Taas tuttua sisarushengausta luvassa. Maataan sängyssä ja läpätetään voinneista (vähän kun 70-vee mummelit) ja ihaillaan yhteen ääneen meidän fyssaria. Kestosuosikkiaihe. Sit vähän allasta ja lopulta sisko saa viedä lähtiessään roskat, kun on se 'terve'. ;)
No mut hei, nyt mä keksin! Jos LiP ottais mun vasemman puolen ja mä sen oikean, niin me oltais terveitä kumpikin. Milloinkohan lääketiede ois tolla tasolla, että voidaan vaihtaa selkäytimien puolikkaita? ;) Yks kanssa, mitä oon funtsinut (joo, mulla on aikaa!) on toi hermosolujen uusiutuminen/ plastisuus. Jos jossain vaiheessa selkäytimensä pätkäisseetkin voivat kävellä (ja aika monet kuntoutuu nytkin ihan sikke hyvin, jossei ei ole täydellinen vamma), niin miksei selkäytimensä venäyttäneitä voisi kanssa hoitaa jotenkin samalla kantasoluhoidolla? Kun onhan se nyt pirun paljon lievempi vamma, kun että yhteydet on kokonaan tai osittain poikki? Vai? Onkohan semmosta kokeiltu? Mistähän tossa whiplashissä lopulta ees on kyse? Kun oon ymmärtänyt, että nyrjäyttää selkäydin tai 'ainoastaan' hermojuuret, on ihan eri asia.
Jos ymmärsin yhtään, mitä lekuri selitti, niin mulla ilmeisesti kyse on 'vaan' hermojuurten venymisestä/pelästymisestä, kun ei ollut niin kovaenerginen kolaus kuitenkaan... No, ihan sama mikä on diagnoosi, kun oireet on hirveitä kuitenkin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti