Hymy ja exä opettaa (TV)

Luettuani kopallisen Hymy-lehtiä opin arvostamaan exääni. No nyt mietitte, miten nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen. Niin minäkin. Yritän selittää, mutten tiedä, tuleeko tästä lasta tai paskaa. Kokeillaan.

Hymyssä ihmiset, niin tavalliset, wanna-be-julkkikset kuin ihan ansaittuakin julkisuusarvoa omaavat, rietostelevat entisillä suhteillaan. Exiä (sekä heidän uusia tai jopa entisiä puolisoitaan) haukutaan avoimen suurieleisesti. Olennaista on katkera tilitys ja minua-on-loukattu -fiiliksen julkituonti.

Ne, jotka eivät keskity exien mollaamiseen, mankuvat heidän peräänsä. Toki joukosta löytyy niitäkin ihmisiä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada entisen kumppanin takaisin - keinolla millä hyvänsä. Lisämausteena soppaan sekoitetaan usein myös läheiset. Harmi.

Säälipisteitä haalitaan kaikin mahdollisin keinoin. Ollaan raskaana, masennuksen kourissa tai jopa hirttoköysi kaulassa. Pointtinahan on, että eroasia kuuluu koko Suomelle. Tai ainakin Hymyn lukijakunnalle.

Suurin osa tilittäjistä tavoittelee julkisuutta tai rahaa. Ja kyllähän joistain mehusteluista maksetaankin pennosia. Ja jossei kukkaroon tule lisäpainoa, niin ainakin julkisuuden määrä kasvaa! Sen, onko julkisuus meuhkaajalle hyvää vai huonoa, arvottaa lehden lukijakunta.

Julkinen avautuminen, oli se sitten katkeraa paskaa tai asiallista sanailua, on jokaisen henkilökohtainen valinta. Ihmiset purkavat vitutustaan eri tavoin ja tämä on jossain määrin ymmärrettävää. Itse tosin katson hieman kieroon tyyppejä, jotka sotkevat mukaan kahden aikuisen ihmisen väliseen puintiin, ulkopuolisia. Olen itsekin ottanut vastaan jos jonkinmoista kitinää ystävieni entisiltä kumppaneilta. Riippuen siitä, kuinka katkera kaveri on ollut, tilitystä on tullut joko meilillä, puhelimella tai henkilökohtaisesti. Pahimmillaan jopa kaikilla em. viestintävälineillä.

Naurattavimpia ovat olleet ne, jotka ovat aloittaneet armottoman haukkumisen muutaman kuukauden suhteen päättymisen jälkeen. Ymmärtäisin katkeruuden, jos yhdessä on oltu vakavasti - oli suhteen mitta sitten kuukausia tai vuosia. Mutta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen alkanut maankaato-ininä vaikuttaa erikoiselta.

Välillä mietin, tajuavatkohan nämä exät, kuinka erikoinen asetelma on näin minun näkökulmastani? Kun parhaan ystäväni ex soittaa minulle haukkuakseen ystäväni tai kysellen outoja yksityiskohtia eronsa syistä, pidän sitä hieman ihmeellisenä. Mikäs hellapsykologi minä olisin noissa eroasioissa? Eivät ne minulle kuulu. Pahimmillaan ihan perusfiksukin ihminen onnistuu vain nolaamaan itsensä.

Olen myös miettinyt, luulevatko nämä exät, että minä todella pettäisin ystäväni lähtemällä mukaan haukkumiseen ja mustamaalaamiseen? Tai että jaksaisin edes keskustella asiasta, joka ei kerta kaikkiaan minulle kuuluu. Kenties he kokeilevat, antaisinko edes kourallisen säälipisteitä erokiistassa.

Ystävät ovat ystäviäni. Siltikin, että he ovat käyttäytyneet sopimattomasti erotilanteissa. Ovatpa jotkut toimineet jopa leväperseisen härskisti. Minäkin. Mutta siltikin he ovat minulle rakkaita, ja minä taas olen rakkailleni lojaali.

Toisin sanoen - minun ja ystävieni väliin eivät yksittäiset exät pysty tunkeutumaan. Toki annan palautteen ystävilleni, jos he ovat mielestäni toimineet moraalittomasti, mutta se on meidän välinen asiamme, eikä tuhoa ystävyyssuhdetta. Parhaimmassa tapauksessa opimme molemmat enemmän elämästä.

Jos exä alkaa niin härskiksi, että hän kehtaa haukkua parhaan ystäväni minulle suoraan päin naamaa, kerron asiasta kyseiselle ystävälleni. Todennäköisesti myös muut erikoiset kommentit ja tiedustelut päätyvät jossain muodossa eteenpäin. Toki riippuen tilanteesta. Jos exä on niin hyväuskoinen, että kuvittelee voivansa tunkeutua ystävysten välille vain siksi, että hän seurusteli joitain kuukausia ystäväni kanssa ja tuli jätetyksi, hänessä täytyy olla jotain erikoista. Hän unohtaa sen asian, että parhaat ystävykset ovat toisilleen lojaaleja. Aina ja kaikessa. Viimeiseen asti. Ja vaikkei olisi edes aihetta.

Exäni ei ole moiseen mustamaalaamiseen tai ystävieni kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen alentunut. Asiat on puhuttu kasvokkain ja rehellisesti, niinkuin aikuisilla on tapana tehdä. Olen sanonut suoraan, että en näe meillä yhteistä tulevaisuutta, vaikka menneisyytemme oli ihana. Tämä riitti hänelle, eikä asiasta tehty sen suurempaa numeroa. Tärkeintä on, että kunnioitimme ja luotimme toisiimme, eikä eroon liittynyt mitään hämärää, kuten kolmansia osapuolia.

Sen jälkeen, kun tilit tasattiin, emme ole pitäneet enää yhteyttä. Ja tuskin tulemme pitämäänkään ihan heti. Tämän exäni opetti minulle. Exien kanssa ei kannata alkaa leikkiä parasta ystävää tai edes kaveria.

Tuore ero on sen verran hapanta lientä nautittavaksi, että kannattaa antaa myrskyn taantua ja katsotaan sitten joskus, voidaanko vielä olla kavereita. Propsit tästä ajattelutavasta exälleni. Itse en ole aina osannut tuota noudattaa ja elämäni on ollut joskus turhan hankalaa.

Eromme on hoitunut tyylikkäästi. Ei turhia avautumisia toisen ystäville. Ei paskanjauhantaa. Ei sympatian tai säälipisteiden keruuta viattomilta. Ei sijaisvaikuttamista, käänteispsykologiaa tai muitakaan turhuuksia. Tämä antaa hyvät lähtökohdat mahdollisesti myöhemmin versovalle uudelle kaveruudelle.

Kannattanee siis miettiä kahdesti, ennen kuin soittaa Hymyn toimittajan paikalle ja alkaa pilkata exäänsä suurieleisesti. Fiksua olisi olla sotkematta eroon muitakaan ulkopuolisia. Valitettavasti aina niin ei tietenkään käy.