Mitäs tänään?

Jumitus humpsahti eilen illalla silmiin ja otsalle. Ei voinut ruutua tuijottaa ja pään kalvot oli kireetä kökköä. Tuntohäiriöt paheni niin, että joka askeleella putosi. Aamulla, kun heräsin, kirveli alaosan limakalvoja. Auttaisko lonkankierrot? Näin se menee. Tyyppiesimerkki siitä, että koskaan ei voi tietää, millainen seuraava päivä on. Aina sattuu johonkin. Ja jossei satu, niin sit ei pysy pystyssä. Kännykän pitäminen kädessä rasittaa kroppaa niin, että pää (jompikumpi) menee jumiin. Wou. Keho todella on kokonaisuus. Ja mikä virhe oli aamulla kaffenkeiton yhteydessä avata ikkuna. Nukahdin uudestaan, ja akkuna jäi auki ja nyt on taas mukava ahdistus. Jos nyt yrittäis pyrkiä kaffinkeittimelle ja tekis pari ruisleipää. Ü