Perskutarallaa, kun tää kroppa alkais muuten pysyy kasassa, mutta C2 ja 7 on niin löysii... Nooohhh, enkä joskus... Mut kieltämättä vähän huolestuttaa, et ne on edelleen yhtä löysii kuin ennenkin.
Maanantaina pistetään pää paikoilleen ja sit taas treenaan lihaksii. Tai olenhan mä niitä koko ajan onneks pystynyt treenaan. Tänään ei ole hermostokaan vetäny separeita. Eli se eilinen tuli puhelimessa puhumisesta.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Siis miten puhelimessa puhuminen oikein vaikuttaa, ihan sillä, että puhut niin niskat jumittaa?
Minullakin oli tuota, se on rasittavaa ja niin eristävää. Onneksi on handsfree keksitty, muuten ei tulisi elämästä mitään, kun sitä vain aina muistaisi käyttää.
Toivottavasti huominen on parempi ja onneksi on ainakin yksi päivä vähemmän odotettavaa.
Vaikea selittää. Mulla ei jumita niska sillain normaalisti, vaan kalvot. Ne, mitä 99,9 % ihmisistä ei tunne olevan olemassakaan. ;) Vain me herkkikset tunnetaan... En tiiä ketään muuta ku Fedjan ja mun fyssarin, jotka kans tuntee kalvonsa. Wau. Harvinaisuuksii ollaan. Hirveetä. ;)
Mut jotenki hermosto vissiin yliaktivoituu siitä sisällöstä, mitä puhuessa tulee käytyy läpi ja kalvot reagoi. Koska sama se on livenäki ku näkee.
No, on se aika hyvin kadonnut ja pystyn tota yliaktivoitumist mielellä hallitseen. Kai siel jotkut hermot vaan tiksailee miten sattuu. :)
Juu, mul kans kaijutin laulaa. Mä en enää uskalla pitää ees handsfreetä, ku se saattaa särähtää ni saakelin lujalla joskus. Ja kun näin 6 vuoden jlk korvat ei enää soi, niin varjelen niitä kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. =)
Jeah, tsemppii meille venaamiseen!
Lähetä kommentti