Pirskuta

Näinkö täs käy, et selviän romahtamatta? Kyllä kai!!! Yksi päivä enää. ;) 3 viikkoa ilman painettä nenään! Jihaa! Ja vaiks C0 onki vinossa, se ei oo enää kääntänyt mun "maailmaa" vinoon. Tai ei se vissiin oo C0 vaan C2. Sieltäki voi tulla oireet. Ei mut hitto. Eihä mul oo ollut kasvot puutunu... Joo, se on C2, koska korva on välillä lukkoillut. Samoin hartsut on ihan väsyny, mut kyl niillä tänään on kaffeet kannettu... Hm ... Nyt sit varovasti vaan, ettei räjähdä! Pieni toivo herää taas, et saatan joskus viel päästä jalkeilleni tästä. Mut iha snadi vaan. Kun sitten taas pettyy, ku tippuu kuiluun.

Kiitos!

Mitähän mä tekisin ilman porukoita, jotka aina käydessään täällä tuo paitsi suunnatonta iloa ja toivoa paranemisesta myös ruokaa ja puhdasta pyykkiä. Kiitos! Pöydälle oli ilmestynyt kilokaupalla omenoita ja banaaneja. Jäkiksessä oli ruokaa parille viikolle. Puhtaat vaatteet oottaa sitä, että pääsen käyttämään niitä. ;) Nyt pärjää himassa topeissa, hipstereissä ja kotilökäreissä.

Tänään tosin vetelin ylleni muutamia hameita ja mietin, että kuinka kiva ois päästä niitäkin vielä joskus käyttämään. Nyt kun on käsketty kävellä lenkkareilla, niin hamoset ei oikein istu tyyliin. ;) Ehkä joskus. Tajusin just, et mulla on vaatteita vaikka puoleksi vuodeksi. Siis ilman, että pesisin niitä. Se on kuulkaas ihan käsittämätön määrä. No, parempi niin ku ettei ois.

Jaahas, viel ois yks päivä tän jälkeen ja sit vois sanoa selvinneenä romahtamatta koko jakson. Kyllähän toi ydin tuntuu siltä, että on ravisteltu kahvinkeitintä sun muuta mut vielä pärskitään eteenpäin. Jospas ens kerran jälkeen jo kokis muutaman terveen päivän? No, tuskin. Viimeks olinki kunnossa marraskuussa 2008 ennen sitä naapurin auton kans kolaroimista. Hellurei, 8 kuukautta meni, et pääsin samaan kuntoon. Sanoisinko, että aika vitun armotonta. Nyt ei passaa sit ottaa mitään riskejä minkään kanssa.

V-loppuja.

New look

Tänään lähti 15 senttii hamppua. Vihdoin. En ole käynyt kampaajalle 16 kuukauteen. Mutsi leikkas, kun kampaajakaveri ei ehtinyt... ;) No kaverille jäi paljon tehtävää ohennusten ja muotoon leikkauksen kanssa. Mutta 15 senttiä lähti kuivaa latvasta. Onpas kevyempi olo...

Pahoittelen kuvan laatuu. Nokian kännykässä ei valovoima vaan kerta kaikkiaan riitä... Nämä on muutenkin on ihan paskoja.

Taidan...

Taidan selvitä räjähtämättä maanantaihin. Ekaa kertaa toukokuun 1. päivän jälkeen onnistunut rasituksen jakaminen kolmelle viikolle. Muuten menis jees, mutta ei vaan jaksa niin ei jaksa. Ranka huutaa halleluujaa. Kipristelee C7:aa ja vinossa olevaa C2:sta. Mutta ei ole hedaria eikä nenäpaineita. Se on hyvin se, koska tänäänki oli taas kahvinkeittimen ravisteluepisodia ja koneella roikkumista iha liikaa. Tällä kertaa irtos tippalukko... Mitä 2 kk vanha keitin ja arvo 100 euroo. Nooh. Takuuseen, niinku edeltäjänsäki. Voi ku ihmisiiki vois vaan tollain vaihtaa. Hankkisen heti CM:n lihatiskiltä uuden niskarusetin ja koukistajat.

Öitä!

Ps. Huomenna Magnumii... ;)

Päätös verkoston hoitamatta jättämisestä

Siirryn Twitteriin ja jätän Facebook-tilin passiiviseks. Nyt riitti juttujen kuuluttaminen. Verkostoo, verkostoo, verkostoo ja verkostoo. Missä se verkosto silloin on, ku sitä tarttis? Niin. Se on siellä netissä, missä ei tartte persettään liikauttaa, jos vaikka kiljuu statuksessaan apua ruokaostosten kantamiseen. FB:ssa peukut nousee pystyyn (like) yks toisensa jälkeen ja jengi toivottaa tsemppiä arkeen, mutta sillä ei ruuat tuu tänne himaan. No, ei toi oo ainoo syy, mut yks.

Mitä mä teen verkostolla verkoston iloks? Enhä mä oo ees hakenut niistä ihmisistä ku muutaman kymmenen frendiks. Ne vaan tupsahti jostain... Tiedän, itte painoin accept friend requestiä. ;) Ne ihmiset, jotka on oikeesti tärkeitä, on mun luona muutenkin. Puhelimella, Skypessä, meilillä, blogissa, foorumilla, ajatuksissa, duunissa sit joskus jne.

Ja musta on tullut semmoisen turhan ja hyödyttömän tiedon välttelijä täs sairastelun aikana. En mä koskaan mitään ystäväkirjoi muutenkaan ole pitänyt, mutta nyt ei vaan kiinnosta sitäkään vertaa ku ennen, mikä sen entisen pomon eronneen ex-puolison tyttären marsun uuden kumppanin nimeksi tuli. Siis tota luokkaahan se tieto on, mitä FB:ssä jaetaan.

Ja sekin ottaa pannuun, että hirmu suuri osa verkostosta pitää yhteyttä:
A) hyötymielessä
B) iskumielessä
C) koska pitää pitää yhteyttä

Jotenki tosi ahdistavaa. Mä en jaksa nyt olla hyödyn lähde, iskijät tekee ihan turhaa työtä, kun sydän on jo muualla ja noi hyvän omantunnon ostajat tekee sitä niin läpinäkyvästi, että säälittää. Tosiystävät, perhe ja muut tärkeet tyypit on ja pysyy onneks ihan muutenkin. Mutta tiedättekö, mikä on eri hienoa? Läheisin ja rakkain ystäväni ei ole ikinä ollut FB:ssa, eikä hän koe jääneensä mistään paitsi, vaikka muu maailma sitä hänelle koko ajan hokeekin. On kuulemma varsinainen maalaistollo, joka ei vaan tajuu pysyy kehityksessä mukana ja tippuu kaiken ulkopuolelle... Just joo... Kattokaa mua! Enemmän mä oon ulkoavaruudessa. Nyt o pakko alkaa nukkuu. Hartsuki on NIIN kipee, ku se on taas rasittunut. Mut pakko sitä on rasittaa. Ei auta itku markkinoilla.

Ps. S62 ja Lois Lane, te vissiin ootte ainoot mun todellisista ystävistä, jotka on jaksanut urhoollisesti lukea blogia ja noudattaneet kainoo toivettani tsekkailla kuulumiset täältä, kun ei jaksa erikseen kaikille kaikkee selittää! Ja teille ei tartte ees selittää sitä, miksen jaksa selittää, ku te vaan tiedätte, etten jaksa ja that's it. Nostan hattuu! Halauksia molemmille.

Niin joo, ja kuten kuvasta näkyy, niin tossa on mun parhaat kaverit kaikki samassa kuvassa. Siinä ne köllii päivästä toiseen mun vieressä. Cool. Joku vois sanoo, et mä elän ku pellossa ja hei, niinhän mä elänki. Mut mitä välii. Terveenä ehtii kerää rojut sängystä sit vaikka hyllyyn. Tai esim. polttaa ne.

Valvomista

Kuis täs näin kävi? On aamu ja meikä on hereillä. Vissiin hermosto sökönä. Silloin ei väsytä. No, yritetään ny kuitenki, ku aamupuurot jo vetäsin. Jospa ottais Klotriptylin, niin johan nukuttaa. ;) Öitä!

Jihaa!

En ole laonnut vieläkään. :) Niskasta. Enää to, pe, la ja su. Huokaus. Ne mä rutistan vielä ilman separeita... Jaahas, nyt nukkuun. Perjantain tuleekin porukat käymään. Tietääkö joku, onx Ingmanilla vaiks jotain jädee, joka vastaa Magnum Whiteä maultaan mut ois siis isommassa pakkauksena eikä puikkoina?! Ajattelin elää ens viikon erittäin epäterveellisesti. Nyt on aamut mennyt puurolla, hedelmillä, banskulla, täysjyväleivillä jne. ja ruokakin on ollut kohtiterveellistä, ku itte tein. Jaahas, taidan keitellä puuron viel. Luojalle kiitos Elovena-pikapuuroista. En enää yskäsekkään muihin ratkaisuihin. ;)

Kalinihta!

C2 ja seiska löysii

Perskutarallaa, kun tää kroppa alkais muuten pysyy kasassa, mutta C2 ja 7 on niin löysii... Nooohhh, enkä joskus... Mut kieltämättä vähän huolestuttaa, et ne on edelleen yhtä löysii kuin ennenkin.

Maanantaina pistetään pää paikoilleen ja sit taas treenaan lihaksii. Tai olenhan mä niitä koko ajan onneks pystynyt treenaan. Tänään ei ole hermostokaan vetäny separeita. Eli se eilinen tuli puhelimessa puhumisesta.

Hanki hyvä omatunto

No niin, kehutaanpas sit taas vähän itseään. Minä olen hyvä ihminen. Vaikka olen sairas, enkä saisi huhkia, kummarrella tai kurotella, niin silti teen sitä, koska lajittelen! Hyvä minä. ;) Ekologinen jalanjälkeni on muutenkin pieni, koska en pidä valoja, en katto telkkaa, en aja omalla autolla yms. muuta mukavaa.

Tänään niska oli pikkuisen parempi. En tiedä, mitä hermosto eilen illalla säikähti mut sekos ihan täysin. Varmaan ku puhuin 6 tuntii puhelimes frendien kanssa. Vetäs sit yöllä hirveet separit. Hiki, kädet hönöt, sattui kaikkialle, lasinsiruja hanurissa, jalat tulipunaiset ja yleishönttiolo. No, meni ohi. Jippijaisee, ehkäpä selviän ilman romahdusta. Tänään oli jo lähellä, kun olin niin kauan koneella. Vielä vältettiin! Se on tää ikä selkeesti... Kypsymistä... ;)

Aurinkoo.

2004 vs. 2009

No niin. Siitä voi sitten alkaa miettimään, kumpi kuva on otettu 2004 ja kumpi 2009. Ero on aikamoinen. Näin sen oikeestaan vasta huomaa, kun pistä kaks kuvaa vierekkäin ja vertaa. Mutta täytyy sanoa, että v. 2004 kuvassa mulla oli mm. seuraavat oireet enemmän ja vähemmän päällä koko ajan:
- korvat kipeet ja aina lukossa
- painetta päässä, nenässä, korvissa, otsassa
- hammaskipuja ja kasvokipuja
- silmät valonrat ja väsyvät ja kipeet
- kurkkua kuristi ja rintarankaa ahdisti
- ei pystynyt oleen missään asennossa (staattisesti siis)
- aina kipeenä
- niska jumissa
- särki aina jostain
- viilteli, pisteli ja puutui koko ajan jostain
- nilkat ja kämmenet turvoksissa
- nikamat niksui ja rahisi
- pää ei kääntynyt
- kumartuminen oli mahdotonta, kun ranka oli niin jäykkä
- yhden jalan kyykkyjä tai kyykkyjä ylipäänsä ei pystynyt tekeen ollenkaan
- lonkkakipu, polvikipu, olkakipu, kylkikipu oikeella
- ihottumat ja allergiat aina
- jatkuva stressi, ahdistus, vitutus ja huono olo
- vaikee keskittä kunnolla mihinkään esim. palavereissa
- väsytti ja kävi vähän hitaalla
- huimaus (keinuttava)

Mutta aikamoista. Kaikki noi tuli siitä 2003 kaatumisesta motskarilla ja kun ei niitä tunnistettu ja hoidettu, niin näin kävi uudestaan. Noista kaikki on lähtenyt sillain pysyvästi haitanneena onneksi pois. Vielä kun sais niskan kestämään kävelyä ja hermoston rasitusta, niin avot. Mutta ehkä vielä joku päivä sekin koittaa. Uskomattomasti töitä tää taitaa vaatia, jos on kohta 6 vuotta oireillut... Halleluujaa...

Rajatila

Oli pakko viedä biojäte, vaikka aamusta asti olo on keikkunut siinä rajalla, et kohta räjähtää helvetti. Vaikkei pussi painanu ku about kilon, hartsu romahti matkalla ja nykäs korvien poikittaiskalvon jumiin. Tuttu kuvio. Mitään ei sais kantaa. Ehkä toinen suunnittelemani tekniikka ois sit ollut parempi, kuiteskin.

Meinasin ensin nakata pussin ikkunasta pihalle ja sit käydä heittää sen maasta roskiin, mut totesin, että vittumaisempaa biojätteet on kerätä siitä maasta, jos pussi räjähtää ilmalennosta. Huono ratkaisu oli viedä mitään mihinkään joka tapauksessa. Ehkä tän saa viel pelastettuu täydellisellä levolla. Aika rajoilla mennään, et kohta räjähtää.

Mitkäs siinä?

Suoraan käden ulottuvilla, kun avaa silmät. Suklaalehdet, ehkä joutuu muutaman maistamaan.

CH:
I'll ne there! Tuki- ja liikuntaelinrock 2009 rocks!
Unfortunately. Oli ni hyvä mainos, ettei voinu kieltähtyy. ;) Ootko päättänyt onko sikis vai niska?

Teoria ja suklaalehdet

Pohdin tänään, että kaikki tapahtumat ja asiat maailmassa selittyvät kolmella asialla:
1. Tietämättömyys/pimento
2. Tyhmyys/kyvyttömyys ymmärtää
3. Rakkaus/intohimo

Näin se on kulkaa. Teoria on niin varma, että haen sen jalostukselle apurahaa.

Otetaan muutama esimerkki:
1. Ostetaan niskavammaiselle synttärilahjaksi jäsenyys kuntosalille, uudet golf-mailat, sukelluskamaa ja lahjakortti rodeoon.
2. Laitetaan niskavammaiselle tekstari, jossa kerrotaan kaikki epäolennainen siitä, mitä itse on lomallaan tehnyt, kenen kanssa ja kuinka kivaa on ollut. Sit sivulauseessa tietty "onnea" ja "mites sulla kulkee"
3. Ei oo sen voittanutta. Annetaan sitä niskavammaiselle ja paljon.

Jaahas, nyt multa lähtee nahkat käsistä, niin on lopeteltava. Kiitos lähipiirille syndemuistamisesta. Ei teitä montaa ollut, mutta ootte kaikki sitäkin tärkeämpiä. Sekä immateriaaliset että Nordeaa kartuttaneet lahjat olivat parhaita. Ei o tietty rodealahjakortin voittanutta. ;) Kiitos äiti herkuista, mitä löysin kaapista.

Öitä!

T-S-I

En oo muuten tehny varmaan 4 kuukauteen itte ruokaa alusta loppuun asti. Pitäkää tunkkinne, epäilijät. Nyt on iso kattilallinen Meksikon pataa. Ei näytä hyvältä mutta saan tosta omin käsin väsätystä safkasta huomattavasti suuremman nautinnon kun yhdestäkään kulinaristipaikan etana-annoksesta. Sitä etanat on out. Panchon juustoburger vois olla kova kilpailija tolle... ;)

Kulissit

Kun ihmisen elämä perustuu ulkona syömiseen, viininmaisteluun, hienoihin ja jännittäviin harrastuksiin, "tärkeisiin verkostoihin" ja keskinkertaiseen kk-liksaan keskinkertaisesta duunista, niin mitä jää jäljellä kun ne kulissit joskus murtuu? Kertokaahan, jos olette moisen kokeneet. Mietinpä vaan, kuinka erilaisia elämäntyylejä sitä meillä kaikilla onkaan. :)

Syndet

Kyllä nyt kelpaa viettää synttäreitä, kun lakkasin kynnet, laitoin (puolivalmis)safkaa ja nyt makaan tutusti sängyn pohjalla. Ranka väsähti tosta C7:sta alaspäin (seisomisesta) täysin, jalat kramppas niin, ettei ylös pääse. Nahka vaan lähtee. Jotenki täytyis vielä päästä keittiöön liesi sammuttamaan ja takaisin. Valvoinki yöllä neljään, kun en saanut unta, ku hermosto leikkas kiinni tosta samaisesta kohtaa. Mutta sehän on tärkeintä, että kynnet näyttää hyvältä. Ei muuta kun baariin vaan bilettään.

Ihanaa kun ihmisiltä, jotka ole pitänyt vuoteen yhteyttä, alkaa tulla onnittelutekstareita. Tulee taas sellainen fiilis, et jos täältä maapallolta vapaaehtoisia harakirin tekijöitä etsitään, niin meikä ryntää ekana jonoon. Kyllä se vaan pitää alkaa hyväksyä, että selkäydin venähti sit hiukkasen pahemmin, mitä luultiin. Mut ei se mitään. Mä kidun vielä sen vajaa vuoden ja kattelen tilannetta.

Päivän pähkinä

Mikä seuraavista vaihtoehdoista on TV:n oikea vastuskumiharjoitus ja miten oikea suoritus menee? Ei fyssarin tartte mikään kuvataiteilija olla. Näkeehän noistakin. ;) Nää on ihan parhaita...

Takavarikoikaa

Hei, ei tästä levosta tuu mitään, jossei joku takavarikoi tätä kännykkää. Ja läppäriä. Ihan hiton kipee hartsu, kun oon taas koko pvän koodaillu. Mä niinku uskottelen ittelleni, et se on lepoo, jo makaa sängyssä, vaikka pitääki todellisuudessa koko ajan hartioita jännityksessä.

Tänään aattelin repästä ja lähtee ostaan saatanasti Valkoisia Magnumeja. Oli kunto mikä oli. Nehä on "vaan" tuntohäiriöitä, ei se selkä oikeesti putoa matkalle. Eipä. ;) Niin, niin. No, enpä löytänyt lompakkoa, niin se jäi. Varmaan sängyn alla sekin. Mutta jihaa rahaa ettiessä löytyi tukiteippi. Pääsin eroon jesarista. Loistavaa. Tää 3M:n Micropore on ihan parasta ihoteippiä. Joustaa snadisti, on ihon värinen ja tuntuu kuiteski hyvältä iholla, myös herkillä. Muistaakseni sikke kallistakin. ;)

Tos teippaamisessa on ihan omat tekniikkansa riippuen siitä, mitä sillä tavoitellaan. Mun tapauksessa teippi "korvaa" puuttuvaa nivelside- ja kalvotukea ja se pistetään ihan pikkuisen "kireelle" tietynsuuntaisesti. Sit ku teippi vähän antaa myöte, se löystyy tietty ja tuki tulee luonnollisemmaks. No joo, ehkä netistä löytyy apuja, mä en ole asiantuntija, vaikka teipillä oonkin pysynyt kasassa kuukausia. Fyssari opetti aikoinaan teippaukset ja tarpeeseen on tullut. Tosin en mä paljoo niitä oo pitänyt, ku kauluri on ollut parempi. Nyt viime viikolla oon jättänyt kaularin veks ja vaihtanut teippiin. Sama asia. Ja alkaahan tos rangas sen verran olla jo pitoa, että tällain parin viikon jlk se vasta lysähtää. Nyt aletaan mennä sippausrajoilla, mut kattellaan nyt sit selviinkö ilman pääkatastrofia 3.8. asti. Hope so!

Teipillä kokoon

Näin mä sen toteutan, mut valitettavasti jesarilla. Välillä teippaan eri kohdan, riippuu aina siitä, mistä valskaa. Toi on fyssarin neuvoma tapa, kohtana hartsu eli C7-taso. Sillä saa "feikkitukea" eli pintapainetta ja syvät lihakset aktivoituu toimiin paremmin, ku niitä vähän huijaa... Vaikee selittää.

Muksaa sunnuntaita itse kullekin!