Aurinkoista sadetta ja sieniä sateella

Tein tänään ennätykset. Olen ollut pystyssä 7 tuntia, joista vielä 4 tuntia koneella. Saas nähdä millainen olo on huomenna. Sitä oottaessa. Nyt on kyllä menty niin oman sietokyvyn rajoilla, ettei koskaan. Mut sellaisia totaalifloppeja ei o enää tapahtunut.

Oon ottanut kaverini neuvosta vaarin ja nauttinut pienistä iloista. Tänään mm. lähdin käveleen aurinkoisella sadeilmalla ja kuvasin matkan varrella sieniä. Uimahalliin ei ole pystynyt meneen, kun to käsi estää vesiliikkeet. Siellä on vaan joku hermo pinteessä, koska se puutuilee ja pistelee. Ü

Alkaa tulla kuntoon

Jaa miten niin? No kun huomaa tekevänsä töitä taas klo 02.35 yöllä. Sain jäätävän vision erään huvipuiston markkinointiin ja oli jaettava se kollegan kanssa. Että heippa vaan Nukkumatti. Ei paljon unohiekat auttanut... Äskön vedin paketin nakkeja ja lakritsijädee. Nyt jaksaa paiskii hommia taas. :)

Joella2

Tässä todistusaineistoa joelta asti. Siellä käytiin. Ü

Joelle...

Olen pitänyt läheistä jokea (500m) rajapyykkinä, jonne kävelylenkkini saisivat ulottua syyskuussa. Tänään pääsin sinne ensimmäisen kerran. Kuin puoli huomaamatta mieheni jututti minua, kunnes oltiin joella. Tästä napattiin tietenkin kamerakännykällä kuva todistusaineistoksi. Puoli vuotta meni, että pääsin joelle. Jospa sitä joulukuussa pääsis jo tuplaten ton matkan?

Pirun käsi, kun toikin on nyt alkanut vaivaamaan. Puutuu kämmenestä ja kyynärpään alta. Ei se nyt varsinaisesti haittaa mut ei se kivakaan ole. Täytyy vaan jotenkin koittaa unohtaa se. Ongelmahan on se, että murtuma ei luutunut ikinä kunnolla ja nyt toi värttinäluun pää pääsee liikkumaan ja painamaan hermoja. Tiedä sit, tulisko se leikkaamallakaan kuntoon, joten välttelen kirurgin veistä viimeiseen asti. Eikä sitä nyt voi pariin vuoteen leikatakaan, kun niska ei kestäis kipsin painoa. Sekin on yks syy, miksi niska meni niin huonoksi, että käsi pistettiin kolmiositeeseen roikkuun kaulaan tapaturman jälkeen. Ei hyvä!

Tehokas päivä

Tänään ahkeroin melkein 5 tuntia töiden parissa. Mieheni (ja samalla myös kollegani) on ollut täällä Lahdessa luonani ja ollaan saatu työhommia hyvin eteenpäin. Päivätkin on mennyt tosi nopeesti.

Jesh, enää 5 päivää fysioterapauttiin. Viime kerrasta onkin jo 4 viikkoa. Pisin tauko koskaan. Ja sen huomaa. Sitä on ihan totaalisen jumissa! Tuntuu, että kaula on painunut kasaan senttikaupalla ja että jokaista hermosolua kiristää. Korvat huutaa ja on ihan lukossa. Samoin kävellessä tulee ylähampaat ihan sikkekipeiksi. Muutenkin tuntuu, että pää tärähtää joka askeleella.
Onneksi maanantaina pääsee taas helpottavaan käsittelyyn.

Mutta yllättävän hyvin oon pärjännyt tän neljä viikkoa. Olotila on muuttunut heinäkuusta ihan täysin. Heinäkuu meni siinä, että oli tosi painava olo ja tuntui, et vajosin maan läpi. Elokuussa kontakti maahan on jo parempi, vaikkei se vieläkään ole kohdillaan. Mut positiivista on se, et vaikka fyssarista on niin pitkä aika, niin totaalisia romahduksia ei ole tullut ja niskakin on joten kuten kestänyt rasituksen.

Eka viikko oli TOSI nousujohteinen. Olo pysyi hirmu hyvänä..Tein tosi paljon koneella hommia ja aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Lisäksi tein joka päivä tasapainoharjoituksia ja koordinaatiotreenejä. Ekaks lenkit oli vaan 200m, nyt meen sujuvasti vajaata kilsaa.

Toinen viikko oli kanssa yhtä vauhdikas. Istuin koneella jopa 4 h päivässä. Kolmas viikkokin meni suht jees! Vähän loppuviikosta alkoi tökkiä. Neljäs viikko on sit ollut enemmän makailua, koska en vaan ole jaksanut olla enää pystyssä. Niska on painunut sen verran kasaan, et hönö olo tulee päähän helposti. Ja silloin ei pysty tekeen mitään.

Samoin toi murtunut kyynärpää on alkanut tikkuileen oikein kunnolla, kun oon kirjoitellut tällä puhelimella huonosta asennosta. Lähinnä se on pirun kipee ja puutuilee, jos se on huonossa asennossa. Nyt oon pari päivää yrittänyt lepuuttaa sitä.

Saas nähdä, mikä on sit seuraava vaihe. Ehkä jatkossa hermosto päästäis mut nauttiin jo normaaliolosta hetkiseksi? Vielä siihen en ole päässyt. Enkä ees muista, mitä se on, kun siitä on nyt 6 kk:tta, kun oireet alkoi. Huh! Aika show yhdestä kaatumisesta!

Pieni yöpäähine

Jos herkkähermoisen on pidettävä pipoa, kun ikkuna on auki, ja pipoa ei ole, voi sellaisen tehdä peitosta. Ainoa ongelma on painavuus: aivot litistyy! Ja korvien soiminen tuplaantuu peiton alla.

Separit ja hedarit

Tänään selvis julma totuus: mun lenkki onkin ollut 200m lyhyempi, mitä oon luullut. Ehkä ihan hyvä, koska pää tulee kipeeksi pienistäkin tärähdyksistä. Etenkin tänään.

Nyt se kolmen viikon meneminen sit 'palkittiin'. Takaraivo on niin kipee, ettei pysty ees silmiä liikuttaan ja koko oikee puoli puutunut. Jalkeille ei ole mitään asiaa. Täytyy levätä tää ilta ja huominen. Sit taas ehkä kestää niska.

Kyllä sitä innolla oottaa, mikä kunto on jouluna. Silloin on mennyt 9 kuukautta kaatumisesta... Tai saati sit maaliskuussa 09.

Tiedä sitten kauan tää vielä kiukuttelee! Fyssarikin sanoi, ettei halua antaa mitään aikaa mulle, koska kaikki paraneminen on niin yksilöllistä. Pikku hiljaa...

Yökierros Lahdessa

Saas nähdä milloin romahtaa. Tänään oli päivällä pää totaalisen painunut kaularankaan mutta vielä se elpyi parin tunnin levolla.

Painumisen tunnusmerkit on selkeät: ei tajuu mistään mitään, ei kuule mitään, digitaalikellon numerot ja teksti-tv pomppii ja hämärtyy silmissä ja jokaisella askeleella sattuu takaraivoon niin kuin veitsellä leikkais.

Lisäksi koko keho alkaa valskaan niinkuin selkäydin ois vaan sellaista laavalampun sisällä lilluvaa vahaa ja kävelemisestä ei tuu yhtään mitään.

Illalla vielä rasitin niskaa uudelleen ja lähettiin kullan kanssa metsästään Lahdesta avointa huoltoasemaa, mistä sais karkkia. Ihana mies jäi tänne tekeen töitä vielä huomiseksi. No joo, asiaan.

Pörrättiin matalapohjaisella autolla mukulakivetyksellä (auts) ja löydettiin lopulta avoin asema. Etsittiin ensin puoli tuntia... Ei olla nyt Tampereella!

Katsotaan huomenna, mitkä on sitten seuraukset tästä 'riehumisesta'. :) Ainakin pää on lupaavasti kipeä...

Ps. On muuten veemäistä kirjoittaa murtuneella kyynärpäällä puhelimella kädet ylös näitä blogitekstejä. Joku hermo jää sen verran pinteeseen, että aina välillä sattuu ni pirusti!

Siedätystä

Kävin tänään siedättämässä kaikkia aisteja oikein kunnolla Lahti Energian Kymijärven voimalaitoksella, missä iskä on töissä. Isot koneet möykkäsi oikein kunnolla, valot vilkkui ja maasto oli epätasainen, täynnä rojua. Turbiinihallissa meinas hermosto hepata mutta muuten meni ihan hyvin. Katolle en uskaltanut lähteä! Mutta täytyy todeta, että niska kesti kuitenkin 3 viikkoa, ennen kuin pää painui kaularankaan ja olen ollut huomattavasti enemmän pystyssä, kuin aiemmin. Aika hyvin! Jos täs pari päivää lepäilee, niin ehkä se elpyy. Katsotaan.