Sama juttu täällä (Musti)

Kyllä se varmana on niin kun toinen kirjottaa että unta ei tule silmään, toinenkin valvoo joka sattuu lukeen tuon tekstin, niin kävi nyt Tahdonvoimalle kuin Mustille.
Lisäksi meitä yhdistää sekin, että myös Musti sopi siskonsa kanssa tapaamisen juuri tälle päivälle myös, hui kauheaa, tukka on pesemäti ja aamukahvi vielä juomati. Kiirettä pitää!

Menin yrittään nukkuun kolmen maissa, tunnin keppuroin sängyssä ja juuri kun olin päässy nukkuun, alkoi kuulua valtava meteli. No rakas miehenihän se siinä veti hirsiä... Tönäsin hellästi kylkeen ja tuli hetken hiljaisuus. Meni joku puoli tuntia ja sama juttu, taas alkoi valtava kuorsaus. Nyt tönäisin jo kovempaa ja tiuskaisin, "käänny kyljellesi, et saan nukuttua".
Mieheni kääntyi puolinukuksissa, mutta tasainen kuorsaus täytti taas hetken päästä huoneen.
Enää en hennonnut tönäistä hereille, koska kellon viisarit näyttivät puoli viittä ja mieheni kello soisi töihin reilun tunnin kuluttua.

Siinä vaan kattelin kattoon ja yritin vanhaa lampaiden lasku unen tulo konstia, ei auttanut.
Mieheni kello rämähti soimaan, lojuin hetken ja vääntäydyin sängystä pois. Muistin taas äidin sanonnan "unta ei kannata herutella, jos se ei tule". Luomet riippuu silmien päällä, joita kirvelee kuin tulessa. Lasken vettä keittimeen, nakkaan kahvijauhot perään, hupsista vaan, puolet pöydälle. Tekisi mieleni soittaa siskolle ja ehdottaa tapaamista joku toinen päivä. Mutta kuka sitä nyt yhden unettoman yön jälkeen sellaista tekee. Kaadan kahvia alas kurkusta ja menen ottamaan viileän suihkun.

Olen valmis kohtaamaan siskoni!