maanantai 10. marraskuuta 2008

Mustille: Huomenna sen tietää (Tahdonvoimaa)

Voi Musti! Pakko se joskus jotain tehdä. Mä uskon edelleen, että pelkkä 'oleminen' ei edistä mun tilaa paskan vertaa. Jos kerta voi, niin täytyy koko ajan vähän tehdä jotain, että pysyy rasitus yllä ja kroppa hiljalleen tottuu normaalielämään. Muistatko kuin opin kävelemään silloin alkuaikoina? Aloin vaan pistää tossua toisen eteen, vaikka tuntuikin välillä tyhmältä/pahalta!

Ja kerta niskan kuormituskestävyyttä ja liikkuvuutta pitää lisätä, niin vaikea kuvitella sen tapahtuvan makaamalla. ;) Vaikka se puuhastelu välillä johtaa huonoon oloon/ylirasitukseen, jos ei osaa arvioida pelikuntoaan oikein, niin se lienee kuitenkin ainoa tapa edetä tässä hommassa.
Ja olen vahvasti sitä mieltä, että tilapäinen ylirasitus on parempi vaihtoehto kuin jatkuva alirasitus. Harjoittelua, harjoittelua!

Nyt kun nivelsiteiden uusiutuminen on nopeinta, eli ekan vuoden aikana, täytyy olla aktiivinen. Ja fyssari sanois, että 'mitä nopeemmin liikelaajuus ja lihasvoima saadaan palautettua, sen parempi lopputulos'. Ihan sama se on muissakin pehmytkudosvammoissa. Kun nivelsiteet menee nilkasta, niin kyllä sille Jalalle varataan heti vähäsen, kun se kestää ja hiljalleen aletaan hakea liikekoordinaatiota ja nostaa rasitusta ja tehdä voimaa/tukea. Ja kun hermostokaan ei enää niin paljon separoi, niin mikäs täs on siedättäessä.

Älä huoli Musti! Mä taidan tietää 8 kk:n kokemuksella (ja 13 vuoden urheilijataustalla ja uskomattomalla tietoudellani pehmytkudosvammojen hoidosta) mitä teen, miten ja ennen kaikkea miksi! :)

Ja vaikken aina tiedäkään, Matti Nykästä lainaten: so fucking not. Enhän mä oikein enempää voi menettää, mitä olen nyt jo menettänyt. Muistanet mun toukokuussa kehittämän vertauksen, joka kuvaa mun elämää tällä hetkellä?

'Paska on aina paskaa, oli se sitten löysää, kovaa, kelluvaa, ruusuntuoksuista, pinkinpunaista tai pimeässä hohtavaa. Paskaa se on kuitenkin'.

Ps. Ja mulla on takaporttina se fyssariaika 19.11. Siellä elpyy sit viimeistään. Nyt mä meen nukkuun. Pohjaksi 3 kuppia sufeeta ja Klotriphyl. ;) Oikeesti kökin ylhäällä kuiteskin 2 tuntia, kun oon niin huono rumpali, eli rytmit sekaisin. Heh, siinähän on taas biisin nimi sille mun bändin tekemälle sinkulle.

Oon jo kirjoittanut 3 biisiä. Nyt ne pitäis säveltää, mutta miten ihmeessä, kun ei pysty istuun pianolla saati vuorotellen pimputtamaan ja kirjoittamaan nuotteja, kun en mä päässäni osaa säveltää.

Ei kommentteja: