Ou jeah, ukkeli toi nakkeja 20kpl TI ja oon kohta syöny ne. Olen kuin pieni, söpö mutta vitun vihainen marsu, jota ruokitaan häkkiin. Mies kantaa mulle milloin nakkia, milloin kinkkua ja oon täällä sängyssä suu auki oottamassa marsun innolla.
V-i-t-u-n
p-e-r-s-e-e-s-t-ä.
Tekis mieli ihan hulluna lyödä itteään vasaralla sormeen tai varpaaseen, jos se kipu sai unohtaan tän muuten kurjan olon. Tai hei, sit mä teen niinkuin satanistit: alan viilteleen itteeni! ;) Sitä en ookkaan kokeillut. Jos sillä unohtui henkinen kipu, kun ois konkreettista fyysistä kipua enemmän?
Muistan aina, kun olin töissä nuorten mielenterveyspotilaiden sairaalassa koulunkäyntiavustaja. Yksi kerta 'pikku-Ville' otti kuvitunnilla sakset käteen, kun en valvonut häntä noin puoleen minuuttiin, ja alkoi kuoria niillä itseään huutaen: Kattokaa, mä oon appelsiini! Että ei mennyt hyvin sielläkään.
Oli muuten eka ja vika duuni, josta sain potkut. Tai siis itsehän mä itseni tietty irtisanoin, kun ehdin ensin. Osittain fudut tuli ton takia ja osittain siksi, että olin pätevämpi lasten kanssa kuin yksi maikka ja se mustamaalas mut rehtorille. Mutta ihan sama. Ei sillä paskapalkalla noin raskasta duunia ois kauaa jaksanutkaan.
Hyvät yöt. Nyt meikä yrittää nukkua, vaiks se on haaste tällä kuupalla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti