Puhelinsessiot jumittaa (Tahdonvoimaa)

Puhelinsessiot senkun jatkuivat! ;) Lopullinen saldo oli 6 tuntia ja vielä jäi parille ystävälle soittamatta. Huomenna sitten! Tiedä sitten, oli sessio sittenkään hyvä vai huono, kun tuntuu, että pelkällä levolla on vielä enemmän jumissa. Tai ehkä se eilinen nyt kostautui?

En tiedä, mistä se johtuu, mutta aina kun puhun puhelimessa, vaikka maatenkin, meen ihan jumiin! Kai se asento on niin staattinen, kun kädellä pitää vielä phonea korvalla, että sitä alkaa jumittaa. Tai sitten aiheet on semmoisia, että ne vetää pakettiin.

Työjutut saa vitutuksen nousemaan äärimmilleen. Ei siksi, että työ olisi vastenmielistä, vaan siksi, kun haluaisi niin hirveästi tehdä niitä itsekin muttei pysty. Karmeeta katsoa, kun itse oot yrittäjänä firmassa, minkä eteen et pysty tekemään yhtään mitään, vaikka mieli tekis. Meillä on vielä isoja juttuja tulossa mutta silti ei pysty osallistumaan mihinkään.

Yrittäjänä sitä on hirvee draivi päällä. Mistä lie johtuu. ;) Kai sitä vois muiden piikkiin saikkuilla helpommin. Tiedä sitte...

Tänään on ollut periaatteessa ihan hyvä olo. Enpä ole hirveesti liikkunutkaan mihinkään. Vasen puoli ei ole jumittanut ollenkaan mutta oikea sitäkin enemmän. Kun se lähtee vetämään jumiin tosta C6:sta, niin ei ole mitään tehtävissä. Ihan sama onko vaan, jumppaako/tekeekö harjoituksia vai käykö altaalla, niin jumiin se menee kuitenkin. Ekana korvat, sitten alaselkä, lopulta yläniska/pää ja vikaksi lonkat. Vähän auttaa, kun antaa CST:tä itselleen mutta ei se jumitusta poista... Toisaalta en edes tiedä, onko tämä edes jumitusta. Jotenkin on vaan sellainen ahdistava olo, kun marraskuukin alkaa kohta loppua ja pitäisi olla kunnossa. Joulukuustahan vaihtoehtoina on mennä töihin tai jäädä sairaslomalla. Ja suoraan sanoen mä yhtään tiedä, kumpi tekis parempaa.

Ehkä seuraavat kaksi kertaa fyssarilla auttaa jo niin paljon, että myös oikea puoli alkaa pysyä auki, koska nyt oireet on enää toisella puolella! Vikan fyssarikerran jälkeen on kuitenkin ollut niin hyvä olo jo kaksi viikkoa. Ja vaikka nyt onkin taas huonompi olo, niin on se nyt taas paljon parempi kuin silloin lokakuussa.

Huomenna taas altaalle. Ei siitä ainakaan haittaa ole, että yrittää vaan liikkua aktiivisesti. Kyllähän tämä henkisesti on tosi raskasta: vuorotellen olla ihan kunnossa ja sitten taas tulee takapakkia. Ja mitä paremmassa kunnossa ja kauemmin sitä on, sitä hirveemmältä se takapakki tuntuu. Kyllä kanttia nyt koetellaan. Välillä oikeasti pelkään saavani sydänkohtauksen tän henkisen stressin takia, minkä tämmöinen kidutus aiheuttaa nuorelle, aktiiviselle ihmiselle. No, se oiskin hauska päätös tervehtymiselle: 'Nuori nainen kuoli paranemisen aiheuttamaan stressiin'.