Ompelin verhon (Fedja)

Menin tänään ompelemaan keittiöverhon, joka oli odottanut saumojaan alkukeväästä asti.
Normaalisti kylään kaverille ja ompelua + 70- ja 80-luvun muodin muistelua ja nauramista.
Normaalia elämää.
Enkä jaksa edes miettiä mitä siitä seuraa. Seuratkoon mitä vaan.

Tauti, että sitä on vieroittunut normaalista elämästä täällä neljän seinän sisällä. Siinä missä muut elävät elävää elämää, niin minä elän hiljaiseloa ja nettielämää. Ja olen vieroittunut melkein koko yhteiskunnasta. Ensimmäisenä vieroittui kaveriporukoista ja kavereista, sitten harrastuksista, lopulta työstä. Kaverista ajautui eroon yksinkertaisesti siitä syystä, ettei voinut tehdä enää samaa mitä he porukalla tekivät. Pari hyvää ystävää on jäljellä, onneksi, mutta suurin osa minun ikäisistä tuttavistani ovat aika lailla uraputkessa tällä hetkellä ja tekevät 10-h työpäiviä tai ovat pikku lasten äitejä. Heitä ei täällä päin paljoa näy kylässä.

Pakko ojentautua takaisin kohti elävää elämää oli kunto mikä tahansa, ainakin välillä. Ei sitä netti kuitenkaan korvaa.