sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Jos ois studiovehkeet... (Tahdonvoimaa)

... Niin nauhoittaisin teille tätä helvetillistä naksumista, mitä mun keho pitää.

Välillä se naksuu (johtuu yliliikkuuvudesta, kun ei ole jumi) ja sitten se rutisee (kun on ollut jumissa alkaa aueta). Ja kun on tosi tosi jumi, on kuoleman hiljaista.

Sen mun uuden bändin ekan sinkun nimikkobiisi voisi olla kuvaavasti Osia tippuu tai Jäsenet putoilee.

Ps. Muuten pikkusen veemäistä, kun toi hartiapunos kilahtaa, niin on koko ajan hirvee hikka. Kuulemma pallean hermotus tulee jostain hartiapunoksesta. Voi vitun ikenet tän ihmiskehon ihmeyksien kanssa, mä sanon.

Ei kommentteja: