torstai 10. huhtikuuta 2008

Tunnin vitutuskohtaus

Miksei kukaan kertonut, että sairastumisen aiheuttavan stressin purkautumisen jälkitilana saattaa tulla tunnin vitutus- ja itkukohtaus, joka päättyy ensin itsesääliin ja sen jälkeen oman kohtalon hyväksymiseen? Pakko vain myöntää, että niska ei kestä vielä yhtään mitään. Vaikka kaatumisesta on nyt 6 viikkoa, niin silti en pysty edes istumaan junassa kahta tuntia ilman että oireet pahenee. Järkyttävää...

On se niin pienestä kiinni, ettei voi edes kuvitella!
Ihmettelee tuolissa rentoutunut.

Tuntui rentouttavalle

Nyt on ensimmäinen kerta Fysioakustista tuolia takana. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Vaikken voikaan (valitettavasti) sanoa, että huimaus olisi helpottunut, niin ainakin huomasin, kuinka kuona-aineet ja verenkierto lähti toimimaan huomattavasti paremmin. Nyt sitä saakin sitten juosta yhtä päätä vessassa ja juoda vettä. Jano on ihan koko ajan kuten terapeutti Marco varoitteli. Toisaalta siitä tietää, että kuona-aineet ovat lähteneet liikkeelle.

Vastaanotto on Lahdessa Mariankadulla vanhassa talossa. Akustinen tuoli on sijoitettu siistin huoneeseen, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ainoastaan hallintalaitteisto ja iso kukka nurkassa. Itse tuolihuoneessa oli ihanan rauhallista ja tasapainoista. Kuten varmasti kaikki muutkin potilaat, kysyin ennen hoitoa 5 kertaa, että eihän tuoli voi pahentaa oireitani.Terapeutti sai minut vakuuttuneeksi, ettei niin voi käydä.

Ensin terapeutti sääti tuolin voimakkuudet kohdalleen. Tämän jälkeen hän poistui paikalta ja laittoi rentouttavan musiikin soimaan. Tässä vaiheessa olin jo hieman peloissani. Entä jos minua alkaa ahdistaa tai saan jotain outoja tuntemuksia tuolista? Huoleni oli ihan turha, sillä jo 5 minuutin makoilun jälkeen tunsin rentoutuneen olotilan valtaavan kehoni. Suurin hyöty hoidosta oli mielestäni tämä rentoutunut fiilis. Samalla sain toivoa siihen, että saatan joskus parantua suhteellisen lähellä sitä, mitä olen ollutkin.

Sitä odotellessa...

Jännittävää...

Tunnin päästä lähden kokeilemaan Fysioakustista tuolia Lahteen. Tampereelta moinen hienous löytyy vaan Taysista ja joistain yksityisiltä klinikoilta. Saas nähdä, miten se vaikuttaa minuun. Tuoli on siinä mielessä hieno keksintö, että sillä voi joko kiihdyttää tai rauhoittaa ihmisen mielen tilaa. Oman ymmärrykseni mukaan tarvitsen tsemppiä ja toivoa siihen, että saan itseni kuntoon mutta toisaalta jatkuva sairastaminen on aiheuttanut myös sen verran stressiä, että ehkä tuoliin aktivoidaan minulle rauhoittava ohjelma. Odotan innolla, mitä tuleman pitää.

Näin 6 viikkoa enemmän ja vähemmän sängyn pohjalla, kelluvassa tunteessa ja tasapainohäiriöiden kanssa eläneenä voin vain todeta, etten yhtään ihmettele, kun tutkimusten mukaan merkittävällä osalla niska-hartiaseudun ongelmista kärsineillä potilailla on vaikeuksia pitää mielensä koossa. Alkaahan tämä olla todella rasittavaa. Välillä on todella erinomaisia hetkiä, jopa kokonaisia päiviä, ja sitten seuraava päivä onkin ihan paska. Ja juuri kun on luullut, että on jo käynyt pohjalla, niin tajuaakin, että vieläkin syvemmälle voi vajota. Ei auta kuin uskoa omaan paranemiseen ja pitää hirveä tsemppi päällä. :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Lähempänä diagnoosia...

Kävin tänään ensimmäistä kertaa sellaisella fysiatrilla, joka tutki minut OIKEASTI. Tähän asti lääkärit ovat tyytyneet kääntelemään päätä muutamaan suuntaan ja toteamaan: niskat jumissa. Ja yhä useammin tutkimus tapahtuu sieltä lääkärin pöydän takaa - kyselemällä ja kuuntelemalla. Auts!

Tampereella kuntoutuksen erityispätevyyden omaava fysiatri otti asiakseen selvittää, mikä mättää ja löysikin "ongelman" käsin tutkimalla saman tien. Hän lähetti minut magneettiin ja nyt aletaan sitten selvitellä tarkemmin, kuinka suuri ja helposti korjattavissa ongelma on.

Viimeiset kolme päivää on ollut onneksi jo parempi olo. Huimaus ei ole ollut jatkuvaa, vaan lähinnä kävellessä ilmenevää aaltoilua. Tämä on kuulemma ihan luonnollista, sillä aivot ja silmät antavat eri tietoa tasapainosta kuin mitä taas kehon asentotunto (niskan ongelman takia) antaa. Kaksi tasapainojärjestelmää ei vain pelaa yhteen. Lohduttavaa kuulla, että huimaukselle on joku syy ja että siitä voi päästä 90 -prosenttisesti eroon! Sitä odotellessa...

:)