Siis ihan oikeesti ei pysty!
Mietin kauhulla niitä hetkiä, kun odottaisin aulassa, joutuisin niskoineni vääntäytymään tuoliin, se lonksuttelis suuta auki-kiinni ja ehkä hiois, ottais muotteja yökiskoa yms. varten. Never.
Samalla tavalla toivon, ettei vaan tuu mitään asiaa muille lekureille, koska joku poskionteloiden punktio tai gynekologinen tutkimus ei vaan ois mahdollinen tällä niskalla. Miten ihmeessä mä ees vääntäytyisin siihen gynen penkkiin 'kyljen kautta'?
Ja helvetti, mikä näky, kun ottaisin oman ergonomisen tyynyni mukaan. ;) Muut potilaat aattelin, että aikooko toi mennä nus...nus... sitä lekuria. No, onneks tuli käytyä just ennen kaatumista tuollakin. Ironista, lekuri totes silloin: 'Olet terve kun pukki. Nyt vaan mies kotiin, hame korviin ja lapsia tekemään. Sähän olet jo ihan kypsässä iässä'. Tuttu täti, rempseä sellainen. ;)
En mä sitä hammaslekuria tosin kauaa voi lykkää mutta jonkun aikaa ainakin. Ja sitä paitsi tuntuu, että purentakin on ihan hyvä (itsepetosta?;), kun leukanivel mobilisoitiin kohdilleen ja kieliluu käsiteltiin viimeksi.
Ei ainakaan jumita ja korvatkin on suht hiljaa. Eli kai ne meni kohdilleen sit viimeksi ja ehkei hampaita hiottukaan väärin aikoinaan. You never know.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti