Ihana päivä

Tein oikean valinnan lähtemällä äitin kyydillä Lahteen viettään tätä viikkoa. Ilma on kaunis ja tässä terassilla on kiva loikoilla. Harmi, että olen saanut jostain pienen flunssan poikasen. Kurkku on karhee ja olo muutenkin nuhainen.

Täytyy toivoa, ettei ainakaan tule kuumetta, kun sitten kaikki oireetkin pahenee ja ei pääse harjoittelemaan veteen, mikä taas olisi tosi tärkeetä. Saas nähdä, mikä olo on tän viikon lopussa, kun on nytkin mennään niskan kanssa jo jatkoajalla. Pää painuu kaularankaan siinä määrin, että olo on välillä kuin kännikäisellä. Mutta vielä ei ole totaalista romahdusta tullut. Toivottavasti ei tulekaan.

Jaahas, nyt käyn Enkelien ja Demonien kimppuun, jos sen sais loppuun tänään.

Taas Lahdessa

Nyt mennään jo jatkoajalla niskan kanssa. Eilen oli jo aika huono olo, meinas ykä tulla ja tänään vielä vähän pahempi. Aamulla kävely oli suht normaalia mutta iltapäivää kohti alkoi taas tutut tasapainohäiriöt ja huimaus.

Pää painuu kaularankaan ja aiheuttaa noita karseita oireita. Alkaa oksettaan, pää puutuu, hartiat menee ihan jumiin ja tuntuu siltä, että putoaa just sillä sekunnilla maasta läpi, kun hermot tietty painuu alaspäin siellä nikamien välissä. No, niistä välittämättä lähen nyt vesikäveleen. Onneksi kohteena on nyt Merrasjärvi, jossa vesi on 22 astetta. Nässyä 4 astetta lämpimämpää.

Päivän sosiaalinen hetki

Kävin taas vesikävelemässä Kalevan uimahallissa. Meni minuutti, niin ympärilleni oli kerääntynyt 2 pappaa (toisella vain 1 jalka ja toisella murtunut selkä), 2 italialaista kuntouimaria (jotka käy selkeästi näyttäytymässä hallissa) sekä yksi keski-ikäinen auto-onnettomuudesta kuntoutuva mies, joka ei ollut kävellyt yli vuoteen. Epäilen, että mun sydämeen on asennettu vauvana ihmismagneetti, koska toi sama ilmiö toistuu vähän joka paikassa...

Korvat lukossa selitin siinä sitten miehille kohtaloani, kun tuo niskatuki aina herättää lukuisia kysymyksiä. Ympärille alkoi kertyä myös muita vesikävelijöitä - kaikki yhtä innokkaana kuulemaan tarinani. Hassu huomata, kuinka sosiaalisia suomalaiset lopulta on, kun joku vaan uskaltaa aloittaa jutun. Niskatuki on helppo keskustelunavaus.

Ehkä tuossa ois hyvä vinkki niille, jotka aina sanoo, ettei kukaan tule juttelemaan. Uteliaisuus yhdistää meitä kaikkia lopulta, kunhan joku uskaltaa avata pelin.

Muutenkin olo on ollut ihan hyvä. Tai ei nyt hyvä mutta sellainen tasainen. Pystyy oleen jo aika kauan jalkeilla ilman, että tulee paha olo tai alkaa hirveesti huimata. Mutta ei tässä vielä terve todellakaan olla. Tämä päivä onneksi meneekin nopeasti, kun äiti ja sisko tuli käymään meillä ja mieskin pääsi töistä normaalia paljon aikaisemmin. Ja Dan odottaa mua Enkelien ja demonien kanssa! ;)

Kettumaista

Päivä muuttuu jännemmäks...

Pakko kirjoittaa vielä tänne, että nyt kun lähdin äskön vessaan, niin kävely oli ihan normaalia. Mitä ihmettä? Ihan sama.

Nyt luen viel hetken Brownin Enkelit ja demonit -opusta ja sit schlafen gehen eli nukkuun. Eilen jutskailtiin FB:ssä vanhan mallikaverin kans Berliinistä ja tuli hirveä matkakuume. Aattelin, et joskus myöhemmin lähen viel Saksaan takas mallin hommiin. Olin siel kerran jo 1,5 kk ja rakastuin Hampuriin niin paljon, että käytiin siel frendin kanssa vuosi sitten uudestaan.

Mun vuokraisäntä oli sellain superrikas gentlemanni, joka johti viel 60-vuotiaana yhtä Saksan suurinta vakuutusyhtiötä. Sen Carreraa ja motskarii sai aina lainata, lukaalia oli meil kahdella 200m2 ja joka aamu pöydällä ootti tuoreesta verigreipistä puristettu aamujuoma. Hassu pappa! Entinen jazz-muusikko, jolta oli vaimo kuollut ja se majoitti aina malleja himassaan. Mut tosi asiallinen, toisin kun vois kuvitella... Just soiteltiin viime viikolla kuulumisia ja lupasin palata hommiin Saksaan ja käydä moikkaan ainakin Hampurissa samalla. Mut Berliiniin mä seuraavaks meen. Ihastuin siihen tulisesti viime reissulla. Ü Hitto vaan, ku isä oli heittänyt kaikki lukion vanhat kirjat roskiin, ni nyt ei pääse treenaan kieltä, kun ois aikaa. No, Deutsche Welle ja BBC mul on tossa molottanut koko ajan...

Ihmeellistä on

Tänään oli kyllä niin hämärä päivä. Aamusta oli ihan outo olo. Ei oikein osannut sanoa, oliko se hyvä vai huono. Sitten päivemmällä olo oli täysin normaali, ihan niinkuin ei sairautta ois ollutkaan. Iltapäivällä alkoi huimaamaan sillain perinteisesti ja nyt illalla se muuttui taas sellaiseksi normaaliksi tasapaino-ongelmaksi. Ota tästä nyt sitten selvää. Pitää vaan katsoa päivä kerrallaan! Ü

Perskeleen FB

Innostuin näppäileen FB:tä eilen vanhan mallikaverin kanssa melkein puoleen yöhön ja nyt väsyttää niin pirusti... Taisin luvata tarjota hänelle 4 kaljaa Aleksanderplatzin tv-tornissa, KUN oon terve. Että nyt ois sit pakko parantua... Ü

Heräsin vasta 12.30. Tänään oli taas vähän parempi päivä, kun eilen. Askel on lähes normaali, vaikka kyllä se vielä vähän hakee. Sen verran just, ettei nyt kunnossa ole mutta melkein. Mutta kuitenkin parempaan päin joka päivä. Parantumisen huomaa hyvin siitä, että nyt pystyy jo oleen paljon pidempiä aikoja ylhäällä, vähän puuhasteleen jotain ja huonot hetket on lyhentyneet merkittävästi. Ja vaikka puuhasteliskin, niin siitä ei enää tule sellainen höntti olo päähän, niinku ennen. Aikaisemmin oli aina pakko käydä lepään jo aamupalan laittamisenkin jälkeen mutta nyt ei tartte enää.

Kyl se joku päivä loksahtaa kohdalleen ja huomaa, että kappas, nyt se on kunnossa. Mutta sen verran vielä niskassa ja hartioissa kipristää, ettei tässä kunnossa olla mutta ainakin parempaan menossa. Johan tässä on kärsittykin. Kohta 5 kuukautta täynnä. Huh...

Ohjeita2

13. Pidä yhteyttä ihmisiin, joihin et ole ollut yhteydessä pitkään aikaan. Esim. FB-tutut, oudohkot nimet puhelinluettelossa ja ihmiset, joille olet 'aikonut lähettää meiliä tai tekstaria ihan kohta'.
14. Perusta blogi tai sairaspäiväkirja. Ja lue sieltä paskojen hetkien fiilareita silloin, kun aattele, että 'ei mul o koskaan kyl näin huono olo ollut'.
15. Kirjoita aina ylös, KUN joku selkeä parannus olossasi tapahtuu. Luetteloi jo poistuneet oireet ja lue luetteloa aina kun masis tai epätoivo valtaa.
16. Muistuta itseäsi säännöllisesti, että 'tämä on vain tilapäistä'.
17. ÄUG > Älä usko Googlea. Ainakaan kaikessa. Tai ainakin muista, että esim. keskustelupalstoilla usein kirjoittaa ne 'pahimmat tapaukset'. Ei tervehtyneet jaksa jauhaa oireistaan siellä!
18. Nouse joka tunti ylös, juo lasi vettä ja käy vessassa. Näin aineenvaihdunta pysyy yllä.
19. Lue jotain, joka pitää ainakin pään terävänä.
20. Hanki puhelin, jossa pysyy kaikki näppäimet kiinni. (toim. huom.)
21. Vältä lisävitutuksen hankkimista ja älä pidä yhteyttä niihin ihmisiin, jotka kertovat vain ja aina 'Tänään tein sitä, tätä ja tota... Eilen olin siellä...'. Sitä tulee vaan paha mieli, kun kuuntelee muutenkin vittuuntunut, mitä muut VOI tehdä ja sinä et.
22. Hanki kohtalotovereita. Jaa surut ja toivo paranemisesta.

Taistellen...

Herra siunaa... Kun nousin ja lähdin vessaan, niin askel oli ihan normaali! Täytyy uskoa vaan lekuria: 'Rasitus on hyväksi. Vaikka siitä tulee vähäks aikaa paha olo, niin usko minua, se menee ohi. Et sinä sinne ihan pohjalle tässä vaiheessa enää putoa. Johan sä oot 5 kuukautta ollut paranemaan päin. Anna mennä vaan ja kokeile niitä rajoja. Huomaat kyllä, kun olet rasittanut itseäsi liikaa! Sitten vaan lepäät'.

Tulikin tosta herran siunauksesta mieleen... Kerran kun oli tosi tylsää ja maattiin fyssarin hoitojen jälkeen siskon kanssa (käydään samalla) sängyllä tylsistyneenä (koska ihme kyllä kyllästyttiin ainaiseen Aliaksen peluuseen;), niin alettiin tentata toisiltamme rippikouluaikaisia asioita.

Pian huone raikui Herran siunauksesta, Isä meidän ja 10 käskystä! Äiti tuli kysymään hätääntyneenä, oottekste nyt hurahtanut jo uskoon? Todettiin vaan kuin yhdestä suusta: 'Minä uskon fysioterapeutti X:ään, ja hänen mieheensä Y:hyn...' ja naurettiin paskasesti päälle! Luotto on ainakin kova. Tuloksia odotellessa...

It's alive...

Pakko se on uskoo, että kyllä se keho tästä jossain vaiheessa antaa periksi. Aamulla ei ollut ollenkaan niin huono olo, kun eilen illalla. Tänään kävin vesikävelemässä Näsijärvessä ja se helpotti kummasti! Fiilikset oli tosi huonot, kun lähdettiin mutta huomattavasti paremmat, kun tultiin takas. Oisin odottanut päin vastaista, kun vedin treenin hirveessä aallokossa... No, ehkä se sheikkas sopivasti keskushermostoa. ;) Tänään on ollut jopa joitain hetkiä, jolloin kävely ja seisominen on ollut ihan normaalia. Se aina vähän riippuu ja roikkuu päivästä, asennosta ja rasituksesta. Katsellaan nyt, josko se joku päivä vielä asettuis kohdilleen.

Muutenhan tässä aletaan olla hyvässä kunnossa lukuunottamatta sitä, että pää ei käänny ja toi asentotunto vielä hakee ton ylös-akselin suhteen, kun siellä heikot nivelsiteet ei jaksa kannatella mun painavaa palloa. (Isot aivot!) Tiesittekö muuten, että nivelsiteiden korjaantuminen, tai siis uudelleenmuotoutumisvaihe, voi kestää jopa vuoden? Jäätävä aika...

Muuten liikkeet on jo normaaleja mutta vielä kun saadaan voimaa kaularankaan, ettei nivelsiteet painu kasaan ja aiheuta tosiaan sitä tunnetta, että tippuu maan läpi joka askeleella. Ens kerralla saan lisää kaularankaa vahvistavia harjoituksia myös maalla toteutettavaksi! Enää 12 päivää siihen. Ü