Käy se lauantain vietto näinkin...

Migreeni helpotti parin tunnin pimeässä makailu jälkeen -onneksi. Pää tosin tuntuu edelleen siltä, että sen yli on juuri talsinut lauma Suomenhevosia tai Hamina Tattoon sotilassoittajajoukko. Triphyl väsyttää ja valkoinen huone tekee tehtävänsä - tuntuu kun olisi a) joko sairaalassa b) kuollut ja pilven reunalla. Katselen kattoa ja luen toisinaan Dan Brownin Murtamaton Linnake -toimintatrilleriä, joka on muuten pirun hyvä porkkana pitämään aivot virkeenä.

Kivan pöhnäinen olo auttaa unohtamaan sen äärettömän vitutuksen, mikä on ollu päällä nyt 4.3. lähtien.

Vain fyssarin lause 'elokuussa pääset jo kävelemään suht normaalisti' antaa voimaa tässä loputtomalta tuntuvassa taistelussa tylsyyttä ja tekemättömyyttä ja sekoamista vastaan. Olo on paska mutta omia ohjeita noudattaen täytyy vaan toistella itselleen, että laskukaudet kuuluvat olennaisena osana paranemiseen ja niiltä ei voi välttyä. Ja onneksi sitä ei tipu ihan sinne kuilun pohjalle, mistä paraneminen alkoi vaan jokainen pudotus on kuitenkin lähempää pintaa...

Harvinaisen paska päivä

Alkoipa tosi hyvin tämä päivä. Heti aamusta lonkka aivan törkeen kipee ja oikea puoli kasvoista puutuneena. Sitten iski hirveä migreeni niin, ettei pystynyt silmiä liikuttamaan. Nyt on onneksi vähän parempi olo, kun veti 2 5uumg Panadolia ja Triphylin. Oottelen innolla, tuleeko ensi viikosta ns. kärsimysviikko fyssarin aikaa odotellessa... Joka on vasta 30.7. Halleluja!

Kuin sade kirkkaalta taivaalta

Niinhän siinä siis kävi, että kun päästiin biitsille, vettä alkoi tulla kun esterin pympästä. Ja näin päädyttiin uimahalliin...

Huomion keskipiste

Jännä juttu mutta uimahalliin kun astelee minibikineissä, niskatuessa ja Aquajoggerissa, niin saa kyllä kaikkien huomion. ;) Lapset kysyy äideiltään: 'Mikä tolla tätillä on niskassa?' ja nuoret isät tuijottaa salaa lastenaltaan reunalta, kun vaimon katse välttää.

Mun mottohan on: Jossei ole terve, pitää ainakin näyttää helvetin hyvältä ja itsevarmalta.

Vesikäveleen...

Satoi tai paistoi, niin aina mennään! Nimittäin vesikäveleen.Ilma on synkkä mut kun ei tuule, niin järveen vaan. Aallokossa tulee vaan huono olo, joten silloin mennään uimahalliin. Ü

Uuteen nousuun

Hahaa, uusi päivä uudet kujeet. Siinä kävi just niinkuin epäilin. Niska sai levätä ja jaksaa taas kannattaa pollaa. Mutta hyvin huomaa, että kun käyttää niskatukea, paino tulee hartioille ja alaselkä lopulta kuormittuu. Lopulta kipeenä onkin lonkat ja kaikki lähtee heikosta niskasta.

Mut toi on aika loogista. Suurin kuormitus, tottakai, tulee alaselkään ja lantioon. Koko ranka kaipaa nyt kovasti syviä tukilihaksia! Fyssari: millon saa alkaa treenaamaan niitä?!! Ü

Niinhän siinä kävi...

Elin niinkuin lääkäri käski ja voin todeta, että seuraavat 12 päivää ennen fyssaria tulevat olemaan pitkiä. Niska on heti painunut sen verran kasaan, että taas lähtee jalat painumaan maahan. No, täytyy käyttää tota kaulatukea sitten enemmän, ettei olo mene ihan höntiksi. Nimittäin siinä vaiheessa, kun pää on totaalisen painunut kaularankaan, ainoa vaihtoehto on maata sängyssä, koska istuminen ja seisominen huimaa ja olo on kuin kännikäisellä. Mutta kyllä toi huonokin niska vielä saadaan joskus kestämään! Ligamentit vahvistuu joka päivä treenin ansiosta ja tukilihaksiakin päästään jo jossain vaiheessa tekemään, niin avot. Ja jossei muu auta, niin kai sinne voi rautaakin laittaa tukemaan rankaa? Mut siihen ei mielellään lähtisi, eikä nyt yleensä nuorta ihmistä leikellä mielellään. Ensin koitetaan kuntouttaa kaikilla muilla keinoilla. Ja huomenna on päivä uusi. Voihan se olla, että yön levähdyksen jälkeen niska jaksaa taas kannattaa palloa? Ja joka päivä se vahvistuu. Hope so. Ü

1. aktiivisuuspäivä

Tänään alkoi aktiivisen kuntoutuksen vaihe. 4,5 kuukautta siihen meni, että sain vihdoin luvan alkaa tehdä kaikkea. Tätä on ootettu kuin kuuta taivaalta! Saan lisätä rasitusta sen verran, mikä hyvältä tuntuu mutta tärkeintä on olla mahdollisimman paljon pystyssä, istuen ja liikkeessä sekä koneellakin vähäsen. Samoin pahan olo välttelystä siirrytään sen siedättämiseen.

Lisäksi treenaan joka päivä tasapainoa (tasapainomatto, rappuset, viivakävely, erilaiset epätasaiset alustat, vähässä valossa liikkuminen jne.) niskan hallintaa ja teen hermoston elvytysharjoituksia, eli erilaisia pumppaavia liikkeitä, joka mobilisoi hermokudosta selkäytimen ympärillä. Vielä joka toinen päivä vesikävelyä ja joka toinen päivä pieni lenkki, kesto 5 min tai kunnes alkaa huimaamaan!

Ja etenkin niitä asioita pitäisi treenata eniten, mitkä aiheuttavat suurimmat ongelmat. Jokainen treenikerta edistää hermosolujen palautumista ja luo uusia yhteyksiä solutasolla. Näinhän se on kaikessa: mitä enemmän ja säännöllisemmin harjoittelee, sen parempi. Keskushermostossa on uskomaton määrä kapasiteettia, mikä jää käyttämättä sekä käsittämätön kyky mukautua. Siihenhän kaikki kuntoutus perustuu! Oppimista kaikki on. Ü

Huimaus suodattuu kuulemma pois pikkuhiljaa, mitä enemmän sitä provosoi. Hermosolut oppii kehon uuteen tilaan eli muuttuneeseen niskan asentoon, ja mitä nuorempi on, sitä nopeammin se tapahtuu. Eli hiljalleen, hiljalleen.

Ohjeita

Kerta tätä blogia seuraa säännöllisesti useita ihmisiä, annan muutaman hyväksi havaitun neuvon pitkäaikaisen haitan/ sairauden kanssa taisteleville. Nämä ovat minun vinkkejä, auttakaa keksimään lisää?
1. Lue profiilini. Jollet sairasta parantumatonta syöpää tm. sairautta, johon EI ole olemassa hoitoa, usko profiilini sanomaan.
2. Lue Andrew Weilin kirja 'Keho tekee ihmeitä'
3. Kuntoutus on oppimistapahtuma, jossa hyödynnetään keskushermoston plastisuutta ja loputonta uudenmuovautumiskykyä. Ihmisen keskushermosto voi korvata/korjata uskomattomiakin puutteita.
5. Muista kärsivällisyys
6. Oma panoksesi on tärkein
7. Sinulla on aina myös asioita, jotka on hyvin. Etsi ne, iloitse niistä.
8. Koskaan ei ole tyyntä. Hyväksy myötä- ja vastatuulet.
9. Paraneminen on 2 askelta eteen ja yksi taakse. Älä lannistu.
10. Huolehdi sosiaalisesta verkostosta
11. Etsi kohtalokavereita. Kysele, miten he paranivat, ammenna vinkkejä.
12. Hyväksy oma tilasi, tunne sairautesi ja luota paranemiseen. Kts. kohta 2.
Jatkan huomenna...

Oikeella koneella...

Ps. Kirjoitin tämän otsikon ihan oikeelta pöytäkoneelta - istualteni ja normaalista työasennosta, niin kuin uhkailin. Samalla päivittelin vähän Älynysteröitä Älypää-pelin kanssa. Se on hyvää ajanvietettä, jos pitää kerta olla koneella ja tehdä vielä jotain kehittävää.

Aktiivinen hoitolinja

Oli pakko kommentoida vielä, että whiplashin kanssa on nykyään tosi aktiivinen hoitolinja. Mitä nopeammin töihin ja elämään takas, kuulemma sen parempi. Mitä pitempään haisee himassa ja saikulla, sen huonompi juttu. Vaikka tasapaino on päin peetä ja huimaa, niin asiantuntijafysiatri oli sitä mieltä, että töihin vaan!

Näin ollen sairaslomani päättyy virallisesti elokuun alkuun ja yritän tehdä n. 10 tuntia viikossa hommia koneelta - kotoa käsin. Mitä se sitten tarkoittaakaan... Viimeksi kun yritin tehdä töitä 15 min. päivässä, niin meinas kuolema korjata. Vaikka ostin pirun kalliit 'ammattiniskavammaisen' kyynärtuet ja kaikki, niin on se rasitus heikoille nivelsiteille ja jänteille silti aikamoinen. 'Siinä ne vahvistuu', oli lääkärin kanta, mistä ei keskusteltu. Jatkossa siirryn kirjoittamaan myös blogijutut koneelta... Saas nähdä kuin sekavaa tekstiä tulee, kun kaikki energia menee siihen, että keskittyy oleen oikeassa asennossa...

Tasapaino takas ry

Tänään oli (vasta) 10. kerta fysioterapeutilla. Puhuttiin aika paljon CST-terapian aikana, vaikka yleensä se ei ole hyväksi, koska terapeuttihan 'kuuntelee' käsillään kehoa manipuloinnin ajan. Tänään aiheina oli tasapaino: niin elämän kuin fysiikan suhteen. Tapasin myös lääkärini, jonka näen aina kahden viikon välein, mikä on tosi hieno asia. Siinä on fysiatri ja fyssari vierekkäisissä huoneissa, joten homma toimii. Ja aviopari kun ovat, niin ajatuksia potilastyöstä kuulemma vaihdetaan myös kotona. ;)

Päivän epistola: Saan alkaa hiljalleen lisätä rasitusta päivisin ja pyrkiä olemaan yhä enemmän pystyssä, istuen ja kävellen. Kaikkea, mikä tekee pahaa, pitää nyt treenata. Vaikka hermosto alkaa valskaamaan ja huimaa/tulee höntti olo, pitää sitä jatkaa ja ikään kuin siedättää 'uusiin' juttuihin. Nythän se on tottunut lähinnä makoiluun, vaikka olenkin joka päivä käynyt vesikävelemässä ja pyrkinyt mahd. paljon liikkumaan ylös-alas ja ympäri. Kävelyäkin toki harjoitan mutta se ei hirveästi houkuttele, kun tuo niska painuu kasaan ja sitten tuntuu, kuin putoaisi maan läpi. Ja jumankeuta ne 2 viikkoa fyssarin aikaa odotellessa on sitten pitkät!

On muuten ärsyttävää, että toi oikean puolen puutuminen on taas tullut takas. Vaikka niskan C0-nikama, mistä hermotus just menee, laitettiin kuosiin, se puutuu silti. Se oli 5 viikkoa poissa mutta on nyt tullut takas.

Samoin kroppaa on alkanut kipristellä vähän joka puolelta, kun hermot alkaa korjaantua ja tuntea jotain. Se on parantumisen merkki, sanoi fyssari. Mutta sitä varten täytyy nostaa lääkitystä, että saa nukuttua kipristelyltä! Nythän oon ottanut vaan yhden 12mg Klotriphyl Miten mutta jatkossa otan 2.

Samoin pienet nykinät vaivaa välillä, mutta nekin on jotain autonomisen hermoston reaktioita, jotka pitäis kadota, kun kehon toiminta normalisoituu hiljalleen. Nythän se käy vielä ylikierroksilla, vaikkei sitä hullua hikoilu-palelua tai jatkuvaa vessassa ramppaamista onneks joudu enää sietään, niinkuin alussa. Kyllä tämä tästä!