Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en juuri pysty istumaan niskani vuoksi koneella. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on hermokudosretkahdusvamma. Hermovammat paranevat hitaasti (1-2 vuotta) ja kuulun valitettavasti tähän ryhmään, jolla oireisto on pitkittynyt ja todella tuskallinen.
Työnkuva:
Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja Tampereen ulkopuolella.
Työkyvyttömyyden syyt:
Autolla ajaminen:
Työssäni joutuisin ajamaan autolla lähes päivittäin, ja olen huimauksen takia vaaraksi liikenteessä. Niskani ei juuri käänny sivuttain ja tämä on jo aiheuttanut useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita olen yrittänyt tehdä omalla autollani. En pysty keskittymään ajamiseen huimauksen takia. Julkisilla on pysty matkustamaan, koska junan tärinä esimerkiksi aiheuttaa minulle pahan olo.
Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Koska niskassani on hermovamma ja pehmytkudokset vasta korjaantumassa, rasituskestävyyteni on todella huono. Asiakkaiden edessa pystyn seisomaan vain joitain kymmeniä minuutteja ja istumaankin vain tunnin. Tämän jälkeen niskassa alkaa hermosärky, ja huimaus ja pahanolontunne pahanevat. Jopa asiakkaat ovat huomautelleet minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot ovat saaneet huonoa palautetta, koska en pysy keskittymään niihin huimauksen takia.
Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö on pahinta voinnilleni. Kun tuijotan pitkään ruutua, huimaus ja tasapainottumuuden tunne pahenee. Myös käteni puutuvat, koska rankani ei kestä kovaa rasitusta Jatkuvan tasapainottomuuden tunteen takia minun on vaikea keskittyä vaativaan suunnittelutyöhöni ja teen paljon virheitä, jotka ovat johtaneet ikäviin seurauksiin.
Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä alkukuukaudesta. Omalla autolla en uskanut ajaa tuolloin ollenkaan, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin työskentelin, loni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös toisinaan makaamaan kesken työpäivän sohvalla huonon olon ja päänsäryn takia. Myös työnantajani on sitä mieltä, että en voi edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.
Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista tuntia kohti lähes tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumisoireistoa. Myös tasapainottomuuden tunne paheni niin, että sain ottaa tukea seinistä ja esineistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja ja sain huonoa palautetta työstäni. Keskity nyt tässä kunnossa mihinkään.
Sinnikkäästi ja parhaan kykyni mukaan olen kuitenkin työskennellyt osa-aikaisesti syys-lokakuussa. Hermostoni on herkistynyt ja 19.11.08 naapurin peruutettua autooni ja niskani saadessa uuden kolauksen, oireistoni pahenikin merkittävästi.
Koko joulukuun sairasloman ajan 11.12-31.12.08 minulla oli kamalat hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolontunne ja tasapainottomuus tulivat takaisin. Tällöin niskaani laitettiin myös kortisonipiikit mutta se on edelleen todella kipeä.
Näiden syiden perusteilla pidän, kuten myös hoitava lääkärini ja työnantajani, itseäni täysin työkyvyttömäni elokuussa ja osittain työkyvyttömänä syys-marraskuussa sekä kokonaan työkyvyttömänä joulukuussa.
--
Onko tämä ihan lässynlää-juttu?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti