Tahdonvoimaa oli maistellut paikallista pizzaa ja todennut löytäneensä sieltä hammaslankaa, onkohan muun maalaisilla tapana antaa jo syönnin yhteydessä kylkiäinen. Joka kyllä on hyvinkin tarpeeseen ruokailun jälkeen, mutta että pizzan täytteenä, siitä voidaan olla montaa mieltä...
Kyseinen paikka ei varmaan ole enää lista ykkösenä Tahdonvoimaalle ja onneksi yrittäjiä on pilvin pimein, ainakin täällä Lahden seutuvilla.
En pidä ihmeenä etteikö se tosiaan olisi ollut hammaslankaa, sillä kuulin jokin aika sitten Hollolan puolelta tapauksen joka sai minut melkein oksentamaan. Siskoni tuttava oli käynyt "karvakäsien" omistamassa paikassa ja tilannut tapansa mukaan pizzan. Ensimmäisen suupalan jälkeen hän oli todennut siinä olevan oudon lisä maun, pakannut tuotteen laatikkoon ja vienyt sen Lahdessa sijaitsevaan elintarvike laboratorioon. Tutkimuksen tulos, aitoa spermaa!! :( Hyi hitto, oikein puistattaa, pitikö pizzan tekijän todella tumputtaa keittiön puolella...
Mutta nuo edellä mainitut ovat onneksi harvinaisia, suurin osahan ulkomaalaisten omistamista liikeyrityksistä toimii täysin moitteettomasti ja niissä on hyvä ja ystävällinen palvelu. Itse olemme tykästyneet aiemman asuntomme lähiössä toimivaan pizzeriaan, josta olemme aina saaneet nopeasti, loistavan makuiset, edulliset kebabit ja pizzat. Ystävällinen hymy tervehtii ensimmäisenä tulijoita ja kupillinen kahvia tarjoillaan odottaessa. Joka kerta heitetään muutama sana ja lähtiessä toivotetaan hyvät päivän jatkot. Sen verran monta kertaa ovat jo koti ovella käyneet, ettei tarvitse kysellä osoitettakaan.
Vaikka meillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia "karvakäsien" toiminnasta, silti uuden vuoden lupauksen tein, että teen kunnon koti ruokaa perunasta. Siihen en vaan koskaan kyllästy ja siitä saa niin monenlaista herkkua, keittäen, paistinperunoita, ranskalaisia, muusia, laatikkoa, keittoa, uuniperunoita ym.
Kaipa tuo rakkaus perunaan on jäänyt lapsuudesta, koska siihen aikaan peruna oli ehdoton ykkönen ruokapöydässä. Koulustakin saimme oikein luvan jälkeen olla pois, koska oli joka vuotiset perunan nosto talkoot. Vaikka vapautus koulusta tuntui ensin kivalta, varsinkin matikka tunnilta, niin kyyristely pellolla alkoi kohta tuntua hartioissa ja selässä. Mutta ei siinä auttanut muu kuin noukkia pitkät vaot tyhjiksi ja kylällä oli turkasesti peruna peltoja...
Ja kun selästä kirjoitin, niin nyt alkaa todellisuudessa selkä oleen sen verran huonos jamas, että on parempi sanoa, heipparallaa huomiseen!
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti