Tasapaino takas ry

Tänään oli (vasta) 10. kerta fysioterapeutilla. Puhuttiin aika paljon CST-terapian aikana, vaikka yleensä se ei ole hyväksi, koska terapeuttihan 'kuuntelee' käsillään kehoa manipuloinnin ajan. Tänään aiheina oli tasapaino: niin elämän kuin fysiikan suhteen. Tapasin myös lääkärini, jonka näen aina kahden viikon välein, mikä on tosi hieno asia. Siinä on fysiatri ja fyssari vierekkäisissä huoneissa, joten homma toimii. Ja aviopari kun ovat, niin ajatuksia potilastyöstä kuulemma vaihdetaan myös kotona. ;)

Päivän epistola: Saan alkaa hiljalleen lisätä rasitusta päivisin ja pyrkiä olemaan yhä enemmän pystyssä, istuen ja kävellen. Kaikkea, mikä tekee pahaa, pitää nyt treenata. Vaikka hermosto alkaa valskaamaan ja huimaa/tulee höntti olo, pitää sitä jatkaa ja ikään kuin siedättää 'uusiin' juttuihin. Nythän se on tottunut lähinnä makoiluun, vaikka olenkin joka päivä käynyt vesikävelemässä ja pyrkinyt mahd. paljon liikkumaan ylös-alas ja ympäri. Kävelyäkin toki harjoitan mutta se ei hirveästi houkuttele, kun tuo niska painuu kasaan ja sitten tuntuu, kuin putoaisi maan läpi. Ja jumankeuta ne 2 viikkoa fyssarin aikaa odotellessa on sitten pitkät!

On muuten ärsyttävää, että toi oikean puolen puutuminen on taas tullut takas. Vaikka niskan C0-nikama, mistä hermotus just menee, laitettiin kuosiin, se puutuu silti. Se oli 5 viikkoa poissa mutta on nyt tullut takas.

Samoin kroppaa on alkanut kipristellä vähän joka puolelta, kun hermot alkaa korjaantua ja tuntea jotain. Se on parantumisen merkki, sanoi fyssari. Mutta sitä varten täytyy nostaa lääkitystä, että saa nukuttua kipristelyltä! Nythän oon ottanut vaan yhden 12mg Klotriphyl Miten mutta jatkossa otan 2.

Samoin pienet nykinät vaivaa välillä, mutta nekin on jotain autonomisen hermoston reaktioita, jotka pitäis kadota, kun kehon toiminta normalisoituu hiljalleen. Nythän se käy vielä ylikierroksilla, vaikkei sitä hullua hikoilu-palelua tai jatkuvaa vessassa ramppaamista onneks joudu enää sietään, niinkuin alussa. Kyllä tämä tästä!