Anna Fedjalle vastaukset (Tahdonvoimaa)

TN:stä en tiedä muuta kuin, että se joku krooninen jännitysniska/hartiatila. Tukossa, lukossa. Yleensä oireena juimivaa päänsärkyä ohimoilla, takaraivolla ja silmien takana. Eli yläniskaperäistä. Ja joskus huimausta, näköhäiriöitä. Mutta olennaista on, että se on lihasperäistä. Mun mielipiteeni on siis se, että romukoppadiagnoosi. ;) Kaikilla tietotyöläisillä, jotka ei liiku on Tension Neck. Ja niilläkin, jotka hoitaa kuntoaan, voi olla kroonisesti niska-hartiat -jumissa.

Sitten C0:
Kuulemma suurimmalla osasta ihmisiä C0-pikkunivel on päin pyllyä muttei sitä tajua. Oireena on just ehkä vähän huimausta, toissuuntaista päänkääntövaikeutta, painavaa päätä, särkyä, kasvojen puuduttelua, näköhäiriötä, korvassa painetta yms, jotka ei hirveesti häiritse. Mulla siis on ollut noi oireet vuodesta 2003, kun se on virheellisessä asennossa koko ajana. Ja nyt pettää siksi, että oikeella puolella ei ole ollenkaan lihasta (kun vasen puoli hoitanut oikeen tehtävää ton virheasennon takia) ja samoin se nivelside on sen verran löysä, kun se on ollut niin kauan virheasennossa. Ja se muotoutuu ja kiristyy kuulemma hiljalleen mutta vuosikin voi mennä, että se on ok.

Ja kuulemma keho tottumuksesta pyrkiin palauttamaan sen nivelen jopa parikin vuotta siihen virheasentoon, johon se ehti tottua. Mutta tekemällä syviä lihaksia ja treeniä, jolla ligamentit ympärillä koko ajan vahvistuu, se pysyy paremmin ja paremmin paikoillaan. Ja niin se on pysynytkin. :)

Mutta yleisimmin kuulemma se menee pois paikoiltaan yöllä, kun kääntyy vahingossa niskan varassa, eli painaa pään tyynyyn. Aluksihan se niksahti mulla pois, kun käänsin päätä sivuttain mutta nyt se pysyy käännöissä.

Ja eihän noita oireita muuten ilmenis näin helposti ja raakoina mutta kun mulla on ylilliikkuvuutta aikas paljon. Kuulemma yliliikkuvuus nivelissä on suurin syy siihen, retkahdusvamman jälkeen päätyy näin huonoon kuosiin. Jos ei ois yliliikkuvuutta, niin nivelsiteet/jänteet yms. estäis sen hervottoman ylivenymisen, etenkin kun tapaturma oli noin 'pieni'.

Ja kunnosta:
Paremmassa kunnossa sillain, että jaksan tehdä kaikkea hermoston puolesta, eli se kestää rasitusta. Ennenhän mä en pystynyt istuun tai käveleen, kuin pakolliset matkat, ja hengästyin heti, kädet veti punaisiksi, alkoi tulla hiki tai kylmä, jalkapojat ihan sikakipeet, koko putki alkoi mennä ihan tukkoon, ei pystynyt tekeen rintarangan tai pään kiertoja tai tuli vaan huono/yrjöttävä olo (se on sitä separointia, heparointia eli just toi autonomisen hermoston oireet!;)

Nyt kuitenkin pystyn istumaan,ilman että C6 'heiluu', kävelystä on tullut varmempaa/uskaltaa jopa ottaa askeleen ilman et ihan koko ajan sattuu päähän, niska ei ole ollut kipeä joskus moneenkaan viikkoon, jopa kuukauteen, ei päänsärkyä paitsi kun C0 kyrvähtää, ei särkyä jäsenissä, en ole enää tukossa/totaalisen jumissa aamuisin, vaikka välillä se jumittaakin, ei ole kylmä. Ja sitä vaan huomaa, että paikat kestää enemmän ja pystyy liikuttamaan päätä/kaularankaa normaalisti. Se kiertyy sivuille, pystyy nyökkäämään, kumartamaan, istumaan pehmeällä, kovalla ja asentotunto on sellainen 'normaalimpi'.

Mutta sitten, kun toi yläniska on pettänyt, niin se heittää mulla kuupan ihan jumiin ja alkaa hakea tukea sit koko putkesta, eli vetää oikeaa puolta heti ihan jumiin. Nyt jos pää ei olisi tiltissä väittäisin, että olisin paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Mutta minkäs teet..

Ja vielä lisäyksenä, että oireita on harvemmin ja vähemmän ja huonot kaudet tulee jaksoina. Ennen oli vain huonoa jaksoa. Se on suurin ero aikaisempaan. Ja että kun tulee huono kausi, niin se ei ole niin huono kuin aiemmin, vaan aina vähän parempi.