan ja nupin välillä, kun se on niin kivikovaa kamaa. Ja ihokin on sellainen, että jossen tietäis sen olevan olemassa, niin väittäisin, ettei sitä ole.

Klotriptyl auttaa onneksi sen verran, että pääsee vessaan ja syömään, mutta muuten on suoraan sanoen surkea olo. Välillä pää sellaista ihmeellistä tunnotonta haperoa ja joku kuormittaa oikealla hermoa, kun sattuu niin vietävästi hampaisiin ja nenän taakse sekä ja korvaan/leukaan. Varsinaista 'särkyä' ei ole mutta sellainen yleisesti sietämätön kiristys ja puristus ja paine.

Oon yrittänyt Buranaakin vetää roppakaupalla mutta turha toivo. Ainoa hyvä asia on se, että tasapaino on parantunut koko ajan mutta siitä ei paljon nautita, kun nuppi räjähtää.

Soitellaan huomenna, jos ootte töissä!

Hyvät alkaneet vuodet. Meitsille ei saa toivottaa samaa. ;)

Lisää dramatiikkaa ja ohjeita Kelan kanssa kirj ailuun (Tahdonvoimaa)

Lisäselvitys sairauspäivähakemukseen liittyen

Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en pysty istumaan niskani vuoksi koneella 15 minuuttia kauempaa. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on niskan retkahdusvamma, jonka oireisto on pitkittynyt ja tuskallinen.

Työnkuva:

Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja muualla Tampereen ulkopuolella.

Työkyvyttömyyden syyt:

Autolla ajaminen:
Työssäni joudun ajamaan autolla päivittäin ja en pysty tekemään sitä. Niskani ei kääntynyt sivuttain ja en pystynyt keskittymään liikenteessä. Aiheutin useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita yritin tehdä omalla autolla elokuussa. Julkisilla on pystynyt ollenkaan matkustamaan, koska junan tärinä aiheutti minulle oksentelua.

Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on ollut aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Elokuussa rasituskestävyyteni oli erittäin huono. Asiakkaiden edessa pystyin seisomaan vain 15 minuuttia ja istumaan vain puoli tuntia. Tämän jälkeen niskassa alkoi hermosärky, ja huimaus ja pahanolo pahenivat. Jopa asiakkaat huomauttelivat minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot saivat huonoa palautetta, koska en pystynyt keskittymään niihin huimauksen takia.

Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö oli minulle mahdotonta elokuussa. En pystynyt istumaan koneella kuin 15 minuuttia kerrallaan, minkä jälkeen huimaus ja tasapainohäiriöt pahenivat merkittävästi, ja jouduin makaamaan loppupäivän. Myös käteni puutuivat, koska rankani ei kestänyt rasitusta. Jatkuvien tasapainohäiriöiden takia minun oli mahdoton keskittyä työhöni ja tein paljon virheitä, jotka johtivat ikäviin seurauksiin.

Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä. Omalla autolla en uskanut ajaa elokuussa, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin yritin työskennellä, oloni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös makaamaan kesken työpäivän sohvalla pahoinvoinnin ja päänsäryn takia. Myös esimieheni oli sitä mieltä, että en voinut edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.

Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi, ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista puolta tuntia kohti kahden tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumista. Myös tasapainohäiriöt pahenivat niin, että sain ottaa tukea seinistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja. Sain todella huonoa palautetta työstäni.

Sinnikkäästi olen työskennellyt osa-aikaisesti syys-marraskuussa. Marraskuun puolen välin tienoilla vointini ja toimintakykyni alkoivat merkittävästi huonontua, koska rasituin liikaa työskennellessäni, ja olinkin sairaslomalla 11.12.-31.12.08. Minulla oli tuolloin hirveät hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolo ja tasapainohäiriöt voimistuivat estäen täysin työskentelyni. Tällöin niskaani laitettiin kortisonipiikit mutta niskani on edelleen erittäin kipeä.

Näiden syiden perusteilla olin täysin työkyvytön elokuussa ja joulukuussa 08 ja osittain työkyvytön syys-marraskuussa 08.

--

OHJEITA MUILLE UHREILLE:

- Ei ammattikieltä, vaan kirjoitus inhimillisesti potilaana
- Kerro työnkuva ja perustele työkyvyttömyys/toimintakyvyttömyys siihen liittyen. Ei muuta.
- Ei mitään lausetta, joka voisi viitata ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen.
- Ei ruikutusta tai anelua.
- Suorat päälauseet, selkeys.
- Neutraalius, sillä sisällön on kohdattava lekurin todistusten ja käyntitodistusten kanssa.
- Tasapainottomuuden tunne tai pahanolontunne ovat huonoja sanoja, koska ne voi kuvitella psyykkisiksi. Mieluummin paha olo/oksentelu ja huimaus.
- Karrigoidut lauseet
- Toisinaan, välillä, joskus yms. epäselvät ajan määreet pois. Se on työkykyinen tai työkyvytön, kokonaan tai osittain.
- Jätä pari kirjoitusvirhettä, sairas kun olet. ;)
- Ei mainintaa lisäonnettomuuksista, vaan esim. rasitus pahensi oireistoa.
--

Toivottavasti joku muukin saa apua vinkeistä! Saa kommentoida niitä lisää. Erityiskiitos Fedjatte hyvistä pointeista!

Leikkisunnuntai (Tahdonvoimaa)

Niinkuin Fedjakin tuossa totesi, niin kyllä tänään todella on loppiainen. Viime loppiaisena taisin olla Lahdessa bilettämässä mutta ei mennä siihen! ;)

Tänä loppiaisena olen keskittynyt funtsiin, miten viedä tätä retkahdusvamma-asiaa eteenpäin. Laitoin mielipidekirjoituksen tutulle toimittajakonkarille luettavaksi ja hän muutti vain otsikon. Se on nyt naseva:

Niskan retkahdusvamma - Paperilääkärien diagnosoimana hölynpölyä. Very good!

Sitten keskustelin ystävän kanssa siitä, miten saada mukaan oppilaitoksia, jotta sai muutaman gradun tai esim. yhden väikkärin tähän taustalle. Potentiaalia olisi vakuutustieteen ja/tai sosiaalipolitiikan puolella. Sitten tajusin, että piru, mähän oon sospolin laitoksella itsekin ja tunnen sieltä kaikki myöhennykseen tarvittavat palikat (lue: kommarit yms.;).

Sit viesti frendille, joka on toimittaja. Ja tsadaa, inboxiin ilmestyi lista ihmisistä, joille hän lobbaa mun juttua ja joihin olla yhteydessä. Cool!

Ens viikolla laitan ilmoituksen TVVO:lle ja yritä etsiä meille graafikon, joka tekee visun. Jos meidän talossa pitäis saada aikaan, voi mennä koko kevät, kun on kiirusta asiakashommien kanssa. Tämä kun on hieman out-the-box -juttu... ;) Se, mitä tarvitaan, on aluksi aika vähäistä: jäsenet, web, muutama itse päivitettävä lehdistömatsku ja uutiskirjepohja.

Sit pistin postia tutulle kaverille, joka aikoo eduskuntaan. Kyllä, häntä kiinnosti teema kovasti! :) Palaamme asiaan.

Mutta yksi ongelma on edelleen ratkaisematta: TERVEYS! Kuka piru meidän kasvot voi olla, kun kaikki me 'aktiivit' ollaan vähän heikossa hapessa.

No, tämä asia ajaa mut huomenna altaalle kokeileen, mitä tapahtuu, kun menee sinne pitkästä aikaa! Käy joko hyvin tai hyvin huonosti... Tähän asti on aina muuten käynyt huonosti. ;)

Ai, tänään onkin Loppiainen (Fedja)

Joululahjaksi tuli "tukku" seteleitä. Ei niin hirmusti, mutta jos oikein optimoi, niin saa sillä ehkä pari vaatekappaletta. Viimeksi olen käynyt varsinaisilla vaateostoksilla 2005. Olisi jo aika saada jotakin laadukasta uuttakin vaatetta. Päätin, että yritän nyt alen aikaan löytää jotakin. Varsinainen CST hoitojakso alkaa 19.1, niin siihen asti voin vielä ylirasittaa itseäni.

No, konkosin sitten linkkupysäkille tuohon parin sadan metrin päähän. Eihän sitä linkkua näkynyt tulevan. Ihmetytti myös jälkien vähyys linja-autopysäkillä. Näytti siltä, että kukaan ei ole noussut bussiin. Toisesta suunnasta tuli bussi, mutta sekin vähän hassuun aikaan. Olin seissyt pysäkillä jo liian kauan aikaa, joten ajattelin hypätä vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja mennä päättärin kautta kaupungille. Siinä sitten ihmettelin bussikuskille, kun bussi ei tullut toisesta suunnasta. Kuski sitten kertoi, että nythän on pyhän aikataulut. Joopa joo. Kun lehtiä ei lue, radiotakaan ei välillä kuuntele, niin eivät tuollaiset tiedot valu tajuntaan. Lauantaista asti minulla on ollut vähän päästä viikon päivät sekaisin. Eilen olin välillä varma, että on sunnuntai. Lauantaita luulin välillä sunnuntaiksi. Sunnuntaita lauantaiksi ja maanantaiksi.

Ostosten sijaan kävin teella Oulun viihtyisimmässä kahvilassa Cafe Saarassa ja pääsin samalla linkkulipulla takaisin kotiin. Aikaste hyvä nimi tuolla kahvilalla.

Päätöntä (Tahdonvoimaa)

Eihän täs yläniskassa ole mitään järkeä. Se oli kesä-syyskuu jo ihan normaali. Sit yhtäkkiä alkoi oikutella lokakuussa ja nyt se on mennyt vaan pahemmaksi. Tänään meinasi pää räjähtää. Siis ihan oikeasti. Se vaan lyö koko nupin niin jumiin, ettei hyvä tosi. Takaraivo ja otsa ja ohimot on semmosta kivikovaa kökköä. Ja sit hetkessä - paljon parempi. Koitan koko ajan keksiä jotain provosoivia juttuja mutta ei sitä ole. Ei tässä ole mitään logiikkaa.

Tajusin just, että mun on tosi tiukka p-paita päällä pitkästä aikaa. Saa nähdä, onko huomenna kainalot tulessa, kun herää. Sen verran toi puristaa nytkin. Mut ei jaksa vaihtaa, kun on jo melkein unessa. Voi karsee tätä meidän rytmiä. Muakin väsyttää niin pirusti mut silti pitää valvoa... Se on sitä, et kun nukkuu iltapäivään, niin ei tartte olla sit yksin kovin pitkään...

Vastine Kelalle? (Tahdonvoimaa)

Lisäselvitys sairauspäivähakemukseen liittyen

Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en juuri pysty istumaan niskani vuoksi koneella. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on hermokudosretkahdusvamma. Hermovammat paranevat hitaasti (1-2 vuotta) ja kuulun valitettavasti tähän ryhmään, jolla oireisto on pitkittynyt ja todella tuskallinen.

Työnkuva:

Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja Tampereen ulkopuolella.

Työkyvyttömyyden syyt:

Autolla ajaminen:
Työssäni joutuisin ajamaan autolla lähes päivittäin, ja olen huimauksen takia vaaraksi liikenteessä. Niskani ei juuri käänny sivuttain ja tämä on jo aiheuttanut useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita olen yrittänyt tehdä omalla autollani. En pysty keskittymään ajamiseen huimauksen takia. Julkisilla on pysty matkustamaan, koska junan tärinä esimerkiksi aiheuttaa minulle pahan olo.

Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Koska niskassani on hermovamma ja pehmytkudokset vasta korjaantumassa, rasituskestävyyteni on todella huono. Asiakkaiden edessa pystyn seisomaan vain joitain kymmeniä minuutteja ja istumaankin vain tunnin. Tämän jälkeen niskassa alkaa hermosärky, ja huimaus ja pahanolontunne pahanevat. Jopa asiakkaat ovat huomautelleet minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot ovat saaneet huonoa palautetta, koska en pysy keskittymään niihin huimauksen takia.

Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö on pahinta voinnilleni. Kun tuijotan pitkään ruutua, huimaus ja tasapainottumuuden tunne pahenee. Myös käteni puutuvat, koska rankani ei kestä kovaa rasitusta Jatkuvan tasapainottomuuden tunteen takia minun on vaikea keskittyä vaativaan suunnittelutyöhöni ja teen paljon virheitä, jotka ovat johtaneet ikäviin seurauksiin.

Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä alkukuukaudesta. Omalla autolla en uskanut ajaa tuolloin ollenkaan, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin työskentelin, loni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös toisinaan makaamaan kesken työpäivän sohvalla huonon olon ja päänsäryn takia. Myös työnantajani on sitä mieltä, että en voi edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.

Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista tuntia kohti lähes tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumisoireistoa. Myös tasapainottomuuden tunne paheni niin, että sain ottaa tukea seinistä ja esineistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja ja sain huonoa palautetta työstäni. Keskity nyt tässä kunnossa mihinkään.

Sinnikkäästi ja parhaan kykyni mukaan olen kuitenkin työskennellyt osa-aikaisesti syys-lokakuussa. Hermostoni on herkistynyt ja 19.11.08 naapurin peruutettua autooni ja niskani saadessa uuden kolauksen, oireistoni pahenikin merkittävästi.

Koko joulukuun sairasloman ajan 11.12-31.12.08 minulla oli kamalat hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolontunne ja tasapainottomuus tulivat takaisin. Tällöin niskaani laitettiin myös kortisonipiikit mutta se on edelleen todella kipeä.

Näiden syiden perusteilla pidän, kuten myös hoitava lääkärini ja työnantajani, itseäni täysin työkyvyttömäni elokuussa ja osittain työkyvyttömänä syys-marraskuussa sekä kokonaan työkyvyttömänä joulukuussa.

--

Onko tämä ihan lässynlää-juttu?

Nälkä (Fedja)

Nukkumaanmenoyritys oli taas hyvä. Mutta uni ei sitten yrittänytkään tulla. Sen sijaan tuli niin kova nälkä, että oli lähdettävä köksään. Meni 5 leipäpalaa putkeen kananmunan ja tonnikalan kera. Kädet tärisi ja jalat. Luulin, että nälästä, mutta ei tärinä ole vieläkään kokonaan häipynyt. Päivällä oli tätä samaa tärinää ja viime viikon alussa. Vähän sellainen olo, että olisi Parkinson tai MS-tauti, mutta oli mitä oli. Luulen, että kunhan tässä aletaan toipuileen, tärinä vähenee.

Kumma kun kuuden aikaan olin niin väsynyt, että näin valveunia ja torkahdin syvään uneen tunniksi. Miksi alkaa vireystila heittää taas näin yöllä ihan pyrstölleen.

Uskon asia (Musti)

Monta kertaa olen miettinyt kuinka paljon lapsena elämämme kietoutui uskon asioiden ympärille. Jo pienestä, jotain neljä vuotiaasta aloin käydä siskojeni ja kartanon tyttären kanssa pyhäkoulua. Uskollisesti joka ainoa sunnuntai, koska saimme aina kultaisen kruunun liimattavaksi pyhäkoulu vihkoomme. Ja voittaja oli se tietenkin kellä oli vihkonen ensimmäisenä täynnä.
Pikku kuumeet ei haitannu pyhäkouluun menoa ja käden selkään pyyhkästiin liika räkä.
Kun vuosia tuli lisää uskovainen pyhäkoulu täti alkoi houkuttelemaan meitä kinkereille laulamaan.
Ja siellä me tytöt veisattiin hengellisiä, kuin kirkkokuorolaiset ikään. Mummojen ja pappojen silmät kostuivat ja laulun päätteeksi saimme muutaman kolikon pikku kätösiimme. Iloisina juoksimme kauppa-autolle josta saimme ostettua viikon ainoan tikkunekun, oli se niin ihanaa.

Vuosia kului, olimme ehkä kahdentoista ikäisiä kun meitä pyydettiin eri puolille Suomea esiintymään uskovaisten teltta juhliin. Pari vuotta veisasimme taas hartaasti, mutta sitten virret vaihtuivat iskelmiin... Monesti jälkeen päin olen miettinyt, ettei siitä pitkä matka olisi ollut siirtyä seurakunta nuoriin, mutta ei edes rippikoulu aikana usko saanut meistä enää sellaista otetta kuin pieninä.

Menimme kihloihin ja muutimme yhteen, olimme uskovaisen tätini silmissä susipari, synnissä elävä. Mutta meitä se ei haitannut, olimme onnellisia ilman papin aamentakin. Kunnes eräänä päivänä puhelin pirahti ja tätihän se siellä jutusteli niitä näitä, kunnes vihdoin kysäisi koska aioimme mennä naimisiin. Muistan puhuneeni jotain parista vuodesta, johon tätini paheksuva vivahde äänessään, ehdotti et jos avioituisimme heti hän voisi kustantaa häämme. Sanoin kohteliaasti ei kiitos ja täti sulki puhelimen vihaisena. Ajattelin, ettei tuollainen käytös sovi tosi uskovaiselle. Melkein tasan kahden vuoden päästä tanssittiin häitämme, ihan itse kustantamiamme, ilman uskovaista tätiämme.
Uskon asia on mielestäni jokaisen oma asia, siihen ei voi pakottaa, se on oma valinta. Jokainen uskoo johonkin, minäkin uskon, mutta ei minusta koskaan tule apostolia.

Lyhyt versio mielipiteestä

Ilta-Sanomissa 3.1.09 käsiteltiin elämää paperilääkärien armoilla. Artikkelissa kerrottiin, kuinka sairaat ihmiset julistetaan työkykyisiksi, ja näin ollen tukimuotojen ulkopuolelle, vakuutuslääkärien ja Kelan ”asiantuntijalääkäreiden” taholta. Päätökset perustuvat papereihin, eikä niitä tarvitse perustella. Pelottava esimerkki tästä oikeusturvaa loukkaavasta käytännöstä on jääkiekkoilija Markus Helasen tapaus. Erikoislääkärien julistaessa Helasen aivovamman ja niskavamman takia työkyvyttömäksi vakuutusyhtiön mukaan hädin tuskin ilman luistimia pystyssä pysyvä mies on valmis kaukaloon. Tunnen myös retkahdusvammapotilaan, joka ajaa työkseen taksia. Välillä häneltä lähtee liikenteessä voimat sekä tunto käsistä, ja diagnosoimattoman aivovammansa takia hän unohtaa väistää jalankulkijoita ja nukahtelee rattiin. Vakuutusyhtiön ja Kelan mukaan hän on työkykyinen.

Suomessa syntyvien whiplash- eli piiskaniskuvammojen, sekä niiden yhteydessä saatujen aivovammojen, määrää on vaikea arvioida. Merkittävä osa jää diagnosoimatta terveydenhoitohenkilökunnan puutteellisen tietämyksen ja/ tai skeptisen asennoitumisen vuoksi. Oirekuvauksia ei uskota, ja monet saavatkin diagnoosiksi nettisairauden tai ”pöpipään”. Suomesta löytyy onneksi myös whiplash-spesialisteja, jotka tunnistavat vamman aiheuttaman oireiston huimauksesta näkö-, kuulo- ja autonomisen hermoston häiriöihin sekä hermosärkyihin. Koska hermoston mikrovauriot eivät juuri koskaan näy magneettitutkimuksissa, vamman olemassaolo ja tarvittava kuntoutus voidaan kuitenkin evätä ”tieteellisen näytön puuttuessa”.

Uusimpien tutkimusten valossa whiplash-potilaan positiivinen asenne ja usko paranemiseen nopeuttavat palautumista. Mutta miten pysyä optimistisena, kun invalidisoivia oireita ei tunnisteta tai potilas leimataan hulluksi ja kuntoutuksesta ja tukiasioista joutuu riitelemään jatkuvasti? Elämä paperilääkärien armoilla on aiheetonta kärsimyksen pidentämistä.

Kelasta taas (Tahdonvoimaa)

No niin, nyt selvis. Sain puhelimeen toisen virkailijan Kelasta. Ja kyllä näin, Kela on siis hylkäämässä sairauspäivärahahakemustani ajalta 1.8-31.11. siksi, että olen täysin työkykyinen. Ja nyt sitten pitää lisäselvittää omaa työnkuvaa ja oireita ja perustella, etten ole työkykyinen. Taidan olla ensimmäinen retkupotilas, joka tässä vaiheessa joutuu jo tähän. Mitäs tohon kirjoittelis? Huh, huh... Aika pahan lykkäs.

Helasesta (TV)

Jos joku myöhäiskiinnostui, niin tossa viel yksi videohaastis herrasta. Surkeeta, as always.

Valmis ver1(Tahdonvoimaa)

Niskan retkahdusvamma – Kiistetty oirekokonaisuus

Ilta-Sanomissa 3.1.09 käsiteltiin mielenkiintoista aihetta, elämää paperilääkärien armoilla. Artikkelissa kerrottiin, kuinka vakavasti sairaat ihmiset julistetaan työkykyisiksi/terveiksi, ja näin ollen kaikkien tukimuotojen ulkopuolelle, vakuutuslääkärien ja Kelan ”asiantuntijalääkäreiden” taholta. Päätökset perustuvat potilasta näkemättä papereihin, eikä niitä tarvitse perustella. Pelottava esimerkki tästä oikeusturvaa loukkaavasta käytännöstä on runsaasti julkisuudessa puitu jääkiekkoilija Markus Helasen tapaus.

Erikoislääkärien julistaessa Helasen aivovamman ja niskavamman takia työkyvyttömäksi, vakuutusyhtiön mukaan hädin tuskin ilman luistimia pystyssä pysyvä mies on valmis hyppäämään kaukaloon. Tunnen myös retkahdusvammapotilaan, joka ajaa työkseen taksia, vaikka häneltä lähtee liikenteessä välillä taju sekä voimat ja tunto käsistä. En haluaisi olla kyseisen kuskin kyydissä, sillä diagnosoimattoman aivovammansa takia hän myös unohtaa väistää jalankulkijoita, ei hahmota vasemmalta tulevaa liikennettä ja nukahtelee rattiin. Vakuutuslääkäreiden ja Kelan mukaan hän on työkykyinen.

Suomessa syntyvien whiplash- eli piiskaniskuvammojen, sekä niiden yhteydessä saatujen aivovammojen, määrää on mahdoton arvioida. Merkittävä osa jää diagnosoimatta terveydenhuoltohenkilökunnan puutteellisen tietämyksen ja/tai skeptisen asennoitumisen vuoksi. Potilaiden kertomiin oirekuvauksiin ei uskota, ja monet saavatkin diagnoosiksi nettisairauden tai ”pöpipään” sekä naurut päin naamaa. Suomesta löytyy kuitenkin whiplash-spesialisteja fysiatrian puolelta, ja sana pätevistä lääkäreistä kiirii kaularankavammaisten tuki- ja vertaisryhmiä pitkin netissä.

Nämä fysiatrit tunnistavat vamman aiheuttaman monimuotoisen oireiston huimauksesta näkö-, kuulo- ja autonomisen hermoston häiriöihin sekä hermosärkyihin ja mahdollisiin aivovamman tunnusmerkkeihin. He osaavat ohjata potilaat oikeisiin hoitoihin, joita vakuutusyhtiöt ja Kela eivät kuitenkaan halua kustantaa. Vakuutuslääkärit voivat mitätöidä alan asiantuntijoiden antamat selkeät whiplash-diagnoosit ja evätä korvaukset jo muutenkin epätoivoisilta, työ- ja toimintakykynsä menettäneiltä potilailta ilman perusteluita. Koska hermoston mikrovauriot eivät juuri koskaan näy edes MRI-kuvissa, vamman olemassaolo on helppo kieltää ”tieteellisen näytön puuttuessa”. Ja vaikka löydöksiä olisikin, selitetään ne johtuvaksi ”jostain muusta”.

Potilaan valitettua kielteisestä vakuutuspäätöksestä seuraa lähes poikkeuksetta hylkäys. Asian edetessä vakuutusoikeuteen tai tapaturmalautakuntaan käsittelyaika on vähintään 6 kuukautta. Tämän ajan hoidot maksetaan itse taistellen samalla korvauksista vuorostaan Kelan kanssa. Pahimmillaan kuntoutusta ei päästä aloittamaankaan, koska potilaan talous on miinuksella ja läheisten lomapakkokin tyhjä. Noin 10 prosentilla retkahdusvammapotilaista oireisto pitkittyykin vuosien mittaiseksi.

Uusimpien tutkimusten valossa whiplash-potilaan positiivinen asenne ja usko paranemiseen nopeuttavat palautumista. Mutta miten pysyä positiivisena, kun useat ammattilaiset eivät tunnista invalidisoivia oireita tai leimaavat hulluksi? Myös tutkimuksista ja hoidoista saa vääntää kättä, ja tuntuu, että tukipäätökset heitetään nopalla. Elämä paperilääkärien armoilla on aiheetonta kärsimyksen pidentämistä. Valitettavia esimerkkejä on lähipiirissäni lukuisia.

Jos tahdot (Fedja)

On tuota yritettyä nukustella, mut ku ei niin ei.

Onneksi jumitus alkoi vähän helpottamaan illalla, kun sai yhden pätkän ihan hiljennyttyä ja rentouduttuakin.

Ihan hyvä sanoitus. Jos ei ihan konkreettisesti sanoja käsitä. Vaikka kuinka tahtoisi ei tätä vaivaa saa pois tahtomalla pelkästään. Mutta ehkä se, että voi voittaa sairautensa. Ei anna sen nujertaa ja viedä elämänvoimaa.

(Pave Maijanen)
"Hän sanoi:

Jos tahdot - sä osaat lentää.
Jos uskot - sä osaat lentää.

Ja hän jatkoi lujin lausein
sieluani raastaen:
Miksi kaiken jätät kesken
kaikki jäljet peittäen.

Miksi myötävirtaan soudat
vastatuulta väistäen,
vaikka aukaista voit haudan,
missä makaat vaieten.

Hän sanoi:

Jos tahdot - sä osaat lentää.
Jos tahdot - sä osaat lentää.

Jos tahdot, sä voit voittaa
juuri sen, joka pahin on.
Ilmaiseksi mitään et saa,
mut jos teet sen saat palkinnon.

Vihollinen seisoo siinä
sinun omissa vaatteissasi.
Mene nyt ja katso peiliin
ja näet vastustajasi. "

Outoa ois (Tahdonvoimaa)

Jos pääsis duuniin! :) Muttei toivoa. Tai siis oon mä hommissa koko ajan, koska en jaksa hakee keltään muulta lekurilta saikkuakaan tähän väliajalle 1.-14.1, kunnes sit on oman lekurin aika jo. Eikä ne mitään Kelasta maksa kuitenkaan. ;) Tosin aion kyllä vääntää niin loppuun asti niiden kanssa, ettei hyvä tosi. Huomenna pyydän Marjaanan esimieheltä ne perustelut mun lisäselvitykseen. Ja sit teen sen pirun oman selvityksen vasta. Aah, onneksi tämä päivä meni nopeammin kuin eilinen... Enää 9 päivää. Se on pitkä aika vaan olla pää pinteessä. On kyllä niin dille olo, ettei koskaan.

Välillä on ihan normaali ja sit taas joku uus paikka lukkeutuu. Aamulla en saanut suuta auki ja leuat ja tärykalvot oli liisteriä. Ei ole enää. No, nyt on sit C0 liisteriä, kun sattuu pirusti hampaisiin. Outoa on. Tänään kävely oli leijumista (uusi oire!) ja illalla sellaista pomppimista. Mutta kyllä kehon hallinta silti muuten on parempaa. Mutta outoa, outoa...

Tosi outoa (Musti)

Nimittäin se että on mentävä kohta yrittään nukkumista, koska aamulla kello soittaa ennen kuutta. Silloin on lyötävä kuteet niskaan ja lähdettävä töihin. Onhan se todella mukavaa kun keski-iässä saa työpaikan, mutta tuo illalla aikaisin nukkumaan meno ja aamulla nouseminen ottaa koville.
On totuttanut itsensä tähän yö valvomiseen, niin ei millään malttas mennä nukkuun, se tuntuu ajan tuhlaukselta, mutta tiedän myös miltä tuntuu aamulla kun silmiin on laitettava tikut, jotta ne pysyvät auki ja suuta revityttä niin, että leukaperissä kolina käy.
On siis lähdettävä sänkyyn, vaikka oon melko varma et kohta kömmin sieltä ylös ja huomaan laittavani yö sumpit ja nakertavani pikkuleipää.
Mites vanha koira tapojaan muuttas... ;)

Callgirl (Tahdonvoimaa)

Hahaa, klo 15.30 soi ekan kerran. Hmm. Exän äiti. Pitkästä aikaa! Olipa kiva kuulla hänestä. Me kun olemme aina tulleet niin erinomaisesti toimeen. Juteltiin siinä sitten niitä näitä ja hups, 1,5 tuntia mennyt.

Sitten soi puhelin uudelleen. Lähes heti perään. Hmm, outo numero. Muistuttaa kovasti yhden meidän työntekijän Minnan numeroa. No, vastasin omalla nimelläni, mikä oli hyvä. Soittaja kyllä kuulosti ihan Minnalta ja oli myöskin Oulusta mutta hei, se olikin Fedja!

Hassua kuulla toisen ääni livenä, kun on vaan lukenut tekstejä. Mut kas, kas, ääni oli ihan kirjoitusten oloinen. Juuri tuon kuuloiseksi olin Fedjan kuvitellutkin. :) Turistiin siinä sitten hyvän aikaa. Ja tullaan varmaan turimaan toistekin.

Kiva, kiva! Nyt lähden päivittäiselle liikkumishetkelleni eli vessaan ja juomaan. Onneksi nuppi on antamassa hiljalleen armoa! Kun vielä hetken magoilee, niin kyl se taas tästä. Jos vaiks pääsis jo altaalle ylihuomenna? En ole kyllä enää ihan varma, olenko flunssassa vai en. Vähän nenä vuotais mutta se voi olla, että ukko on taas kääntynyt patterin kylmässä... Pirulainen sitä! :)

Kone ei taas sammu (Fedja)

Olen joulun aikana ja tällä viikolla rasittanut itseni taas täysin jumiin ja ylikierroksille. Vitsit, ja taas en saa konetta sammumaan ja aloitettua toipumista. Joku tabu kyllä pitää joskus löytää, josta saa vähän apua, että pääsee alkuun.

Paahdetut riisinjyvät (Fedja)

Jos on tylsää, voi kokeilla seuraavaa.

Keitä täysjyväriisiä keskiviikkona. Osa raakoista riiseistä lipsahtaa kattilan viereen, ja jää siihen, koska kokki ei jaksa aktivoitua hellan siivoukseen. Sunnuntaina hellalla keitetään kananmunia. Kun kananmunat ovat valmiita, hella hohkaa kuumana. Tällöin levy pois päältä. Ja yks kaks hoks hoks. Kuinkas käy täysjyväriisijyville kuumalla rautahellalla. Ensin kokeillaan yksi jyvänen. Jyvänen on hetken hiljaa, mutta alkaa sitten liikahdella muistuttaen vahvasti jotain elävää olentoa, joka liikkuu. Jyvänen pullistuu. Hei, tää on hauskaa. Laitetaan lisää jyviä hellalle. Siinä alkaa toukka tai matoarmeija liikkua. Tekee pikkusen ilkeätä kyllä katsella. Pari poksahti vienosti muistuttaen hiukan popcorneja. Kääntelin jyväsiä vähän. Palasin 10min päästä ja popsin paahdetu toukat tai mitä nyt olivatkaan suihini. Kohtuu hyvää. Samalla kyllä huomasin, että hella on ihan karmeassa kunnossa. Rasvaroiskeissa ynnä muuta. Mutta sehän unohtuu, kun vaihtaa huonetta.

Vauvan ja vatsan hoitelua (Fedja)

Onhan tuota aikoihin eletty, kun meikä nousee sängystä vasta 13:30. Ja oli vielä ylläri, että kello on niinkin paljon, kun lopulta siihen vilkaisin. En tiedä varsinaisesti kuinka paljon on tullut nukuttua, kun aamulla taisin mietiskella pari tuntia ja ennen nousemista välillä mietiskellä ja torkahdella.

Viime yönä muuten vähän aikaa omistin ison vatsan. Oli olevinaan vauva vatsassa. Ja jotenkin se liittyi kaveriin, joka sai toukokuussa vauvan. Aivan kuin olisi ollut sen vatsa "lainassa", irtovatsa siis. Liikkuminen vatsan kanssa oli aivan älyttömän vaikeaa ja lähes puuskutusta. Olihan "vatsa" viimeisillään. Siis vauva syntymässä. Unessa sitten sanoin tälle kamulle, että nyt mää vasta ymmärrään minkälaista tämä vauvan odotus voi loppuajasta olla. Eli empatiakyky kasvoi odottavan suurta vatsaa kohden. En jaksanut olla seisallaan. Piti istua. Samalla ihmetytti, että miten se vatsa voi olla näin suuri. Sitä tuli naureskeltuakin. Tuli myös esille ajatus samanaikaisesti (tämä mahdollista vain unessa) etten pystyisi olemaan tämän vamman kanssa raskaana, kun en kertakaikkisesti pystyisi ja jaksaisi kannatella kroppaani ison vatsan kanssa. Eli lähinnä oli ilmeisesti virtuaalikoe aiheesta. Hyvähän tuo on, ettei ihan elävässä elämässä tarvitse kokeilla, kun nyt tietää ihan kokemustasolla mitä se on.

Seuraavassa hetkessä hoisin sitten sellaista pikkulasta. Taisi olla vuoden ikäinen poikalapsi. Pikkuvesselille oli kova pettymys se, ettei isä töiltään jaksanut huomioida sitä ja purki mulle pettymystään. Minähän pidin kidistä ja hoitelin sitä. Äiti oli jokseenkin välinpitämätön, mutta lapsi ei jostakin syystä kiinnittänyt tähän huomiota. Lopulta, kuten arvata saattaa, lapsi kiintyi minuun, kun niin tiiviisti sitä hoitelin ja sen äiti ja iskä olivat toissijaisia tärkeysjärjestyksessä.

Tietty pitsaa (Tahdonvoimaa)

Alistin pitsasta löytämäni 'jutun' omalle elintarviketestille ja totesin sen olleen jalopenon narumuotoon keriytynyt sisus. Söin tyytyväisenä juuri loput pitsapalat. ;)

Jos pystyis liikkuun, ois suklaajädeä viel pakastimessa. Mutta taidan mennä nukkuun, kun ei tuo nuppi tykkää musta.

On muuten vähän hämärä olo (no, ylläri;). Vuorotellen keho ihan jumissa ja sit hetkessä normaali. Siis maatessa! Sieltä se C0:sta, C3:sta tulee. Nuppi ja leuat/korvat jumissa ja C6 antaa periksi kävellessä.

Mitäs seuraavaksi? Paskaahan se on kuitenkin mutta mitä lie?

Ps. Tampereella todistin yhdessä välimeren kasvattien omistamassa pitseriassa, kuinka ensin hinkattiin käsiä hikisiin paidan kainaloihin, koska oli kuuma kesä ja paitaa piti löyhytellä. Tämän jälkeen kädet meni suoraan taikinaan ja syntyi pitsapohja. Onneksi eri kaveri teki mun pohjan. Ja se kyl pesi käsiä koko ajan... Onhan noita epeleitäkin siis! ;)

Pizzaa vai perunaa (Musti)

Tahdonvoimaa oli maistellut paikallista pizzaa ja todennut löytäneensä sieltä hammaslankaa, onkohan muun maalaisilla tapana antaa jo syönnin yhteydessä kylkiäinen. Joka kyllä on hyvinkin tarpeeseen ruokailun jälkeen, mutta että pizzan täytteenä, siitä voidaan olla montaa mieltä...
Kyseinen paikka ei varmaan ole enää lista ykkösenä Tahdonvoimaalle ja onneksi yrittäjiä on pilvin pimein, ainakin täällä Lahden seutuvilla.
En pidä ihmeenä etteikö se tosiaan olisi ollut hammaslankaa, sillä kuulin jokin aika sitten Hollolan puolelta tapauksen joka sai minut melkein oksentamaan. Siskoni tuttava oli käynyt "karvakäsien" omistamassa paikassa ja tilannut tapansa mukaan pizzan. Ensimmäisen suupalan jälkeen hän oli todennut siinä olevan oudon lisä maun, pakannut tuotteen laatikkoon ja vienyt sen Lahdessa sijaitsevaan elintarvike laboratorioon. Tutkimuksen tulos, aitoa spermaa!! :( Hyi hitto, oikein puistattaa, pitikö pizzan tekijän todella tumputtaa keittiön puolella...

Mutta nuo edellä mainitut ovat onneksi harvinaisia, suurin osahan ulkomaalaisten omistamista liikeyrityksistä toimii täysin moitteettomasti ja niissä on hyvä ja ystävällinen palvelu. Itse olemme tykästyneet aiemman asuntomme lähiössä toimivaan pizzeriaan, josta olemme aina saaneet nopeasti, loistavan makuiset, edulliset kebabit ja pizzat. Ystävällinen hymy tervehtii ensimmäisenä tulijoita ja kupillinen kahvia tarjoillaan odottaessa. Joka kerta heitetään muutama sana ja lähtiessä toivotetaan hyvät päivän jatkot. Sen verran monta kertaa ovat jo koti ovella käyneet, ettei tarvitse kysellä osoitettakaan.

Vaikka meillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia "karvakäsien" toiminnasta, silti uuden vuoden lupauksen tein, että teen kunnon koti ruokaa perunasta. Siihen en vaan koskaan kyllästy ja siitä saa niin monenlaista herkkua, keittäen, paistinperunoita, ranskalaisia, muusia, laatikkoa, keittoa, uuniperunoita ym.
Kaipa tuo rakkaus perunaan on jäänyt lapsuudesta, koska siihen aikaan peruna oli ehdoton ykkönen ruokapöydässä. Koulustakin saimme oikein luvan jälkeen olla pois, koska oli joka vuotiset perunan nosto talkoot. Vaikka vapautus koulusta tuntui ensin kivalta, varsinkin matikka tunnilta, niin kyyristely pellolla alkoi kohta tuntua hartioissa ja selässä. Mutta ei siinä auttanut muu kuin noukkia pitkät vaot tyhjiksi ja kylällä oli turkasesti peruna peltoja...

Ja kun selästä kirjoitin, niin nyt alkaa todellisuudessa selkä oleen sen verran huonos jamas, että on parempi sanoa, heipparallaa huomiseen!