Ihmeellinen lihasmassa

On kyllä niin omituista tää lihashomma, ettei hyvä tosi. Kävin tiistaina ja tänään hierojalla, mikä helpotti tosi paljon mutta nyt on taas niskat ja hartiat niin jumissa, ettei pysty tekeen yhtään mitään.

Päätä särkee, viiltää takaraivolle, kasvot ja käsi on puutunut ja olotila on kaikin puolin sekava. Hmm. Mistä tää jumitus oikein juontaa juurensa? Miten ihmeessä tämmösten lihasten kanssa eletään?

Kun näitä on nyt 8 kertaa hierottu 4 viikon sisään, itse olen alkanut jumpata ja vielä Burunaa ja Sirdaludiakin menee roppakaupalla, niin mitä sitten auttaa, jollei nämä? Voiko lihakset jotenkin 'sairastua' siitä, että ne saa hirveen tärähdyksen?

Nykylääketieteestä vielä

Mieleen tuli myös Heikkilän kommentti nykylääketieteestä: 'Ei elä pitkään'.

Olen samaa mieltä tästäkin. Ei elä sellaisena kuin nyt. Edelleen on liikaa potilaita, jotka eivät saa mistään apua. Lisäksi diagnoosit, kausaalisuhteet ja vaihtoehtohoitojen dissaaminen on tarkoitettu pönkittämään vaan omaa paremmuutta ja tieteellistä ajattelutapaa, joka sekin on illuusiota. Usein asioita ei edes pystytä selittämään, vaikka yritystä olisi. Miten muuten kuin lääketieteen 'köyhyydellä' selitetään sitä paitsi kaikki web-terveysyhteisöjen- ja keskustelupalstojen tuhannet kysyjät, vastaajat ja sponsoroidut linkit?

Ennen kuin lekuriin edes mennään, piipahdetaan usein netissä etsimässä vastauksia. Usein sieltä löytyykin omaa mieltä tyydyttävä vastaus - oikea tai väärä. Mutta syitä ja seurauksiahan kaikki nykyään hakee, vaikkei niitä usein voida ees antaa.

Tsekatkaa huviksenne suomi24-palstan Terveys-osio. TAIVAS!

Lissää viinaa, se kävelee suoraan

Ei kestänyt ilo pitkään. Alaselkä pamahti jumiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kävelystä tuli tuttua horjuntaa. Mutta nyt alkaa ainakin selvitä syy kävelylle. Kun niskat ja hartiat alkaa olla kunnossa, voittajaksi julistetaan lanneranka, lonkat ja alaselkä. Nyt sitten kärsitään horjumisesta, kunnes poppamies (ortopedi-traumatologi-DMR:n kannattaja) Heikkilä (www.anttiheikkila.com) pääsee maanantaina selän kimppuun. Halleluja! Ihmeitä ootellessa. :)

Mutta positiivista kuitenkin huomata, ettei fysiatria ja TULE-vaivat olekaan nykylääketieteen romukoppaan heitettyjä, vaan sieltä voi todella löytyä jotain kausaalisuhteita. Tähän asti missään mun kehon toiminnoissa ei ole ollut mitään logiikkaa.

Hullunkurista!

Mulle tuli illalla hirvee karkinhimo! Lähdin sitten lähi-Valintataloon ostoksille. Matkalla muuten huomasin, että olin jättänyt auton ovet apposen ammolleen tullessani sillä aikaisemmin. Se nyt ei hämmästytä ketään, kuka mut tuntee. ;)

No kas kummaa - yhtäkkiä huomasin käveleväni täysin normaalisti. Siitä on aikaa muuten kohta 6 viikkoa!!! En muistanutkaan, kuinka siistiä oli käppäillä ilman horjumista ja heilumista. No, en tietenkään uskonut sitä todeksi, vaan päätin vielä heittää kevyet lenkit kaverin kanssa iltasella. Sama juttu. Kävelin ihan normaalisti. Siihen päälle kokeilin vähän pyörähtää, käppäillä rappusia ja hyppiä. Kaikki ihan normaalisti. Hmm!? Koska olen sen verran kuitenkin realisti, ootan jo huomista jo innolla. Saas nähdä, mikä fiilis sitten on. Toivottavasti ylämäki jatkuu! ;)

Päivä kerrallaan

Sen verran jäi vielä kirjoittamatta, että päivä kerrallaan mentaliteetti on osoittautunut parhaaksi tavaksi elää sairaana. Eli odota liikoja mutta kuitenkin osaa nauttia jokaisesta päivästä, joka on edes suhteellisen hyvä. :) Suosittelen lämpimästi.

Taistelu terveydestä - osa 1

Hassua sinänsä, että yökötyskohtaus meni yhtä nopeasti pois, kun mitä se tulikin. Buranan jälkeen olo kohentui lähes normaaliksi ja pääsin liikkumaan pikkusiskolta (jonka luona olen hengannut viimeiset viikot päivisin, koska hänkin on kipeenä) omaan kotiin ajaen. Siistii!

Niska ja oikeaa hartia on kyllä edelleen ihan sikkekipeitä (tuikkii hermokipua ja puuduttaa) mutta muuten on suht hjuva olo. Niin joo, lukuunottamatta alaselkää ja pohkeita, jotka ovat ihan jumissa tulessa, samoin kuin syvät vatsalihakset. Nyt mä alan vihdoin uskoo mun yläasteen liiksan maikkaa, jota toitotti AINA, että ihmisen fysiikka on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja lisäksi hän tykkäs toistella fraasia: 'Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus'. Tämäkin toki on totta!

Tärkeintä tässä päivässä oli, että pääsin edes vähän nauttimaan tästäkin päivästä. Fiilistelin puiston penkillä 10 minuuttia, enkä voinut edes kuvitella, millaisen ilon ulkona yksin oleminen voi ihmiselle tuottaa! Ennen ois pitänyt päästä vähintään Thaimaahan, että osais nauttii auringosta mutta nyt riittää, että pystyy menee pihalle ulko-ovesta. Arvot on kyllä kokenut aika kolauksen tässä 7 viikossa. Hyvä niin... :)

Ihana päivä ja aurinko paista risukasaankin

Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Aivan mahtava kevätkeli. Harmi, että itse olen täällä neljän seinän sisällä jalat sohvalla ja niskan alla pyyhe.

Eilinen lenkki tuntui hyvältä, eikä keikuttanut yhtään koko aikana. Käytiin miehen kanssa laiturilla pussailemassa kevätauringossa ja tultiin luontoreittiä (kivet, kalliot,ruoho, pururata) kotiin, jotta tasapaino saisi harjoitusta ja keho tottuisi liikkumaan. Teki varmasti ihan hyvää, eikä ainakaan yöllä tullut hirveitä oireita.

Kotiin kun pääsin, aloitin taas alaselän ja niskojen/purentalihasten rentoutuksen. Siitä kun nousi ylös, niin johan alkoi veri kohista taas. Jalat tosin lähti alta, kun nousin sohvalta ylös.

Samoin tämä aamu meni ihan kivasti. Jotenkin asentotunnossa on edelleen jotain outoa - ihan kuin toinen puoli olisi täysin eri paria kuin toinen mutta yritän olla välittämättä siitä. Olen melko varma, että se johtuu lantio-alaselkä-lonkka -sektorista.

Kahden maissa alkoi yhtäkkiä tulla todella huono olo. Oikea puoli alkoi mennä lukkoon: taas samalla kaavalla. Rintaranka, käsi, kaula, kasvot, silmä ja takaraivo. Menin nopeasti maaten sohvalle ja otin 600g:n Buranan. Alkoi kyllä helpottaa välittömästi. Onneksi. Buranan voimalla pystyin jo syömään ja nousemaan sohvalta.

Kaikista pahinta on, kun ei pysty tekeen mitään, ennen kuin saa magneetin tulokset ja lekuri on kattonut kuvat ja päättänyt jatkosta. Meen nyt sille toiselle lekurille, sillä gurun aika on vasta toukokuun alussa. Pää ei kestä oottaa tuloksia sinne asti.

Nyt täytyy vaan ottaa iisisti, makailla ja yrittää pysyä pirtsakkana. Aina se ei ole helppoa! Varsinkaan silloin, kun on ollut monta hyvää päivää ja sitten taas yhtäkkiä tulee se superpaska päivä, jolloin ei pysy edes pystyssä. Pelkään sitä koko ajan, vaikka nyt oonkin jo selvinnyt melkein 5 pvää ilman sitä! Tämä pelkkä oleminen on vaan niin turhauttavaa nuorelle ihmiselle. Ja aina kun luulee olevansa vähän paremmassa kunnossa, alkaa lenkkeillä, nähdä kavereita, kirjoitella blogia yms., niin eikös sitten taas heitetä ihan sängyn pohjalle. On tää niin helvetin epäreiluu välillä. Sitä vaan yrittää miettiä sit niitä elämän hyviä asioita kuten ihanaa, kärsivällistä miestä, paluuta (ehkä) työhön, perhettä, kevättä ja parempia hetkiä. Jotenkin sitä on vaan pakko pysyä järjissään. :)

Jumppa ei pahentanut ainakaan tilannetta...

Positiivinen havainto oli, että kotona tehty jumppa ei pahentanut ainakaan huimausta. Tänään kävin myös kävelemässä rauhallisesti 2 km:a. Saas nähdä, miltä se tuntuu. Ja mikä hassuinta, koko kävelyn aikana EI HUIMANNUT. Sen sijaan tunsin heti, kuinka taas rintaranka-oikea käsi-kaula-niska-pää-poski -seutu alkoi kinnata kävelyn jälkeen... Ärsyttävää!

Normi päivä --> jumissa kuin jäätynyt norsu

Tänään oli ihan tavallinen päivä. Aamusta ihan ok ja iltaa kohti paskenee, kun kroppa rasittuu. Aamulla tosin jouduin hengittämään paperipussiin, koska luulin saaneeni paniikkikohtauksen. Mutta vielä mitä, se olikin vain toi rintarangan hermojen puristuma, joka aiheutti viiltävää kipua rintalastaan ja oikeaan käteen.

Jossain vaiheessa päivää jo luulin, että kävelyni on hieman normalisoitunut mutta vielä mitä. Iltaa kohti alkoi mennä taas sellaiseksi seiniä päin hyppimiseksi. Eilinen hieronta selkeästi auttoi alaselän tilanteeseen ja korjasi kyllä kävelyäkin mutta kun kyse ei ole lihaksista niin eihän se hieronta kauaa auta. Taitaa olla lantio sen verran vinossa ja muutenkin lonkat jumissa, ettei hieronnalla saa kuin ensiapua. Lonkat ja alaselkä pitää hirveetä pauketta, kun vähänkin yritän venytellä ja vanutella. Samoin olen huomannut selkeän liikerajoituksen etenkin oikeassa lonkassa.

Myös oikean puolen polvi ja nilkka on mennyt jumiin. Jatkuvasti saa olla hetkuttamassa jalkaa, ettei se puudu. Sama toistuu oikealla puolella yläosassa. Rintarangassa oleva jumi (hermot käteen pinteessä) vetää kättä ja hartiaa jumiin, hartia vetää sitten kaulaa/niskaa ja niskasta aiheutuu nivelmekaniikkahäiriön takia tämä hirveä huimaus.

Toisen tyyppinen "huimaus" (kävellessä tuleva hölmö tunne, että kroppa ei ole siinä asennossa, missä aivot sen sanoo olevan) tulee taas sitten ihan jostain muusta.

Jumpalla

Saas nähdä, mitä tapahtuu huomenna, kun tänään olin hieronnassa ja innostuin vielä vähän venyttelemään/vetkuttelemaan lihaksia kotona. Joko huominen päivä on aivan kamala, hirveä tai pahin ikinä. Tähän asti liikunta ja fyssarit on vain pahentanut huimausta. Jäämme innolla oottamaan, olisiko tilanne toinen huomenna? Jännittää... :)

Vitun ärsyttävä mutta vaaraton huimaus

Jesh, kello on kohta 21 ja olen selvinnyt tästä päivästä yhtä hyvin, kun eilisestä. Tässä vaiheessa yleensä iskee pelko perseeseen siitä, millainen on huominen päivä. Yleensä mulla on ollut 3 todella hyvää päivää putkeen ja sitten neljäs on vienyt sängyn pohjalle. Sitten show alkaa alusta. Parempia ja parempia päiviä, hyviä, erinomainen ja taas totaalisen paska. Ehkä nyt ei käy niin? Ehkä syklit paskojen ja ok-päivien välillä hiljalleen pitenee? Toivossa on hyvä elää.

HYVÄ PÄIVÄ

Ja millainen hyvä päivä sitten on? On huimannut muttei heitättänyt niin paljon kuin viime viikolla. Tuntuu, että huimaus tulee enemmän kohtauksina. Positiivista sinänsä huimaus ei ole tuntunut enää jokaisella askeleella niinkun ennen. Vaan toisinaan. Kohtausmaisuus askarruttaa...Ehkä niskaperäinen huimaus on loppunut ja jäljelle on jäänyt korvaperäinen huimaus eli asentohuimaustyylinen oire, joka laukesi siitä, että onnistuin kaatumaan ja kalkit kaarikäytävissä on mennyt sekaisin?!

AsentohuimausGURU Rahkon mukaan hyvälaatuinen asentohuimaus voi oireilla myös kuten minulla eli tasapaino-ongelmina ja lattia aaltoilee jalkojen alla -kohtauksina. Sinänsä sopisi kyllä oireisiin.

TAI

Liekö enemmän paniikkia tai sitten joku verenvirtaukseen liittyvä tekijä muuttuu päivän aikana ja aiheuttaa TULE- peräistä huimausta silloin tällöin? Hmm.

Mutta kukas vittu näistä huimauksista osaa sanoa mitään? 10 prossaa huimauksista menee kategoriaan ELS eli ei löydy selitystä. Ei ainakaan neurologi, fysiatri eikä korvalekuri osaa kertoo syytä. Kaikilla on oma selitys/eri syy. Voi siis alkaa millon vaan, kestää minkä aikaa vaan, hävitä millon vaan ja tulla millon vaan takas. Että jee, jee!

Onneksi huimauksella on tapana hävitä/miedontua itsestään kuukausien kuluessa (aivot tottuu uuteen tilaan ja ikään kuin sopeutuu siihen - BTW tästä johtuen huimausta aiheuttavia asentoja/toimintoja ei saa vältellä) ja se on yleensä täysin vaaratonta.

Kävin tänään hierojalla hierottamassa alaselän ja lavat. Oli kuulemma taas niin jumissa koko ranka, ettei ole ollutkaan aikaisemmin. Oon käynyt samalla fyssarilla 4 vuotta niin se osaa heti sanoa, jos havaitsee jotain muuttunutta mun kropassa. Samoin hän huomas, että vasen puoli selkää on lihasmassaltaan paljon ylemmäksi noussut kuin oikea. Tämä kertoisi lievästä skolioosista. Fyssari havaitsi myös, että lantion oikea puoli on n. 1 cm:n ylempänä kuin vasen. Sekin voi vaikuttaa asentotuntoon! Samoin molemmat polvet ja nilkat oli ihan jumissa, kuten myös alaselkä. Kun nousin hierontapöydältä, meinas maailma keinahtaa saman tien. Olo oli hämmentävä. Kun seuraavan kerran istuin hieronnan jlk, tuntui, että vajosin penkistä läpi ainakin metrin. Eli jotain häikkää on meikäläisen asentotunnossa.

Huomista ootellen!!! Ü

Magneetissa

Nyt voin kuvitella, miltä tuntuu työskennellä porauslautalla. 20 minuuttia, jotka vietin magneettikuvauslaitteen sisällä, olivat 'jännittävät'. Hirveä hurina, rutina, surina ja kumina kaikui läpi korvatulppien ja pehmusteiden, jotka laitettiin tulppien päälle. Kuvat otettiin lyhyinä sarjoina (20 sek - 4 min), joiden välillä oli pieniä hengähdystaukoja. Taukojen välillä saa liikkua mutta muuten pitää olla kusi sukassa paikallaan. Vain nieleskely oli sallittua - rykiminen ja yskiminen kielletty. Jos näihin sortuu, kuvat otetaan uusiksi.
Onneksi selvisin kuvauksesta kerralla. Lausunto menee suoraan lääkärille, sillä en halua sitä itse käydä tulkkaamaan ennen lekuria. ;)

Tulee pian samanlaisia virhetulkintoja kuin neurologin epikriisistä, jossa luki: ' EKG:ssä sinusrytmi, mutta ei muuta poikkeavaa'.

MIKÄ VITUN SINUSRYTMI??? Sydän pamppaillen (sinusrytmillä) soitin sitten omalekurille ja kysyin, mitä moinen tarkoittaa. 'Se on se normaalitilanne', hän selvensi. Niinpä niin! Miksi ihmeessä sairaala lähettää epikriisit kriisin aiheuttajiksi suoraan kotiin latinaksi kirjoitettuna, mistä tavallinen talliainen ei voi tajuta yhtään mitään? Ja minähän oon vielä kirjoittanut latinan yo-kirjoituksissa. ;)

Täytyy antaa muuten suuri kiitos Terveystalon magneettihoitajalle, joka oli todella mukava ja ammattitaitoinen. Kun hän työnsi minua putkeen, samalla hän sipaisi ystävällisesti jalkaani ja sanoi: 'Olen tässä seinän takana koko ajan. Painat vain kelloa, niin tulen heti luoksesi. Hyvin se menee!'. Kuinka inhimillistä.

Nyt sitten vain odotellaan, mitä magneetista selviää tai selviääkö mitään. En oikein tiedä, kunpi on parempi. Jos sais ees jonkun varmistuksen diagnoosille, niin se ois voittoa. Sitä ootellessa!

Scientia est potentia - kun on viisaampi kuin lekurit

Olen tehnyt mielenkiintoisen havoinnon sairastamiseni aikana: olen kehittynyt pätevämmäksi retkahdusvamma-asiantuntijaksi kuin useimmat lekurini. Heti tapaturman jälkeen ensiavussa lekuria kiinnosti vain murtunut käsi, vaikka valitin huimausta, pahaa oloa ja korvien soimista. Hän oli sitä mieltä, että tension neck tuli tömähdyksestä. Hm. Muistaakseni TN vaatii jotain muuta kuin pienen kaatumisen. Okei, nekin kriteerit täyttyvät, sillä olen istunut koneella ihan liikaa ja työergonomiassakin on ollut puutteita - myönnetään. Mutta mikään selvännäkijä lekuri tuskin on.

Myös ekaa fysiatria kiinnosti enemmän murtunut käsi, vaikka epikriisistä löytyikin lopulta sana 'retkahdus'. Epikriisi oli muuten sen verran kiireellä tehty, että varsinainen fysiatriguru auroi vastaanotolla ääneen siinä olleille kirjoitusvirheille, jotka muuttivat totaalisesti sanojen merkityksiä. ;) Tässä välissä minut tutkinut henkilö oli sitä mieltä, ettei kaatumisesta voi tulla retkahdusvammaa. Niinpä diagnoosi oli 'vain' yläniskan toimintahäiriö. Hän tosin oli siinä oikeassa, sillä gurun mielestä minulla oli whiplashin lisäksi MYÖS toimintahäiriö. Mutta huimaus tulee gurun mukaan toimintahäiriöstä, ei enää retkahdusvammasta. Onneksi huimaus/asentoepävarmuus tuntuu enää vain kävellessä, eikä koko ajan. Se kokoaikainen keinutus vasta olikin vittumaista...

Perusfyssareille taas on ihan turha puhua retkahdusvammasta. Sekä niskan mobilisointi että venytykset on kiellettyjen listalla akuutin trauman (vaikka whiplashin) jälkeen ja mitä tekikään OMT ja 'perus'fyssari? Toinen mobilisoi ja toinen venytti. No, toisaalta, niinhän (epäpätevien) lekurien lähetteissä luki...

Silti tuntuu niin epäreilulta olla itse oman vammansa asiatuntija. Näissä 6 viikossa, mitä olen lukenut kirjallisuutta tiedän enemmän retkahdusvammasta, kuin lähes 10 vuotta kouluja käyneet fyssarit. Hm... Pelottavinta on, että jos en itse olisi ottanut selvää, niin niskaani olisi hoidettu totaalisen väärin... Olkaa hyvät ihmiset aktiivisia, kun teille tulee joku sairaus. Usein webissä olevat kirjoitukset on toki niitä worst casejä, mutta toisaalta, niissä esiintyy usein 'oikeat' asiantuntijat eli potilaat. Lekurit ei yleensä liikaa päätä vaivaa yhden potilaan asioilla. Ei edes yksityisellä puolella...

Heureka!!

Toimii. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että on ihanaa, kun miehenä digidemoni, joka osaa laittaa tälläisiä ihania ominaisuuksia puhelimeen. Bra!!

Mobiilibloggausta

Niskavammainen sai hienon ominaisuuden puhelimeensa: nyt pystyy bloggaamaan myös vaakatasosta. ;) Täytynee heti testata, miten homma toimii. Toivottavasti tämä viesti tulee perille ja julkaisee itse itsensä.

The Bucket List ja ääreisverenkierto...

Jos nyt sairaan on hyvä katsoa sairasta elokuvissa, niin siinä tapauksessa tämä leffa toimi hyvin. Nicholsson ja Freeman vetivät erinomaiset roolit syöpää sairastavina miehinä, jotka haluavat toteuttaa listallisen unelmiaan ennen kuolemaan. Väistämättä tuli mieleen, mitä siihen omaan listaan kirjoittaisi, jos saisi kuulla elävänsä enää 6 kuukautta. Jotain reipasta, räväkkää, mukavaa ja sellaista, joka taatusi kutkuttaisi mieltä vielä kuolinvuoteellakin. No, ei passaa miettiä näin negatiivisia, sillä tietääkseni kukaan ei ole vielä kuollut pelkkään retkahdusvammaan tai yläniskan nivelmekaniikkahäiriöön. Toki välillisesti se voi aiheuttaa vaikka (uuden) kaatumisen mutta mutta...

Tänään on ollut muuten hyvä päivä. Vaikka yöllä heräsin siihen, että käsiä ja jalkoja viilteli, koko pää oli puutunut, silmät kuivat ja toiseen korvaan oli ilmestynyt ihmeellinen sähköinen "sähinä", meni päivä kuitenkin todella hyvin. Aamulla piipahdin omalääkärillä sekä fysiatrilla. Molemmat vain pyörittelivät silmiään, kun kerroin uusista ilmestyneistä oireista. Olen olen joka ilta ihan jäässä. Sitten kun menen lämpimään suihkuun, koko vartalo nousee täyteen punaista läikkää. Ilmeisesti pintaverenkierto jotenkin aktivoituu. Oon tässä pienessä päässäni miettinyt, voiko ihminen olla kokonaan niin jumissa (selkä, niskat), että se aiheuttaa tuollaista pintaverenkierto-ongelmaa?

Kai kaikki on mahdollista kun on nyt 6 viikkoa viettänyt pääasiassa maaten ja istuen. Täytynee vaan jatkaa ihmettelyä yksin. Lääkärit nimittäin sanovat jokaiseen ongelmaa, että "joo, toi kuuluu niskaoireisiin". Tosin siinä ne on ihan oikeessa. Niskaongelmat voivat aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä oireita... Se on (valitettavasti) saatu huomata.

Leffaan...

Tänään lähden katsomaan tätä... Sopii tunnelmaan. :)

Nyt tai ei koskaan
The Bucket List

Sunnuntai toivoa täynnä - taas kerran

Taas yksi päivä takana ja liian monta pitkää päivää edessä. Eilinen meni sitten ihan pilvessä. Oli niin paska olo, etten pystynyt nousemaan sängystä kuin hetkittäin. Käytiin siskon ja sen miehen kanssa hakemassa kiinalaista ja jouduin senkin syömään makuultani, kun ei edes istumaan pystynyt. Maailma näyttää ihan hyvältä, kun sitä tarkastelee vaakatasosta mutta heti, kun nousen seisomaan tai yritän kävellä, alkaa horisontti horjua. No, lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka ongelma on TODELLA VITTUMAINEN, niin se kyllä saadaan hoidettua mobilisoimalla yläniskan siirtyneet nikamat paikoilleen. Toinen lääke on sitten aika. Retkahdusvamman paraneminen kestää n. 1-2 kk:tta ja itselläni on ollut niitä kaksi... Että parempia aikoja ootellessa.

Suurin ongelma tässä on se, ettei nuppi kestä. Täysin terve pää paskassa vartalossa on pahin mahdollinen yhdistelmä. Salillä, lenkillä tai muuallakaa liikkumassa ei voi käydä, koska alkaa heijata niin pahasti. Samalla tavalla töihin ei voi mennä, koska niska jännittyy ja koneelta kun nousee, niin maailma vaan lähtee pyörimään ympärillä. Himassa makaamalla tulee vain masentuneeksi mutta nähtävästi se on ainoa vaihtoehto. Vaakataso paras taso. Ja mies tykkää...
;)

Oottelen innolla, millaiseksi tämä päivä muodostuu. Aamulla kun herään, niin en koskaan voi tietää, millainen päivä tulee olemaan. Jännitystä siis piisaa.