'(Susta) Tulee mieleen vähä Hurricane -leffa, jossa nyrkkeilijä pistetään vankilaan syyttömänä... Sen ajan ku se on siellä tahdostaan riippumatta poissa haluamastaan toiminnasta, päättää hän valmistautua oikeaksi superihmiseksi sitä päivää varten, kun viimein pääsee sivistyksen ja oikean elämänsä pariin ja näin hän myös tekee!'.
Kuinka ihanasti sanottu! :) Ja kuinka naulan kantaa kaveri osui tossa. Vaikkemme tunne hirveän hyvin, niin osasi kyllä määritellä just eikä melkein mun tilanteen.
Siinä missä osa lähipiirissäni keskittyy radiohiljaisuuteen; ihmettelemään, miksen tee mitään; ruoskimaan siedättämään liikaa; epäilemään mun psyykkistä jaksamista tai sitten kliseisiin 'mä ymmärrän sua kyllä' (sorry, ei voi kun sellainen, joka on tän elänyt!) tai 'kyllä se siitä' -kannustukseen, niin toi tsemppi iski muhun ihan eri tavalla. Syvälle sydämeen ja sieluun jysähti. Just tommonenhan mä oon...
Vaikken 'superihmiseksi' tai 'guruksi' esim. urallani tähtääkään, niin yritän kasvattaa itseäni kuitenkin henkisesti koko ajan ja näen tämänkin 7,5 kuukautta sellaisena kasvun paikkana, ettei hyvä tosi! Oon toteuttanut itseäni enemmän sairaana kuin terveenä viimeiseen 7 vuoteen. Kertoo siitä, että elämä alkoi olla vähän turhan hektistä ja pinnallista ja suurimmat ongelmat olla hyttysen paskakikkareen kokoluokkaa. ;)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti