Ala/ristiselkä on niin kipeä, ettei pysty istumaan. Lapaa ja hartioita polttelee ja pistelee. Nuppi ihan jumissa. Rintarankaa pistää. Polvet ja nilkat ihan kipeät. Jalkapohjat on niin tulessa, ettei seisomaan/ kävelemään pysty.
Se siitä nousukaudesta. Noin se lähtee ihan pienestä muutoksesta niskassa vetämään koko putkea tukkoon. Vaikkei se nyt samalla tavalla jumissa ole kuin ennen, niin jumissa kuitenkin. Kyllä mä alan epäilemään, että jotain on hajonnut meikäläisellä kanssa tuolta yläniskasta, koska en pääse tästä yhdestä olotilasta, painavasta olosta, millään tavalla eteenpäin. Oon loka-marraskuun kökkinyt näissä samoissa fiilareissa ja fyssari vaan hokee, että se on ihan normaalia, että yläniska saattaa nukkuessa tai pienestä töytäisystä mennä tähän kuntoon. Ja mun herkkä hermosto sit tietty reagoi siihen heti. Mutta jossei 8 kuukauden treenaamiselle tän pidemmälle ole päässyt, niin aika lohduttomalta näyttää tulevaisuus. Ja mä kun jo ehdin tuossa välissä ajatella hetken, että paranisin mutta, mutta... Turhaan taisin iloita. Takaisin pessimistiseen ajatteluun taas, niin satu näin pirusti sydämeen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti