lauantai 11. heinäkuuta 2009

Lyhyt ilo

Ei tarttenut kuin suihkussa käydä ja safkat tehdä, niin taas jökähti. Vittu sentään. Vähänkin kun on ylhäällä se lyö heti niskan kiinni. Ja vaikka mitä tekis, niin ei sitä jökkikohtaa saa auki. On puhallettu pulloon, tehty leukaliikkeitä, maattu, oltu vaan jne. mutta ei auta. Särkee otsaan, nenään, silmiin ja päälaelle ja nyt se tinttas ohimot ihan tiukaks.. Kai mä sit onnistuin rehkimaan yläniskani yyber-lyttyyn ja sillehän ei voi mitään sit.

Täytyy vaan ulkoistaa paha olo ja leikkiä, ettei huomaa koko asiaa. Mitähän me keksitään ens kerralla? Varmaan yritetään C2:n kohdalta rytkyttää auki. Ja sit oli luvassa jotain Hyocania (meniköhän oikein nimi) piikkinä, joka vois tuoda helpotusta tilanteeseen. Alkaa vaan rahat loppua, kun vakuutus ei korvaa enää lääkärissä käyntejä, jotka on 130 eskoo laaki. Pohjolan mukaan, ja samaa linjaa noudattaa muutkin vakuutusyhtiöt, nämä oireet ei voi johtua enää samasta vammasta. No ei kun muuten vaan niska meni yhtäkkiä paskaks jostain muusta syystä, vaikka oon taistellut retkun kanssa yhtäjaksosesti 14 kuukautta. Joo, joo. Toi on hyvä logiikka. Kokemuksesta oppineena pidän vain välttämättömät vakuutukset ja nekin on nyt Tapiolassa. Ei se niiden meininki ole yhtään fiksumpaa mutta Pohjolan toiminta on suorastaan rikollista. Selvittäkää itte tarkemmin, jos kiinnostaa. Netti kertoo vaikka mitä, kun osaa ettiä.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Se siitä

Se siitä päivästä. Hyvä et oon uskaltanut hengittää, ku nuppi on ollu snadisti parempi. Vähän viel jumittaa tosta poikittaiskalvon ja pystykalvon yhtymäkohdasta mut siihen just kiinnittyykin selkäydinkalvot, ettei ilme, vaiks vähän ahdistais. Sais jo nyt loppuu ahdistukset...

Positiivista on se, että yläniskaan tuli tilaa, kun eilen venytettiin pitkästä aikaa yläniskan kalvoja. Ft ei sitä mielellään tee, koska jokainen hoito, jossa tehdään tilaa kallonpohjaan, löysentää löysää niskaa entisestään, mut nyt oli pakko. Sen verran lohduttomasti porasin, et sain sääliä. Ei vais, en ees saanu. Sain käskyn lopettaa itsesäälis rypeminen ja itteni parjaaminen omasta typeryydestä. Oon kuulemma rankaissut itteeni nyt riittävästi, kun oon kuukauden manannut omaa tyhmyyttäni. Ihana, ku on tommoinen valkku, joka pitää huolen, ettei mee hommat överiks. ;)

Mut joo, pakkohan se on "irrottaa" (todellisuudes toi tehdään ajatuksen voimalla, ei konkreetisella voimalla!) pää rangasta, jos olo on karsea. Mut toi kallonpohjan vapautus ei ole jokakerran juttu ollenkaan ja en antais kenenkään muun tehdä sitä paitsi oman guruni. Ylipäänsä mietin joskus, et voi kauheeta, jos mun fyssari joutuu lopettaan duunit tai jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle. Kukas mua sitä auttaa? Täytyy parantua nyt 15 vuodessa, niin ei oo hätää. ;

No joo, pitäis olla rasittamatta niskaa tohon kuntoon, mut no can do. Aina ei osaa.

Öitä!

On ni vaikee

Olla näpräämättä niskaa. Mut ku oon nyt ollut, niin hermojakaan ei särje ni paljon, muuten niska on taas aavistuksen parempi. Ou jeah. Ehkä tää ja ens kerran tehosetti riittää taas nostaan mut kuilusta. Ehkä, ehkä ei. Ois se sit puolet nopeemmin kuin viimeks... Jaah, nyt ois jotkut Tammerfestit. Pitäiskö lähtee eturiviin kuunteleen Apista? Kunnon säröskittat ja muut tekee yhtä hyvää hermostolle ku Hornetit (siis F16, ei Atrian liekkisiivet).

Soseuta

Tässä havaintoni arjesta, minkä fyssarikin varmisti ihan fiksuksi. ;)

Kun niska on pahimmillaan, soseuta kaikki kovat ruuat kuten omput, porkkanat yms. Tai josset soseuta, niin lohko ne veitsellä pieniksi palasiksi, ettei tartte haukkaa hampailla. Kohtuuton hampaiden tärinä ja rouskutus sekä leukanivelen liian laajat liikkeet ärsyttää ärtyneitä hermoja yläsniskassa. Leukanivelellehän on lähes suora anatominen yhteys niskaan mm. ohimoluun sekä pään sisällä menevien rakenteiden kautta. Ja itse asiassa leukanivelen (ja kaikkien siinä olevien rakenteisen) tarkoitus on myös vaimentaa syömisestä aiheutuva värinä/tärinä päähän.

Toisaalta, snadi hillitty tärinä, juurikin palasten pureminen, voi jopa mobilisoida hermoja. Itte tiiät parhaiten, kunhan nostin topicin esiin, kun tässä just soseuttelen omppujani blenderillä. ;) Hartsu tykkää!

Todellista tahdonvoimaa

Vielä suurempaa tahdonvoimaa kuin kestää tätä paskaa yleisesti, tarttetaan siinä, ettei näprää niskaansa. Perkele sentään, et onkin vaikeaa.

Jihaa, uusi auto rekisteröity. Mitä nyt 2,5 kk myöhässä mutta tehty. ;) Ja nytkin oli järjestelmät alhaalla, että teki vaan paprulle mutta koodaa koneelle, heti kun pystyy. Lavin on nyt tyytyväinen.

Moiks! Nyt lähtee puhelin pois ja alkaa työpalaveri, niin joo puhelimessa, ;)

Terveysaamupala

Juksa, leipä, kaurapuuro, omena, Zeroa, kahvia ja Triptylit. Kiitos Optimukselle, joka pitää mut ruuassa kiinni. Loppua kohti hiukka heikkeni tuo terveellisyys mut sairaan ainoa ilo on ruoka ja mun täytyy jostain saada takas menetetty 10 kiloa lihasta.

Pää on snadisti parempi mut edelleen poikittaiskalvo kinnaa, koska nyt meni korvat ja leuat jumiin. Tuttu kaava joulusta. Samoin yrittää heittää pikkupainetta nenään, kun kantelin kaffeeta ja puurokuppia. Tiedän, ne on vaan 2 dl:ä, ja ennen oon noistanut penkistä neljääkymppiä. Noh, se oli silloin nuorena, kun hyppäsin korkeuttakin 160. ;) Sitä lajia ei enää tartte harrastaa.

Toinen aika paha on kolmiloikka, joka sekin on tuttu laji. Laskennallisesti, toisen loikan tärähtäessä maahan hyppääjän polven nivelsiteisiin kohdstuu suuren Mersun painoinen voima. Eli ei ne ihan heikkoo tekoa ole. Mut miettikääs, mitä tuo voima vois olla niskan kohdalla. Ja niskavammaiselle. Big no no!

Ps. Tiedän, toi makkaraleipä on pervahtavan näköinen. Kunhan testailin Noksun kameraa vain todetakseni, että se on paska. Täytyy saada on SonyErkka toimiin. Eihän tällä E90:llä voi edes kiertää kuvia puhumattakaan rajauksista ja tehosteista. :(

torstai 9. heinäkuuta 2009

Näin voi syntyä niskavamma - Kohtaloita

Kuinka moni tietää, että ihminen voi vammautua hyvinkin vakavasti mm. seuraavilla tavoilla:

- isohko koira hyppäsi ohimoon ja pää retkahti sivulle
- nainen seisoi joogassa päällä ja kaatui niskojensa yli
- tyttö kompastui omiin lahkeisiinsa liukkailla keleillä ja kaatui selälleen
- teinityttö putosi hevosen selästä hartioilleen maahan
- nainen lensi pyörän selästä katuun
- auto ajoi hidasteeseen ja ilman turvavöitä ollut matkustaja pomppasi kattoon ja löi päänsä ja loukkasi niskansa
- hiihtäjä sekosi suksiinsa pienessä alamäessä ja muksahti pyllylleen

Kyllä, kaikista näistä tilanteista on syntynyt vakava niskavamma ja osasta myös aivovamma ja selkäydinvamma. Ja valitettavaa, kaikki em. potilaat ovat olleet naisia. Naisilla on moninkertainen alttius saada vakava vamma niskan heikon rakenteen ja kapean selkäydinkanavan vuoksi. Ydin nyrjähtää, venähtää tai puristuu huomattavasti helpommin kuin miehillä vastaavissa tilanteissa. Hienoo olla nainen.

Älkää hyvät ihmiset uskoko niitä lekureita, jotka väittävät, ettei niskaa voi noin "pienellä" rikkoa. Olennaista ei ole se vauhti ja perinteinen peräänajossa syntyvä pään heilahdu eteen-taakse-eteen, vaan tilanteen yllättävyys sekä pään asento onnettomuushetkellä. Sekä tietenkin se, sattuuko olemaan herkkä hermosto vai ei.

Öitä!

Toinen pvä

Näpräämättä niskaa! Vaikeeta mut mahdollista. Eikä ahdistakaan ni paljon, mut kyl se viel jakissa on. Lepiä, lepiä, lepiä.

Pikkusen parempi

Helpotti pääahdistus. Nyt jumi on enää tosta poikitaiskalvon kohdasta ylös päälaelle. Eli tosta korvien kohdalta putkea ylös. Muuten alkais olla aika jees. Ei viiltele, eikä satu enää mutta pihalla ollaan kuin lumiukko. Oli taas koko tsydeemi kääntynyt niin vinoon, kiitos löysä C0. Sen oikein tunsi, kuin oikean puolen putki oli kierteellä pään sisältä. Sit se vetää just silmään, korvaan ja lopulta tulee hirveä ahistus, eikä voi olla missään asennossa.

No, jos toi ny ois se viimeinen probleema, niinkuin ft aina sanoo. Yläniska kärsi eniten ja siellä se pisimpään muhii. Toivossa on hyvä elää. Hahaa, en ole näplännyt niskaa koko päivänä! Tosin heräsinkin 14.24. Kohtahan voi taas alkaa nukkuun. Triptylit jäi mökille, niin joutuu ottaan Klo-etuliitteisiä, ja ne muuten väsyttää. Öitä siis!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ei viiltele enää

Mutta olipas jökissä koko kroppa. Nyt ainakin tuntuis paremmalta. Jatkan siis radiosilenzionea. Heräsin muuten 19.25 hoidon jälkeen. Nyt aattelin taas alkaa nukkuun. Vähän heikoilla eväillä menty tää päivä: kaks leipää ja levu suklaata - puolikas. ;) No, huomenna sit päivä uus. Huomisest eteenpäin en saa enää soimata itteeni tästä takapakista, fyssari käski siis.

Samoin en saa koskeekaan päähän/niskaan, koska ärtyneet hermot ärtyy vaan lisää. Mul on paha tapa nyplätä tota päätä/yläniskaa, vaikkei sais. Ft neuvoi, että pitää vaan "ulkoistaa" koko paha olo, käyttää mielen voimaa ja yrittää nostaa ittensä kipujen ja hönöyden yläpuolelle. Fiksu neuvo, olin jo unohtanut ton tässä epätoivossa, joka kestää 24/7, vaihteeks. :( Niin, ja muistaa vetää mieluummin tuplana Triptyliä ja maata kuin näplätä niskaa.

Huh

Ainakin huomaa käyneensä hoidossa. Koko kroppa ku tulessa, vaiks hädin tuskin ft koski muhun. 5 gramman painoisella otteella voi saada siis hermostoon tosi kovat setit. Huomas olleenkaan aika jumppelissa, koska nitkutettiin C0:aa joku 30 minsaa ja kaiken kaikkiaan meni yliajalle 15 minuuttia. Ainakin maailma on vinossa ja hönö olo, mikä on merkki, että kalvot lähti liikkeelle. Enempää ei voi kirjoittaa, ku tääkin alkoi sattuun yläniskaan. ens kerran 15.7. Ja sit 3.8. Tehosetti.

Säälittävyyden huippu

Tulin tunnin liian aikaisin kaupunkiin. Fyssari on 10.15. Mitäs sit? Kotiin ei viitti lähteä ja kahvilaan on turha kuvitella menevänsä istumaan. No, tuhlaan elämääni autossa. Aikani jaksoin istua. Sit oli pakko pistää penkki takakenoon ja lopulta siirtyä makaan takapenkille. Täällä pimeässä parkkitalossa voi ottaa vaikka tirsat. Samalla voi nähdä unta, kuinka elämä olisi vielä joskus jotain muuta kuin säälittävää paskaa. Tosin viime viikot ei hirveesti anna aihetta toivoon.

Harva joutuu makaamaan auton takapenkillä, kun ei pysty odottamaan istualteen tuntia. Takapakissa taidetaan olla niin pitkällä kuin päästään, eli lähes alussa. Kaikki jo kadonneet oireet tuli takas, kun niska petti. Yöllä en nukkunut juurikaan, pulssi 200, vilunväreet ja ennen kaikkea hermosto vettynyt. Milloin lie viimeksi oli moinen. En ees muista, tiedän vaan, että vituiksi meni. Syvä huokaus. No, onpahan viihdettä ohikulkijoille. Alkaa vaan riittää tää sirkuseläimenä olo. Loppua ei näy, jollei tätä itse lopeta. Ainakin täällä on nykyään hyvää musaa. Aika laiha lohtu kyllä. Täytyy myöntää, että vetää hiljaiseksi tällaisen suht positiivisenkin ihmisen. Kauankohan tätä oikeesti jaksaa? Aikamoista masokismia. Vaan joku totaalinen idiootti tai epätoivoinen optimisti kiduttaa itseään näin ku mä.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Ei uutta niskarintamalla

Samaa settiä, pää jumissa yläniskasta ylöspäin. Silmät on semmoset tyhmät, samoin otsa, takaraivo ja päälaki. Pää on semmoinen pallo edelleen, eli jotain on tuolta ihan ylhäältä rysähtänyt. Ei paljon vaatis, että yläniska jaksais. Mut ensin se pitäis saada ees auki. Vittu soikoon.

C0 kiertää edelleen putkea yläniskasta, koska se vetää oikeaan silmään. Samoin oikea korva lukkoilee ja huutaa välillä. Onneks oon pystynyt tekeen kuitenkin koukistajia ja hilluun pikkusen pystyssä. Tuntuu vaan, että menee ihan hillitön määrä energiaa siihen, että pysyy pystyssä. Saa keskittyä koko ajan, ettei ala huippaan.

Onneksi harjoitukset onnistuu. Pulloon oon puhallellut. Samoin koordinaatioliikkeistä onnistuu sivuttaissiirto ja leuan aukaisu sekä tietty kielenimeminen. Leuantyöntö (protruusio) sattuu alahampaisiin ja kinnaa takaraivosta ylös päähän. Hartiannostit, rintarangan kierrot ja lonkat kääntyy nätisti.

Mut yläniskasta hermokudos on tosi ärtynyt. Jopa puhelimella koodailu sattuu päähän. Kai se vetää tosta hartsujen korkeudelta ylöspäin. C7 ei onneks ole antanut niin pahaa tuntohäiriötä piikkien jälkeen kun ennen. No, pieni ilo se sekin.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Alles gut

Eipä ollut mitään kirjoitettavaa, niin konsultoin ulkopuolista, sain ohjeeksi ohjeeksi kirjoittaa alles gut, joten täällä lepää.

Niska on ollut aavistuksen parempana, joskaan ei niin hyvä kuin aiemmin. Pääpaine on pysynyt tänään poissa, kun oon levännyt. Vähän yrittää tulla nenään, muttei ole iskenyt kunnolla. Oikee puoli jakittaa edelleen C0:sta ylöspäin, kinnaa silmään ja kiertää päätä vinoon. Samalla kasvot puutuu. Tosta vaivasta tuskin koskaan pääsen eroon, sen verran löysäksi tais jäädä yläniska. Noh, ehkä tuki auttaa tilannetta vähän. Nam, tänään söin hyvää pitsaa. Pysyy kiinni läskillä täällä. Joskis keskiviikkona sulkeudun himaan keskenäni.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Että näin

Pää on vinossa. Putki kiertyy C0:sta ylöspäin, kun yläniska on löysä. Samalla menee muutkin kalvot jumiin, kun se kinnaa oikean puolen. Aamulla jumitus oli jo lonkassa. Siltikin olen yrittänyt tehdä koukistajia ajatuksen voimalla, ettei kaikki tuki kuole. Jos se marraskuinen autotöytäys ei olisi tapahtunut, olisin varmaan kondiksessa. Mutta ei, kun siinä meni yläniska, joka ei oireillut mitenkään ennen sitä.

Jossei niskaa saada kuntoon harjoittelulla, täytyy varmaan funtsia leikkausta, josta lekuri puhui. Ei sillä, että sitä pään sisään voitais tehdä, mutta yläniskaan onnistuis. Ei toi alaranka aiheuta harmia, kun siihen tulee koko ajan tukea lisää. Yläniska sen sijaan ei toimi ollenkaan. Mä olen niin lirissä.

Hauskana uutena ongelmana olen huomannut, etten pysty makuullani nielemään enää nestettä niin, etteikö se menis nenään. Hehee. Varmaan joku kalvoyhteys sieltäkin puuttuu. Ei kiinnosta. Tohjona se on koko paska.

Fiilareita

Aamupalaksi pullakranssi ja litra kahvia. Sit vähän pihalle löhöileen. Ei pystynyt kauaa olemaa, kun niska/hermosto on näin heikossa hapessa.

Mitäs tänään?

Jumitus humpsahti eilen illalla silmiin ja otsalle. Ei voinut ruutua tuijottaa ja pään kalvot oli kireetä kökköä. Tuntohäiriöt paheni niin, että joka askeleella putosi. Aamulla, kun heräsin, kirveli alaosan limakalvoja. Auttaisko lonkankierrot? Näin se menee. Tyyppiesimerkki siitä, että koskaan ei voi tietää, millainen seuraava päivä on. Aina sattuu johonkin. Ja jossei satu, niin sit ei pysy pystyssä. Kännykän pitäminen kädessä rasittaa kroppaa niin, että pää (jompikumpi) menee jumiin. Wou. Keho todella on kokonaisuus. Ja mikä virhe oli aamulla kaffenkeiton yhteydessä avata ikkuna. Nukahdin uudestaan, ja akkuna jäi auki ja nyt on taas mukava ahdistus. Jos nyt yrittäis pyrkiä kaffinkeittimelle ja tekis pari ruisleipää. Ü