Positiivisuus on perseestä - sittenkin (Tahdonvoimaa)

Mikä ihme siinä on, että joitain ihmisiä niin kovasti koetellaan tässä elämässä?

Tiedän, vaikeudet tekevät vahvan mutta toisaalta riittävän pitkään jatkuttuaan myös todella heikon, epätoivoisen ja katkeran. Joka päivä aina mietin, että kyllä mä osaisin jo elää ilman kiirettä, arvostaa terveyttä entistä enemmän ja nauttia elämän pienistä asioista ilman että tämä olotila jatkuis enää päivääkään.

Joka aamu, kun avaan silmäni, toivon, että olisin vain terve. Voisin nousta sängystä, kävellä keittään kahvia, käydä kaupassa, lähteä kaupungille, tavata ihmisiä, soittaa pianoa, istua koneella, ommella tai ihan mitä vaan pientä kivaa. Tai tehdä edes jotain noista. Olla terve edes yhden viikon. Tai no, edes yhden päivä. Puolikaskin olisi kiva. Parikin tuntia aluksi.

Vaikka sitten olisin taas huonommassa kunnossa, niin olisi se kiva tietää, että sellainen normaaliolo olisi edes mahdollinen saavuttaa. Nyt tuntuu, että on olemassa vain huonoja/outoja oloja. Olo kyllä muuttuu koko ajan muttei se koskaan ole normaali. Sitä alkaa miettiä, että onko siihen normaalioloon enää mitään asiaa. Väkisinkin ajattelee, että näinkö tulen koko loppuelämäni, joka ei sitten ole pitkä, elämään? Vaakatasossa, niin että sattuu ja on outo olo. Ei ole terve, eikä selkeästi sairas. Ei elossa muttei kuollutkaan. Elävä, aikaa tuhlaava ja kärsivä ruumis, joka pelkää pahinta ja ei edes uskalla toivoa enää parasta.

Onko todella tarkoitettu niin, että yhdeltä äidiltä sairastuu kaksi tytärtä, joista toinen ehkä tervehtyy? Tai kenties ei kumpikaan? Voiko todella olla niin, että juuri, kun oli löytänyt sen oikean kumppanin rinnalleni, elämä ottaa minut pois häneltä? Juuri kun olin saanut firman hiellä, verellä ja tuskalla pyörimään, tehnyt hommia pyyteettömästi yötä-päivää, jotta ihmisille voitaisiin maksaa palkkaa ja jotta työympäristö olisi mukava, minulta viedään mahdollisuus nauttia työn hedelmistä ja osallistua oman firmani toimintaan? Tai juuri kun olin päättänyt saattaa koulun loppuun, vaihtaa oppisuuntaa, lukea pääsykokeisiin yms. niin en pääse edes luennoille?

Kyllä elämä on niin epäreilua, mietin kyyneleet silmissä. Taas vaihteeksi. Menee tämäkin untuvatyyny pilalle itkusta, niinkuin se edellinen, joka turposi kaksinkertaiseksi, eikä enää koskaan palannut ennalleen. En ole vihainen. Vain katkera ja todella, todella surullinen, että ihmiseltä, joka on aina pyrkinyt elämään terveellisesti, auttanut muita ja ottanut paskaa litroittain niskaansa jo aiemminkin, vielä voidaan viedä se, mitä hän eniten on aina arvostanut ja vaalinut, eli terveys.

Tähän ei muuta todeta, että vitun epäreilua. Ja epäreilummaksi menee, kun tietää, että 179 km:a täältä etelään, makaa toinen ihan yhtä huonokuntoinen (ja vielä 6 vuotta nuorempi!!!) saman äidin lapsi miettien täysin samoja asioita. Ei tätä voi uskoa todeksi. Mutta joka hetki se huono olo on läsnä, eli helppoahan se on uskoa.

Hyvät yöt. Nyt täytyy yrittää nukahtaa, kun uhkaavasti meinaa hedari taas iskeä.

Positiivista ajattelua (Tahdonvoimaa)

Jos yrittää ajatella positiivisesti, niin ainoa hyvä asia tässä niskan painumisessa on se, että vaikka se onkin kasassa, niin olo ei ole yhtä paha kuin silloin syyskuun jälkeen. ;) Tämä on sitä positiivista itsensä huijausta. Jos täs nyt tosiaan pystyy makaamaan ens maanantaihin, niin tästä saatetaan selvitä ilman totaalista katastrofia. Ja jeah, maanantaina alan kiskoa kahta nappia päivässä, niin sekin helpottaa. Mä huomaan suoraan lääkkeen vaikutuksen, joka siis on varmaan vaan hyvä asia... Mut se on ihan käsittämätöntä, kuin hermosto rauhoittuu 1/2 tuntia napin ottamisen jälkeen. Ootko sä Lady in Pink yhtä herkkä sille omalle lääkkeelles?

The Kingdom of Guineapig

Näin minä asun. :) Repikää huumoria tästä.

Taas vähän fiksumpi (Tahdonvoimaa)

Kun ei tässä nyt muutakaan tekemistä ollut, niin hotkaisin sosiologian peruskirjan aamupalaaksi. Ja iltapalaksi. Vähän kulttuurista, sivilisaatioteoriasta, normeista ja vallasta tuli taas palauteltua faktoja mieleen. Hupsista keikkaa, 100 sivua täyttä asiaa. Huomenna pyydän miekkosta hakemaan vintistä paitsi toppitakkini myös lisää luettavaa. Löytyy sosiaalipsykologiaa, psykologiaa ja mediatutkimusta. Ens viikko on aikaa ahmia. Se on siis 7 kirjaa per viikko -vauhtia, mitä meikä viisastuu. ;) Onneksi pystyy lukemaan ja puhumaan puhelimessa. Siinä on mulle duunia ens viikoksi, kun jatkan asiakaslistan soittelua ja sivistän itseäni. Katotaan nyt, kuinka pitkä viikko tulee.

Ois kyllä jännä tietää, mitä tuol yläniskassa tapahtuu kun pää painuu kaularankaan. Kyllähän fyssari on sen selittänyt moneen kertaan, että joku puristuu johonkin väliin, mutta kun en muista mikä ja mihin. Hassu olo se kyllä on... Ja aina sama kaava, kaikki oikealla puolella enää. Aluksihan toi oli koko niskassa.

Yläniska tulee kipeeksi, silmä puutuu pikkuisen, alkaa kuuppa mennä jumiin, takaraivo/ohimot/päälaki menee sellaiseksi 'haperoksi', sit tulee huono olo, naama puutuu, alkaa huimaa kun kävelee ja lopulta ensin pää ja sitten koko kroppa painaa sata kiloa ja tippuu maasta läpi. Ja kun niska 'nostetaan', olo paranee muutamassa päivässä ihan entisenlaiseksi. On kyllä outo mysteeri tuo yläniska. Kyllähän sitä koko ajan miettii, että entäpäs jos siellä on räsähtänyt jotain mikrorakenteita niin pahasti, ettei se koskaan korjaannu? Voe, voe... Ei hyvä loppuelämä tulossa.

Nakkimikki (Tahdonvoimaa)

Tein juuri oman version Tervomaan biisistä 'Myöhemmin'. Biisin nimi oli 'Herätän'. Sanat kertoi siitä, kuinka herätän naapurit keskellä yötä laulamalla isoon ääneen mun nakkimikkiin.

Ou jeah, ukkeli toi nakkeja 20kpl TI ja oon kohta syöny ne. Olen kuin pieni, söpö mutta vitun vihainen marsu, jota ruokitaan häkkiin. Mies kantaa mulle milloin nakkia, milloin kinkkua ja oon täällä sängyssä suu auki oottamassa marsun innolla.

V-i-t-u-n
p-e-r-s-e-e-s-t-ä.

Tekis mieli ihan hulluna lyödä itteään vasaralla sormeen tai varpaaseen, jos se kipu sai unohtaan tän muuten kurjan olon. Tai hei, sit mä teen niinkuin satanistit: alan viilteleen itteeni! ;) Sitä en ookkaan kokeillut. Jos sillä unohtui henkinen kipu, kun ois konkreettista fyysistä kipua enemmän?

Muistan aina, kun olin töissä nuorten mielenterveyspotilaiden sairaalassa koulunkäyntiavustaja. Yksi kerta 'pikku-Ville' otti kuvitunnilla sakset käteen, kun en valvonut häntä noin puoleen minuuttiin, ja alkoi kuoria niillä itseään huutaen: Kattokaa, mä oon appelsiini! Että ei mennyt hyvin sielläkään.

Oli muuten eka ja vika duuni, josta sain potkut. Tai siis itsehän mä itseni tietty irtisanoin, kun ehdin ensin. Osittain fudut tuli ton takia ja osittain siksi, että olin pätevämpi lasten kanssa kuin yksi maikka ja se mustamaalas mut rehtorille. Mutta ihan sama. Ei sillä paskapalkalla noin raskasta duunia ois kauaa jaksanutkaan.

Hyvät yöt. Nyt meikä yrittää nukkua, vaiks se on haaste tällä kuupalla.

Anna Fedjalle vastaukset (Tahdonvoimaa)

TN:stä en tiedä muuta kuin, että se joku krooninen jännitysniska/hartiatila. Tukossa, lukossa. Yleensä oireena juimivaa päänsärkyä ohimoilla, takaraivolla ja silmien takana. Eli yläniskaperäistä. Ja joskus huimausta, näköhäiriöitä. Mutta olennaista on, että se on lihasperäistä. Mun mielipiteeni on siis se, että romukoppadiagnoosi. ;) Kaikilla tietotyöläisillä, jotka ei liiku on Tension Neck. Ja niilläkin, jotka hoitaa kuntoaan, voi olla kroonisesti niska-hartiat -jumissa.

Sitten C0:
Kuulemma suurimmalla osasta ihmisiä C0-pikkunivel on päin pyllyä muttei sitä tajua. Oireena on just ehkä vähän huimausta, toissuuntaista päänkääntövaikeutta, painavaa päätä, särkyä, kasvojen puuduttelua, näköhäiriötä, korvassa painetta yms, jotka ei hirveesti häiritse. Mulla siis on ollut noi oireet vuodesta 2003, kun se on virheellisessä asennossa koko ajana. Ja nyt pettää siksi, että oikeella puolella ei ole ollenkaan lihasta (kun vasen puoli hoitanut oikeen tehtävää ton virheasennon takia) ja samoin se nivelside on sen verran löysä, kun se on ollut niin kauan virheasennossa. Ja se muotoutuu ja kiristyy kuulemma hiljalleen mutta vuosikin voi mennä, että se on ok.

Ja kuulemma keho tottumuksesta pyrkiin palauttamaan sen nivelen jopa parikin vuotta siihen virheasentoon, johon se ehti tottua. Mutta tekemällä syviä lihaksia ja treeniä, jolla ligamentit ympärillä koko ajan vahvistuu, se pysyy paremmin ja paremmin paikoillaan. Ja niin se on pysynytkin. :)

Mutta yleisimmin kuulemma se menee pois paikoiltaan yöllä, kun kääntyy vahingossa niskan varassa, eli painaa pään tyynyyn. Aluksihan se niksahti mulla pois, kun käänsin päätä sivuttain mutta nyt se pysyy käännöissä.

Ja eihän noita oireita muuten ilmenis näin helposti ja raakoina mutta kun mulla on ylilliikkuvuutta aikas paljon. Kuulemma yliliikkuvuus nivelissä on suurin syy siihen, retkahdusvamman jälkeen päätyy näin huonoon kuosiin. Jos ei ois yliliikkuvuutta, niin nivelsiteet/jänteet yms. estäis sen hervottoman ylivenymisen, etenkin kun tapaturma oli noin 'pieni'.

Ja kunnosta:
Paremmassa kunnossa sillain, että jaksan tehdä kaikkea hermoston puolesta, eli se kestää rasitusta. Ennenhän mä en pystynyt istuun tai käveleen, kuin pakolliset matkat, ja hengästyin heti, kädet veti punaisiksi, alkoi tulla hiki tai kylmä, jalkapojat ihan sikakipeet, koko putki alkoi mennä ihan tukkoon, ei pystynyt tekeen rintarangan tai pään kiertoja tai tuli vaan huono/yrjöttävä olo (se on sitä separointia, heparointia eli just toi autonomisen hermoston oireet!;)

Nyt kuitenkin pystyn istumaan,ilman että C6 'heiluu', kävelystä on tullut varmempaa/uskaltaa jopa ottaa askeleen ilman et ihan koko ajan sattuu päähän, niska ei ole ollut kipeä joskus moneenkaan viikkoon, jopa kuukauteen, ei päänsärkyä paitsi kun C0 kyrvähtää, ei särkyä jäsenissä, en ole enää tukossa/totaalisen jumissa aamuisin, vaikka välillä se jumittaakin, ei ole kylmä. Ja sitä vaan huomaa, että paikat kestää enemmän ja pystyy liikuttamaan päätä/kaularankaa normaalisti. Se kiertyy sivuille, pystyy nyökkäämään, kumartamaan, istumaan pehmeällä, kovalla ja asentotunto on sellainen 'normaalimpi'.

Mutta sitten, kun toi yläniska on pettänyt, niin se heittää mulla kuupan ihan jumiin ja alkaa hakea tukea sit koko putkesta, eli vetää oikeaa puolta heti ihan jumiin. Nyt jos pää ei olisi tiltissä väittäisin, että olisin paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Mutta minkäs teet..

Ja vielä lisäyksenä, että oireita on harvemmin ja vähemmän ja huonot kaudet tulee jaksoina. Ennen oli vain huonoa jaksoa. Se on suurin ero aikaisempaan. Ja että kun tulee huono kausi, niin se ei ole niin huono kuin aiemmin, vaan aina vähän parempi.

Viikonloppuja (Tahdonvoimaa)

Huh, tänään pää on jo pikkusen parempana. Taisin olla nukkunut yläniskan jotenkin pois paikoiltaan keskiviikkona. Ei se vieläkään kohdillaan ole mutta on se nyt parempi, kun olen lepuuttanut sitä pari päivää. Pääasia, ettei lähde toi putki tukkeutumaa ihan jumiin. Ja kiva se on huomata, että niska kestää kuitenkin paremmin kuin aiemmin, vaikka toi nikama onkin virheasennossa. Mutta makaamiseksi taitaa ensi viikko silti mennä.

No, nyt on puuhaa. Soittelen läpi julkiset laitokset/organisaatiot, juttelen mukavia päälliköiden kanssa ja selvitän, milloin niissä kilpailutetaan erilaisia markkinointi- ja viestintäjuttuja. Sen jälkeen laitan sähköpostia perään ja kontaktoin lähempänä kilpailutusta uudelleen. Tässä se aika kuluu. Rytmiä joutuu tosi hieman etraamaan, että saa ihmisiä kiinni virastoaikaan. ;)

Tahdonvoimaa: Kysymyksiä (Fedja)

Olet TV tutustunut tuohon Tension Neck:iin. Mitkä ovat sen oireistot ja löydökset?
Yhdestä tekstistä luin, että kireät niskalihakset, oikoryhtisyys kaularangassa Rtg/MRI -kuvassa. Yleensä kaularangan liikkuvuus hyvä. Cervigale cyndromasta poikkeaa tuon oikoryhtisyys löydöksen perustteella.

Milloin TN voidaan laittaa diagnoosiksi?
Onko samanlainen romukoppadiagnoosi kuin ärtyvän suolen oireyhtymä (== määrittelemätön suolisto-ongelma)

Miksi sulla TV C0 pettää, jos siellä ei ole mitään vikaa? Onko sitä selitetty koskaan?

Mitä sää tarkoita, kun puhut hermoston separoinnista?

Sitten kiinnostaisi myös, että miten kuntosi on nyt paremmin kuin aiemmin. Täältä päin vaikuttaa tekstejä lukiessa, että aika huonossa kunnossa olet vielä. Mutta onko se niin, että vointi on parempi, mutta oireistoa on vielä niin paljon jäljellä, että silti tilanne vielä aika armoton?

Kaikkea kivaa Mulletoi.com (Tahdonvoimaa)

Saisko Musti tällä lääkkeet alas? ;)

Tiuku ei polje (Tahdonoimaa)

Ei yhtäkään päivää mennyt. Argh. Odottavan aika on niin pitkä. Täytyy vaan yrittää siirtää ajatukset muualle kivusta ja huonosta olosta. Sitten, mitäs sitä tekis? Ai niin joo, enhän mä voi tehdä mitään. ;) Mitäs sit tekis? Odotan.

Ei sitä muuten turhaan puhuta siitä, että asiakkailla pitäisi olla vaikka pankki yms.jonottamisen aikaan tekemistä. Koska näinhän se menee, mitä enemmän odotat jotain, sitä hitaammin tiuku ryömii. Sen sijaan, jos on jotain muuta kivaa tekemistä, niin huomiokin kiinnittyy siihen ja aika kuluu kuitenkin siivillä. Nyt mä yritän nukkua. Keksin vielä vähän sijaistekemistä (tummensin blogin otsikon väriä;), ettei tarttis yrittää nukkua, mutta kyl nyt hyytyy - hyvä niin. Pääasia että sais ton hermoston nyt pysyyn rauhallisena tässä katastrofaalisessakin tilanteessa.

Ps. Kyseinen wanna-be kello löytyy tietty Mulletoi.com :sta.

What the fucking whiplash?(Tahdonvoimaa)

Se on kato niin, että Suomessa ei ole whiplash-vammaa tai potilaita - suurimmalle osasta lekureita vakuutusyhtiöille tai Kelalle. ;) Tai siis julkisesti.

On kahdenlaista diagnoosia:
- Tension Neckiä
- Kulumaa

Jaa miksi?

No kun molemmista on löydettävissä näyttö ja whiplash-vammasta ei, koska hermoperäiset eivät ole mitään. Ja koska kumpaakaan niistä ei tartte korvata tapaturma-, työtapaturma tai liikennevakuutuksesta. Sillä viisii myös vittuuntuneena vastailee Fedjalle Tahdonvoimaa. Kerro mullekin sen lekurin nimi, niin hyökkään kimppuun, kun näen joskus Oulussa. ;)

Kun oon terveempi skannaan tänne kaikki sairaskertomukseni, diagnoosini yms. olennaisen paperinivaskan, mistä näkee, kuinka hyvin tämä homma Suomessa toimii. ;)

Tällä hetkellä keskityn kärvistelyyn. Viikonlopun aion makaa ja maanantaina lähden taas altaalle, vaikka ois mikä. Se helpottaa, vaikka siinä yläniska rasittuukin tietty lisää. Mutta pakko saada vähän liikettä tonne rööriin. Taistelen koko ajan itteni kanssa, että kehtaisko sitä soittaa taas ens viikolle kriisiaikaa fyssarille...

Mutta näin sen muuten vasta tajuaa, että onpa hienoa, että on löytänyt lekurin ja fysioterapeutin, jotka ovat sitä mieltä ihan aidosti, että retkahdusvamma on olemassa ja ei siitä tartte ikinä tapella. Diagnoosi on 13.4, kaularangan nyrjähdys, eli sen lähemmäs ei vois kai retkahdusvammaa suomalaisessa diagnostiikassa päästä. Vai onko WAD:lle olemassa joku oma diagnoosiluokka?

Aah, onneksi saan MA uuden reseptin Klotriptyliä. Sit siirryn takas kahteen tabuun. Ne auttaa nimittäin mulle tohon jumitukseen ihan suoraan... Sitä ootellen...

Tension Neck igen (Fedja)

GRRRRRRRR!!!!

Oon niin pahalla päällä ettei tosi. En ole muuten tajunnut, että tää munkin homma on kulkenut Tension Neck:na vuoteen 2003 asti, kun menin Ortoniin ja WAD (Whiplash associated disorders) tuli diagnoosiksi. Ihmettelin vaan, että mistä Tahdonvoimaa puhuu, kun puhuu Tension Neck:stä.

Onko ne lääkärit ihan täysiä hölmöläisiä. Tuleeko Tension Neck yhden yön aikana alkaen rajusti ja voimakkaan pahoinvoinnin kanssa? Miten ne ovat voineet laittaa Tension Neck:ksi sellaisen oireilun, joka ei edes täsmää TN määrittelyyn?

Ja arvatkaas mitä? OYS:n näppärä huippuneurologi on jättänyt viimeisestä epikriisitä WAD:in pois ja laittanut Tension Neck:n tilalle. Ja epikriisiin pitkät sepostukset siitä, kuinka kyseessä ei ole piiskuniskuvamma. Millä ihmeen perusteella? Vielä itse sanoi vastaanotolla hartioista, että nämähän ovat hyvässä kunnossa. Per-c-stä äijä. Tauti. Karkaisin kimppuun, jos tulisi vastaan kadulla.

Että on ammattitaitoinen neurologi. OIKEIN HUIPPUAMMATTILAINEN JA OSAAVA LÄÄKÄRI. MENKÄÄ KAIKKI WHIPLASH POTILAAT HÄNELLE HETI. Nimen voitte saada minulta.

Ei uskoisi, että tää on edelleen tällaista touhua ja vuosi on 2008. Whiplash:n oireistosta on tiedetty jo kummiskin vuosikausia.

Kulu aika kulu (Tahdonvoimaa)

Miten nämä päivät meneekin näin hitaasti? Vaikka heräsin 14.30, niin silti tuntuu niin pitkältä aika. Se on heti, kun toi yläniska on tiltissä, niin vuorokauteen tulee lisää 12 tuntia.

Mikään ei ole karmeampaa kuin odottaa sängyn pohjalla fysioterapeutin aikaa tietäen, että siihen on ihan helvetin monta päivää. Sitä miettii, että miten mä tuhlaan kaiken sen ajan, kun olen hereillä?

Ja tiedän, että ensi viikolla sitä ei pysty edes kunnolla nukkumaan, niin mitäs sitten tehdään? Kyllä tämä on niin pirun kuluttavaa. Nyt kun muuten alkais olla jo suhteellisen hyvä olo, niin ärsyttää, että treenaus tyssää taas yli viikoksi ja joutuu kärsimään taas ihan turhaan henkisesti. Kun ois taas tietänyt, että yläniska pettää, niin fyssari ois voinut sitä vähän nostaa, mutta ei sitä tiedä. Se vaan yöllä menee itsestään. Ja nyt siitä kolauksesta varmaan osittain.

Kyllä väistämättä tulee mieleen, että loppuukohan tämä oikeasti koskaan? Tai loppuuko se mihinkään muuhun, kun siihen, että heivaa ittensä täältä? No, ei passaa vielä miettiä. Mutta sitä nyt on aikaa miettiä. ;) Taidan lähteä hakemaan Panadolin tai kaksi, jos auttais päänsärkyyn. Adjö.

'Oikeutta' toimia miten huvittaa? (Tahdonvoimaa)

Luen Fedja yhä uudelleen ja uudelleen sun juttua tosta vakuutusoikeudesta. Kuinka voi olla mahdollista - KAPPAS VAAN - että tilastoja ei ole olemassa juurikin tuosta aiheesta? Ja siis muutenkin toi koko systeemi... Onneksi saadaan eduskunnassa nyt edes muutama ihminen liikkeelle, sillä tähän asiaan on todella saatava muutos.

Mussa on niin paljon yhteiskuntakriitikon vikaa, että kun tästä vähänkin tokenen, alkaa sellainen myllytys, ettei ole aikaisemmin nähty. Siis tämä maahan on ihan läpimätä. Tuskin mikään muu asiakasryhmä saa yhtä kiittämätöntä ja ala-arvoista kohtelua kuin whiplash ja/tai aivovammapotilaat. Mä poljen jo nyt jalkaa kuin raivahärkä. Tästä tulee sellainen haloo, ettei hyvä tosi.

Äh, nyt täytyy yrittää nukkua, että jaksaa huomenna mesoa eteenpäin. Hoidan sen domainin mm.

Kilkettä kehiin (Tahdonvoimaa)

Hahaa, suu ei enää kutia/turpoile mutta joku puukotti mua oikeaan sisäreiteen. Jälleenkö on Mustin ahterista tuttu samurai-miekka iskenyt?

Siskosten sekstarikeskustelua (Tahdonvoimaa)

Siskokset kuin herkkähermostoiset.
Tekstarikeskustelu ke-to yönä klo 1.30-2.00

Lady in Pink Tahdonvoimalle:
Tiedäkkö, mul on niin hirvee olo et on pakko jättää se huominen tampereen reissu.. Siis oksennan jos nousen ja kaikki paikat on ku hakatut.. Vitun hermosto! :-@ Täytyy nähä siis joku toinen päivä. Ens vkol varmaan. Voi paska, ois ollu niiiiiin kiva nähä, mut sä jos kuka ymmärrät et täl ololla ei voi matkustella. VITTU! VITTU! VITTU!

Tahdonvoimaa LiP:lle:
Viesti 1
Moi! Mä ymmärrän. Ü Mulla oli toi vaihe silloin 5 kk:tta sitten. KAIKKI NIIN JUMISSA ettei pystynyt ees nouseen.Onko ne kipeet vai jumissa vai molempia? Mutta arvaa mitä, se aukeaa!!!! Hiljalleen. Mullakin on auennut. Ja se on ihana tunne sit, kun huomaa, ettei koko ajan ookkaan jumissa! Pitää vaan olla kärsivällinen. Vaikka välillä vetää ihan tukkoon, niin se on menossa koko ajan parempaan. Nyt vaan lepoa. Siis oikeesti, useampi päivä. Oot sä nyt viilettänytkin...

Viesti2:
Ja treenit seis, kunnes vähän helpottaa. Ootas, laitan sulle fyssarin vastauksen ja mun kysymyksen tohon liittyen. Ü

Viesti3:
Moro! Ja taas yksi kysymys jäi. Ü Sitä piti kysyä, että onko se jotenkin tyypillistä, että kun päässy siitä kokoaikaisesta jumitus/kankeusvaiheesta pois, niin 'seuraava' vaihe on se, että kroppaa on vuorotellen tosi, tosi hyvänä ja sit se heittää yhtäkkiä koko putken ihan tukkoon? Vaikka aamulla kun herää, niin on tosi hyvä olo. Kaikki kiertyy, taipuu (ja nivelet naksuu löysyyttään;) ja sit illasta se heittää kaikki paikat täysin tukkoon. Ja ne ei aukea mitenkään paitsi pitkällä levolla. Lääke tietty vähän auttaa. Johtuuko se jotenkin siitä, että keho ei kestä rasitusta - vielä?

Viesti4:
Oikein. Juuri näin on. T: Fyssari

Viesti5:
Ps. Mähän voin tulla sinne! ;) ;) Vitun huono vitsi. Eli soitellaan ja juorutaan huomenna. Heti kun oon matkustuskunnossa, voisin siirtyä sinne sun seuraksi vaikk viikoks-pariks? Oli se niin ihanaa, kun oltiin samassa kaupungissa. Nyt maataan yksin eri mestoissa... Ukot töissä, kouluissa yms. Ja meillä ois vaan aikaa ja 'sairautta' toisillemme mut ei, kun ei... No, vielä joku päivä me OLLAAN terveitä. :) Ja ehkei meillä sit ole semmoin tulevaisuus kun Mustilla! Ei sekään ole hääppöinen. :(

LiP Tahdonvoimalle:
Ei kipeet niinkää mut jumis.. Tai sellaset et ne on ihan höntit. Jalat ei jaksa kantaa/viedä eteenpäin.. Ja toi oksettava olo vasta perseestä onki. Mut niinhän se on niinku fyssari sulle tos viestis sano. Ei vaan vittu viel kestä.. :-@

Tahdonvoima LiP:lle:
Viesti1:
Niinpä. Mut makaat huomisen, niin on se ihan eri olo. Mä tiedän, tohon ei auta muu. Believe me. Mä kuljen sun eellä ab. puoli vuotta. :) Voit lukee aina blogista, mitä seuraavaksi. Saatanan geeniperimä. Ja hei, lekuri neuvoi mua ottamaan kipulääkekuurin, kun on tollanen olo, koska voi olla tulossa flunssa! Suositteli Parasetamol C:tä.

Viesti2:
Kyllä täs taitaa hetki mennä. Eikös se fyssari sanonut, että 1-2 v? ;) Hyvät yöt. Huomiseen. Jos pystyt, älä nouse huomenna ollenkaan sängystä. Ja teet liikkeet tosi varovasti. Hyvät yöt. Love you. Sano Mustille, et ajaa rauhassa sit huomenna. Se enää puuttuis...

LiP Tahdonvoimalle:
Näin on. Ois niin kiva sairastaa yhes. Ehkä joku päivä.. Toivotaan ettei kauan jouduttais sairastaan, mutta toiselta näyttää.. Höh.. Mut puhustellaan huomen horo ja koitetaan ny nukkua.. Ü

Ps. Mikä vitun elämänlaatu? ;)

Kunto laskee kuin lehmän häntä (Tahdonvoimaa)

Kiitos yläniskalle, näin se menee! Kunto laskee kuin pörssikurssit joitain aikoja sitten. Koko rööri aivan paskana. Ei tukossa mutta sen tuntuinen, että vielä viikko kun on mennyt, niin se on ihan tukossa. Oireetkin on kaikki tullut takaisin.

Ala/ristiselkä on niin kipeä, ettei pysty istumaan. Lapaa ja hartioita polttelee ja pistelee. Nuppi ihan jumissa. Rintarankaa pistää. Polvet ja nilkat ihan kipeät. Jalkapohjat on niin tulessa, ettei seisomaan/ kävelemään pysty.

Se siitä nousukaudesta. Noin se lähtee ihan pienestä muutoksesta niskassa vetämään koko putkea tukkoon. Vaikkei se nyt samalla tavalla jumissa ole kuin ennen, niin jumissa kuitenkin. Kyllä mä alan epäilemään, että jotain on hajonnut meikäläisellä kanssa tuolta yläniskasta, koska en pääse tästä yhdestä olotilasta, painavasta olosta, millään tavalla eteenpäin. Oon loka-marraskuun kökkinyt näissä samoissa fiilareissa ja fyssari vaan hokee, että se on ihan normaalia, että yläniska saattaa nukkuessa tai pienestä töytäisystä mennä tähän kuntoon. Ja mun herkkä hermosto sit tietty reagoi siihen heti. Mutta jossei 8 kuukauden treenaamiselle tän pidemmälle ole päässyt, niin aika lohduttomalta näyttää tulevaisuus. Ja mä kun jo ehdin tuossa välissä ajatella hetken, että paranisin mutta, mutta... Turhaan taisin iloita. Takaisin pessimistiseen ajatteluun taas, niin satu näin pirusti sydämeen.

Terve naiseen (Tahdonvoimaa)

Johan olikin paska otsikko. Terveitä ei ole kukaan kirjoittajista. Lukijoissa lienee? ;) Tämä oli harvinainen päivä, koska heräsin jo klo 12 soittotreffeille. No, enhän mä tavoittanut edes sitä asiakasta, ketä yritin. Elikkäs, se siitä. Turhaan nousin.

No, aattelin tässä aikani kuluksi sitten vähän tehdä työjuttuja. Muuten olisin yrittänyt tehdä nuo kotikoneelta, mutta kun tuo yläniska ei nyt diggaa musta. Ei se pahemmaksikaan ole mennyt muttei paremmaksikaan. Niinkuin on huomattu, niin kun nuppi tippuu kaularankaan, sitä ei nosta sieltä mikään paitsi mun fyssari.

Väänsin sitten makuultani puhelimella pari uutta markkinointiviestintätuotetta ja soittelin potentiaalisia asiakkaita läpi TÄHÄN ASTI. Nyt opettelen käyttään uutta sähköpostimarkkinointiohjelmaa. ;) Menipä nopeasti päivä.

Altaallakin ehdin piipahtaa. Oli ihan hauska keli. Vetistä lunta tuprutteli oikein urakalla.Auton puistelu lumesta kesti kauemmin kuin polkemiset mutta niin se menee nyt vaan... Onneksi ei ollut hirviän kylmä...

Treffit (Fedja)

Eilen oli ensi treffit. Tänään oli sitten jo treffit.

Eilen hän oli hiljaista poikaa, punasteli vain välillä. Puhetta ei oikeastaan tullut ollenkaan. Ei hän oikeastaan sanonut, että haluaa tavata. Menin tänään häntä katsomaan, koska minua sen sijaan kiinnosti.

Ensitöikseni tänään olin kiinnostunut hänen pituudestaan. Hän oli päättänyt paneutua pitkäkseen. Siinä sitten askelsin hänet päästä päähän. 12 askelta! Onpas pitkä herra. Seuraavaksi kiinnosti vatsan seutu. Mahan ympärys 1.5m! Ehkä liikaa ranskalaisia, voita ja kermaa. Mahtaakohan Herraa vaivata metabolinen oireyhtymä. Ylävartalo solakka. Yritin testata kaikukoppaa koputtamalla (ja häveten täytyy kertoa) ja lyömällä häntä. Vatsan kohta ei soinut, mutta ylävartalo soi ihan mukavasti. Häntä oudon pitkä, 7m. Ja oudon painava, rinkuloista koostuva. Jaksoin nostaa vain vajaat kolme rinkulaa.

Eilen hänet tapasin, ensikerran. Huomio kiinnittyi hitaasti matelevaan ja punastelevaan kulkijaan. Seurasin hänen matkaansa. En uskaltanut mennä lähemmäksi. Hänellä oli 2 saattajaa mukana. Sanoivat itseään kalastajiksi. Olivat löytäneet Herran Hailuodon takaa. Oli lähtenyt Herra omille teilleen. Seikkailumielinen luonteeltaan, hieno juttu! Minulle hyvin käy moinen luonne. Sanoivat, että Herra johdattaa kulkijoita harhaan, kun punastelee ihan eri paikassa, kuin pitäisi. Hänen paikkansa on matalikolla, sanoivat kalastajat.

Kalastajat jättivät punastelijan, koska halusivat kotiin. He sanoivat, että huomenna tulevat kaverit, jotka nostavat ylipainoisen Herran makaamaan kuivalle maalle. Herra oli tavannut tänään avustajiaan, koska oli päässyt makuuasentoon.

Taputtelin häntä vähän ja läksin kotiin. Sinne hän jäi punastelemaan yksinäisenä ja puhumattomana.

Kuluttajien vakuutusneuvonta (Fedja)

Vielä antoi vinkin
Tässäpä se teillekin, jos ette ole törmänneet.

Mikäli on kysymyksiä tapaturmavakuutukseen tai vapaaehtoiseen vakuutukseen liittyen, neuvontaa löytyy
Kuluttajien vakuutusneuvonnasta
www.vakuutusneuvonta.fi

Vakuutusoikeus ja läpinäkyvyys (Fedja)

Kyselin lisäksi tietoa siitä, että löytyykö heiltä tilastoja Whiplash-vamman käsittelyistä siltä osin kuinka monessa tapauksessa on voittanut vammautunut ja kuinka monessa Kela, Eläkelaitos tai Vakuutusyhtiö.
- Ei löydy (Suuri yllätys vai mitä)

Löytyy tiedot käsittelyajoista pääryhmittäin ja saapunee, ratkaistut ja siirtyneet asiat pääryhmittäin (Tapaturma-asia, työeläkeasia). Tosi valaisevaa.

Kysyin vielä, että löytyykö tilastoja, että miten ratkaistu yleensä jutut esim. kuntoutustuen osalta. Kuinka monessa tapauksessa on voittanut vammautunut ja kuinka monessa vastapuolen suurempi instanssi.
-Ei löydy

Ei kyllä kovinkaan läpinäkyvää. Ei minkäänlaista tilastotietoa miten jutut ratkaistu. Tosi vakuuttavaa vakuutusoikeutta.

Vakuutusoikeudesta tietoa tästä.
Tule keskustelemaan aiheesta tarkemmin niskavammafoorumille!

Vakuutusoikeudesta II (Fedja)

Ja lisää tietoa

Esivalmistelut, Valmistelija
- Asiakirjojen tarkastus
- Käsittelymuistion tekeminen

Esittelijä
- Esittelymuistio
A. asianosainen julkinen osa
B. ei-asianosainen, salainen osa (70v)
- B. kohta pitää sisällään neuvottelun asiasta esittelijän ja tuomareiden välillä

Maallikkojäsenet (Oikeusministeriön esityksen pohjalta valtioneuvoston määräämät)
- Työkyvyttömyyseläkekysymyksissä 2 hkl
A. Työnantajapuolen edustaja
B. Työntekijäpuolen edustaja
- Ilmeisesti ammattiliitoista

Päätöksenteossa esim. minun tapauksessa
- 5 jäsentä
A. 2 tuomarijäsentä
B. 2 Maallikkojäsentä
C. Esittelijä (Tässä vakuutusoikeuden lääkäri, jos kyse lääkeopillisista asioista)
- Jokaisella 1 ääni, jos päätös ei yksimielinen ja siitä äänestetään
- En oikein kunnolla tajunnut mikä on lääkeopillinen asia

Vakuutusoikeuden keskimääräinen käsittelyaika 13-14kk

1.10.2007 astunut voimaan hallintoprosessien julkisuusasetus tai -laki
-> Oikeusasiakirjan nimi salataan, mutta muut tiedot ovat julkisia
- Finlex:stä löytyy merkittävät päätökset
- Mitkä ovat merkittäviä päätöksiä, jotka päätetään laittaa Finlex:iin?

Minun tapauksessa suurin aika meni kahteen ensimmäiseen vaiheeseen: useita kuukausia.

Keskustelu aiheesta jatkuu niskavammafoorumilla!
Kerro oma mielipiteesi tai jaa kokemuksesi.

Vakuutusoikeudesta I (Fedja)

Soitin vakuutusoikeuteen ja kysyin onko valitukseni eläkepäätöksestä saapunut perille. Lähetetty sinne tammikuussa 2007. Olihan tuo hyvä varmistaa nyt, että valitus on perillä.

Olihan se. Oli matkalla Tuomarijaostoon. Loppuvaiheessa kuulemma. Seuraavaksi Tuomarijaoston pj määrää istuntopäivän, jossa tehdään päätös.

Kyselin muutenkin prosessista. Tässä tietoa teillekin.
Valmistelija (notaari) valmistelee asian esittelijälle.
Esittelijä (Varatuomari, vakuutusoikeuden sihteeri) esittää oman kantansa asiaan istuntopäivänä.
Esittelijältä valitus lähtee kiertämään maallikkojäsenille, jotka ovat Valtioneuvoston määräämiä. Maallikkojäsenkierroksen jälkeen paperit menevät Tuomarijaostoon, jonka puheenjohtaja päättää jutulle istuntopäivän, jossa päätös tehdään.

Kyselen vielä lisää eri osa-alueitten painoarvosta päätöstä tehtäessä.

Millaisi kokemuksia sinulla on vakuutusoikeuden toiminnasta?
Jaa ne kanssamme niskavammafoorumilla.

Piiskaan itseäni (Tahdonvoimaa)

Anteeksi yhteiskunta, anteeksi erityisihmiset. En todellakaan saisi käyttää sanaa 'vammainen' - pannukakusta. Vaikkei siinä muuta halventavaa ole kuin yhteiskunnan vallitsevan intressiryhmän sen oikeaksi määrittelemän puhetyypin termiin lyömä negatiivinen leima.

Mä yleensä puhun asioista suoraan niiden oikeilla nimillä mutta pannarin nimittely vammaiseksi on tyhmää. Etenkin, kun se oli vain epämuodostunut. Don Huonoja lainatakseni: Häpeän, häpeän, häpeän...

Ps. Mutta en tietyllä tavalla naivia, että ihmiset osana yhteiskuntaa luovat itse vallitsevan kulttuurin ja kielen. Sitten joku valtaryhmä, esim. poliittinen tai muu intressijärjestö päättää, että nyt muutetaankin sosiaalisia sääntöjä vaikkapa juuri kielenkäytössä.

Yhtäkkiä kouluhäiriköt ovat erityislapsia tai oppimishäiriöisiä, avohoidossa olevat mielenterveysongelmaiset itsenäisiä mielenterveyskuntoutujia, sosiaalipummit yhteiskunnan tukien väärinkäyttäjiä ja siivoojat siistijöitä. Ja jopa sinappikaalista on tullut suomalaisissa ravintoloissa rucola (sen italiankielisen nimen perusteella), jotta se olisi trendikkäämpi menuussa ja siitä voitaisiin laskuttaa enemmän...

Kai rekkakuskit ovat kohta 'Isohkojen ja erityistaitoa vaativien ajoneuvoyhdistelmien ohjaajia'. Paskan puhuminen on jalo taito, jonka valitettavan monet osaavat valitettavan hyvin. Sitten kun itse puhuu asioista suoraan niiden oikeilla nimillä, joku iskeen sen Mustin hanurissa olleen samurai-miekan sydämeen.

Mutta on koomista, että joku valtaryhmä voi noin vain ilmoittaa, että hei, me muutetaan tämän yhteiskunnan sosiaalisia sääntöjä ja saavat muutokset tuosta vaan läpi. Ja sitten yhteen ääneen paheksutaan niitä muita, kakkosluokan kansalaisia, jotka eivät heti ole ekan aalloon harjalla uusien sosiaalisten sääntöjen omaksumisessa.

Osittain tuo on varmasti itsesuojelua. Minusta kuulostaa paljon kivemmalta, että hermostossani on toimintahäiriö, kuin olisin selkäydinvammainen. Etenkin kun en tiedä, olenko. ;)

Aamuyön fiilarit ja superturvonnut pannari (Tahdo nvoimaa)

Joo, ei me pilkku nussita, ei mutta pukkas naurattamaan tuo yöpoikapatjanukkua, vaikka mikä se nyt oli.

Mä kanssa mietin, että miten helvetissä nukahtais. Aamulla on puhelintreffit sen potentiaalisen hammalääkäriklinikan edustajan kanssa klo 12. No, mies lupasin herättää, jossen muuten herää kelloon.

Hitto, kun jätin sipsit tohon sängyn viereen. Ne haisee niin hyvälle, että on pakko ottaa muutama. Nam... Sitten nukkuun. Toivottavasti Mustin Niskat on parempina. Omastani ei voi sanoa samaa. Yläniska kyrvähti siinä kolhussa. Mutta ei auta kuin maata ja kärvistellä sinne 8.12 asti. Se voi viel elpyä kyllä, kun rauhassa ottaa.

Ps. Katos millainen vammainen pannari tuli tänään. ;)

Pilkun n..... (Musti)

Hyvä kun kerroit Tahdonvoimaa tuon pilkku asian Mustille. En ole koskaan ollut pilkun n.... niin en nytkään niitä älynnyt laittaa sanojen väliin.
Joo kyllä oli sellanen kaupunkireissu ettei paremmasta väliä, LIP nukkuu täyttä häkää patjallaan, niska kyrvähtäneenä. Hyi kauhee minua, mitä pidemmälle yö menee sitä riettaampaa tekstiä tulee. Ehkä on aika lopettaa tai muuten alan paljastamaan jotain vielä salaisempaa joka kuuluisi jo sitten Seiska lehden palstoille.
Hyvää yötä ja huomenta.

Yöpuuhaa (Tahdonvoimaa)

Ne pienet ilot. ;) SIpsit ja dippi siis.

Hei, vähänkös nauratti tänään, kun luin netistä yhden epätoivoisen 'retkupotilaan' vuodatusta. En edes muista mistä... Mutta teksti meni jotenkin näin:
'Sairaus invalidisoi koko mun elämän. Aina, kun makaan selällään, pitää olla tyyny tai alkaa huimaamaan. Semmoinen vaiva minulle jäi'.

Siis, mitä helvettiä? Jos toi olisi mun ainoa ja pahin oire jonain päivänä... Voi morjens. Mutta niinhän se menee, että jokaisella on juuri se oma 'pahin' juttunsa...

Hyvät yöt.

Musti: Viilaa sää vaan pilkkua (Tahdonvoimaa)

Muistahan erottaa noi tekstitunnisteet pilkulla toisistaan. Muuten niistä tulee yksi sana.
Hyvä esimerkki oli: yönuoripatjamies. ;)

Kyllä ihminen on tyhmä (Tahdonvoimaa)

Jos on huuliherpes (jatkossa: yskänrokko, koska kuulostaa mediaseksikkäämmältä) suupielessä/ huulessa, niin kannattaako ostaa Compeed-laastari, joka kiinnittyy just siihen saranakohtaan, jos kerta tekee niskatreeninä noin 50 kertaa/pvä suun avausta ja leuan liutusta? Pysyykö kiinni laastari? No, niin, ei saatana. Hinta 10e 15 kpl, jotka kuluu about yhden yskänrokon hoitoon eli kestävät noin 7 päivän ajan.

Mutta...

Tahdonvoimaa kun on vähän tyhmempi yksilö (tilapäisesti), niin se kuluttaa 15 laastaria 8 tunnissa. Miksei paketissa lukenut, ettei sovi niskavammaisen harjoitusohjelman kanssa yhteen? Prkl.

Ps. Voiko autonominen hermosto aiheuttaa sen, että mulle on tullut luonnonkiharat hiukset viimeisen kahden kuukauden aikana? Sick... Seuraavaksi varmaan käy anti-Michael-Jacksonit ja muutun mustaksi?

Separit varmistettu (Tahdonvoimaa)

Kiitti helvetisti LIP:lle jutusta, jonka takia nauroin 15 minuuttia ja löi muuten nyt kurkun ja niskan ihan totaalisen jumiin. Voi pylly teidän kahden kanssa. ;)

Toimiiko LIP käsi nyt? Tohon auttaa joo kainalon, kyynärtaipeen ja/tai olkapään/lavan alueen ihan kevyt hermohieronta. Kun se hermopuristus voi tulla ihan mistä vaan noista, niin vaikea sanoa. Koklaa.

Mä en edes ole yrittänyt shoppausta 8 kuukauteen, vaikka pitäis. Tarttis pässin pökkimät, kun ei oikein mahdu noi colleget farkkujen alle - sillain nätisti. Tosin: MVV. Eli mitä vitun väliä, jos tila on tämä. ;)

Ps. Sain talvirenkaat mutta nyt ei ole kuntoa altaalle. Kilahtaa pikkuhiljaa koko putki, kun yläniska meni jumiin... Karseeta, vaikka vaan makaa, niin ei ole mitään tehtävissä... Jumi, jumi, jumi, tule kiva jumi. Huomenna yritän vaan makaa vielä ja jossei auta, niin sitten: KRIISIAIKA!!!

Pps. Kokeilin vanhan kansan konstia huuliherpekseeno hunaja. Joo, tiedän just kehuneeni, ettei niitä ole mulla enää, noh, paras vannomatta. ;) Hunaja vei huuliherpeksen. Ja maistuukin hyvältä. Mutta nyt kirvelee silmiä suun lisäksi. Auts.

Herkkä hermosto + shoppaus = impossible combination (Lady.in.Pink)

Hmmm.. kannattaakohan lady.in.pinkin ja mustin hermostoilla paljon yrittää tota shoppailua?? Tänään kokeiltiin lähteä liikenteeseen aamusta - no ylläri, että neljältä päästiin matkaan ;) Ja mikä viivytti? No, sen lisäksi että musti on terveenäkin onnettoman hidas niin meitä viivytti meidän ihanat ja rakkaat hermostot...

Lähtiessä kokeilin ottaa maahan tippuneita avaimea käteeni, jotta pääsisimme ulostautumaan. No kas, se jäi yritykseksi koska en pystynyt sormillani muodostamaan pihtiotetta(!) Siis mitä ihmettä?! Sormet oli niin kankeet, etten saanu kättä nyrkkiin, saati niitä avaimia lattialta tai kengän nauhoja kiinni. Ja makaamaan ja lepuuttamaan josko siitä tokenis..

Sohvalla ollessani kuulin kuinka Musti koitti saada nuo pirun avaimet lattialta. No, mitä kävi? Sormus jäi kiinni yhteen Mustin hiukseen, joka aiheutti valtavan repivän tunteen koko päänahkaan. Päätä repii kuin viimeistä päivää, joten lepuuttamaan myöskin. Lepuutuksen jälkeen Musti yritti uudestaan.. nyt kuului naks ja meni selkä!!! Siellä se istui kyykyssä ja sanoi, ettei pääse ylös.. Voi hyvä jumala!! Tämä kaikki aiheutti hermoston totaalisen hepaamisen ja nauroimme niin ettemme saaneet henkeä n.15min tauotta tapahtunutta.

Kun vihdoin pääsimme ulos asti, kävelimme käsikynkkää autolle, ettemme vahingossakaan kaatuisi. Autoilu alkoi hyvin kun Musti ei voinut kääntää päätä vihoittelevan niskan takia. Joten minä kerroin tuleeko autoja ja Musti totteli kuuliaisesti... turvallistako? ;)

Kauppoihin päästessä olimme jo aivan puhki tästä operaatiosta. Yritimme kuitenkin löytää niitä mitä tulimmekin etsimään, mutta turhaan. Muutaman kerran jaksoin riisua housut ja kengät ja yrittää sovittamista, mutta sitten tuli raja vastaan ja niin shoppailu vaihtui kahveihin. Koko tämän ajan Mustin silmää viilsi kuin olisi hanuriin tungettu samurai-miekka. Takaisin kotiin päästessä, alkoi lady.in.pinkin oireilut. Koko vasen puoli puutu tunnottomaksi, vasen käsi jäätyi kauttaaltaan ja lapaluualue hajosi.. Pari tuntia kaupungilla oli selvästi liikaa!

Että kannattaako shoppailu kun diagnoosina on autonomisen hermoston shokkitila?! Sanoisinpa, että EI...

Voi morjens (Tahdonvoimaa)

Taitaa olla sen autotöytäyksen ja huonosti nukkumisen takia olla toi yläniska tämmösessä kunnossa. Huimaa niin helvetisti ja maa lähtee jalkojen alta, kun kävelee. Paha olo ja nuppi kipeä.

Ja varmaan turha mainita, että fyssariin on 12 päivää... Miten tämä on mahdollista!? Miten mulla voi olla tämmöinen tuuri? Onkohan se niin, että kun saadaan toi C2 auki, niin C0 tippuu? Kun se on tottunut jotenkin väärään asentoon. Vai onko tämä vaan säkää, että just fyssarin jälkeen sit pitää toi yläniska kyrvähtää. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun ei taas pääse treenaan tai sängystä ylös ja rasituskestävyys laskee silmissä. Käsittämätöntä.

No, eipähän tartte nukkua enää muutenkaan aamuisin, kun yläkertaan tuli uusi käärö, joka aloittaa rääkymisen klo 8. Viimeistään. Se toinen (ab. 4-vuotias) on varmaan norsun painoinen. ;) Tai ainakin siltä kuulostaa, kun se juoksee päivät pitkät...

Ei olisi kantsinut nousta (Tahdonvoimaa)

Juuri niinkuin epäilinkin, se heitti totaalisen jumiin 15 minuutin istumisesta. Ylläri. Ei toivoakaan saada kiertoja tehtyä. Hartiat aivat tukossa, alaselkä painaa sata kiloa. Polvet, nilkat ja lonkat ihan tikissä. Pää kääntyy kyllä kun pöllöllä mutta hiki pukkaa. Koko kroppa painaa taas 200kg:a.

Syyttävä sormi osoittaa yläniskaan! Se on jännä, kuinka koko systeemi kaatuu, kun yläniska on romahtanut. Se ei tartte olla kuin millin, niin vaikutus kertaantuu koko kehoon. Tarttis kiskoa nuppia irti kaularangasta.

No, lepään tän päivän, jospa se auttais. Miekkonen tulee kohta kotiin ostosten kanssa ja pääsen tekeen tosin pannukakun. Olen hieman addiktoitunut. Se suotakoon. :)

Jos terveys ei ole vaihtoehto (Tahdonvoimaa)

Niin toiseksi parasta on herätä siihen, että kaikki paikat naksuu! Tämähän on ihan harvinainen hetki, kenties jälleen kansallisen juhlapäivän aihe? Mä en ole naksunut rintarangasta sitten elokuun 2003. Ja vaikka naksumista seuraa hirvittävä jumi, niin on tämä nyt edistystä.

Ihana vapauden tunne, kun pystyy hengittämään. Mä laulutunneilla ennen ihmettelinkin, miten mun oli niin vaikea saada happea kunnolla mutta nyt ymmärrän.
Silloin aikoinankin, 97-99, kävin kanssa 2 vuotta puheterapiassa, kun multa lähti ääni. Olin vielä ton vuoden 99 musamaikkani ja jouduin lopettaan homman kesken, kun ei vaan tullut pihaustakaan. Koska CST nostaa ongelmat pintaan ja korjaa ne siinä järjestyksessä, että uusin ekana, niin oiskohan tämä jo vika? Vai meneekö tämä niin pitkälle, että kohta mun lapsuuden epäilty lonkkaluksaatio alkaa aiheuttaa uusia oireita jalkaan, kun se kipsattiin 3-kuukautisena? ;)

Uskaltaisikohan sitä nousta jo sängystä seisaalleen ja mennä aamupalalle, kun on niin nälkä. Kun suu on niin kipee ja kipeytyy vaan lisää seisomisesta... Pakko, se jotain syodä, hirveä nälkä jo 4 h. ;)

Veto on pahaksi (Musti)

Olit ihan oikeassa Tahdonvoimaa kun lähettelit blogia jossa suosittelit pipoa ja kaulaliinaa. Musti nukkui "pöhöttimien" alla ja nyt niskat ja hartiat on ihan viturallaan.
LIP sen sijaan näyttää hyvinkin elinvoimaiselta tai luultavammin ajattelee että yksi valittaja perheessä saa riittää.

Orudis voide odottaa jo levittäjäänsä ja särkylääke purkkikin on kutsuvan näköinen. Katson vielä hetken, josko alkais itekseen helpottaa, syön yleensä vaan viimeseen hätään särkylääkkeitä. Mutta pakkohan niitä on joskus ottaa, varsinkin kun alkaa ensimmäiset sahanterät leiskumaan silmissä. Jos ei ota, migreeni ottaa valtoihinsa ja pian huomaat kukovasi tasaisin välein vessan pöntöllä. Koputan puuta (päätä) ja toivon että seuraavaa ei koskaan enää tulisikaan.
Kynttilä palaa terasssilla viimeisiä hetkiään ja minunkin on aika lähteä tekemään kodin pakollisia askareita.

Palaan blogisivuille taas illan hämärtyessä. Mukavia talvisia hetkiä kaikille lukijoille!

Huivi (Tahdonvoimaa)

Onhan LIP:llä huivi ja pipo, jos se kerta patjalla nukkuu? Hope so. Hyvät yöt.

Tervetulotoivotus (Musti)

Piti vielä yön viime tunneilla kirjottaa pari sanaa ja toivottaa Lady in Pink tervetulleeksi "kerhoomme".
Tiesin kyllä LIP:n taustan, mutta kyllä se luettuna tekstinä oli todella järkyttävää nuoren ihmisen kertomana. Tällä hetkellä LIP nukkuu tyytyväisen oloisena patjalla lattialla, johon Mustikin kohta kallistaa päänsä. Mies tienaa ruokarahaa voimalan seinien sisällä ja poika paukuttaa tietsikkaa minkä kerkiää.
Mutta nyt silmissä alkaa jo hämärtää, ei nälkä, vaan unen puute, joten huomisiin!

Läheinen asiakassuhde (Tahdonvoimaa)

Missä tai kelle voi kirjoittaa näin? Ja kuka ymmärtää, jollei saman kokenut... Toihan on kuin salakieltä!

---

Moi X,

Kiitos viimekertaisesta. Tuli hirveä päänsärky mutta se varmaan johtui siitä, että peruutin toisen auton puskuriin parkkipaikalla 2 km/h kotipihassa hoidon jälkeen. Onneksi olin vielä vöissä (ja pää kiinni penkissä) niin ei sattunut. Mutta aika herkällä on...

Kun hedarista selvisin perjantaina, leikkasin sen kunniaksi otsatukan. Ja arvaapas - räjähti hartiat/olat ja korvat! Eipä ole ollut kädet tuossa asennossa 8 kuukauteen. No, taas lepoa... Nyt on ollutkin sitte su-ma parempi olo. Edelleen liikaa energiaa mutta käynnistelen koneita rauhakseen. :) Vähän siistiä, kun selkä ei ole "väpättänyt" tosta kiilan kohdalta ihan niin paljon... Kyllä siinä edelleen "huojuntaa" on mutta on se parempi. Suuta/ikeniä on alkanut kirvellä ja kurkunpää jumittaa vuorostaan mutta sekin lienee "normaalia", sisko vinkkasi. ;)

Ettei olotila ajaudu samanlaiseen kaaokseen kuin syyskuun jälkeen, on hermoston huilitauon paikka. Kyllä tuota kehoa kuuntelemalla pärjää. Ei kestä vielä rööri rankkaa istumista. Uskottelin sen paljon seesteisemmäksi... No, semmosta sattuu, kun intoa hommaan on enemmän kuin terveyttä sen suorittamiseen. Onneksi olen jo vähän päässyt kuntoon mutta hermosto on alkanut antaa merkkejä, että se sippaa, mikäli jatkan rasitusta samalla tavalla.

Elikkäs olisiko Y:lle käyntiaikaa vai voiko hän kirjoittaa sairaslomaa puhelun perusteella? Marraskuun kärvistelen, kun on paljon juttuja kesken, mutta esim. joulukuusta on pidettävä breikki. Niin ja uusia Klotriptyl Mite -resepti (100 tabl.), kun siinä olikin 30 tabl. viimeksi... Ja Panadol Extend -myös. Mutta palataan asiaan!

Mukavaa viikkoa,
Z

Teksti ei ole herkkähermoisille tai tutuille ;) - Munan kosto (Tahdonvoimaa)

Tulee alapäästä... ;) Hyi helvetti.
Nyt mä ymmärrän sanonnan "haisee kuin mätä muna"...

Ja suukin on kipeä (Tahdonvoimaa)

Saatana, kun ienkin on tullut kipeeksi. Ei ihme, kun suu on kuiva kuin Sahara ton lääkkeet takia. Ja kaikkihan vaivat sopii tähän paskaan vammaan ja iskee iloisesti päälle yksi toisensa jälkeen. Mitäköhän seuraavaksi?

Ens kerralla, kun meen lekurille, kysyn, voisinko jättää noi lääkkeet kokonaan pois, jos tämä hermosto nyt todella pysyy näin rauhallisena. :)

Yksi on liittynyt joukkoonne - vihdoinkin! (Lady.In.Pink)

Heippa kaikille! Lady.in.Pink on vihdoin saanut toimivan käyttäjätunnuksen ja nettikin toimii taas talvimyrskyn jälkeen. Näin ollen en keksinyt enää yhtään toimivaa tekosyytä sille, miksi en ole aloittanut kirjoittelua, joten tässä olen. Ja tekstiä rupeaa paukkumaan. Pieni selvitys varmaan itsestäni ja ennenkaikkea sairaustaustastani on varmaan paikalla niille ketkä eivät lady.in.pinkistä etukäteen mitään tiedä.

Eli itselläni on kahden vuoden kunnon sairasteluputki takana. Kaikki alkoi 07 tammikuussa kun sairastuin tavalliseen angiinaan. No, tämä angiina johti ongelmiin, joiden kanssa taistelen vieläkin. Tammikuusta kesäkuuhun sairastin siis 7 angiinaa eli se puoli vuotta meni täysin kuumeessa, kurkkukivuissa, antibioottihöyryissä ja vain sängyssä maaten. Kun nielurisat sitten kesällä poistettiin, angiinat onneksi hävisivät, mutta tilalle tuli kunnon liuta lisää oireita.

Kesällä 07 alkoi krooninen kiputila kurkussa, tai pikemminkin kaulalla. Kipu oli pistävää ja sellaista, kuin joku olisi tunkenut terävän veitsen kurkkuun ja vedellyt edestakaisin. Samaan aikaan pistoksen kanssa tuli näköongelmat. Paljon erilaisia kuvia, pisteitä, salamia, palloja ja näön heikkenemistä ja hämärtymistä. Hiljalleen alkoi myös kummalliset oireistot eripuolella kroppaa. Mukaan tulivat puutumiset raajoissa, hengityksen salpaantumista, äänen katoamista, pistelyä ja särkyä eri lihaksissa. Silloin tuntui, ettei nämä kaikki oireet millään voineet olla toisiinsa liitoksissa, mutta toisin selvisi. Tosin puolitoista vuotta niiden alkamisen jälkeen...

Pahin oireistani oli tuo pistos kurkussa. Se invalidisoi vuoden elämästäni täysin ja on edelleen vahvasti läsnä. Kesäkuusta 07 lokakuuhun 08 en voinut hengästyä tai kävellä kovaa - juoksusta puhumattakaan. Ei mitään liikuntaa, ei laulamista, ei puhumista paljon päivässä, ei baarissa oleilua, ei kovaa naurua, ei yskimistä. Nämä kaikki tekivät pistoksen sietämättömäksi. Kipu vaihteli vuoden ajan siitä, etten voinut muuta kuin maata sängyssä aivan paikallaan siihen, että pystyin tapaamaan ystäviäni ja käymään koulussa muutaman tunnin kerrallaan. Näköhäiriöt olivat/on kamalia, mutta ne eivät rajoittaneet elämää niin paljon kun päätin olla välittämättä siitä, etten näe selkeästi kun näkökenttä on täynnä erilaisia kuvioita. Kaikki muut oireet kropassa eivät tuntuneet sietämättömillä koska kaikki keskittyminen meni tuohon kamalaan kiputilaan kaulassa.

No, kuten arvata saattaa, niin näitä oireitahan on tutkittu - ja paljon. Ensimmäisen puoli vuotta sain vain taistella siitä, että pääsisin tutkimuksiin. Kukaan ei suostunut laittamaan minua mihinkään kokeisiin. Taistelin ja taistelin, kunnes väsähdin. Ravasin yleislääkäreillä, foniatreilla ja KNK-lääkäreillä. Sain osakseni vain vähättelyä, "ei siellä mitään ole"-kommentteja sekä suoraa naurua päin naamaa. Eräskin KNK-asiantuntija piti tilannetta huvittavana ja naurun arvoisena, "koska eihän kenelläkään tuollaista voi olla". Voimat oli vähissä ja jaksaminen nollissa.. Onneksi pääsin yhden tutun lääkärin kautta kokeisiin. Minulta tutkittiin verikokein kaikki mitä ihmiseltä voi tutkia - tuloksetta.

Koska korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreistä, yleislääkäreistä ja foniatreista ei ollut apua moninaisiin oireisiini, siirryin neurologien puoleen. Seuraavaksi mietittiin aivokasvainta, ms-tautia, kolmoishermosärkyä jne. Kävin MRI:ssä ja röntgenissä muutamaan otteeseen - tuloksetta. Lääkärit olivat täysin neuvottomia suhteeni. Silmiäni rupesi tutkimaan yksi aivan ihana silmälääkäri, joka otti minut asiakseen ja halusi selvittää mikä näössäni on vialla (ilman taistelua - ihmeellistä!!!) Silmäni tutkittiinkin kaikilla mahdollisilla laitteilla mitä tays:ista löytyy (ja tämä kaikki kustansi yhteiskunnalle n.30 000 euroa..heh) - mutta kuten arvata saattaa... mitään ei löytynyt.

Tämän ajanjakson ajalle kuuluu vielä yksi liukastuminen kotipihassamme marraskuussa 07, jota en silloin pitänyt minään. Kaaduin suoraan lapa-alueelle ja ilmat pihalle. Seuraavat kaksi viikkoa pisteli, puutuili, kuumotti ja paleli, sitten nämä oireet katosivat.

Näin ollen puolitoista vuotta sairastumiseni jälkeen olin täysi mysteeri täynnä mitä erilaisempia ja oudoimpia oireita. Olin testannut yleislääkärit, foniatrit, puheterapeutit, KNK-lääkärit, neurologit, psykologit, fysiatrit ja fysioterapeutit. Itse jo toivoin diagnoosikseni vaikka aivokasvainta - kunhan vain saisin selville mikä minua vaivasi. Koko tämä sairasvyyhti ja selvyydet siihen rupesi hiljalleen paljastumaan vasta kun hakeuduin aivan sattumalta samalle CST-hoitajalle kuin Tahdonvoimaakin hänen suosituksestaan kesällä 08.

CST-Hoitaja sanoi tilanteeni olevan selvä ja ymmärrettävä jo ensimmäisellä hoitokerralla ja diagnoosikseni sainkin heti autonomisen hermoston shokkitilan. Kroppa oli vetänyt itsensä aivan kamalaan kuosiin noin pitkän sairastelun jälkeen. Itseni järkyttävä stressitila, jaksamattomuus, ahdistuneisuus ja kaikki ne lukuisat oireeni olivat olleet liikaa jo muutenkin herkälle hermostolleni ja näin ollen ongelmavyyhti oli valmis. Vielä kaatuminen marraskuussa 07 pahensi koko tilaa entisestään ja sen ansiosta niskaani oli tullut vielä mekaniikkahäiriökin, joka on oma luku sinäänsä. Hoitaja selitti, että hermostoni on koko elämäni ollut kuin piripintaan vedellä täytetty kulho ja kun se sai yhden kovan kolauksen (1ja1/2 v. sairastelua) sekä toisen (kaatuminen) siihen perään, kaatui vedet yli kulhon reunojen ja nyt koko kulho on täytettävä alusta asti.

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki on purettava ennen kuin ne voi korjata ja näin ollen kärsin nyt kaikista näistä tältä sivustolta tutuista oireista. Mutta alle 10 hoitokertaa takana, ja olen jo saanut suuren avun kurkun pistokseeni ja ennen kaikkea diagnoosin(!) Mutta paljon tapahtuu kropassa koko ajan ja niitä jaan mielelläni teidän kanssa. Nyt kuitenkin oikea käsi on täysin puutunut, lapaluualue kuin hakattu ja jalat tunnottomat (perus niskavammasen elämää siis) joten on parempi lopettaa... mutta nyt on taustat tehty selväksi, joten tulevat tekstit on muidenkin helpompi ymmärtää. Palaan siis kaikkeen CST-hoidoissa kokemaani ja nykyoireistooni vielä myöhemmin.. Mutta tästä eteenpäin lady.in.pink ei keksi enää tekosyitä vaan innostu jo nyt bloggauksen maailmaan, joten cu! :)

Ja taas puutuu iloisesti (Tahdonvoimaa)

Juu, yläniska se on, mikä nyt on kyrvähtänyt. Ja sitä myöten myös C2-C3. Puutuupas taas niin iloisesti takaraivo ja korvantausta. Voi vittu, että alkaa ottaa pannuun ihan oikeasti. Ihan sama mitä ja kuinka paljon tekee, niin eipähän tuo kestä kuitenkaan. On tämä kyllä niin mahrotonta. Ainoa hyvä puoli se, ettei hermosto ole hepaillut tänäänkään.

Tiukka päivä (Tahdonvoimaa)

Tänään olikin tiukka päivä. Klo 12.00 soitin potentiaaliselle asiakkaalle, hammaslekuripalveluun. Sovittiin kunnollinen juttuaika keskiviikolle, kun hänellä oli siinä just potilas aukomassa suutaan.

Sitten yritin tavoittaa 3 h toista potentiaalista asiakasta. Puhui puhelimessa koko ajan. Huomenna jatkuu! Tuohon väliin mahtui myös muutama muu asiakaspuhelu. Ja vielä jäi yksi soittamatta...

Olo on ollut ihan ok. Vasen puoli nyt on kunnossa ja oireilu on toispuoleista. Takaraivo/päälaki ei ole mennyt uudestaan jumiin. Eli varmaan se tuli siitä autolla töytäisystä torstaina. Korvat on pysynyt suht vaiti. Kyllähän ne yrittää lukkoilla kun on pystyssä, mutten anna. Hartiat ei ole lyönyt samanlaista totaalijumitusta kuin mitä hiustenleikkuun jälkeen viime viikolla. Olkapäät on tukossa edelleen, muttei niin kuin ennen. Ei ne ole tulehtunut samalla tavalla. Rintaranka/ristiselkä on nyt puolestaan jumissa. Samoin alaselkä.

Aamulla kipuili oikea lonkka, ja polvikin oli niin arka/turvonnut, ettei sille tohtinut astua. Eli kaikki on merkkejä siitä, että yläniska oikeelta on lysyssä. No, nyt täytyy vaan mennä rasitusrajan alapuolella. Tän päivän onnistuin lepäilemään, vaikka yritänkin sitä parhaani mukaan välttää, ettei mene makailuksi.
Nyt kun autonominen hermostokin on alkanut pysyä kurissa, niin täytyy tosiaan hiljalleen käynnistellä koneita ohjeiden mukaan. Mutta sen päätin, että kun menen ens kerralla fyssarille 8.12, otan pari lepipäivää alle, etten aina ole niin jakissa, kun menen sinne! :)

Mustille vastausta (Fedja)

Mustille: Tampereen seutu aiotaan käydä testaamassa.

Pitäisi löytää syy, että miksi tuolla neuraalikudoksessa on niin kova ärsytys. Kova kiristys suojaa, siis vetää niskan sellaiseen asentoon, että ärsytys vähäisempää. Ja kun kiristystä löysätään, neuraalikudos ja hermostolliset jutut ärtyvät ja sen johdosta voi mennä öisin jopa kovempaan jumiin kuin ed. päivänä. Neuraalikudosta voi joku painaa, siis niskassa joku ei ole kohdillaan tai sitten yläniskan kalvoihin kallon pohjan tienoille on tullut repeämä siinä pyörälennossa 11v sitten, jota kiristyksellä suojataan. Toivon siis tuota ensimmäistä, että siellä olisi joku vähän vinksallaan ja joku löytäisi sen ja heivaisi paikalleen.
Jos se on tuo toinen vaihtoehto, en tiedä voiko syytä edes löytää. Ja jos en mistään löydä apua, niin silloin on vaan kertakaikkiaan tyydyttävä siihen, että nyt tällä hetkellä en ainakaan apua löydä ja löydän tulevaisuudessa, jos olen löytääkseni.

Olenhan tosi paljon käynyt jo hoidoissa. Ja oppinut hoitamaan tosi paljon itseänikin. Käytännössä omalla tekniikalla löysytän kalvot, mitä Tahdonvoimalle tehdään CST: hoidossa. Mutta löysyttäminen ei auta, jos siellä on jokin, joka kanittaa koko ajan systeemin samanlaiseksi.

Toivon kyllä totta tosiaan, että joskus löytyy helpotusta. Jossakin vaiheessa, jos apua ei löydy, pitää hyväksyä asiain tila ja keskittyä kaikkeen muuhun mihin pystyy. Ihme kyllä ois, jos loppuelämän olisin tällaisessa tilassa. Sittenhän minulle olisi ihan turhaan opetettu kaikkia niitä asioita, mitä tässä sairastelun aikana olen oppinut, kun en pääsisi niitä käyttämän.

Ihan hirvee munan himo (Tahdonvoimaa)

Outo juttu. Just kun olin nukahtamassa, iski hirveä keitetyn kananmunan himo. Ei muuta kuin vesi kiehuun, kaverit sekaan. 4 minuuttia meni ja olin syönyt nuo kaikki keittämäni munat. Kolme paljaaltaan ja yhden ruisleivän päällä. Fyssari sanoi, että tervehtymisen merkki. ;) Nyt onkin maha kuin mettiäisellä. Hyvät yöt!

Ps. Musti, kerros joskus sun ennustajan/näkijän kyvyistä, mihin perustat myös paranemisen... Ne on aika mielenkiintoisia juttuja. Ü

Aika matelee (Tahdonvoimaa)

Mitä terveemmäksi tulee, sitä hitaammin aika menee. Tajusin just, että siitä totaalisesta katastrofista on mennyt vasta 5 viikkoa.

13.10 niska oli vielä tosi pahana, koska kävin ekalla kriisiajalla tuolloin ja sitten olin kriisiajalla fyssarilla myös 28.10. Sen jälkeenhän oli tosi kivat/nousujohteiset kolme viikkoa tossa välissä, jos unohtaa sen helvetillisen hartia/olkajumituksen. Nyt kävin sit viime viikolla vasta uudelleen 19.11 ja ainakaan vielä ei ole iskenyt hartiajumitusta.

Mutta loppujen lopuksi siitä kaameesta katastrofista tulikin toivuttua suhteellisen äkkiä jälkikäteen mietittynä. Hartiat on ollut nyt paljon parempina, vaikka ne tiksaskin sen etutukan leikkauksen jälkeen 20.11. Ei ne enää jumita ollenkaan niin kuin silloin edellisellä kerralla. Samoin toi C2-3 on taas vähän parempi, vaikka äityikin siitä pikkutöytäisystä silloin fyssarin jälkeen. Kai se vaan menee niin, että kun ei ole käyttänyt lihaksia ja ei ole sitä tarvittavaa tukea, niin kaikki paikat tiksailee ihan hullun helposti. Ja se todella käy KAIKKI läpi. Silloin aluksihan olin kokonaan ihan jumissa ja nyt se on lähtenyt purkautumaan mutta vielä ei riitä rasituskestävyys ihan kaikkeen. Ja aina välillä tulee sit takapakkia, kun on menty sietokyvyn yli. Mutta suunta on kuitenkin koko ajan ylöspäin. Täytyy vaan koko ajan muistuttaa itseään, että on mennyt VASTA vajaa 8 kuukautta kaatumisesta. Eli ei voi olla vielä kunnossa.

Se on vaan mun oma aika, joka tuntuu matelevan... No, joulukuusta aattelin aloittaa duunit 2 h/pvä, niin se varmasti edistää ajan kulua. Tällä kertaa tosin hieman maltillisemmin siis kuin viimeksi. ;)

Kurjat oireet (Musti)

Fedjan kirjoitusta lukiessani tunsin voimakasta myötätuntoa häntä kohtaan, kuinka tuollaiset elämää invalidisoivat kauheat oireet saataisiin helpottumaan. Eikö todellakaan suomesta tai mistään maailman kolkasta löydy ihmistä joka pystyisi sinua auttamaan.
Tahdonvoiman paraneminen on mennyt eteenpäin hänen löydettyään loistavan CST terapeutin täältä Tampereelta, jonka luona käyntiä sinullekin Fedja lämpimästi suosittelen.

Olet jaksanut urheasti sinnitellä jo 11v, joka on äärettömän pitkä aika tuollaisten oireitten kanssa. Onko sinulla lähiomaisia lähelläsi, jotka tukevat ja auttavat sinua kun siltä tuntuu?
En halua olla tungetteleva enkä utelias, mutta itse isossa perheessä kasvaneena tiedän kuinka paljon merkitsee kun ympärillä oli porukkaa joille uskoutua kun elämä ei kohdellutkaan aina silkkihansikkain.
Eihän sitä jatkuvasti kaipaa hälinää ympärilleen, joskus on mukava olla aivan yksin omien ajatustensa kanssa. Laittaa soimaan hyvää musaa ja nauttia vaan omasta seurastaan.

Uskon elämän vielä tuovan eteesi sellaisenkin ajan jolloin koettelemuksesi ovat takana päin Fedja.

Back to the life (Tahdonvoimaa)

Fyssari just viime kerralla varoitteli, että nyt pitäis palata elämään sillain rauhakseltaan, ettei mene ylivireystilaan. Monien kanssa tehdään kuulemma se virhe, että ne yritetään saada liian nopeasti takas ns. normirytmiin, vaikka keho ei sietäis rasitusta... Mun pitäis kuulemma tehdä nyt sama toimenpide kuin ihan alussa mutta toiseen suuntaan. Eli alkaa ns. käynnistään koneita mutta hyvin, hyvin varovasti...

Siksi ajattelin ottaa neuvosta vaarin ja lähteä sitten johonkin käymään tossa ensi viikolla. Ehkä aloitan varovasti miehen porukoilla vierailusta, Kangasalla kun tossa vieressä ovat. Tosin ensin tarttis ne talvirenkaat... ;)

Oulu j oulu (Fedja)

Täälläkin lumimyräkkää. Tuli tuossa tunti sitten.

Olen nukkunut vähän enemmän ja pudonnut ylivireystilasta alivireystilaan. Ilmeisesti pitää jatkaa nukkumista päivisin myös, että pääsee keskivireystilaan jonkun ajan päästä, jos sellaista enää arvoisa hermostoni sallii.

Hoidon jälkeen perjantaina toimin jonkin aikaa asunnon lämmittäjänä, sen sijaan, että asunto olisi lämmittänyt. Syke lähti laukkaan kanssa 80-90 /min. Eli heti kun yläniska on enemmän auki, autonom hermosto innostuu. Illemmalla taas jalat jäässä, mutta muuttuivat pattereiksi taas kun meni pitkäkseen. Lauantaina sain auottua paikat aika hyvin, mutta vei sen 5 tuntia. Silti jää voimakas tinnitus, kiristys niskasta vielä sentti 2 kallonpohjasta ylemmäs ja tykytys. Yöllä hikoilua. Seuraavana päivänä ihan änkkäjumissa, koska yläniskan aukiolo jumitti niin pahasti nukkuessa. Eli ei tässä nyt tiedä mitä tässä tekis. Olisiko tasaisessa paketissa koko ajan. Mitä hyötyä aukoa paikkoja, jos on samassa tilanteessa koko ajan. Ei mitään.

Kun yläniska on auki. Seuraava yö on läpimäräksi hikoilua. Esim ranteet saattaa olla ihan hiessä, koko yläkroppa, kyynärtaipeet. Tyynyt, lakanat ja pussilakanat märkinä. Välillä saa pyyhkiä pyyhkeen kanssa aivan kuin suihkun jäljiltä.

Joo, ei mua mikään vaivaa, ei.

Tahdonvoimaa. Muistahan mennä tänä iltana nukkumaan kymmeneltä. Ylivireystila ei parane kuin levolla.

Pyhäpäivää (Tahdonvoimaa)

Ei, en ole nukkunut tähän asti. Olen vain jatkanut eilen kesken jäänyttä Facebook-päivittämistä kuvien lisäämisen ja tägittämisen merkeissä. Huh, onpa siinä hommaa. Varsinkin, kun sen kyljeltään makuultaan tekee. ;)

Kurkkasin just ekaa kertaa ulos ikkunasta jJaahas, talvi tuli nyt sitten. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin: millä mä meen huomenna altaalle, kun on kesärenkaat? No, en millään. Eli täytyy tehdä treeniä himassa, vaikkei se yhtä tehokasta olekaan. Miekkonen vaihtaa renkaat tiistaina, joten siihen asti ei autolla paljon ajella.

Tänään on taas ollut kumma päivä. Periaatteessa sitä alkais olla muuten suht kunnossa, paitsi tosta hartioiden kohdalta. Onneksi pystyy istumaan jo suht hyvin niin, ettei toi C6 tunnu ihan koko ajan enää huojuvan. Istuessaankin sitä pystyy jo vähän trimmaamaan kielenimemisellä tai rintarangan kierroilla. Hassua sinänsä, että mulla on suora kontakti keskushermostooni luisten kiinnityskohtien kautta. Ei kaikilla vaan! Kävelyä toi ei vielä kestä mutta se onkin se kaikista raskain juttu.

Lunta ja Idols ( Musti )

Kyllä on kaikkien aikojen lumituisku täällä Lahdessa ja taitaa olla melkein koko suomessa. Terassi on täynnä lunta ja kynttilälyhdyt heiluvat tuulessa kohta varmaan sammuen.
Talvi on tullut suomeen, nyt tarvitaan kunnon talvikenkiä, mutta viikon puolivälistä on jo luvattu kumisaapas keliä.
Jatkan nyt mielenkiintoisen Idolsin seuraamista ja olen melkein varma kuka on seuraava Idols kisan voittaja. Jos olisin nuorempi ja nätimpi ja parempi laulamaan voisin kans osallistua. Joten tyydyn vain kuuntelemaan ja arvostelemaan.

Pannari loppui (Tahdonvoimaa)

Mihin lie meni... ;)