Kuningas alkoholi (Tahdonvoimaa)

Mietinpä vaan punaviiniä ja Klotriphyl Mite -purkkeja katsellen, että tuleekohan enää vedettyä kunnon känniä tervehtymisen jälkeen? Riski teloa itsensä moninkertaistuu, kun viina astuu kuvioihin. Ja toisaalta, kun nyt 8 kuukautta on enemmän ja vähemmän huimannut, niin ei se sekavuus huokuttele.

Siitä päädyin pohtimaan yhteiskunnallisia asioita. Hirveesti on Suomessa niitäkin ihmisiä, jotka hakevat lekurilta just jotain bentsodiatsepiinijohdannaista (joihin Klotriptyl kuuluu myös) varta vasten nautittavaksi viinan kanssa, että sais ahdistuksen pois/ unettomuuteen apua. Tai ihan vaan padan sekaisin! Hyi hitto. Mulle ei olisi tullut mieleenkään hoitaa niskaani humalalla, vaikka omalekuri sitä epäilikin. Kai mä olin niin sekava silloin toukokuussa, että aatteli mun vetävän viinaa ja lääkkeitä sekaisin. ;)

Oon niin onnellinen, kun nuppi on pysynyt suht selvänä heinäkuusta. Mitä sitä suotta sekottaan enää lääkkeillä? Klotriptyliäkin on joutunut ottamaan vaan 1 tabl., kun lekuri suosittele. Sanoi, että se rentouttaa solukalvoja ja poistaa autonomisen hermoston separointia, niin ei viitsinyt kieltäytyäkään. Ja kyllähän se poisti kaikki kivut samantien.

No joo, kyllä mä silti otan nyt lasin punkkua ja alan sekakäyttäjäksi. Noin pienillä määrillä ei tule ongelmia. Alkoholi vähän vahvistaa lääkkeen väsyttävää vaikutusta. Joten... Hyvät yöt siis! ;) Muutenkin väsyttää ihan pirusti. Mutta Fedja sanoi, että se on tervehtymisen merkki. Nyt hoen sitä ittelleni seuraavat viikot...

Mä oon muutenkin niin erinomainen kusettaan itseäni näiden olotilojen kanssa. Muistan fyssarilta vaan sellaiset lauseet, mitä haluan: 'Mitä oudompi olo, sitä enemmän se keho sylkee traumoja ulos'. 'Sä oot niin nuori, että paranet varmasti', 'Sä oot helpoimmasta päästä' jne.

Mietin aina välillä, milloin mun usko paranemiseen oikeasti loppuu, koska lopputulos on aina sama, vitullinen jumitus jossain ja ei rasituskestävyyttä, mutta toistaiseksi en ole vielä päästänyt mieleeni ajatusta siitä, ettenkö paranis.

Aattelen vaan, että kun oikein uskoo joulupukkiin, niin se todella tulee sieltä piipusta mua moikkaan. Tai kun uskon UFOihin, niin varmasti sellaisen kohtaan joku päivä. ;) Mulla on takaraja tän uskomisen kanssa ensi kesä. Sitten jos en ole parantunut, niin tuskin paranenkaan.

Joulunvietosta (Fedja)

Tahdonvoimaa, nuo sun jutut inspiroi mun päähän aina uusia juttuja.

Joulunvietosta. Minä olen viettänyt viimeiset 3 joulua itsekseni joulua. Olen käynyt sukuloimassa, mutta aaton olen ollut omassa seurassani. Kutakuinkin. Ystävä tosin viime jouluna tuli kylään illalla yhdentoista maissa.

Ensimmäinen joulu yksin oli haastavin. Oli sekava olo, kun mursi vahvan perinteen. Toisaalta oli jännittävä olla yksin ja miettiä, että mitenkä minä tosiasiassa haluan viettää joulua. Olen sittemmin nauttinut tavasta melkoisesti. Sitä huomaa, että joulutunnelma tulee pienestä: Kynttilät, pelkistetty jouluateria pelkistetyllä kattauksella ja joululauluja CD:ltä tai älppäriltä, jos haluaa.

On kyllä ystävät ja sukulaiset olleet ihmeissään, kun halusin viettää joulun yksin, vaikka ei tarvitsisi. Ja, kun kohtuu nuorena halusin olla näin itsellinen. Nyt on mukava, kun voi viettää joulun yksin tai yhdessä. On jo tottumusta yksinviettämisestä ja tietää, että yksi viihtyminen jouluna, riippuu vain siitä mitä siitä ajattelee. Jos luo suuret odotukset, niin varmasti pettyy. Nyt arvostaa melkoisesti sitä, että on hyvä olo fyysisesti. Tiedän, että häiriinnyn metelistä ja uudesta ympäristöstä aika paljon. Luulen, että tänä jouluna osaan annostella niitä oikeassa suhteessa. Viime jouluna olin porukoilla joulupäivänä ja kiristys oli niin kova, että pääasiassa makoilin pimeässä makuuhuoneessa. Just ja just jaksoin istua aterian ajan. Ei tuollainen kovin hienoa ole. Mieluummin kotona tuommoisen kunnon kanssa, kun kylässä.

Sen olen huomannut, että kun jostakin luopuu, saa tilalle jotakin uutta, mitä ei olisi osannut kuvitellakaan.

Voisin kyllä luopua tästä kiristyksestä päässä vaikka heti, vaikka en saisi mitään tilalle. Pystyisinköhän luopumaan? 11 vuotta ollut kaverina. Olisi se kyllä siistiä. Jos paine ja puristus yhtäkkiä päästä häipyisivät. Ai että. Nauraisin vaan päivät pitkät, tanssisin ja rallattelisin. Soittelisin, laulelisin. Menisin keramiikkaan, johonkin näytelmäpiiriin ja runoja veisin näytille jollekin niistä ymmärtävälle. Ompelisin, kutoisin, hankkisin sävellysohjelman tietokoneelle ja säveltäisin.

Äly (Fedja)

Älyä voi henkilöllä olla vähän tai paljon tai kaikkea edellisten ääripisteiden välimaastosta.

Äly voi olla henkilöllä hänen sujuvassa käytössään tai piilossa. Suurin syy sille, ettei ihminen pysty käyttämään älyään ja oppimaan uutta on se, että hän luulee olevansa tyhmä tai luulee, ettei osaa. Älykäs ihminen, joka ei pysty käyttämään älyään, voi vaikuttaa hitaalta ja jopa tyhmältä. Hänen päässään hitauden tilassa voi surista mitä ihmeellisimpiä ajatusketjuja. Useimmiten se, että ihminen ei osaa, ei ole älystä kiinni.

Kun älykapasiteetti on henkilön käytössä, sen harjaannuttaminen lisää älykkyyden määrää. Verrataan kahta yhtä älykästä henkilöä koulutien alkupäässä. Toinen heistä osaa ja pystyy käyttämään älyään, mutta toinen luulee olevansa tyhmä. Tämä tyhmäksi itseään luuleva ei pysty harjaannuttamaan älyään koulutien aikana. Sen sijaan toinen heistä sparraa sitä koko koulutien ajan.

Älykkyyden suuri määrä pelkästään ei tee ihmistä onnelliseksi, mutta hän luultavasti on huomattavasti onnellisempi, jos älykapasiteetti on hänen käytössään, kuin että jos se ei olisi. Jos henkilö on älykäs, mutta ei tiedosta omaa potentiaaliaan ja ei pysty käyttämään sitä, hän voi olla melkoisen onneton alisuoriutuja.

Äly ei tee ihmistä ihmiseksi.
Mikä sen tekee?
Tunteet.
Tunteet? Se että ihminen tuntee vihaa, vaikka pelkästään sitä? Se että ihminen tuntee vihaa, pelkoa, syyllisyyttä, melkein vain pelkästään näitä? Se, että ihminen tuntee edellisten tunteiden lisäksi iloa, surua?
Ei. Tunteiden tunteminen ei tee ihmistä ihmiseksi.

Riittäisikö se, että näiden lisäksi ihminen tuntee empatiaa, sympatiaa?

Mikä tekee ihmisestä ihmisen?
Se, että hän rakastaa ja arvostaa itseään ja sen takia pystyy kunnioittamaan ja rakastamaan muita.

Mikä sinun mielestäsi tekee ihmisestä ihmisen?

Tyynyistä (Tahdonvoimaa)

En muuta osaa neuvoa, kun että sellainen, että nuppi on rangan jatkeena vaakatasossa. Itse rikon sitä sääntöä, kun en ole saanut ostettua vanhan, itkusta kaksinkertaiseksi turvonneen tilalle uutta. Mulla oli se edellinen keinountuvaa, kun oon vähän höyhenille allerginen.

Tempurit oli ihan perseestä, siis mulla. No, vanha fyssari myi liian korkean ja kyttyrä voi olla tullut niskan virheasennosta. Että menee ehkä sen piikkiin.
Mutta liukkaan yöpukineet, liinat yms. kantsii muistaa, oli tyyny mikä tahansa.

Untuvatyyny (Fedja)

Onko sulla TV mielipidettä minkälainen höyhen-/untuvatyyny on hyvä?

Tyynyjen hinnat ovat n. 25-100e riippuen siitä minkä verran sisällöstä on untuvaa ja mikä tyynyn korkeus.

Kokeilen, josko yhtään paremmin saisi nukuttua pehmeämmällä tyynyllä. Alustavasti ostin vanua ja kokeilen pehmeämmän vanun lisäämistä 2-osaiseen vanutyynyyn, jossa vanut ovat "lyttääntyneet". Vanutyynyn kanssa olen parhaiten saanut nukuttua viime aikoina. Mulla on jo ainakin 4 erilaista terveystyynyä Tempurista halvempiin muotoutuviin.

Nam, burgeria ja yhtälöpareja (Tahdonvoimaa)

Nyt se on tehty! Juustohampurilainen meni nassuun 10 minuutissa ja olo on sen mukainen. ;) Pari lasia punaviiniä kyytipojaksi ja nyt väsyttää niin pirusti. Mutta ei auta, kun pysyä hereillä, ettei rytmit sekoa... Tämän päivän lepään, koska hartiat painaa sata kiloa.

Viime yönä tosiaan heräsin klo 01. Ei nukuttanut, joten palasin päivällä mieheni kanssa opettelemaan aiheeseen: yhtälöpareihin. Lukiossa ei paljon kiinnostanut luonnontieteet mutta kiinnostaa, kun on aikaa.

Niinpä olen lueskellut netistä etälukion matskan kursseja ja rakas mieheni on sparrannut. Se kun on tollain hikari matskassa, fyssassa ja kemmassa. Käsittämätöntä, että jollain voi olla ne kaikki päästötodistuksessa kymppejä ja kirjoittaakin niistä puhdasta laudaturia. En mä vaan... ;)

Noh, tuleepahan tehtyä jotain järkevääkin tässä sairastelun aikana. Lukioaikainen matskan maikkani olisi ihmeissään, koska perjantaisin 14-16 matsan tunneilla keskityttiin tyttöjen kanssa funtsimaan illan bilemestoja ja -vaihtoehtoja, eikä todellakaan yhtälöpareja...

Ei nukuttanut (Tahdonvoimaa)

Nukuin klo 01 ja heräsin. Luin Mustin jutun kakuista ja nyt on törkee karkinhimo. Suolainenkin käy, joten hiivin hakeen kalkkunaleikettä jäkiksestä. ;) Ukko kuorsaa taas vieressä... Tyytyväisenä nukkuu, ei haittaa puhelimen valon loimutus.

Taidanpa aikani kuluksi kirjoittaa parit lyriikat uusiin biiseihini. Last.fm:ltä tulee Rappiolla. Sopiva kimara mulle.

Odotan niin huomista, koska aion mennä hakeen Pancho Villasta juustohampurilaisen ja kaupasta kaveriksi 0,5 l Batteryn. On tehnyt mieli kohta kuukauden. Nyt ei pysty enää vastustamaan! ;)

Kakkua kermavaahdolla (Musti)

Ei ole viikkoakaan väliä ja taas olen vääntämässä täytekakkua, viikko sittenhän oli isänpäivä ja huomenna pojalla on synttärit. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan olen täytekakun rustannut, aina kun lapsillani ja meillä mieheni kanssa on juhlapäivä.
Lapset ovat syntyneet eri kuukausina, mutta me "vanhukset" olemme syntyneet samassa kuussa ja vielä peräkkäisinä päivinä. Miheltä kun on ohi syndet, niin minä vasta aloitan... Sanonkin aina hänelle että sitten me vasta vanhoja ollaan, kun ei muisteta omia eikä toisen synttäreitä. (Onneksi niin ei ole päässyt vielä tapahtumaan.)
Varmaan ne vieraat joille vuosien varrella olen tarjoillut ajattelevat mielessään kuinka aina teen sen saman täytekakun, samalla täytteellä ja samalla päällisellä. Mutta kun se on vaan aahh niin hyvää, vaikka itse kehunkin. Täytteenä on omaa mansikkahilloa ja kermavaaahtoa ja päällä tietenkin kahden sentin kermavaahto kuorrutus,aaahhhh. Päälle heittelen värikkäitä karamelli pastilleja ja sitten vaan kiinni kakkuun! Toinen bravuuri kakkuni jota aina valmistan on vanha tuttu tiikeri kakku, muropohjaan, ettei vaan pääse laihtumaan. Ja vaikka itse sanonkin, sitäkin on kaikki kehunu, eikä yksikään ole delannu... Just äsken kävi veljenpoika kylässä ja piti leikata viipale välittömästi hänelle, hyvä kun edes kerkisin kunnolla kakun kumota.

Varmaan lukijoille on jo tullut selväksi, että olen aivan loistava leipoja, no ei, se oli jogea. Todellisuudessa kun heitän kakun uuniin, hoen pienenä nassikkana hiekkalaatikolla opittua lausetta, "tule hyvä kakku, älä tule huono kakku". Ja siitä huolimatta kävi taannoin, et tuli se huono kakku, tai oikeammin taikinahan oli mitä parhain, mutta olin laittanut hutiloiden irtopohjan kiinni ja melkein pyörryin kun palovaroitin alko ujeltaan ja kitkerä savu täytti keittiön. Kurkistus uuniin varmisti pelkoni oikeaksi, kakku valui uunin pohjalle tasaisena virtana. Ei paljoa naurattanut. Olen yrittänyt elää elämääni niin että löytäisin joka asiasta valoisankin puolen ja tässähän se oli tietenkin se, että kakkua ei tarvinnut alkaa täyttämään.

Ajattelin etten ihan joka päivä mainostaisi lemppari juomaani, mutta pakkohan se nytkin on mainita. Leikkasin just äsken valtavan palan tikrukakkua ja palan painikkeeksi join tietenkin KAHVIA! Tahdonvoima näkee parastaikaa varmaan jo kahviunia....
Kellon viisarit näyttävät jo puolta kahta, joten sänkykin jo alkaa kutsuun puoleensa.
Huomenna kun viimeisetkin vieraat ovat kaikonneet istun tähän tutulle paikalle kertomaan kuulumiset, tulkaa seurakseni.

Melkein tuli katastrofi (Tahdonvoimaa)

Innostuin niin retkuliitosta, että kirjoitin sille tekstejä tunnin - puhelimella. Virhe.

C6 meni aivan jumiin, hirvee hedari ja koko putki tukossa. Pari Panadolia ja Klotriphyliä ja lepo pelasti tilanteen. Ainakin toistaiseksi. Huomenna on lepopäivä ja ylihuomenna kanssa. Eli jos ei tule tekstejä, johtuu siitä, ettei pysty pitämään käsiä ylhäällä kirjoittaakseen edes puhelimella. Pitäkee te muut blogi elossa. ;) Kuullaan!

OIKEESTI.
PAKKO.

Ps. Kerrankin nukuttaa. Hyvät yöt. :)

CST:stä suomeksi (Fedja)

DirtyDeedsin ansiosta minä lopulta pääsin lukemaan kraniosakraaliterapiasta ja ihan suomeksi. En ole eksynyt näille sivuille, vaikka olen tehnyt kranio sakraali -hakuja kuukkelissa.

Yksi kuukkelihaku kuulemma kuluttaa energiaa yhtä paljon kuin energiansäästölampun polttaminen yhden tunnin (5,7 vai 11W?). Että näin sitä minäkin ekologinen ihminen aiheutan kasvihuoneilmiön pahenemista päivittäin.

Onhan tuo mukava, kun Upledger on samaa mieltä, kuin mitä minun mutu on ollut. Jess. Hyvä, että olen luottanut omaan tuntemukseeni ja kropasta saatuun informaatioon ilman tietoa anatomista ja fysiologista tietoa asiasta.

Tässä muillekin linkki, jotka eivät hoksaa itse sitä etsiä, mutta haluavat tietoa asiasta.
http://www.upledger.dk/suomi/kranio-sakraaliterapia.htm

Murteen vääntöyritys (Fedja)

Löytyi vanha tekstiviestin, jonka olen kirjoittanut huhtikuussa -07.

"Hai. Ooksie kärryil? Mie e oo, ainakaa niist siu tenttiasioist. Omist asioist oo mie vähäse peril. Täytyy täst ruveta pitkäksee, ett mottori hiljenis. Ulkont o aika harmaat ja luruutteleep pisaroi. Muutama sorsa näkylöihte aamul. Ja pajusirkkui parisen. Siel siivekäspaika ol hyytävä kylmä. Moi sitte. T. Mie"

Vasen korva ei muuten kitise (Tahdonvoimaa)

Tein havainnon: ei muuten kitise enää. :) Kyllä se oikea puoli tulee perässä! Jumankeuta, että oon muuten nöyrää tyttöä, jos CST-fyssari ja sisukas harjoittelu kitkevät musta pois loputkin viat.

Kääntöpuoli asialle on hillitön vitutus: MIKSI KUKAAN EI OLE HOITANUT SYYTÄ AIKAISEMMIN? Jos on heikko keskikaularanka, niin helvettiiks sitä käydä voice massagessa pitämässä niskaa ja laululihaksia auki? Tai jos olin niskaan 'erikoistuneella' fyssarilla 2003, niin miksei se tehnyt mulle harjoitusohjelmaa?

Ja kaikki ne fysiatreiksi itseään kutsuvat pellet, jotka on pompotellut mua reumalla, neurolle yms. TURHAAN ja jotka ei edes ole osannut/halunnut tutkia mua kokonaisuutena. Jumalauta, kun oon tolpillani, niin lisään toteuttavien asioiden listaan henkilökohtaisen joulutervehdyksen viemisen noille nk. lääkäreille. Ja se ei ole mitään kivaa kuultavaa. Lisäksi vedän ne kaksi fysiatria, joilla kävin huhti-toukokuussa, hoitovirheestä vastuuseen. Kun oon terve, mulla on energiaa tapella vaikka A360:n kokoisia tuulimyllyjä vastaan.

Joulu joka päivä (Tahdonvoimaa)

Kun nyt muzamaailmaan päästiin, niin tähän tilanteeseen (Musti-ihanainen lähetti tuon pikkulahjan postissa) sopii hyvin seuraavan biisin sanat, btw, joita juurikin lauleskelin synan säestyksellä (eikä mennyt hartsut jumiin):

'Voit joulun elää joka päivä vaan
ja parhaat hetkes tulet tuntemaan,
Jos vain joulun lapsi saa,
sydämessäs asustaa
Niin silloin joulu luonas aina on'.

Mulla on talo täynnä äidin antamia pikkuesineitä ja lahjoja tervehtymisen varrella. Huom! Sanavalinta: en puhu enää sairasajasta, vaan tervehtymis/kuntoutumis/toipilasajasta! Alitajunalla ja pikku sanamuodoilla on ISO merkitys.

Vaikken muuten maallisesta mammonasta niin välitä, niin nuo ovat kyllä tavaroista rakkaimpia! Ja niihin kaikkiin liittyy aina joku tarina tai fiilis siltä päivältä, kun olen ne saanut. Ja täältä blogista voi aina käydä tarkistamassa, mikä se on ollut, koska aika kuluu kuitenkin nopeasti ja nämäkin toipilasajat unohtuvat välittömästi, kun olen ollut jonkin aikaa.

Mä en edes yskäise niskavammoihin ja neuraalikudoksiin päin sen jälkeen, kun tästä selviän. Ja varmistan kyllä kaikin keinoin, etten a) kaadu b) joudu kolariin c) putoa d) tule tönäistyksi tms. Ja millähän noikin muuten varmistaa? Hankin talveksi sellaiset mummojen kävelysauvat ja nastat kengän pohjiin, etten vaan liukastu ja vaihdan Audin Saabiin tai Volvoon, joissa on TM:n testien mukaan parhaat niskatuet. Toki tuun loppuelämäni hinkkamaan noita harjoituksia, mutta sehän on itsestäänkin selvää. Kun kuntoon pääsee, siitä kannattaa pidetään kiinni.

Ajattelin myös aloittaa uudelleen Pilates- ja laulutunnit. Tukevat niskan kunnossapitoa. Vähitellen treenaan ittelleni sellaisen sikaniskan, että kaupungin isoimmatkin portsarit jää kakkoseksi. Ei muuten retkahda enää, vaikka joku tolvana tönäsis. Turpiinhan sitä vaistomaisesti varmaan vetäis, jos joku lähestyisi uhkaavasti mun niskaa.

Ps. Jollen ole jouluna terve, niin ripustan tohon samaiseen kuvan tv-antenniin hopeakoristenauhan ja yhden kirkkaanpunaisen joulupallon ja vietän joulun keskenäni omassa himassa. En syö palaakaan kinkkua, korkeintaan maksalaatikkoa ostan jokaiselle päivälle. Sitähän ei ole muuten tullut syötyä. ;) Enkä avaa yhtään lahjaa - ei sillä että niitä saisin. Olen ollut kaikkea muuta kuin kiltti ja hyvällä tuulella vikat 8 kuukautta.

Eli keho, ans panna vauhtia paranemiseen nyt, ettei tuu elämäni paskin joulu. Vielä on 5 viikkoa aikaa... Siihen mahtuu ainakin 1 fyssarikerta, jos oikein kauniisti anelen. Fyssari tosin on sitä mieltä, että 4-5 vkon välit on tässä vaiheessa, 'kun olen melkein kuosissa', ok mutta mä en...
Siinä käy sitten muuten niin, että en uskalla 'revitellä/siedättää' niinkuin pitäis, koska tiedän, että 2 viikkoa neljästä on helvetin pitkä aika kärsiä.

Mutta toisaalta, nyt kun asiaa oikein mietin, niin kestihän se nytkin 3 viikkoa - ja menee koko ajan paremmaksi. Totta. Ja fyssarilla on aina varattu 'kriisiaikaa' toimistopäivinä, jos nyt ihan akuutti paniikki iskee jollain. Tuossa paikassa puhutaan oikeasti ASIAKASPALVELUSTA ISOLLA A:lla. Hiljainen toiveeni on, että Vakuutuslautakunnastakin tulisi myönteinen korvauspäätös työtapaturmasta joululahjaksi. Se ois n. 2500 euron arvoinen lahja. No, jossei tuu, niin pistetään rahastot myyntiin tai kirjoitetaan 3-4 retkuartikkelia lisää, niin saadaan maksut hoidettua. Ja jos oikeen hyvin käy, niin tuotteistan itseni sankaritarinana Ylen ohjelmaan ja myyn haastatteluja. Tai kirjoitan tästä kirjan. Ideoita on, kunto vielä vähän hakee. Tai kun blogin päivittäinen lukijamäärä on yli 500 hlöä, siirrän tän parempaan softaan ja alan ansaita kirjoittajille rahaa kuntoutukseen. Kattellaan!

(If) you want to get high (Tahdonvoimaa)

Varmaan KRP:n huumausaineyksikkö puuttuu tämänkin blogin sisältöön, kun siinä näin avoimesta esitellään kaiken maailman pulvereita ja oikein mainostetaan niitä julkisesti. ;) Ei vais, tuli vaan mieleen tuo Cypress Hillin vanha biisi pulveristani.

Kuvissa vihdoin useasti mainitsemani Manninen Nutraceuticalsin Joge-kollageenihydrosylaattivalmiste (ei alkuperäisboksissaan luonnollisesti) asiaankuuluvine varoitusteksteineen sekä statusta nostavine tyttömäisine Marimekko-alustoineen. Tuota naamaan, niin nivelsiteet, rustot ja jänteet kasvaa - ehkä.

Oih, olipa ihanaa olla altaalla. Sinne jäi jumitus. Nyt olenkin käynyt kolme kertaa viikossa vikan 3 viikon ajan. Hyvää tekee joka kerta. Ärsyttää vaan, kun oikea hartsu lonksuu niin pirusti ja vasen kyynärpääkin on tullut kipeeksi, kun hermot taas puristuu, kun nivelside ei jaksa kantaa ja lihaksia ei ole suotu.
Tahtoo niitä uusia liikkeitä, niin toikin ongelma loppuisi.

Arvatkaapas mitä? Yläniska on kestänyt edelleen, vaikka C6 ja C2 on ihan piipussa. Ja toisaalta, ei noi korvatkaan niin lukossa ole/kitise (mikä tulee siis mulla C2:sta). Kyllä se tästä hiljalleen. Privaattiallas on ihan huippuratkaisu, vaikka sinne on lyötykin ihan helvetisti klooria. Se haisee vielä suihkunkin jälkeen... Yöks.

Ps. Päivän turha tieto:
Cypress Hill esiintyi ensimmäisen kerran
ko. nimellä Lollapaloozassa (sivulavalla) 1992. Yhtyeen toinen albumi oli Black Sunday,joka debytoi Billboard 200 -listalla 1993. Todellinen hitti oli "Insane In The Brain"-biisi ja levy myikin tupla-platinaa Yhdysvalloissa, tarkalleen 3,25 miljoonaa kappaletta. Bändin ulkomusiikillisiin innoittajiin sekä ko. sektorille kovasti viittaviin lyriikoihin en ota kantaa. ;) Jaa, miksi tiedän tämän? Koska ihastukseni (13-vuotiaana) oli suuri CH-friikki. Kaverin mopon kypäräänkin piti taiteilla oli kannabis-lehden kuva. Ja äiti tykkäs, kun huoneen seinällä roikkui iso julle tekstillä: Legalize cannabis ja taskusta pullotti, mikä muu, kuin hampusta tehty rahapussi. Kaikkee ne nuoret ihannoi...

CST terapia Suomessa (Fedja)

Mistä TV fyssarisi on CST-oppinsa saanut?

Onko suuntauksia useampia ja muitakin "oikeita" kuin Upledger opinahjona?

Tältä sivustolta ei löytynyt Tanperelaaasia, eikä minunkaan kolmea CST:tä käyttävää fyssaria.
http://www.iahp.com/pages/search/index.php#result

Löydytkö sinän rekisteristä? (Fedja)

Törmäsin alla olevaan sivustoon ja katsoin löytääkö palvelu itseni sieltä.

http://www.lookupanyone.com/

Hämmästys. Oli etunimi, toisen nimen 1. kirjain, ikä ja osoitteeksi laitettu Minneapolis, MN. Löysin sieltä myös serkkuni. Huhhuti huijakkaa. Mitenkähän olen rekisteriin päässyt. Minneapolis:ssa olin yhden vuoden opiskelijana High Schoolissa yläasteen jälkeen. Senkö ansiosta. Rekisterissä oleva serkkuni oli Menahgassa vuoden, kuten rekisteri ilmoittaa hänen olinpaikkansa nyt.

Isoveli valvoo.

Itsestään puhdistuva, siliävä ja henkaroiva miesten paita haussa (Tahdonvoimaa)

Rakas mieheni, jos luet tätä: älä ota itseesi. ;) Tuossa oli vaan niin oiva kuvan paikka, että sain flown kirjoitukselleni...

Onko se ny niiiiiin vaikeeta sulkea ne vaatekaapin ovet, kun sieltä on ottanut sen työpaidan? ;) Muuten ollaan niin tarkkoja sähköisistä vempeleistä yms. (jota myös viihde-elektroniikaksi kutsutaan) mutta 'pikkuasioissa' tarkkuus unohtuu. Vie ehkä sekunnin sulkea noi ovet.

Hätähuuto Dressmanille:
Kun myytte miehille kauluspaitoja (tai boksereita, sukkia ja etenkin pukuja!), muistuttakaa, että kaikki niistä ei puhdistu, siliä ja sulkeudu itseään henkareissa siististi kaappeihin roikkumaan seuraavaa käyttökertaa odottamaan.

Toisaalta, mikäs se on kattellessa ammattivaatemyyjän käden jälkeä, eli värijärjestykseen aseteltua kaappia. Huomaa, että Musti on laittanut mestat kuosiin. Kiitos, kiitos!

Jeps kukkuu. Nyt pari työjuttua pois alta ja kohti Privat Poolia. Alkaa olla niska/hartiat taas sen verran väsyneet, että jäykkyys kaularangassa uhkaavasti lisääntyy, koska keho alkaa hakee tukea muualta. Mutta hei, kestihän se nyt jo 3 viikkoa. Enää 4 pitkää pvää sinniteltävänä!

Kerrottakaan vielä (Tahdonvoimaa)

Että tämä päivä todellakaan mennyt sängyn pohjalla... Päin vastoin! Kunto oli iltaa kohti nousujohteinen ja treenasin innostuneena ojentajat, pumppaukset yms. altailun päälle. Ja kattelin leffaa 10 min. sohvalla siedättääkseni itseäni istumaan pehmeällä! Ja yritin hengata pystyssä mahd. paljon.

Hassu toi C6. Nyt kun se ei heilu, niin silti tuntuu kuitenkin oudolta: kun liikuttaa käsiä, niin koko putki huojuu/liikkuu! Ja hartiapumppauksissa rutisee ja rätisee olat/hartiat niin pirusti. No, nivelpinnat vaan siellä raksuu, kun nivelside ei toimi niinkuin pitäisi. Ei vaan jaksa kannatella tota kohtaa. Niin ja onhan siinä se pieni välilevyn pullistuman alkukin, joka osaltaan on heikentänyt lihasvoimaa/tukea tolta kohdalta. Puhun keskiviikkona fyssarille tuntemuksista ja kattotaan, mitä hän sanoo. Todennäköisesti: Voi kestää 12-14 kk:tta, että se on stabiili. Muista luonnon lait. ;)

Se on vakkari muistutus, jota kaipaankin, kun alan suremaan ääneen, sitä että paikat ei vielä(kään) kestä! Yhyy.

Pete Egoscue (Tahdonvoimaa)

Joku, en muista nyt kuka, kyseli taannoin, mistä tuo mottoni profiilissa on peräisin. Kyllähän se lukeepi siinä jossain, mutta kerrotaan vielä lisätietoja herrasta.

Pete Egoscue on Vietnamisen sodan (suht nuori!) veteraani, joka menetti terveytensä rintamalla. Egoscuen menetelmä on maailmalla paljon käytetty ja se juontaa siis juurensa Peten omasta kivuliaasta kuntoutusprosessista sodan jälkeen.

Egoscue-menetelmä perustuu ihmisen anatomian, biomekaniikan ja fysiologian peruslakeihin, ja se on suunniteltu palauttamaan tuki- ja liikuntaelimistön oikea toiminta pysyvästi ja turvallisesti ilman lääkkeitä, leikkauksia tai manipulaatioita.

Syy siihen miksi monet edellä mainitut kivunhoitomenetelmät epäonnistuvat on se, että ne keskittyvät hoitamaan oiretta sen syyn sijaan. Oireen syy on harvoin siellä missä kipu on. Egoscuen menetelmän mukaan on fiksua kysyä enemmän ja tarkemmin sekä vaatia perusteluita, ettei käy niin, että hoidetaan vain oiretta muttei sen syytä eli varsinaista toimintahäiriötä.

Egoscue on ohjeistanut potilaita mm. näin: 'Muista aina kysyä seuraava kysymys, kun joku tarjoaa sinulle hoitoa kipuun. Mistä kipu johtuu?' Jos vastaus on esimerkiksi: 'Tulehduksesta tai kulumasta', on syytä esittää looginen jatkokysymys: 'Mistä tulehdus tai kuluma sitten johtuu?' Ikä tai geenit ovat helppo keino päästä pois kiperästä tilanteesta, mutta pari jatkokysymystä osoittaa niiden puutteellisuuden: 'Miksei toinen polvi ole kipeä? Eikö se ole yhtä vanha?'

Egoscue-menetelmä näkee oireiden syynä lihasepätasapainon, joka on saanut aikaan niveliä ja muita rakenteita kuluttavia virheasentoja. Monesti kyse onkin siitä. Ikää tai geenejä ei voi korjata, mutta virheasennon voi.

Keho toimii kokonaisuutena ja tiettyjen peruslakien mukaisesti - kaikilla. Huomioimalla nämä lait, voidaan kehon toiminta palauttaa monissa tapauksissa normaaliksi.

Jos kiinnostuit, lue lisää suomeksi vaikkapa
http://www.tasapainopiste.fi

Ja Kuukkelista luonnollisesti löytyy tietoa kyseisen herran nimellä vaiks muille jakaa!

Ruostetta ja appelsiinejä (Tahdonvoimaa)

Se se on! Nyt keksin sanan, jota olen hakenut 2 kuukautta. Ruoste. Yhtä positiiviseen sävyyn kuvattuna kuin CMX:n samannimisessä biisissä. 'Savu nuolee raunioita, tiedätkö miltä tuntuu, lämmittää käsiä palaneiden kotien tuhkassa...'

Tuntuu just siltä, että oikean puolen lihakset ja nivelet on ollut yliaktiivisena 5 vuotta! Ja heti, kun tulee ylirasitusta ilman tukea, niin se ruoste senkun lisääntyy. Voihan fuck, muhun on iskenyt 27-vee korroosio. Kuulostaa pahalta. Entä 80 veenä? ;)

Nami, ukkeli toi kuoritun appelsiinin nokan eteen. Täytyy pistää kiltisti C-vitamiinia (ja säilöntäaineita, joita ruiskutetaan pahimmillaan kuoren alle neulalla;) napaan. Ei oli ilmestynyt Mexican-Kotipizza (silputulla jalapenolla, mun ainainen vaatimus;) ja karkkia. Voihan räkä. Oon ennen ollut niin tarkka siitä, mitä syön, mutta nyt sairauden aikana on ollut ihan sama. Kaikki menee! Laihduin aluksi sen 8 kg:a (62:stä), joten nyt on hyvä ottaa takas!

Kahviaddiktin tyttärenä taidan heittää pannun poroon - yön kunniaks. Sitten nukuttaa taatusti, eiks se Musti niin mennyt siinä opettajatarinassa? ;)

MÄKIN HALUAN SOITTAA PIANOA!

Huomenna kaivan sen kaapista. Onneksi ostin markkinoiden kevyimmän. Ihan vähän vaan kosken... Ihan viisi minuuttia. Joopa, joo. Kattellaan launtaina oloa sit. ;)

Taudinkuvasta ja hoidoista(Tahdonvoimaa)

Kyllähän niin tuppaa olemaan, että mitä iisimmin alussa ottaa (mun oli joo pakko, kun ei jalat kantanut) ja mitä maltillisemmin lähtee sitten liikenteeseen, sen parempi on lopputulos. Kiirehtiä ei passaa tämän oireiston kanssa.

Sitä se fyssarikin sanoi, että olipa hyvä, ettet pystynyt tekeen mitään maalis-toukokuussa niin hermot sai lepoa ja aikaa toipua. Ja sitähän se on koko ajan korostanut: oman jaksamisen äärirajat *lievästi* ylittäen. Ei niinkuin syysskuussa! ;)

Kun yleensähän se menee just niin päin! Ihminen ei tajua, että on joku vaiva ja porskuttaa vaan eteenpäin. Niin mullakin oli nämä viisi vuotta ja varmaan oisin 2015 ihmetellyt, mikä helvetti mua vaivaa. Koska oireiluhan lisääntyi mutten tajunnut, mistä oli kyse. Vasta toi CST palautti mun mieleen ylipäänsä vanhat muistot siitä mostkarikaatumisesta ja sitten sytytti! Yksi kerta vaan pomppasin pöydältä ylös ja totesin fyssarille: 'Ei helvetti, mä oon elänyt tän oireiston ennenkin, eikä kukaan koskaan parantanut mua vaan vähensi ainoastaan oireita'.

Eli jossain määrin olen tyytyväinen, että kaaduin nyt, eikä tilanne lähtenyt händystä.
Suurin osa hänelle tulevista potilaista on kuulemma juuri näitä kroonistuneita tapauksia: kun ei perusterveydenhuollossa osata diagnosoida eikä hoitaa, niin potilaat tulee sitten 'viimeisen avun perässä' tonne! Ja uskon tuon täysin, mitä tässä blogissakin on nyt kirjoiteltu.

Mulla kävi käsittämätön säkä, että löysin tuon hoitopaikan vain kuukausi oireiden alkamisen jälkeen ja vaisto käski lopettaa OMT:t ja hieronnat silloin alussa. Joskus mullakin hyvä säkä siis. ;) Niin, ja ettei yläniskasta hajonnut mitään, kun oli se reppu, joka heivas painon alarankaan.

Kyllä mä ainakin luotan (vielä) fyssarin sanaan, että tervehdyn tästä täysin ja olotila on pidettävissä tuella ja yleiskunnosta/levosta/stressittömyydestä huolehtimalla. Helpommin sanottu kun tehty!

Yritän vaan aatella ja hokea itselleni, että fyssari on saanut kuosiin kuulemma 20 vuotta oireilleita, niin miksei minuakin? :) Mutta en mä silti menis vannomaan, että täysin tästä kuntoudun. Se ois jo pieni ihme... Niitä tapahtuu vaan elokuvissa!

Kahdet vieraat (Fedja)

Tänään oli kahdet vieraat. Turha kai kertoa, että toiset oli liikaa. Sattuivat samalle päivälle ja ajattelin, että on kunnon tauko välissä, jolloin voin levätä ja kerätä voimat toiseen vierailuun (2h). Levähdysaika jäi puoleen tuntiin. Ja mitä siitä seurasi. En kerro.

Soitin pianoa. Kankeahkot sormet. Laitoin vieraat laulamaan pari joululaulua. Iltateet päälle. Levitettä ei sattunut olemaan. Ja miksikä ei. Viimeksi markettiostoksilla ostin 2 voipakettia, että riittäisi kauemmaksi aikaa. Nyt sitten aivot luulivat, että voipaketti numero 2 on vielä jääkaapissa, mutta...ei sitä ollutkaan. Opetus: Osta 1 voipaketti kerrallaan, että muistijärjestelmä ei sotkeudu.

Arvatkaas mitä. Huomasin, että mun aivot eivät olekaan kalkkeutuneet. Mun ajatus kulki ja hyvinkin pysyin keskutelussa mukana ja vielä vähän päälle, varsinkin kun oli mielenkiintoiset aiheet ja samanvertainen vastus. Huomasin, että yläkerta pystyy terävään toimintaan, vaikka tässä kuussa vain muutama 8-tuntinen yö ja loput 4-6h, joka ei todellakaan ole tarpeeksi. Huh, mikä helpotus. Viime yönä jo tosissaan pelkäsin, että milloinkahan tuo nuppi väsähtää totaalisesti, kun ei saa nukuttua, ja ajatuksen juoksusta tulee puuroa. Väsähtää sitten, jos väsähtää. Joka tapauksessa pitäisi saada tuo nukkumispuoli kuntoon, joka tarkoittaa sitä, että pitäisi saada kallon sisällä olevat kiristykset ja vedot nollaan...Ja miten se tapahtuu? Ei aavistustakaan.

Sain tänään ruokaverkoston tilauksen. Luomuvihanneksia. Kuuselan kotileipomon ihanaa luomuruisleipää ja ohrarieskaa. Njam.

Heikko Plus (Fedja)

Nyt mennään lievästi positiiviseen. En odota suuria. Ja yritän paremmin kestää takaiskut. Nyt kun välillä saa rasituksen ja levon tasapainoon ja sen seurauksena tulee kohtuullisen hyviä jaksoja, niin huonoja ei meinaa kestää. Siitähän tuo TV:kin mainitsi. (Uusi lyhenne Tahdonvoimalle).

Uusi vahva mutu: Silloin kun neuraalikudos menee parempaan suuntaan, vettä menisi kitaan litrakaupalla. Eilen join n.5-6l. Normalisti 2-3 lasia päivä. Tänään on vettä taas mennyt ja nälkää ei tullut ollenkaan. Olisi mennyt ilman ruokaa koko päivä, mutta söin jonkin verran silti.

Joltakin kantilta TV hyvä, että menit niin huonoon kuntoon alussa, ettet voinut tehdä mitään ja lähdet siitä kuntoutumaan ylöspäin. Sinulla on huomattavat mahdollisuudet toipua todella hyvin nääs!!! Ja mahtava, että etsit itsellesi oikean hoidon. Taju. Säähän voisit helposti olla yksi niistä, joilla oireet kroonistuvat, kun löydä oikeaa diagnoosia ja hoitoa.

Minulla tämä kehitys meni ihan toisin päin. Koska minulla huimaus ja kordinaatiovaikeudet olivat lievät ja jalat kantoivat, olin jatkuvassa ylirasituksessa vuosia, vaikka oireisto olikin hurja. Siihen vielä lisätään se, ettei tajua yhtään missä kunnossa on. Sitä tottui alusta saakka siihen, että jatkuvasti on kauhea oireisto päällä. Ja ei tajunnut välittää oireistosta pätkääkään, kun ei ollut mitään käsitystä siitä kuinka vakavasti on sairas. Ei tajunnut lopettaa kävelyä, vaikka lenkkien aikana olo todella huono ja lenkkien jälkeen meinasi nukahtaa istualleen. Ei tajunnut lopettaa urheilua, vaikka paine päässä oli sessioitten jälkeen sietämätön. Lähti reissuihin, vaikka ei nukkunut niiden aikana kuin 2-3h yössä ja niistä toipuminen kesti 2-3 viikkoa. Oli ihmisten kanssa, vaikka olo oli sen jälkeen sietämätön. Oli töissä, koska se oli ainoa, joka piti kiinni jossakin järkevässä. Rasitus/lepo suhdetta olen opetellut vasta viime vuosina. Olen jollakin tavalla ihan alussa tässä kuntoutumisprosessissa vaikka tapahtumasta on vasta 11 vuotta. Opettelen elämään vamman kanssa.

Tahdonvoimaa on Mustin tyttö (Tahdonvoimaa)

Jännää kuinka meillä on aina toiminut Mustin kanssa toi telepatia. Samalla tavalla se menee LiP:kin kanssa. Sitä ajattelee soittavansa toiselle hetken kuluttua ja sit se toinen soittaa sillä samalla hetkellä. Samat yöt valvotaan, kahvia kaivaten. Samalla tavalla pökitään kuorsaavia ukkoja kylkeen yms. ;) Totesin kanssa yöllä, että helvettiikös sillä on väliä vaikka kuorsaa, kun en mä saa kuitenkaan nukuttua. ;)

Nyt väsyttää pirusti mutta täytyy vaan valvoa, että ens yönä saa nukuttua. Muuten katoaa loppukin rytmi kokonaan. Oih, kylläpä helpotti kun nappasin aamupalan kera Klotriphylin. En sitten yöllä jaksanut lähteä ottamaan sitä. Inhoan tota pimeässä kompuroimista kun tasapaino ei ole ihan kohdillaan muutenkaan. Kaadun vielä joskun tuolin jalkaan ja murran jalkani ja sit jää altaalla käynnit! Se oiskin vasta neljäs kerta, kun alaraaja murtuu.

Funtsinpas tossa yöttömänä yönä sitäkin, kuinka onnekas olin, kun ei jouduttu kipsaan tota vasenta kättä, joka murtui samassa hässäkässä. Miettikääs jos vasurissa ois roikkunut sellainen pari kiloa painava möhkäle slingalla (vai mikä se on, joka laitetaan kaulaan) ja oisin kantanut sitä ensin 6 viikkoa! Herranen aika.

Muistan aina kun fyssarini kysyi multa puhelimessa, kun soittelin hänelle ennen ekaa hoitokertaa: Saitko kaulurin? Ethän ole käynyt OMT:ssä? Oothan vaan levännyt ja ollut saikulla? Kaikkiin vastaus oli jotain, mitä hän ei olisi halunnut kuulla. ;)

Meni kyllä pehmytkudosvammojen ensihoito niin päin persettä. Ei toteutunut yksikään K. ;) Lisäksi olisi pitänyt heti saada kauluri, ettei niska olisi rasittunut enempää mutta kukas sellaista ois tajunnut ehdottaa, kun ei se ollut kipeä tai turvonnut ennen huhtikuuta.

Se eka keikahdushan, mistä oireetkin varmasti tuli, tapahtui 2.2 ja toinen 29.2 ja huimaus alkoi joskus 20.3. tienoilla. Niska meni jumiin vasta huhtikuussa... Ei sitä kellään kuitenkaan mitään ennustajan lahjoja ole.

Allas auttaa (Tahdonvoimaa)

Onneksi sain aikaiseksi lähdettyä poolille! Helpotti kummasti taas se 25 min. mitä jaksaa olla.

Nyt vähän pinaattilettuja napaan ja takas suunnittelemaan työjuttuja kännykällä. :) Miten ihmeessä Joge-pulveri saahaan piilotettua lettuihin? En kai taas joudu laittaan sitä kahviin? Yöks...

Voi perse, että oonkin jumissa (Tahdonvoimaa)

Syy öiseen nukkumattomuuteen selvisi: olen hartioista niin jumissa, ettei koskaan! Siis taas oikealta puolelta. Miksi lie? Ehkäpä oon tulossa kipeäksi. Toisaalta, onhan tässä nyt kolmatta viikkoa painettukin menemään suht hyvällä ololla.

Ja aina pitää aatella positiivisesti: jumi on hartioissa, ei muualla. Ens viikon fyssari helpottaa taas. Hellurei ja hellät tunteet. Tämä päivä menee siis sängyn pohjalla. Lady in Pink kävi tossa nukkumassa kanssa pari tuntia ja lähteepi nyt takas Hesaan... Hyvin menee mutta menköön! ;)

Etsintäkuuluutus (Musti)

Onko Lady in Pink Tahdonvoimalla, jos on, niin nyt on sinunkin ehdottomasti astuttava kehään, täydentämään nuorten puolta Fedjan ja Tahdonvoiman ohella. Grand Old Lady eli Musti hoitaa suurella sydämellä vähän varttuneempien puolta.

Sama juttu täällä (Musti)

Kyllä se varmana on niin kun toinen kirjottaa että unta ei tule silmään, toinenkin valvoo joka sattuu lukeen tuon tekstin, niin kävi nyt Tahdonvoimalle kuin Mustille.
Lisäksi meitä yhdistää sekin, että myös Musti sopi siskonsa kanssa tapaamisen juuri tälle päivälle myös, hui kauheaa, tukka on pesemäti ja aamukahvi vielä juomati. Kiirettä pitää!

Menin yrittään nukkuun kolmen maissa, tunnin keppuroin sängyssä ja juuri kun olin päässy nukkuun, alkoi kuulua valtava meteli. No rakas miehenihän se siinä veti hirsiä... Tönäsin hellästi kylkeen ja tuli hetken hiljaisuus. Meni joku puoli tuntia ja sama juttu, taas alkoi valtava kuorsaus. Nyt tönäisin jo kovempaa ja tiuskaisin, "käänny kyljellesi, et saan nukuttua".
Mieheni kääntyi puolinukuksissa, mutta tasainen kuorsaus täytti taas hetken päästä huoneen.
Enää en hennonnut tönäistä hereille, koska kellon viisarit näyttivät puoli viittä ja mieheni kello soisi töihin reilun tunnin kuluttua.

Siinä vaan kattelin kattoon ja yritin vanhaa lampaiden lasku unen tulo konstia, ei auttanut.
Mieheni kello rämähti soimaan, lojuin hetken ja vääntäydyin sängystä pois. Muistin taas äidin sanonnan "unta ei kannata herutella, jos se ei tule". Luomet riippuu silmien päällä, joita kirvelee kuin tulessa. Lasken vettä keittimeen, nakkaan kahvijauhot perään, hupsista vaan, puolet pöydälle. Tekisi mieleni soittaa siskolle ja ehdottaa tapaamista joku toinen päivä. Mutta kuka sitä nyt yhden unettoman yön jälkeen sellaista tekee. Kaadan kahvia alas kurkusta ja menen ottamaan viileän suihkun.

Olen valmis kohtaamaan siskoni!

Minun yövuoroni (Tahdonvoimaa)

Tänään oli meikäläisen vuoro valvoa läpi yö. Ehkä Mustikin vielä istuu kahvikupposensa ääressä tai Fedja kiristelee siellä pohjoisessa? LiP on suunnistamassa kohti kuuden junaa tänne Manseen.

Ei vaan nukuta, niin ei nukuta. Minkäs teet. Tässä aikani kuluksi olen tehnyt lonkan kierrot, vaihtanut asentoa n. 60 kertaa tunnissa, elvyttänyt rintarankaa, lukenut Taloussanomien uutiskirjeitä, miettinyt valokuvaajafrendille nostalgisia kuvauspaikkoja Tampereelta yms. ja koittanut palauttaa mieleeni sellaisen leffan juonen/nimen, jossa kundi ei saa nukutuksi moneen päivään. Muistan vaan, että se johtuu jostain parisuhdejutusta ja että kundi menee lopulta yövuoroon supermarkettiin, joka on 24/7 auki, ja tutustuu siellä ihan hörhötyyppeihin ja elää jossain valve- ja unimaailman rajoilla sitten...

Kohtahan LiP saapuu. Saapi seurakseen rättiväsyneen siskonsa. Nukun koko päivän... Pitäisköhän olla lääkkeiden väärinkäyttäjä ja ottaa toinen Klotriphyl? Vaikkei ne enää uneta niinkuin ennen, niin vähän kuitenkin. Pahinta on, että väsyttää pirusti muttei vaan pysty nukkuun...

Alkaa tulla tää 'sairastelu' kohta korvista ulos ja tuntuu, että ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, millainen (lue: kuinka paska) se seuraava päivä on. Sitten ei saa taatusti nukuttua, kun illalla jo alkaa funtsia sitä, että jaahas, taas saa kärsiä seuraavan päivän.

Joo, meen ottaan lääkkeen. :) Toinen vaihtoehto ois tosin keittää aamukahvit. Hmm...

Huomenta vaan kaikille!

Nerokasta (Tahdonvoimaa)

Opetin taannoin mieheni antamaan itselleni CST:tä. Ei sitä passaa C5-tasoa ylemmän päästää mutta siihen asti voi ihan hyvin käsitellä. Onpas ihanaa, kun joku pystyy vapauttamaan jumituksen nyt hartioitten kohdaltakin.

Varmaan joku lakanamytyn päällä selällään hinkuttaminen ajaa saman asian, jossei ole miestä, joka auttaisi. ;) Mutta hauska huomata, että ihan pienestä kakkoskalvon käpälöinnistä amatöörin elkeinkin on näin suurta hyötyä!

Ei väsytä ( Musti)

Joopa joo, piti mennä nukkumaan tänään viimestään 23.00 kun oon kukkunu joka ilta yli kahden. Hyvin sopii tähän iltaan biisien sanat "aamuun on aikaa mä valvon vain" kuin myös "unta en saa".
Olen aina mainostamassa kuinka juon kahvia lähes kymmenen kupillista päivässä ja tässä on tulos, "valvon tänään aamu kuuteen" aina vaan tulee tähän hetkeen sopivan biisin sanat mieleen.
Tosiasiahan on että olen nauttinut kahvia seitsemän vuotiaasta hyvän pätkän yli viisikymppisexi, eikä se todellakaan vie minulta yöunia. Olen sille immuuni.
Muistan alakoulu ajoilta kun opettajani oli tunnilla hyvin väsynyt ja kertoi anteeksi pyydellen nukkuneensa todella huonosti edellis yön. Kyseli neuvoja meiltä oppilailta millä hän saisi unen päästä nopeammin kiinni. Minä rohkeana tyttönä tietenkin nostin käteni pystyyn ja sain kuin sainkin vastata. Ja arvaatte varmaan minkä neuvon hänelle annoin, "opettajan kannattaa illalla juoda kahvia vähintään pari kupillista, niin uni tulee alle viidessä minuutissa".
Opettaja kummasteli asiaa, koska oli tietenkin kuullut kofeiinin piristävästä vaikutuksesta, mutta minä vakuuttelin asian olevan toisin päin.
Seuraavana aamuna opettaja laahusti luokkaan viimeisenä, suunnaten väsyneen katseensa minuun sanoen." Tekisi todella mieleni jättää tämä tyttö arestiin yön yli, koska noudatin neuvoasi ja en ole nukkunut koko yönä silmän räpäystäkään."
Olin jo silloin, kymmenvuotiaana perso kahville ja sitä on jatkunut jo yli neljäkymmentä vuotta.
Siitä huolimatta lähden nyt yrittään saada unta kaaliin, vaan aamun koittaessa ensimmäinen ajatukseni on nauttia höyryävän kuumaa ihanan tuoksuista hyvää KAHVIA!!

Ps. Korvat ei ole soinut/paineistunut/räjähdellyt 2,5 viikkoon

Jeah. Välillä vähän yrittävät, mutta se menee ohi! Voi helvetti, sehän ois hienoo, jos 5 vuotta kestänyt kitinäkin loppuis. Muistan itse asiassa fyssarin sanoneen ekalla kerralla, että mä pääsen eroon siitä, mutta katotaan nyt... Ei se nytkään mua ole häirinnyt mutta ei haittaiskaan, vaikka häviäis koko kitinä. :)

Eikä se ole sellaista tinnitusta (soimista) vaan ihan pikkuista kitinää/sihinää, paitsi silloin, kun on ihan jumissa.

LIP on hengissä (Tahdonvoimaa)

Yrittää huomenna tulla kylään Tampereelle mutten tiedä otanko, kun kirjoittajakutsu on hyväksymättä. ;)

Taas tuttua sisarushengausta luvassa. Maataan sängyssä ja läpätetään voinneista (vähän kun 70-vee mummelit) ja ihaillaan yhteen ääneen meidän fyssaria. Kestosuosikkiaihe. Sit vähän allasta ja lopulta sisko saa viedä lähtiessään roskat, kun on se 'terve'. ;)

No mut hei, nyt mä keksin! Jos LiP ottais mun vasemman puolen ja mä sen oikean, niin me oltais terveitä kumpikin. Milloinkohan lääketiede ois tolla tasolla, että voidaan vaihtaa selkäytimien puolikkaita? ;) Yks kanssa, mitä oon funtsinut (joo, mulla on aikaa!) on toi hermosolujen uusiutuminen/ plastisuus. Jos jossain vaiheessa selkäytimensä pätkäisseetkin voivat kävellä (ja aika monet kuntoutuu nytkin ihan sikke hyvin, jossei ei ole täydellinen vamma), niin miksei selkäytimensä venäyttäneitä voisi kanssa hoitaa jotenkin samalla kantasoluhoidolla? Kun onhan se nyt pirun paljon lievempi vamma, kun että yhteydet on kokonaan tai osittain poikki? Vai? Onkohan semmosta kokeiltu? Mistähän tossa whiplashissä lopulta ees on kyse? Kun oon ymmärtänyt, että nyrjäyttää selkäydin tai 'ainoastaan' hermojuuret, on ihan eri asia.

Jos ymmärsin yhtään, mitä lekuri selitti, niin mulla ilmeisesti kyse on 'vaan' hermojuurten venymisestä/pelästymisestä, kun ei ollut niin kovaenerginen kolaus kuitenkaan... No, ihan sama mikä on diagnoosi, kun oireet on hirveitä kuitenkin.

Satikutia, safkaa ja tatskoja (Tahdonvoimaa)

Ei ole Lady in Pink käynyt hyväksymässä edes kirjoittajakutsua. Ja kahdesti vielä lähetetty. Ai, jai, jai... Se saa kohta fudut blogista ennen kuin on ees alkanut kirjoittajaksi. ;)

Iltaterveiset Tampereelta! Tuuskasin just puhelimessa frendien kanssa tuntikausia. Nyt on hoidettu kaikki vastaamattomat puhelut ja vaihdettu kuulumiset. Eli kuunneltua muiden kuulumiset ja tullut vakuuteltua ystäville, että 'joo, joo, voin ihan hyvin, parempaan, parempaan'!

Eikä tullut edes jumia. Ihme. Pakko vaan siihen, että tästä vielä noustaan, vaikka tämä tämmöstä helvetillistä aaltoilua nyt onkin. Mutta eräs fiksu (tiedät kyllä itse, kuka, ja arvostan sua oikeasti suuresti tuessasi muutenkin!!;) muistutti taas kerran: 'Seuraa keskimääräistä kehitystä, älä ylä- ja alamäkiä'.

Eipähän ole tänäänkään olo ollut mennyt heikompaan illan/yön tullen. Tietty paranemisen rajapyykki on selkeästi ylitetty niinkuin kirjoittelin viime viikollakin. Vaikka toi C6 ja C2 yrittävät jumitella, niin en anna niille valtaa. Saavat luvan olla räjähtämättä ennen ens keskiviikon fyssaria, koska mä HALUAN ne uudet liikkeet! ;) C6 ei enää tunnu heiluvan! Vaikka se joustaa, niin pystyn jo kumarteleen sen kanssa. Ja välillä se on ihan kohdillaankin.

Muutenkin toi kroppa alkaa taipua normiasentoihin ilman katalia seurauksia. Elokuussa ei ois voinut kuvitellakaan, että olisin solminut pääkky alaspäin kengännauhat, pessyt pöntön, noukkinut tavaroita lattialta, istunut pöydän ääressä ja kirjoittanut jotain paperille tms. Samoin huomasin istuvani tänään(kin) sujuvasti pehmeellä sängyllä asentamassa läppäriä kymmenisen minuuttia - joo tosi niskaystävällinen asento. ;) Ehkä sitä kohta vois uskaltaa kokeilla tv:n kattelua sohvalla?

Ps. Tungin tänään Pandan täytelakuja rahkaan (ja ihan snadisti sokeria), oih, että oli hyvää. Ja Joge sai seurakseen maksalaatikkoa! Nam. ;) On muuten pata pikkuisen sekaisin noista eksoottisista yhdistelmistä...

Ravintola Taistelijat tarjoaa:

Alkupala:
Protskuu ja lakua, 4 e

Pääruoka:Kollageenihydrylaattia ja maksalaatikkoa, 10 e

Jälkkäriksi:
Kahvi kalanmaksaöljyllä ja Neuro Bion Fortella, 2,10 e

Ps. Oon vähän aatellut ottaa ton Taistelijat -tekstin/kuvan tatskana. Täytyy funata mihin, koska jos tässä vielä mallin hommia silmät kestää, niin ei sitä ihan hirveen isolla viittis minkään selkään vetästä. Meikkaajat repii perseensä, kun peittävät sitä kuvauksissa. Ihanainen exäni, joka lupas sen myös suunnitella tollain visualisti kun on ja tatskoi tehnyt ennenkin, keksi fiksun idean: fosforitatska.

Mutta missäs mä sitä sit näyttelisin? Pitäis hengaa 24/7 yökerhoissa. ;) Ja ostaa joku fosforilamppu himaan, että vois ihailla peilin ees ja esitellä sitä frendeille...

Iloa elämään (Fedja)

Huumoria ja terävää piiskausta. Niille, joita ironia huvittaa:

Viihteen aika: Aliisa Ihmemaassa

http://areena.yle.fi/hae?pid=1535327

Erityisesti Sairasta menoa kannattaa kuunnella. Aihe liippa läheltä.

Pinkki väri kartasta uupuu. Näinhän kaikki suurnaiset tekevät. Antavat odottaa itseään, jolloin heidän suuruutensa kasvaa arvaamattomiin mittasuhteisiin ja kunnioitus samalla. Heillä on vara odotuttaa.

:>

Missä olet??? (Musti)

Missä olet Lady in Pink?? Olen kaivannut sinun kirjoitustasi tänne Taistelijoitten blogiin.
Huomenna on hyvä päivä aloittaa, eikö vain?

Voi Fedja, tiedän niin tunteen (Tahdonvoimaa)

Siis sen, kun vierottuu kaikesta! Mä elin kanssa täyttä hiljaiselämää ensimmäiset 5 kuukautta. Paitsi ettei kiinnostanut nähdä ketään, kun oli niin huono olo, niin ei olisi edes voinut nähdä.

Nekin kerrat, kun olen lähtenyt johonkin, ei vaan palvellut tarkoitustaan, koska tiesin jo valmiiksi, mitä siitä seuraa. Syyskuussa näin jonkin verran frendejä, kävin lounaalla työimmeisten kanssa yms. ja kärsin aina loppupäivät siitä. Nyt oon lopettanut noikin pienet hetket suosiolla, kunnes kunto on sellainen, että oikeasti uskaltaa lähteä. Koomista sinänsä, mua esti lähtemästä milloin oli liian kova penkki, milloin selkänojan puute. Ei sitä muut ymmärrä, että kyse ei ole siitä, etteikö haluais lähteä, vaan ettei ole kuntoa.

Kylässä ovat kyllä käyneet ystävät ja sukulaiset mutta siitäkin seuraa vaan katastrofi, kun innostuu liiaksi 'emännöimään', kuten kaatelemaan kahvia yms. rasittavaa! Ja eihän hyviä ystäviä kehtaa tosta vaan nakata pihalle, kun tulee huono olo. Sit vetää itsensä ihan piippuun ja jumittaa koko seuraavan päivän. Mutta sitähän muut ei ole näkemässä...

Haaveilen niin siitä, että joskus vielä vois vaan lähteä kahville tai syömään ystävien kanssa ilman, että joutuu aina miettiin seurauksia. Saatika baariin tai humpalle johonkin. ;) Ja olishan se kiva tehdä jotain miehenkin kanssa. Koska se on varma, että kunnossa ei parisuhteesta saa oikein mitään irti, kun toinen tekee kaiken yksin, kun meikä ei pysty mihinkään. On tämä kyllä niin vitusta ettei hyvä tosi.

Ps. Mulla on odottanut pöytäliina ompelua nyt seitsemän kuukautta. ;) Kattellaan.

Happy Landing (Tahdonvoimaa)

Voiko positiivisempia biksuja olla kuin keltaiset sellaiset, joissa lukee haaroissa Happy Landing ja on vanhoja DC3:sen näköisiä lentokoneita?

Ostin ne aikoinaan Pirkkalan H&M:stä, kun olin menossa ottamaan arskaa/saunomaan/uimaan mummolaan hellekesänä 2006. Luonnollisesti unohdin biksut himaan!

Muuten ois voinut vetää ilmankin mutta kun mummola sattuu olemaan suoraan Pirkkalan lentokentän laskeutumisväylän varrella ja siitä tulee matalalta matkustajakoneet yli. Kyllä me kavereiden kanssa ollaan parit kerrat hetkuteltu alastonuinnilla, siinä toivossa, että pystyisimme vahvistamaan stereotypiaa suomalaisista outona kansana.
;)

Mutta ainakaan näkyvää ravistusta tai äkkinäisiä liikkeitä ei ole koneissa näkynyt, joten lentäjät eivät meitä ilmeisesti ole noteerannut. ;) En tiedä paljon siinä on koneilla korkeutta, ei ihan hirveesti, kun laskutelineetkin on alhaalla jo.

No, tänään Happy Landingit sai kyytiä altaalla 25 minuutin edestä. Totesin, että jos kerta omistan 5 biksut, niin perkele, miksi liikkua aina samoissa turkooseissa? Ei sillä, että siellä muita olisi mutta omaksi iloksi!
Päivitin myös pyyhkeen värin keltaisiin biksuihin sopivaksi. Vähän kuin uusi elämä. ;)

Tänäänkin on ollut ihan hyvä päivä. Vaikka C6 jumittaa, ja vetää jumiin C2:sen, niin hengissä ollaan! Yläniska/pää ei ole mennyt jumiin - vieläkään. Rintarangan jouduin teippaamaan... Sitäkin pitäis välttää, ettei lihakset surkastu mutta kun se auttaa tohon koko oikean puolen jumitukseen, niin suon sen itselleni. Nyt se kesti kuitenkin 2 viikkoa jakittamatta. Altaassa sen parhaiten huomaa, kun C6 on 'mennyt' kasaan. Ei pysty tekeen käsien vaakapumppauksia tai eteenpäin pumppauksia, kun hartia/rintaranka kinnaa!

No, uudet liikkeet, uudet liikkeet... Hoen itselleni koko ajan, että niillä päästään vihdoin käsiksi itse ongelmakohtaan.

Muuten on ihan positiivinen olo jo. Jos saa vielä C6 ja C2 kestämään, niin sitä alkais olla jossain kuosissa. Jumitus ei ole ainakaan lisääntynyt ja muutenkin kävely on pysynyt ruodussa. Ehkäpä vuoden vaihteen jälkeen kroppa alkais kestää jo?

Ompelin verhon (Fedja)

Menin tänään ompelemaan keittiöverhon, joka oli odottanut saumojaan alkukeväästä asti.
Normaalisti kylään kaverille ja ompelua + 70- ja 80-luvun muodin muistelua ja nauramista.
Normaalia elämää.
Enkä jaksa edes miettiä mitä siitä seuraa. Seuratkoon mitä vaan.

Tauti, että sitä on vieroittunut normaalista elämästä täällä neljän seinän sisällä. Siinä missä muut elävät elävää elämää, niin minä elän hiljaiseloa ja nettielämää. Ja olen vieroittunut melkein koko yhteiskunnasta. Ensimmäisenä vieroittui kaveriporukoista ja kavereista, sitten harrastuksista, lopulta työstä. Kaverista ajautui eroon yksinkertaisesti siitä syystä, ettei voinut tehdä enää samaa mitä he porukalla tekivät. Pari hyvää ystävää on jäljellä, onneksi, mutta suurin osa minun ikäisistä tuttavistani ovat aika lailla uraputkessa tällä hetkellä ja tekevät 10-h työpäiviä tai ovat pikku lasten äitejä. Heitä ei täällä päin paljoa näy kylässä.

Pakko ojentautua takaisin kohti elävää elämää oli kunto mikä tahansa, ainakin välillä. Ei sitä netti kuitenkaan korvaa.

Reilusti takapakkia (Fedja)

Joo, pitäisi nukkua. Tiedän. Kello on melkein kuusi aamulla. Vireystila ei vaan laske. Aivan kuin päässä joku turvottaisi.

On menty taaksepäin ja vauhdilla. Tähänkö loppui minun parempi jakso, joka alkoi elokuussa. Palataanko nyt kauhuleffa I:seen, joka kesti Tammikuulta Heinäkuulle l. neuraalikudoksen tulehdustilaan ja ärsytykseen, jolloin ei voi tehdä mitään harjotteita. Siltä vähän tuntuu.

Innostuin lauantaina lantioasennon korjauksesta. Tein DonTignyn artikkelissaan ehdottamista liikkeistä kaikki mitä pystyin. Tietenkin yhdestä liikkeestä vielä kaikki eri variaatiot, että vaikutus tulee varmasti. Ja tulihan se. Lauantaina ensin lämmitti lantiota. Hyvä. Lisäksi oli lievä hermosärky jalkoihin. Ei niin hyvä. Sunnuntaina, pöljä, tein liikkeet vielä pariin otteeseen. Neuraalikudosta pahimmin rasittavan jätin pois, mutta yksi neuraalikudosta liikaa ärsyttävä oli mukana. Hermosärky paheni. Koko putki meni pariksi päiväksi pakettiin. Olisi hyvä omata enemmän "vähitellen hyvä tulee" -asennetta. Ei tulisi niin usein ylilyöntejä.

Eilen tosin tuo jakitus vähän illalla helpotti, kun jumppasin. On tässä nyt muutakin, joka häiriköi. Epäilen vatsaa ja suutulehdusta. Lauantaina ja sunnuntaina söin jotakin, josta vatsa meni sekaisin. Eilen testissä se osoittautui olevan tuorejuusto vuohen maidosta. Alkoi nimittäin kiertään vatsassa, kun laitoin sitä leivän päälle. Ei ihan saman tien tosin, kun laitoin leivälle, vaan jonkun ajan päästä siitä, kun leivän olin syönyt :>. Lisäksi yhteen hampaankoloon on jäänyt ruokaa ja kolmen hampaan kohdalta ikenistö tulehtunut. Oikomishoidon seurauksena tuolla takahampaistossa on kolo, jonne kertyy murkinaa ja välillä menee niin syvälle, ettei lähde hammaslangalla. Ei pystynyt purentakiskoa laittamaan eilen suuhun. Sen verran särki hampaita. Tämä vamma on selkäydintason vamma tai toimintahäiriö ja mikäli kehossa on jotakin tulehdusta, kuten esim. nyt tuo vatsa ja ientulehdus, neuraalikudos ärsyyntyy ja kiristykset pahenevat. Flunssat ja vatsataudit menevät alta aikayksikön tuonne kalvotasolle ja aiheuttavat kiristyksen, johon ei voi vaikuttaa millään keinolla. Can't help. Selkäydinvammassa on ihan tunnettua, että jäykkyys lisääntyy, jos tulee esim. hammastulehdus tai jokin muu tulehdus. Niin miksei vaikuttaisi tässä vammassakin. Ex-CST-fyssari mainitsi, että jotkut virukset myös elelevät tuolla kalvostojärjestelmässä aktivoituen sitten välillä ja aiheuttaen ihmeellistä jakitusta. Tuo olisi mielenkiintoista onkia selville pitääkö paikkaansa. Ehkä joskus.

Ei voi sanoa muuta kuin, että HÄIPYKÄÄ kaikki mahdolliset haitalliset virukset ja bakteerit kehostani tai nätimmin:
Kiva kun olitte kylässä, mutta saatte nyt mennä. En tarvitse teitä enää.

No, toivotaan, että täältä palaudutaan mahdollisimman pian.

Nyt se on tehty (Tahdonvoimaa)

Vihdoin sain tehtyä sairaspäivärahahakemuksen - ELOKUULLE! Mulla vähän laahaa nämä jutut, kun ei jaksa itse välittää niistä. Ihan vitun sama, tuleeko rahaa mistään, jos elämässä ei muutenkaan mitään laatua. Ei mulla ole mitään, mihin rahaa kuluttaisin. Ehkä pitää aatella niin, että KUN tervehdyn, niin lähen Kelan kustantamalle lomalle. ;)

Miekkonen naputteli sairaspäivärahahakemuksen, onneksi sen voi tehdä Solo-tunnuksilla verkossa. Ihme, että Kela on noinkin moderni. Huomenna pistetään perään osapäivärahahakemus syys-marraskuulta, vaikka todellisuudessa olinkin lokakuun saikulla ja oon varmaan suurimman osan marraskuustakin. Mutta ei jaksa muutattaa sitä B-lausuntoa enää, kun nyt on jo kopioitu ja valmiina kirjekuoressa matkalla Kelaan!

Saas nähdä, mitä lekuri tuumaa, kun ehdotan sairaslomaa joulukuulle! Aattelin sanoa, että sen verran huonoon kuntoon olen mennyt työn/rasituksen myötä, että taitaa olla parempi huilia. Mikä on totta. Vieläkin palautellaan siitä syyskuun työrupeamasta.

Sehän oli sieltä mieltä elokuussa, että jos en ole joulukuussa terve, niin täytyy alkaa huolestua. Siinähän huolestuu. Eihän mun kunnon vuoksi voi enempää tehdä, mitä nyt tehdään. Ehkä hän tarkoitti, että jos en ole yhtään paremmassa kunnossa kuin silloin. Hoito lienee parasta Suomessa ja harjoittelen just niinkuin on ohjattu. Enempää ei voi oikein tehdä.

On muuten hirvee tunne, kun tietää, että jos tämä nykyinen hoito ei mua saa kuntoon, niin mikään muukaan ei saa. Sitä vaan koko ajan funtsii, että mitä helvettiä mä sitten teen? Kaikista rasittavinta olla melkein terve, muttei kuitenkaan.

Ihan kamala ajatus, että joutuisin joku päivä oikeasti sen valinnan eteen, jota mietin sairauden alussa, eli tappamaan itseni. Koska mähän en elä sellaista elämää, millä ei ole mitään laatua. Ja nyt sillä ei ole.

Kaikki on ihan sama. Eipä sitä osaa oikein iloita mistään, kun on niin tottunut kärsimään. Vähän sama ilmiö, kun psykologiasta tuttu opittu avuttomuus. Jos lapsi opetetaan siihen kotona, ettei se kuitenkaan osaa mitään, esim. mamma kuorii perunat vielä lukioikäiselle, niin lapsi oppii siihen avuttomuuteen ja alkaa noudattaa oppimaansa negatiivista ajattelu- ja toimintamallia. Mulla on vähän sama tilanne kärsimisen kanssa: en mä osaa nauttia hyvistä viikoista mitenkään, kun oon jo oppinut siihen, että niitä seuraa aina huono aika. Vaikka nyt just pitäis osata nauttia pienistä iloista, kun suuriakaan ei ole tarjolla.

Välillä aina funtsin, että miltähän tuntuis elää vailla huolta omasta terveydestä ja tulevaisuudesta? Sillä tavalla niinkuin suurin osa ihmisistä mun ympärille. Mutta mä en pysty edes miettimään sitä ilman, että alan välittömästi itkeä. Se on niin utopistinen ajatus, sattuu oikein sydämeen ajatella, että sitähän voisi olla tervekin! Ilman sitä sekunnin murto-osaa, ilman niitä liukkaita tennareita, reppua, puhelua jne. Sitä tulee niin katkeraksi ja vihaiseksi, ettei edes kannata ajatella, miten hyvin elämä voisikin olla ilman kaatumista. Jos tervehdyn, pidän tätä erinomaisena opetuksen vuotena. Jos jään tähän, katkeroidun lopuksi elämäkseni, joka ei sitten ole pitkä.

Toki kaikilla muillakin on omat huolensa mutta aika vähän on sellaisia kohtaloita, joihin en omaani riemusta kiljuen vaihtaisi. Oih, kumpa voi tehdä sellaisen elämän vaihdoksen! Laittaisin heti omastani ilmoituksen lehteen. Ottaisin ilomielin vastaan fudut/irtisanomiset/työttömyyden, hylsyn gradusta, lapsettomuuden, jonkun järjellisen sairauden, mihin olisi myös lääkitys, parisuhteen narsistin kanssa, ystävien selkäänpuukotuksen, konkurssin yms. Sen verran vittumainen oma tilanteeni on, että voisin lennosta vaihtaa sen edellä mainittuihin. Mitä tarjotaan vaihdossa?

Ps. Katotaan vaan, niin joudun varmaan käymään noistakin läpi osan. Sen verran paska säkähän mulla on ollut kaikessa! ;)

Puhelinsessiot jumittaa (Tahdonvoimaa)

Puhelinsessiot senkun jatkuivat! ;) Lopullinen saldo oli 6 tuntia ja vielä jäi parille ystävälle soittamatta. Huomenna sitten! Tiedä sitten, oli sessio sittenkään hyvä vai huono, kun tuntuu, että pelkällä levolla on vielä enemmän jumissa. Tai ehkä se eilinen nyt kostautui?

En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina kun puhun puhelimessa, vaikka maatenkin, meen ihan jumiin! Kai se asento on niin staattinen, kun kädellä pitää vielä phonea korvalla, että sitä alkaa jumittaa. Tai sitten aiheet on semmoisia, että ne vetää pakettiin.

Työjutut saa vitutuksen nousemaan äärimmilleen. Ei siksi, että työ olisi vastenmielistä, vaan siksi, kun haluaisi niin hirveästi tehdä niitä itsekin muttei pysty. Karmeeta katsoa, kun itse oot yrittäjänä firmassa, minkä eteen et pysty tekemään yhtään mitään, vaikka mieli tekis. Meillä on vielä isoja juttuja tulossa mutta silti ei pysty osallistumaan mihinkään.

Yrittäjänä sitä on hirvee draivi päällä. Mistä lie johtuu. ;) Kai sitä vois muiden piikkiin saikkuilla helpommin. Tiedä sitte...

Tänään on ollut periaatteessa ihan hyvä olo. Enpä ole hirveesti liikkunutkaan mihinkään. Vasen puoli ei ole jumittanut ollenkaan mutta oikea sitäkin enemmän. Kun se lähtee vetämään jumiin tosta C6:sta, niin ei ole mitään tehtävissä. Ihan sama onko vaan, jumppaako/tekeekö harjoituksia vai käykö altaalla, niin jumiin se menee kuitenkin. Ekana korvat, sitten alaselkä, lopulta yläniska/pää ja vikaksi lonkat. Vähän auttaa, kun antaa CST:tä itselleen mutta ei se jumitusta poista... Toisaalta en edes tiedä, onko tämä edes jumitusta. Jotenkin on vaan sellainen ahdistava olo, kun marraskuukin alkaa kohta loppua ja pitäisi olla kunnossa. Joulukuustahan vaihtoehtoina on mennä töihin tai jäädä sairaslomalla. Ja suoraan sanoen mä yhtään tiedä, kumpi tekis parempaa.

Ehkä seuraavat kaksi kertaa fyssarilla auttaa jo niin paljon, että myös oikea puoli alkaa pysyä auki, koska nyt oireet on enää toisella puolella! Vikan fyssarikerran jälkeen on kuitenkin ollut niin hyvä olo jo kaksi viikkoa. Ja vaikka nyt onkin taas huonompi olo, niin on se nyt taas paljon parempi kuin silloin lokakuussa.

Huomenna taas altaalle. Ei siitä ainakaan haittaa ole, että yrittää vaan liikkua aktiivisesti. Kyllähän tämä henkisesti on tosi raskasta: vuorotellen olla ihan kunnossa ja sitten taas tulee takapakkia. Ja mitä paremmassa kunnossa ja kauemmin sitä on, sitä hirveemmältä se takapakki tuntuu. Kyllä kanttia nyt koetellaan. Välillä oikeasti pelkään saavani sydänkohtauksen tän henkisen stressin takia, minkä tämmöinen kidutus aiheuttaa nuorelle, aktiiviselle ihmiselle. No, se oiskin hauska päätös tervehtymiselle: 'Nuori nainen kuoli paranemisen aiheuttamaan stressiin'.

Lausutut ja lausumattomat sanat (Musti)

Tahdonvoima oli saanut jäätävän erilaisen meilin kuin koskaan aikaisemmin ja huomasi että sen sanoma iski erilaisuudellaan syvälle sieluun.
On ihana kun ystävä jostain Savon sydämestä muistaa toista ystäväänsä ja vielä osaa tehdä sen noin koskettavalla tavalla.

Kirjoitit ystävien eri tavalla lausumista "rohkaisevista" sanoista, joita kaikkia et oikein sellaiseksi tituleerannut. Kumminkin nämä ystäväsi, ainakin suurin osa heistä, haluaa jotenkin viestittää sinulle ehkä kuluneissakin lauseissaan kuinka huolissaan he ovat sinun puolestasi. Aina ei vaan niitä "oikeita" sanoja tahdo löytyä, kun nuori täynnä elämän iloa oleva nainen joutuu vakavaan onnettomuuteen.

Useimmat ystävistä varmaan kuvittelivat Tahdonvoiman parantuvan kuin taikasauvan iskusta, mutta sairauden jatkuessa, hermosto-oireiden muuttuessa ja pitkittyessä he eivät enää tienneet kuinka osoittaa myötätuntoaan. Toisilla sanat juuttuivat kurkkuun, toisilla taas tulivat nuo perinteiset "kyllä se siitä" "yritä kestää" jne. Mutta luulen kyllä että heistä jokainen halusi omalla tavallaan lohduttaa sinua ja kannustaa eteenpäin elämässä, kun näkivät sen hetkisen olotilasi.

Sairaan osaan on vaikea samaistua, jos ei ole itse kokenut vastaavaa, sanoit. Se on totta, me muut voimme vain kuvitella sen, mutta sinä Tahdonvoima käyt kaikkia noita oireita läpi jatkuvasti, joudut kärsimään ja luopumaan lähes kaikesta mikä terveille on mahdollista.

Silti sinä jaksat nousta sieltä sängyn pohjalta ylös, puuhastella kotona arkiaskareitasi, tehdä jatkuvasti harjotteitasi, käydä altaalla hakemassa parempaa oloa. Ja minkä vuoksi? Sen sinä itse, niin Musti kuin muutkin läheisesi ja ystäväsi tietävät. Että jonain päivänä kaikki tähän asti kokemasi kurjat oireet olisivat poissa ja voisit toteuttaa niitä unelmia, joita ajattelemalla olet jaksanut pitää elämän syrjästä kiinni.

Taistelija olet aina ollut, tahdonvoimaa sinulta ei ole koskaan puuttunut, tavoitteesi toteutuvat.

EMDR sessio ja vanhat muistot (Fedja)

Varoitan: Tämä juttu ei ole herkässä mielenlaadussa oleville. Tässä puhutaan auto-onnettomuuksista, kuolemasta ja siihen liittyvästä kauhusta.

Tänään oli terapiaistunto, jossa suunnitelmana oli kokeilla, josko minun sydäriherkkyyttä saisi vähennettyä. Verenpaine nousee miltei aina, kun olen liikenteessä, kun pelkään kahden auton ajavan kolarin, auton ajavan kävelijän tai pyöräilijän päälle. Toisen onnettomuuden jälkeen tämä oli alussa niin paha, että kadun ylitys tuntui vaaralliselta tehtävältä, koska miten voin varmistua siitä, että autot eivät aja punaisia päin t.s. minun päälle. On se siitä lientynyt melkoisesti, mutta häiritsee elämää.

Sessiossa ensin tehtiin vähän alkumäärityksiä ja tultiin siihen tulokseen, että negatiivinen tunne itsestä on avuttomuus, kun ei voi hallita sitä, etteivät ihmiset tapa toisiaan liikenteessä. Ja positiivinen sitten sitä, että on turvallinen olo ja luottaa siihen, ettei onnettomuuksia satu solkenaan.

Sitten alkoi varsinainen EMDR. Terapeutti naputtelee polviin ja minä lähden kelaamaan toista autokolaria. Naputtelu loppuu ja terapeutti kysyy, että mitä nousee mieleen. Aluksi kenties avuttomuutta nousi mieleen, mutta aika äkkiä se muuttui vihaksi auton kuskia kohtaan, joka oli ohjannut auton suoraa kolmion takaa kadulle katsomatta tai pysähtymättä tuleeko autoja. Viha yltyi vaan yltymistään ja lopulta olisin ollut valmis mukiloimaan kaverin, kun lähti rattiin yliväsyneenä ja lääkkeen aiheuttamassa väsymyksessä, ja aiheutti täten minun joutumisen onnettomuuteen ja pahentuvat kivut. Aika armoton tunnun olevan.

No, sitä raidetta ei sitten jatkettu kauemmaksi, vaan palautin mieleeni tämänpäiväisen sydäritapahtuman. Siinä linja-auto lähti pysäkiltä ja vierestä meni auto kovaa kyytiä, jota linkkuri ei huomannut tai huomasi lopulta ja jarrasi. Siitä siis eteenpäin ja naputtelua polviin. Eipä se tahtonut edetä. Autot olivat koko ajan törmäyskurssilla ja välillä törmäys sitten mielikuvissa tapahtuikin. Mieleen tuli lasinsirujen helinä ja rutistuvan metallin ääni + raahausääni. Nämä tunnistin toisesta kolarista, kun linja-auto törmäsi automme takaoveen, koska ei ehditty pois alta. Siitä taas jatkettiin. Ensin olivat autot taas törmäyskurssilla ja katastrofi oli tapahtuva. Mielessä lause: "Ne ajaa kolarin. Ihan kauheeta." Sitten alkoi jostakin kaukaa tulla ajatus, että joku sanoo: "On tapahtunut kolari" ja tuli siihen liittyvä raskas tunnelma. Saman tien aloin itkeä. Ei ollut aavistustakaan minkä takia. Lopulta äiti oli se, joka sanoi, että on tapahtunut kolari ja sitten alkoi nousta mieleen 5 valkoista arkkua. Itku sen kuin kiihtyi. Voi hirvitys. Minun menneisyydessä on 2 pahaa kuolonkolaria. Yläasteaikana kuoli serkku ja 4 muuta nuorta, 3 yläaste- ja 2 lukioikästä, pahassa kolarissa. Tuli mieleen hautajaiset. Kauhea. Viisi arkkua perä kanaa kannettiin kirkkoon. Aivan kuin niitä olisi tullut loputtomiin. Pahinta itselle oli se, että en oikein tuntenut mitään ja samalla häpesin omaa kummallisuuttani. Olisihan minun pitänyt itkeä niin kuin muittenkin. Kirkossa muistan itkeneeni osittain, mutta jotenkin hankalia tuollaiset tunteet ovat minulle silloin olleet. Kirkossa oli monta sataa ihmistä ja paljon nuoria. Kaikilla oli suuri suru. Serkku oli siskoni hyvä ystävä ja hän itki. Minä taas jotenkin yritin paeta tilanteita. Nyt se itku sitten tieten tuli ulos, mistä lie koostuva. Ja tuli siinä samalla jokin yhteisöllinen suru kanssa mukana, koska enhän serkkuani kovin hyvin tuntenut.

Toinen tapahtuma saattaa sijoittua jo ala-asteaikaan. Isäni oli sisäoppilaitoksen rehtori. Oli oppilaitoksen joulujuhla. Matkalla joulujuhlaan 20km:n päässä 2 oppilasta kuoli auto-onnettomuudessa. Joulujuhlasta tuli itkujuhlat. Niissäkin oli pari-kolmesataa ihmistä. Kauhea tunnelma, kun tällainen määrä ihmisiä itkee yhdessä. Ja kun itse on ihan hämmentynyt ja peloissaan.

3. tapahtuma tapaturmaiseen kuolemaan liittyen oli, kun yksi oppilaista ajoi ylinopeutta ja 4km:n päästä oppilaitoksesta ajoi lapsen yli.

Karmeita juttuja. Ei minun enää tarvinnut ihmetellä sitä, miksi kolariakin voi pelätä, kun onhan minulla kokemuksia siitä, että siinä voi vahingoittua ja jopa kuolla.

Onkohan tuolla aivoissa sylintereitä, johon kertyy samanmoista materiaali. Kun sylinteri täyttyy, niin tulee oikosulku l. nuo minun sydärit.

Nyt illalla sitten lasin helinä ja metallin rusentuminen tulee mieleen yhä uudestaan ja se hiljaisuus kaiken metelin jälkeen, kun linja-auto törmäsi autoomme. Hiljaisuus autossa. Siis mitään ei tapahtunut. Etupenkillä olijat olivat ihan hiljaa ja liikkumatta. Samoin varmaan minä, vaikka ajatus raksutti. Seisahtuneessa tilassa autossa alkoi kuulua sihinä ja tuli jonkinlaista savua tai vesihöyryä, josta jouduin paniikkiin, koska etupenkin kautta olisi pitänyt päästä ulos ja etupenkkiläiset olivat seisahtuneessa tilassa. Pelkäsin, että auto syttyy tuleen. Ei onneksi syttynyt. Siinä kolarissa tuli minun oireitten pahenemisen lisäksi yksi retku lisää, joka oireilee parin vuoden jälkeen edelleen, mutta onneksi ilman näitä neurologisia oireita. Onneksi oltiin kaupunkialueella ja linja-auton vauhti meihin törmätessä oli n.50-60km tunnissa. Ennen törmäystä, kun näin l-auton olevan tulossa kohti, analysoin sitä ehdimmekö pois alta ja olin jo helpottunut, että ehditään. Saman tien rysähti.

Toivottavasti pelko nyt hellittää. Mukava on ainakin se, ettei ole yhtä hukassa kuin aikoinaan, vaan osaa ja pystyy itkemään, jos siltä tuntuu.

Puheluennätys (Tahdonvoimaa)

Olen puhunut tänään niin paljon puhelimessa, ettei meinannut blogia ehtiä kirjoittaa! ;) 4 tuntia, taitaa olla ennätys.

No, mikäs tässä on jauhaessa, kun aika on ja aivotkin alkaa toimia. Tämä tekee hyvää mun hartioille. Saavat levätä,vihdoin.

Työjuttuja pääasiassa on tullut jauhettua. Täytyy henkisesti valmistautua siihen, että jossain vaiheessa menee duuniin takas! Mutta milloin, se on vielä arvoitus.

Just an asshole (Tahdonvoimaa)

Who Runs the Human Body?

In the human body, which organ is in charge?

All the organs of the body were having a meeting, trying to decide who was in charge.

The brain said: "I should be in charge, because I run all the body's systems, so without me nothing would happen."

"I should be in charge," said the heart, "because I pump the blood and circulate oxygen all over the body, so without me you'd all waste away."

"I should be in charge," said the stomach, "because I process food and give all of you energy."

"I should be in charge," said the rectum, "because I'm responsible for waste removal."

All the other body parts laughed at the rectum and insulted him, so in a huff, he shut down tight. Within a few days, the brain had a terrible headache, the stomach was bloated, and the blood was toxic. Eventually the other organs gave in. They all agreed that the rectum should be the boss.

The moral of the story?

You don't have to be smart or important to be in charge... just an asshole.

(Kiitos ystäväiselleni tästä päivän piristyksestä!)

Ihanasti sanottu (Tahdonvoimaa)

Yksi kaveri kirjoitti mulle ihanan meilin. Se, jos mikä kertoo savolaisten hyvästä sydämestä ja empatia-kyvystä.

'(Susta) Tulee mieleen vähä Hurricane -leffa, jossa nyrkkeilijä pistetään vankilaan syyttömänä... Sen ajan ku se on siellä tahdostaan riippumatta poissa haluamastaan toiminnasta, päättää hän valmistautua oikeaksi superihmiseksi sitä päivää varten, kun viimein pääsee sivistyksen ja oikean elämänsä pariin ja näin hän myös tekee!'.

Kuinka ihanasti sanottu! :) Ja kuinka naulan kantaa kaveri osui tossa. Vaikkemme tunne hirveän hyvin, niin osasi kyllä määritellä just eikä melkein mun tilanteen.

Siinä missä osa lähipiirissäni keskittyy radiohiljaisuuteen; ihmettelemään, miksen tee mitään; ruoskimaan siedättämään liikaa; epäilemään mun psyykkistä jaksamista tai sitten kliseisiin 'mä ymmärrän sua kyllä' (sorry, ei voi kun sellainen, joka on tän elänyt!) tai 'kyllä se siitä' -kannustukseen, niin toi tsemppi iski muhun ihan eri tavalla. Syvälle sydämeen ja sieluun jysähti. Just tommonenhan mä oon...

Vaikken 'superihmiseksi' tai 'guruksi' esim. urallani tähtääkään, niin yritän kasvattaa itseäni kuitenkin henkisesti koko ajan ja näen tämänkin 7,5 kuukautta sellaisena kasvun paikkana, ettei hyvä tosi! Oon toteuttanut itseäni enemmän sairaana kuin terveenä viimeiseen 7 vuoteen. Kertoo siitä, että elämä alkoi olla vähän turhan hektistä ja pinnallista ja suurimmat ongelmat olla hyttysen paskakikkareen kokoluokkaa. ;)

Kotirouva kun olen (Tahdonvoimaa)

Kattokaas, kun 2 kk:tta sitten suihkutettu poika oikein kukoistaa! Ei paha. Kurkottaa ylemmäs, ylemmäs ja ylemmäs joka päivä!

Ihan niinkuin mäkin. Ü

Mustille: Huomenna sen tietää (Tahdonvoimaa)

Voi Musti! Pakko se joskus jotain tehdä. Mä uskon edelleen, että pelkkä 'oleminen' ei edistä mun tilaa paskan vertaa. Jos kerta voi, niin täytyy koko ajan vähän tehdä jotain, että pysyy rasitus yllä ja kroppa hiljalleen tottuu normaalielämään. Muistatko kuin opin kävelemään silloin alkuaikoina? Aloin vaan pistää tossua toisen eteen, vaikka tuntuikin välillä tyhmältä/pahalta!

Ja kerta niskan kuormituskestävyyttä ja liikkuvuutta pitää lisätä, niin vaikea kuvitella sen tapahtuvan makaamalla. ;) Vaikka se puuhastelu välillä johtaa huonoon oloon/ylirasitukseen, jos ei osaa arvioida pelikuntoaan oikein, niin se lienee kuitenkin ainoa tapa edetä tässä hommassa.
Ja olen vahvasti sitä mieltä, että tilapäinen ylirasitus on parempi vaihtoehto kuin jatkuva alirasitus. Harjoittelua, harjoittelua!

Nyt kun nivelsiteiden uusiutuminen on nopeinta, eli ekan vuoden aikana, täytyy olla aktiivinen. Ja fyssari sanois, että 'mitä nopeemmin liikelaajuus ja lihasvoima saadaan palautettua, sen parempi lopputulos'. Ihan sama se on muissakin pehmytkudosvammoissa. Kun nivelsiteet menee nilkasta, niin kyllä sille Jalalle varataan heti vähäsen, kun se kestää ja hiljalleen aletaan hakea liikekoordinaatiota ja nostaa rasitusta ja tehdä voimaa/tukea. Ja kun hermostokaan ei enää niin paljon separoi, niin mikäs täs on siedättäessä.

Älä huoli Musti! Mä taidan tietää 8 kk:n kokemuksella (ja 13 vuoden urheilijataustalla ja uskomattomalla tietoudellani pehmytkudosvammojen hoidosta) mitä teen, miten ja ennen kaikkea miksi! :)

Ja vaikken aina tiedäkään, Matti Nykästä lainaten: so fucking not. Enhän mä oikein enempää voi menettää, mitä olen nyt jo menettänyt. Muistanet mun toukokuussa kehittämän vertauksen, joka kuvaa mun elämää tällä hetkellä?

'Paska on aina paskaa, oli se sitten löysää, kovaa, kelluvaa, ruusuntuoksuista, pinkinpunaista tai pimeässä hohtavaa. Paskaa se on kuitenkin'.

Ps. Ja mulla on takaporttina se fyssariaika 19.11. Siellä elpyy sit viimeistään. Nyt mä meen nukkuun. Pohjaksi 3 kuppia sufeeta ja Klotriphyl. ;) Oikeesti kökin ylhäällä kuiteskin 2 tuntia, kun oon niin huono rumpali, eli rytmit sekaisin. Heh, siinähän on taas biisin nimi sille mun bändin tekemälle sinkulle.

Oon jo kirjoittanut 3 biisiä. Nyt ne pitäis säveltää, mutta miten ihmeessä, kun ei pysty istuun pianolla saati vuorotellen pimputtamaan ja kirjoittamaan nuotteja, kun en mä päässäni osaa säveltää.

Mäkin on kade... (Tahdonvoimaa)

Kaikille niille, jotka paranee siinä 2-3 viikossa tai kuukaudessa, niinkuin vakuutusyhtiöt on määritellyt.
Tai niille, jotka joutuu ties millaisiin retkahduksiin (tyyliin ajaa/kolaroi työkseen F1:ä tai hyppää laskuvarjolla) ja niille ei koskaan käy yhtään mitään, perkele.

Ja mä oon ihan varma, että ilman tota fyssaria en kuntoutuisi. Sun täytyy Fedja ottaa puolivuotinen trippi Tampereelle. Mä en pysty sitä sanoin kuvaamaan, millaisia potilaita olen kuullut tuolla autettavan ja omilla jaloillaan ulos kävelevän, vaikka sisään olisi tultu 10-senttiset ergopohjalliset jalassa kivusta kankeena. Ei se nyt mitään yliluonnollista ole mutta ilmeisen tehokasta, kun homman osaa. Minä ja Lady in Pink ollaan kuulemma 'helpoimmasta' päästä. Niin hirveeltä, kun se tuntuukin, kun luulin olevani kuollut silloin huhtikuun 17.päivä, kun ensimmäisen kerran laahustin fyssarille. Katotaan nyt ensin, tuleeko musta 'terve', ennen kuin hehkutan. ;)

Mutta tossakin kai on hyvin yksilöllistä, miten ihmiset reagoivat hoitoon? Vaikka kyllähän ne sanovat Upledger-instituutin sivuilla mm. ettei 'hoidon vaikutusta voi estää, vaikkei uskoisikaan siihen'. Mutta mä olen sitä mieltä, että just tuollainen kokonaisvaltainen kehoon ja mieleen vaikuttavat hoito auttaa enemmän niitä, ketkä siihen uskoo 120-prosenttisesti.

Todennäköisesti toi fyssari tuntisi heti parilla ekalla kerralla, missä vika ja mitä sille ois tehtävissä. Hänellä kun itsellään on retkun jäljiltä niin herkkä hermosto, niin se auttaa kehon kuuntelemisessa ihan hirveästi.

Kade (Fedja)

Huippu, että Tahdonvoimaa toivut noinkin huimaa vauhtia.


Mutta
TAUTI, ETTÄ KÄY KATEEKSI!!!
IHAN HIRMUSTI oooooo

Itsellä tämä toipuminen on tosi hidasta ja kun ei voi tietää toipuuko ikinä, kun on niin kauan ollut.
Ihan avoinna pääseekö koskaan tekemään niitä asioita, joista on haaveillut jo monta vuotta.

Lähen karjumaan olohuoneeseen.

Tahdonvoima näyttää voimiaan (Musti)

Jos en olis valmiiks istunu olisin takuulla lentäny persauksilleni, kun eteeni avautui vessan pönttö ja joka vielä loisti kuin Naantalin aurinko-puhtauttaan!!!
Ja lavuaari kans niin siisti ja siellä peilistä tosiaan näkyi rakkaasta Tahdonvoimasta puolivartalo kuva, jonka yläpäähän kuvittelin näkeväni sinun "minä tein sen" ilmeen. Vielä autonkin olit pistänyt kuntoon ja löytänyt sieltä pieniä esineitä elämäsi eri vuosilta...

Nyt vaan Musti vanhempana ja "viisaampana" nostaa sormen pystyyn (keskari) EI liikaa yhellä kertaa, vaikka pitääkin siedättää. Muuten voi taas tulla sietämätön olo seuralaisexi.
Toisaalta ymmärrän et kun siltä tuntuu on joskus päästävä purkautumaan ja nuo hommat on sillon hyvää terapiaa.

Täällä Lahdessa on kans niin kurja ilma ettei kurjemmaks voi muuttua, vettä tulee kun Esterin per...... ja tuuli ujeltaa nurkissa. Piti kävästä pikku iltalenkillä, mutta eihän tuonne ilmaan vie kukaan koiraansakaan. Joten taas jälleen kerran, pannu poroon ja sauna lämpiään!

Ja mainittakoon vielä... (Tahdonvoimaa)

Etten mennyt pakettiin vessan siivoomisesta. Vähän rintaranka/hartsu yritti jumittaa mutta laitoin ne aisoihin pikkulevolla ja pumppauksin. Mitä sit?

Helvetti, kun tekis mieli alkaa vääntää niitä alarangan liikkeitä, koska tiedän, mitä sieltä tulee ja ymmärrän, että suurin ongelmukseni on enää C6.

Mun piti saada ne jo viimeksi, mutta fyssari teki oharit, kun oli yläniska niin räjähdyspisteessä ja ei saanut lekurilta konsultaatiota, kun lekurilla oli potilas just sisällä. Ihan oikein, ettei antanut liikkeitä, vaikka kuin ruinasin. ;) Olisin mennyt vaan enemmän jumiin, jos olisin siinä kunnossa alkanut hinkata lisäliikkeitä. Täytyy luottaa ammattilaisiin, eikä alkaa sooloilemaan.

On se fyssari kyllä pätevä... Todellinen lottovoitto. Näin kerran jo kamalan painajaisen, kuinka fyssari ja lekuri joutuivat molemmat autokolariin ja kuolivat. Minä ja sisko etsittiin siellä toimitiloissa sitten yön hämärässä epätoivoisena niitten koneelta uusia liikkeitä, jotta oltais voitu itsenäisesti jatkaa kuntoutusta! ;) Todellinen painajainen, onneksi en ole koskaan nähnyt enneunia. En nimittäin tahdo sen exän veljen kaulaan roikkumaan Amarilloon, niinkuin kerroin Hämärä uni3-otsikon alla joitain päiviä sitten.

Oon muuten itsekseni miettinyt, että fyssari varmaan antaa mulle vähemmän toistoja, kuin mikä 'oikeasti' pitäis, koska hän tuntee mun yli-innokkaan suorittajaluonteen - teen kuitenkin tuplaten. ;)

Jesh, 19.11 on onneksi ihan pian ja silloin tulee uudet kuviot kehiin. Innoissaan ootan niitä!

Limeä vettä myllyyn - siitä saat rasitust a retkuniska (Tahdonvoimaa)

Hei, ei mulle tullutkaan huono olo kaikesta actionista auton kanssa! Siistii. Lisää vettä myllyyn siis - pesin vessan. Kato vaikka itse, jollet usko! Kiiltää kun just vahattu White Baby Bitch. ;) Hei, siinä onkin mun seuraava proggis, Musti!

Hah, kerrottakoon Mustin iloksi, että ihan hinkkasin pöntön myös takaa ulkoa (sä et ollut hinkannut, hah;) ja kumartelin niin pirusti. Nyt vähän yrittää jumittaa oikea hartia mutta pumppaillaas vähän, niin se häippäsee! Ja niinhän se leku sanoi, että jossei koskaan ylitä yrittää sietokykyä, ei varmaan parane.

Ps. Meinasin olla vähän tyhmä, niskan piikkiin. Otin kuvan lavuaarista ja omat kasvot näkyi peilissä. Rajausta peliin. ;) Kun oon terve, niin annan kasvot tällekin blogille (ehkä jotain joutuu sit sisällöstä sensuroimaan ;). Toisin sanoen digikuvaan kaikki ne neuraalikudoksen pumppausliikkeet siellä Thaimaan hiekkarannalla. Jos niska ei kestä 10h lentoa, niin teen sen Berliinin lähellä olevassa tekotropiikkihallissa (http://www.my-tropical-islands.de), mikä on muuten jäätävä mesta.

Kaikki tämä siis meren villkuessa taustalla turkoosina ja uteliaiden kerääntyessä ympärille! Biisitkin on valittu! Samalla tietty viedään Suomea maailmalle, eli tottakai suomalaisten artistien tuotoksiahana ne ovat! Täytynee keväällä alkaa katsella limenvihreitä biksuja ja treenata entistä enemmän vatsoja vielä. ;)

Huh, mitä lupauksia. Ois parempi tulla terveeksi...

Lantion käsittely CST:llä (Tahdonvoimaa)

Lantio käsiteltiin meitsillä heti aluksi 4-5 kertaa 1,5-tuntisen CST-session yhteydessä, n.15 min kerrallaan.

Lantio-oireena mulla oli kipua/jumitusta piriformiksessa/reiden ulkosyrjässä/nivusessa/nivusessa ja välillä pohje tuikki. Samoin jalkapohja oli helvetin tulessa. Siis kaikki enemmän oikeella!

Fyssari kertoikin, että mitä paskemmassa kunnossa hermosto on, sitä laajemmalta oireet tuntuu. Eli jos keskushermosto ei pelitä, myös ääreishermosto lakkaa hiljalleen toimista oikein.

Eli jos 'vaan' lantio jumittaa, niin se on lievempi ongelma, kun että se vetää koko jalkaan! Tai jos vaan olkapää on jumissa/kipeä, se on parempi kuin, että koko käsi sormiin asti puutuu/jakittaa. No, aika loogista, muttei sitä ole koskaan ajatellut! Mulla jakitti jokainen jäsen/nivel/lihas/hermo, kun menin fyssarille. Siis ihan oikeesti - en pystynyt kumartuun eteenpäin, kun kiristi koko rankaa saatika tekeen rintarangan kiertoa kuin 2 mm:ä ja meinas yrjö lentää jo ja hiki pukkas.

Lisäksi olin laukannut kanssa reumakokeissa yms. kun mulla turposi vikat 5 vuotta sormenpäät ja varpaat/kantapäät ja nousi sellaista kyhmyruusun oloista ihottumaa ja sellaista pientä rosoista näppylää kaikkialle raajoihin. Niin, ja huuliherpeskin puhkesi.Sanomattakin on selvää, ettei ole vaivannut enää. :) :)

Mulla se lantio oli TOP2-jumissa, koska sillehän mä kuutusin 5 vuotta sitten. Ensin oikea lonkka ja sitten olkapää/hartia pamahti asfalttiin ja 650-kuutioinen Yamaha eli tankki täynnä n. 260 kg:a painava motskari päälle!

Väitän, että kaikki mun ongelmat on sieltä peräisin ja toi 'pikkukaatuminen' vaan laukaisi oireet.

Hoidoista...

Sinne jonnekin hanuriin eli ristiluulle se törkkäs toisen käden ja toisen niskaan ja tasapainotti/liikutti übervarovasti koko putkea.
Sitten myös pelkästään ristiluuta käsiteltiin, toinen käsi vuoroin vatsalla/häpyluulla (joo, kuulostaa pervolta!;).
Ja polvien ja nilkkojen käsittely vaikutti kanssa lantioon.

Lonkkien (ja polvien + nilkkojen) lonksuminen alkoi silloin samantien käsittelyjen jälkeen -> löysät nivelet, vihdoin vapaana. CST-käsittelyn jälkeen sain lonkille liikkeen, jolla mobilisoidaan niitä ja tehdään samalla lihasta sinne + vatsan syviä lihaksia. On vähentänyt lonksumista, vaikka oon hinkannut sitä vasta 2 kk:tta.

Ennen fyssaria olin niin jumissa, että mulla ei lonksunut mikään. Siis keho oli kuin sementtiä. Nyt sen vasta tajuaa, kun niin ei ole.

Niskasta ja Lantiosta (Fedja)

Hankalahan tuo on tietää mikä johtuu lantion virheasennosta mikä sieltä tangon yläpäästä. Ja jos niskassa on jotakin tosi pahasti pielessä, niin koko keho suojaa sitä. Luulen (ainakin vielä tällä hetkellä), että lantio ei ole minun suurin ongelma, mutta tällä hetkellä on sellainen mutu, että jos sen saa kuntoon, niin se vähentää koko rankaan kuormitusta ja sitä kautta pääse lähemmäksi ja lähemmäksi todellisten ongelmakohtien kuntouttamista. Tuolle niskalle kun ei tällä hetkellä isompia uskalla tehdä. Sitä en tiedä kumpi on suurempi ongelmakohta, niska vai rintaranka. Tulivat samassa rytäkässä. Eli kova jännitys yläniskasta rintarangan alaosaan ja koko rintarankaan. Tuo rintaranka on niin jumissa, että kun joskus olen tehnyt harjoitteen, jossa on menty hengästystasolle (esim. vesijumppa 5min pari viikkoa sitten), keuhkoihin pistää hengittäminen.

Siitä olen varma, että lantion alue alkoi oireilla tämän vamman ja hirveän koko kropan seurauksena. En usko, että nuo hermopistokset oikeaan jalkaan olisivat alkaneet, jos "entinen" elämä olisi jatkunut. Tai ei ainakaan vielä tuolloin olisi alkaneet.

Tahdonvoimaa: Mitä fyssari teki sinun lantiolle? Saiko pelkällä CST:llä jalat ojennukseen? Vai manipuloiko mitenkään?
Onko sinulla ollut lantion isoäänistä lonksumista?

p.s. Minulla kanssa tuota hikkahommaa, yllätys, yllätys.

Myydään elämä - halvalla parhaat palat (Tahdonvoimaa)

Aktivoiduin altaalle, vaikka ensin aattelin, että meen vasta huomenna. Mutta oli ihan hyvä olo, niin läksin tänään.

Huom! Siis hyvä olo tarkoittaa fyysisellä asteikolla 1-10 n. vitosta ja henkisellä (1-10) n. nelosta. Eli EI mene ihan niinkuin muiden maailmassa. 20 min suhasin altaalla ja sitten alkoi palella perkeleesti, niin häippäsin.

Samalla aktivoiduin muutenkin. White Baby Bitch sai Nesteeltä juomista eli hyväntuoksuista Lady Lasolia (iik, sen valmistus on lopetettu ja WBB on ollut suurkuluttaja, ehkä se auttais muakin?!) sekä uudet, puhtaat sisätilat (Musti: älä huoli, en kantanut imuria ulos ja impannut autoa, järki mullakin)

Myös biojätteet päätyi roskikseen, astiat (puhtaina;) kaappiin ja miehelle lautanen ruokailuvälineineen pöytään ja kynttilä tulille viereen. Pikkuylläreitä pystyy jo tekeen.

Löydökseni autosta oli:

2 tyhjää Omar-karkkipussia papereineen

2 tyhjää Malagon Truly Salmiakki-karkkipussia (ei onneksi paperikarkkeja;)

Vuosia sitten kadonnut vaaleanpunainen golf-hanska

Ongenvapa (paketissa)
Jani Wickholmin ilmais-CD 7 osassa ;)

Niskamuistiinpanot ajalta 1.5-30.6

Lempifarkut, 2 paitaa, pariton kesäkenkä, yksittäisiä lämpörullia ja 8 avaimen nippu (ei mitään käryä mihin ne kaikki on)

3 kpl suuria toivelaulukirjoja vuodelta ennen mun syntymää (Mitä helvettiä? Varmaan exän faijan, joka soitta bändissä!)

Teelusikka (vääntynyt!), 20 muovihaarukkaa (suurin osa rikki), viinipullon avaaja (oli helvetin kallis, kromattu!), pyyhe ja bikinit.

Mä siis asuin kesän 2007 reissuhommissa ja WBB:ssä. ;)

MYYDÄÄN MYÖS VÄHÄN KÄYTETTY HELVETIN MUKAVA, TASAPAINOINEN JA LÄHES KADEHDITTAVA ELÄMÄ

Aloitetaan tavaroista...
Jos joku terve (fyysisesti;) sattuu lukeen tätä palstaa, mikä lienee harvinaisempaa, niin myynnissä on mm. nuoruuteni ja aktiivisuuteni parhaat palat tavaroiden muodossa.

Kun aikaa kuluu, ja selviää, jäänkö tämmöseksi helvetin vammaiseksi (anteeksi: alentuneen toimintakyvyn omaavaksi;) saatan myydä myös työpaikkani, suosituimmat matkakohteeni, positiivisuuteni, kaksi yo-tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa Tampereella, paikan avoimessa yliopistossa Joensuussa, parisuhteeni, ystäväni, perheeni ja tietenkin muun irtamistoni. Myyn ne jollekin, joka voi nauttia elämästäni, jos en itse siihen kykene. Mutta aloitan nyt tavaroista:

Wilsonin left-mailat (raudat 5-9; puu 1-3; sand ja pitcheri + tummansininen Wilson-bägi)
Niken vaaleansiniset, luonnollisesti bägiin sopivat golf-kengät, 38 (lähes uudet, piti viime kesänä pelata tosissaan!)
3 kpl vasuri golf-hanskoja
Muuta golf-kraasää kuten tiit, tutit, lyöntilaskurit yms.

Lisäksi:
Aivan uudet yleispiikkarit, 39 (piti ens kesänä aloittaa juoksemaan/kilpailemaan uudestaan)

Saa tarjota kommenttien muodossa tai meilillä tahdonvoimaa@gmail.com.

Pidätän oikeuden perua kaupat, ennen niiden tekoa siis, jos luoja suo ja pystyn vielä tekeen joskus jotain.

Voi vittu, että alkoikin vituttaa, kun joutuu myymään koko elämänsä ja kaiken sen, mitä on harrastanut ja tehnyt. Voi saatanan, saatanan saatana. Ei jaksa kirjoittaa enää mitään, kun tuli sellainen ranteet auki -fiilis.

The truth is here...

Hämärää (Fedja)

Eilen kun lopulta siten aloin taas hoitamaan itseäni, illalla, kaikki meni hyvin jonkun aikaa. Olo helpotti ja keveni, kun kiristykset vähenivät. Lopulta kalvo alkoi löysätä jo päässäkin sen verran, että nenästä alkaa kulkua sellainen kalvon rapse. Rapsetta kuuluu koko ajan kallon sisältä, mutta sitten kun ollaan hyvässä jamassa, se alkaa kuulua nenästä, niin, että ulkopuolinenkin kuulee sen. Samalla alkoi väsyttää.

Mamma soitti ja oli energiaa täynnä. Meinasi, että laitetaan kuntoon nyt sinun eläkejuttusi. Minun tulevaisuuden eläkekertymä lasketaan yliopiston palkan mukaan, jossa olin töissä 1v 2kk opintovapaalla ennen vakityöpaikkaan palaamista. Kun palasin takaisin vakinaiselle, olin sen verran huonossa kunnossa, että tajusin 8-tuntisen työpäivän olevan utopiaa. Kuukauden sairasloman päätteksi hain aktiivisena mimminä työkokeilua. Enkä pystynyt siihenkään ja jäin sairaslomalle. Sairasloma-ajan päätteksi alkoi kuntoutustuki, joka on määräaikaiseläke. Tämän summa määräytyi työkokeilutapahtumapäätöksen mukaan. Työkokeilun liittyvä tuki l. minun määräaikaiseläkkeen kokoinen summa maksettiin työnantajalle ja minä sain täyttä palkkaa. Määräaikaiseläkkeen summan tulevan ajan eläke lasketaan opintovapaa-ajan työnantajan mukaan, koska se oli työnantajani 6kk:sta 5kk ennen työkokeilun hakua. Silloin minulla oli 1000 e pienempi palkka kuin vakityönantajalla, jossa olin ollut 3.5 ennen opintovapaata. Eli tässä nyt saatetaan kärsiä koko elämä siitä, että olin itse liian aktiivinen työkokeilutoimenpiteessä. Jos en olisi hakenut työkokeilua, olisin mennyt takaisin vakkarille töihin ja sairastanut heidän leivissään puoli vuotta, tulevaisuuden eläkekertymä olisi laskettu vakkarin palkan mukaan. Silmät luppasi puhelimessa ja ei jaksa kiinnostua asiasta. Valitus on vakuutusoikeudessa tosin ollut yli vuoden päivät. No, kaivelen paperit ja annan veljelle, mammalle ja papalle, jos haluavat niille tehtävän jotain. Itse ei jaksa joka asiaa huolehtia.

Niin ja tämä hämäryys. Tuohon asti kuntoilu oli ok ja ajattelin, että tässähän pääsee vielä kunnolla nukkumaan. Sitten vielä alkoin pumpata, kylläkin varovasti, rintarangan ongelmakohtaa. Kummallista. Kun pidän rintarangan jännittyyneenä, olo on ok. Tai jos laitan kädet pään päälle, niin r-ranka ihan ok. Kun lasken kädet ja myös hartiat alas, rintarangasssa tuntuu joku ihme tukos, iso sellainen. Tuota kohtaa sitten liikuttelin pikku hiljaa. Siitä tulee ihmeellisiä tuntemuksia koko pallean ja rintarangan kalvojen alueelle. Seurauksena oli sitten se, että kireys päässä meni taas hirveäksi. Älyttömät vedot päähän, hammassärkyä oikealle, pään päälle tuli kylmä alue. Jalat meni kylmiksi ja vasen jalka alkoi kouristaa tuolta nilkasta ja varpaista. Tuossa jalkaterässä on muulloinkin sellaista jännitystä, kun olen venytellyt ja välillä muutoinkin, että vartaat menee ihan kippuraan, mutta eilen oli muutamaa astetta voimakkaampi jännitys. Toinen vaihtoehto kouristelusta on se mikä oli eilen. Isovarvas jännittyy alaspäin ja muut varpaat ylöspäin tai toisin päin. Lisäksi eilen nilkka eli omaa elämänsä. Mukava tunne, kun jalka liikkuu itsestään ja varpaat kääntyilee ihan ilman käskyä. Sain jonkin verran raihoitettua tilannetta kallon painelulla l. CST:llä.

Siihen meni sitten yöunet, kun tuli tuo kova kiristys ja tabua haettiin joskus yöllä, kun uni ei tule. Tuo kiristys vie yöunet melko tehokkaasti. Mikäkähän siinäkin.