Varkaan jäljillä...

Osasto oli kuin hirmumyrskyn jäljiltä, joka puolella eriväristä kenkää ettei lattiaa seasta erottanu, joten aloitin kenkien järjestely operaation.
Yhtäkkiä katseeni osui seinustalla olevaan kenkärivistöön, jokin siinä kiinnitti huomioni. Se oli keskellä oleva kenkä, joka ei sopinut muiden joukkoon. En ollut uskoa silmiäni!! Varas oli laittanut siististi vanhat kuluneet kenkänsä muiden joukkoon ja laittanut uudet jalkaansa ja kävellyt niissä ohi kassan. Oli ollut jotkut pihdit mukana, jotta varashälytin ei alkanu soimaan.
Toinen tapaus sattui vähän äskeisen jälkeen. Ainoa laatikko juuri sitä lenkkaria, jonka asiakas halusi oli käsissäni, olin iloinen että se oli löytynyt isosta pinosta, mutta iloni sammui hyvin lyhyeen. Avattuani sen sieltäkin paljastui vanhat haisevat kengät ja uusissa oli tämäkin varas painanut ulos.

Kyllä tämä maailma on menny malliinsa, me muut rehelliset ostajat kärsimme sitten varkaiden teot, koska hintoja on nostettava jotta kauppiaallekin jää jotain.
Toivon ettei minun enää tarvi törmätä vastaavaan työssäni, mutta melkein tiedän että se on toive ajattelua. Kun pienestä pitäen lapsi opetetaan rehelliseksi niin varasta hänestä ei tule tekemälläkään, kleptomania on jo sitten ihan toinen juttu.

Not to do -lista kasvaa(TV)

Niskalla ei soiteta kitaraa - ei edes 2 minuuttia. Eikä etenkään vaakatasosta.

Toimii vähän sinne päin (TV)

Olen alkanut miettiä, onkohan mun syntymätodistukseen livahtanut kaksi vikaa numeroa väärin päin? Oireista päätellen olen syntynyt 1918, enkä 1981. Pukkas nimittäin semmoiset nokkosihottumat virtsiksen kylkiäisenä molempiin polviin, että se on oksat pois. Oikealla puolella ihottuma on levinnyt nilkkaan asti. Onneksi hydrokortisoni hiukka auttaa. Voi vitsi. Näin sen huomaa, että kun hermosto ei toimi, mikään ei toimi. Tulee mitä ihmeellisimpiä oireita ihan mistä tahansa ärsykkeestä. Toikin saattoi laueta joko virtsiksestä tai sit ihan vaan siitä, että niska on hiukka heikossa hapessa. Outoa on, mutta normaalia meikälle. ;)

Isoäidin neliö (TV)

Tuunasin taas tukea. Vähän väriä elämään! ;)

Mainiota juhannusaattoa (TV)

Radio Sisulta (mikä lie) tulee Ruotsissa asuvien suomalaisten toivebiisejä kuten Kesäillan valssia ja Lentävää kalakukkoa. Jee!

Me ollaan koiran kanssa (tuo musta mötikkä lattialla pää sängyn alla) epäsosiaalisia. Pakoillaan sadetta, turhaa liikkumista ja kylmää sisällä, kun muut grillaa ulkona. Me syödään ne jämät, mitä muilta jää. ;) No, ei sentään.

Ähky meinaa iskeä, kun vetelin ison grillipihvin, maissin ja pirusti vihannuksia. Limppaa, jota en juo juuri ollenkaan, on kannettu nokan eteen litrakaupalla. Se on juhannus nyt, ja tämä on kuin toinen joulu. Eli nyt syödään niin että napa rutisee.

Sain mummilta törkeen hienon vesipolkuhatun fleece-saunatakin seuraksi. Ohessa kuvanäyte. Hattu on 60-luvulta. Myös emäntä kuvassa näyttää haudasta nousseelta. Hahaa, mut niinhän se onkin!

Juhannus on meillä herttainen (TV)

Antaa muiden juhlia. Minä virkkaan möksällä kesäkassia. Ei tosin pitäis... No, ihan vitun sama täs vaiheessa.

Ursuitit pelasti (TV)

Ei enää ikinä järveen ilman neopreenikenkiä. Tänään ei jalat jäätynyt, kun oli kunnon popot. Ja en viitsinyt kiusata muutenkaan virtsaputkea, joten jäi polkemiset 5 minuuttiin. ;) Mut tulipahan kastettua uusi pipokin.

Prosessi suoritettu (TV)

Tein sitten silläkin ehdolla, että niska räjähtää. Mutta hieno tuli. ;)

Lyhyt ilo (TV)

Sain tehtyä kaksi kerrosta pipoa ja sit iski jumiin paikat. Se siitä. Ei muuta kuin langat takaisin Lankabaarii. Tarjoillaan näitä tuotteita jatkossa vain terveemmille. :)

Kevyttä häikkää (TV)

Tulin just järvestä molskittuani siellä 15 minuuttia. Vesi oli nyt 17. Nopeesti se kylmenee. Sisällä huomasin, että jalat ei perkele tunne mitään ja varpaat oli ihan valkoiset.

Villasukat ei auttanut. Peitto ei auttanut. Hinkkaaminen käsillä ei auttanut. Lopulta pistin tulikuumaa vettä vatiin ja jalat sulamaan. Johan alkoi auttaa. Puoli tuntia meni, että varpaat tunsi taas jotain. Hyi kamala.

Tänä yönä lähtee 00.00 maissa helvetin ruma Iljushin 76 -rahtikone tosta vierestä kentältä. Ajattelin raahautua katsomaan, jos suinkin pystyn! Hyvästi toimiva hermosto. ;)

Iskä jä äitikin tuli käymään mökkimatkan varrella. Ihan hauska saada seuraa, koska tällä seudulla on pyörinyt viime viikkojen aikana 3-4 romanin ryöstelyryhmä. Tunkeutuvat koteihin, joissa on ovet auki. Pääasiassa vanhuksiahan ne on kiusannut, mutta eihän sitä koskaan tiedä. No, on mulla täällä laaja kodinturvavälineistö. Että kokeilkaapa vaan! ;)

Kävinpähän lillumassa (TV)

Tähän se sit loppuikin, kun iski virtsaputkentulehdus, perkele. Just hyvä alku oli polkemisessa.

Ette usko, jossette näe (TV)

Sinne humpsahti... ;) Vesipolkeen. Ja hermosto tykkää. Vähän viileä oli, kun oli 9 lämmintä ja satoi... Onneks tein hienon turbaanin. Ja mummi lahjoitti lämpimän fleece-saunatakin 'hullulle'.

Hymy ja exä opettaa (TV)

Luettuani kopallisen Hymy-lehtiä opin arvostamaan exääni. No nyt mietitte, miten nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen. Niin minäkin. Yritän selittää, mutten tiedä, tuleeko tästä lasta tai paskaa. Kokeillaan.

Hymyssä ihmiset, niin tavalliset, wanna-be-julkkikset kuin ihan ansaittuakin julkisuusarvoa omaavat, rietostelevat entisillä suhteillaan. Exiä (sekä heidän uusia tai jopa entisiä puolisoitaan) haukutaan avoimen suurieleisesti. Olennaista on katkera tilitys ja minua-on-loukattu -fiiliksen julkituonti.

Ne, jotka eivät keskity exien mollaamiseen, mankuvat heidän peräänsä. Toki joukosta löytyy niitäkin ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada entisen kumppanin takaisin - keinolla millä hyvänsä. Lisämausteena soppaan sekoitetaan usein myös läheiset. Harmi.

Säälipisteitä haalitaan kaikin mahdollisin keinoin. Ollaan raskaana, masennuksen kourissa tai jopa hirttoköysi kaulassa. Pointtinahan on, että eroasia kuuluu koko Suomelle. Tai ainakin Hymyn lukijakunnalle.

Suurin osa tilittäjistä tavoittelee julkisuutta tai rahaa. Ja kyllähän joistain mehusteluista maksetaankin pennosia. Ja jossei kukkaroon tule lisäpainoa, niin ainakin julkisuuden määrä kasvaa! Sen, onko julkisuus meuhkaajalle hyvää vai huonoa, arvottaa lehden lukijakunta.

Julkinen avautuminen, oli se sitten katkeraa paskaa tai asiallista sanailua, on jokaisen henkilökohtainen valinta. Ihmiset purkavat vitutustaan eri tavoin ja tämä on jossain määrin ymmärrettävää. Itse tosin katson hieman kieroon tyyppejä, jotka sotkevat mukaan kahden aikuisen ihmisen väliseen puintiin, ulkopuolisia. Olen itsekin ottanut vastaan jos jonkinmoista kitinää ystävieni entisiltä kumppaneilta. Riippuen siitä, kuinka katkera kaveri on ollut, tilitystä on tullut joko meilillä, puhelimella tai henkilökohtaisesti. Pahimmillaan jopa kaikilla em. viestintävälineillä.

Naurattavimpia ovat olleet ne, jotka ovat aloittaneet armottoman haukkumisen muutaman kuukauden suhteen päättymisen jälkeen. Ymmärtäisin katkeruuden, jos yhdessä on oltu vakavasti - oli suhteen mitta sitten kuukausia tai vuosia. Mutta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen alkanut maankaato-ininä vaikuttaa erikoiselta.

Välillä mietin, tajuavatkohan nämä exät, kuinka erikoinen asetelma on näin minun näkökulmastani? Kun parhaan ystäväni ex soittaa minulle haukkuakseen ystäväni tai kysellen outoja yksityiskohtia eronsa syistä, pidän sitä hieman ihmeellisenä. Mikäs hellapsykologi minä olisin noissa eroasioissa? Eivät ne minulle kuulu. Pahimmillaan ihan perusfiksukin ihminen onnistuu vain nolaamaan itsensä.

Olen myös miettinyt, luulevatko nämä exät, että minä todella pettäisin ystäväni lähtemällä mukaan haukkumiseen ja mustamaalaamiseen? Tai että jaksaisin edes keskustella asiasta, joka ei kerta kaikkiaan minulle kuuluu. Kenties he kokeilevat, antaisinko edes kourallisen säälipisteitä erokiistassa.

Ystävät ovat ystäviäni. Siltikin, että he ovat käyttäytyneet sopimattomasti erotilanteissa. Ovatpa jotkut toimineet jopa leväperseisen härskisti. Minäkin. Mutta siltikin he ovat minulle rakkaita, ja minä taas olen rakkailleni lojaali.

Toisin sanoen - minun ja ystävieni väliin eivät yksittäiset exät pysty tunkeutumaan. Toki annan palautteen ystävilleni, jos he ovat mielestäni toimineet moraalittomasti, mutta se on meidän välinen asiamme, eikä tuhoa ystävyyssuhdetta. Parhaimmassa tapauksessa opimme molemmat enemmän elämästä.

Jos exä alkaa niin härskiksi, että hän kehtaa haukkua parhaan ystäväni minulle suoraan päin naamaa, kerron asiasta kyseiselle ystävälleni. Todennäköisesti myös muut erikoiset kommentit ja tiedustelut päätyvät jossain muodossa eteenpäin. Toki riippuen tilanteesta. Jos exä on niin hyväuskoinen, että kuvittelee voivansa tunkeutua ystävysten välille vain siksi, että hän seurusteli joitain kuukausia ystäväni kanssa ja tuli jätetyksi, hänessä täytyy olla jotain erikoista. Hän unohtaa sen asian, että parhaat ystävykset ovat toisilleen lojaaleja. Aina ja kaikessa. Viimeiseen asti. Ja vaikkei olisi edes aihetta.

Exäni ei ole moiseen mustamaalaamiseen tai ystävieni kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen alentunut. Asiat on puhuttu kasvokkain ja rehellisesti, niinkuin aikuisilla on tapana tehdä. Olen sanonut suoraan, että en näe meillä yhteistä tulevaisuutta, vaikka menneisyytemme oli ihana. Tämä riitti hänelle, eikä asiasta tehty sen suurempaa numeroa. Tärkeintä on, että kunnioitimme ja luotimme toisiimme, eikä eroon liittynyt mitään hämärää, kuten kolmansia osapuolia.

Sen jälkeen, kun tilit tasattiin, emme ole pitäneet enää yhteyttä. Ja tuskin tulemme pitämäänkään ihan heti. Tämän exäni opetti minulle. Exien kanssa ei kannata alkaa leikkiä parasta ystävää tai edes kaveria.

Tuore ero on sen verran hapanta lientä nautittavaksi, että kannattaa antaa myrskyn taantua ja katsotaan sitten joskus, voidaanko vielä olla kavereita. Propsit tästä ajattelutavasta exälleni. Itse en ole aina osannut tuota noudattaa ja elämäni on ollut joskus turhan hankalaa.

Eromme on hoitunut tyylikkäästi. Ei turhia avautumisia toisen ystäville. Ei paskanjauhantaa. Ei sympatian tai säälipisteiden keruuta viattomilta. Ei sijaisvaikuttamista, käänteispsykologiaa tai muitakaan turhuuksia. Tämä antaa hyvät lähtökohdat mahdollisesti myöhemmin versovalle uudelle kaveruudelle.

Kannattanee siis miettiä kahdesti, ennen kuin soittaa Hymyn toimittajan paikalle ja alkaa pilkata exäänsä suurieleisesti. Fiksua olisi olla sotkematta eroon muitakaan ulkopuolisia. Valitettavasti aina niin ei tietenkään käy.

Turhaakin turhempaa tavaraa (TV)

Löysin mökiltä kasan vanhoja Hymy-lehtiä ja aloin aikani kuluksi plarailla niitä. Näitä journalistisia laatulehtiä lukiessani syntyi paitsi suuri järkytys, heräsi myös kolme kysymystä:

- Mitä saavutuksia Johanna Tukiaisella on, jotta hän ansaitsee palstatilaa edes Hymyn kaltaisessa juorulehdessä?

- Miksi Idolsista tutut neitokaiset, nk. laulajanalut, poseeraavat lehdessä puolialasti?

- Järjestetäänkö Tangomarkkinat vain sen takia, että Hymy sun muut juorulehdet saavat lisää turhia julkkiksia, joita sitten riepotella?

Luojalle kiitos vesikävelystä (TV)

Onneksi tulin möksälle. Vaikka olo onkin tukkoinen yläniskasta, vesikävely pelastaa tilannetta. Kalvot pysyy paremmin auki, joskin C0 on uhkaavasti kääntymässä vinoon. Tai siis sehän on koko ajan ollutkin sillain semivinossa. Mutta liikunta tekee hyvää kalvoille ja yleiskuntokin kohenee. Onneksi huomenna on luvattu vähän lämpimämpää, niin ei tartte jäätyä lammesta noustessa.

Siel se oli (TV)

Mikäs siellä lämpimässä on ollessa. Ilma 12, vesi 18. Kun ei sielt vaan raaskis pois tulla. :)

Tänne mä kuulun (TV)

Tiedättekö, kun ihmisellä on sellainen hassu fiilis, että sen vaan kuuluu olla jossain paikassa? Tietyssä elinpiirissä, tiettyjen ihmisten kanssa ja tietyntyyppisessä tunneympäristössä?

Kun tulen tänne möksälle, mulla on aina sellainen fiilis, että tänne mä kuulun. Täällä on mun sydämen koti, vaikka toki viihdyn muuallakin. En tiedä, mikä on se asia, joka saa tuntemaan näin voimakkaasti, mutta eipä sillä ole väliäkään. Mä olen nyt täällä, minne kuulukin. Ja poljen tyytyväisenä kaksnelosen lähestymisväylän varressa vettä. Se riittää.

Kroppahan on yksi perse, mutta sille nyt ei voi mitään. Se on puoli voittoa, että mieli on täällä kotonaan. Jos sit keittäis kaffit...

Menin silti (TV)

Siinä vaiheessa, kun vesi on lämpimämpää kuin ilma, kannattaa painella järveen. Näin kävi 15 minuuttia sitten.

Nyt on 15 minuutin tehokas takana. Millään ei olis hennonnut tulla pois järvestä,kun tiesi jäätyvänsä. Nyt pari tuntia elpymistä. Varpaat jäätyi valkoisiksi, kun hermosto on väsähtänyt.

Kivat kelit (TV)

Aattelin järveen mennä muttei sää nyt suosi yhtään. Tuulee ja sataa. Lämmintä kyllä on. Mutta jospa menis kaulahuivissa ja pipossa? Jos nimittäin menee kylmällä, voi olla varma, että niska menee ihan jumiin.

Oli tiltannut yläniska täysin yön aikana. Joko käynyt viima tai sitten nukkunut huonosti. Tai edelleen kärsii liikarasituksesta. Sitäkin suuremmalla syyllä pitäis mennä järveen. Se tuo pikkuisen kuitenkin tukea/liikettä ja estää suojajännityksen leviämisen.

Noh, nyt vaan ollaan ja maataan edelleen. Vaihtelu virkistää. Se siitä juhannuksestakin. Aika huonoon happeen onnistuinkin itseni ajamaan. Todella hienoa.

Hyvää seuraa (TV)

Tuommoinenkin ihanainen mua tänään viihdytti. Aikamoinen rontti. Saa tulla huomenna suojelemaan siltä laiturin hämähäkiltä. ;)