Ny alkaa hupi

Ihana sisko toi Twisterin.. Buahahahaha... ;) Never playing it.

Nokia Thousand Touch Access

Mikähän v*u siinä on, etten saa tota saatanan persläpi puhelin-läppäriyhdistelmää toimii. Jumalauta sentään. Kaikki toimenpiteet on tehty, Matkapuhelinfoorumi koluttu ja ei silti toimi. Yhteysasetuksissa on joku virhe. Niin, missähän päässä? Puhelimessa vai koneessa... Ei kerro vastausta Nokia One Touch Access, jolla on helvetin harhaanjohtaja nimi. Nokia One Thousand Touch Access ois parempi.

No, purkki tunaa, pikkuinen iltahiipiminen ja taas jatkuu yritys. Kohta tulee sisko ja sen ukko viini- ja saunailtaan, niin sit saa kone jäädä. Viiniä ei voida juoda ja saunakin on iso kysymysmerkki, mut ainaki on vähän elämää. Niska on ihan jees, joku kalvohan siellä ottaa johonki kiinni välillä, kun kiristää päähän tietyissä asennoissa. Mut ehkä se arven paskakin siitä lähtee vekka ajan kans. Kääntelen vaan ny päätäni, käyn "pikkulenkeillä" ja that's.

Hellou!

Niska oli tänään taas parempi, niin lähdin käppäileen. Pieni roskapussi sylissä painelin nurtsin reunaa pitkin roskiksille, jotka on toisessa päässä taloa. Takaisin alakautta purtsia. Tulee mieleen leikit lapsena. Piti kävellä vaan kiviä, ruohoa tai juuria pitkin. Mikään mahti maailmassa ei sais mua hyppiin nyt juurelta toiselle.

Jihaa, pystyin jopa käppäileen melkein normaalilla askeleella ruohikkoa. Ei sitä nyt uskalla rysäyttää, niinku ennen mut sillain puoliks. Puolihiipimistä. Kattotaan, missä vaiheessa laukeaa hedari. Aamulla oli vähän nenä kipee, mut se tulee tuolta alempaa hartsuista. Ehkä eilinen saunominenki vaikutti. Nyt on ollut ni paljon uusia ärsykkeitä, ettei voi tietää. Uus sänky, asunto, hoito KE, pikkukävelyt jne. Mut enhän mä raaskinut olla menemättä seuraks ja istuin saunassa mun huonolla tyynyllä 10 minuuttia. ;)

Ihana syksyinen sadesää! Mä niin rakastan sadetta. Oon aina digannut. Ku muut juoksee sisään pakoon, mä lähden sateeseen. Muuten vesi mulle suht negaa. Yöks. Jos ollaan ihan rehellisiä, mä vihaan vesikävelyäkin. Mut minkäs teet? Kun on pakko, sitähän syö vaikka omaa paskaansa. Mä en oo ikinä ymmärtänyt, ku ihmiset väittää, ettei ne vaan pysty johonki. Aina löytyy joku ratkaisu asiaan. Esim. tää tablettien nieleminen meidän perheen muilla naisilla. Siinä missä mä nielen vaikka kokonaisen lihapullan kerralla, sisko ja mude pilkkoo tabujaan, piilottaa niitä osissa jugurtteihin, paksuihin mehuihin jne. Ja jumalauta, mikä määrä energiaa siihen nielemiseen menee. On ihan omat rituaalit ja kaikki. Tarvitaa rauhallinen tila jne. Hellyyttävää! Ja sit on tullut vielä uutena semmoiset sitruunaiset kalvot, jotka helpottaa nielemään puolikkaan tabletin, jossa on semmoinen karhea reuna. Musti, mikä niiden nimi oli? Apteekeista löytyy.

No, joka tapauksessa aina asia hoituu jotenkin. Jopa lääkkeiden nieleminen. Jossei muuta niin sit nestemäisenä korvikkeena. Siskoni kantaa jopa muistilappua mukana, mihin on laskenut lekureille valmiiksi nestemäisen korvaavan lääkkeen annostuksen, koska lekurit ei kuulemma jaksa alkaa laskea annoksia ja väittävät, ettei ko. lääkettä ole nesteenä. Sit sisko iskee lapun pöytään ja kysyy, että ai ei OLE vai? Hyvä tyttö, niin sitä pitää!

Kahjo se on

Naapurit varmaan aattelee, et joku hullu muutti tähän. Hipsii ovensa taakse hengaamaan 5 kertaa päivässä, käppäilee about minuutin nurmikolla, valokuvaa kaikkea/kaikkia, sit nopeesti takas sisään... ;) tai sit ne funtsii, et mulla on helvetillinen tupakanhimo, ku ravaan pihalla jatkuvasti. Ja röökiikään en ole eläissäni polttanut.

Mä selvitin sen kökkölihaksen/kalvon, taas. Oon ennenki sen selvittänyt, mut nyt selvitin uudestaan. ;) Just on case. Sternocleidomastoidin kiinnityskohta korvan alla. Siitä on suorat kalvoyhteydet kaikkialle... Se se on taas krampannut. Ja se puolestaan ku kyrvähtää, syvät lihakset on jo väsähtänyt. Perskutarallaa. Paska kokonaisuus. Alan ymmärtää fyssaria, kun hän sanoo, että ranka on kokonaisuus, joka pitää saada kuntoon kokonaisuutena. Ei auta, että treenaa ainoastaan jotain osaa, vaan kaikkia pitää harjoittaa tasaisesti. Niinpä niin.

Dodii

Nyt oli taas normaali olo, joten kävin hitaasti kävelemässä talon ympäri. Jihaa. Ei tullut pää kipeeksi, ku ei siinä ollutkaan asfalttia, vaan pystyi liikkuun nurtsilla ja hiekalla. Askellus on varovaista, mut ei se mitään. Huomenna kuulostelen nuppia. Jos on hyvä, sit luvassa lyhyt kävely. Jos tulee hönö olo, sit täytyy tyytyä istuskelemaan. :( Nyt löysin piponkin, niin pärjää.

Ihmekroppa

Mitähän tässä kropassa oikein tapahtuu? Korvat alkoi sirittää hulluna. Aamulla oli silmät ihan hönönä. Päivällä sattui käsiin, siis hartsuihin. En mä tajuu. Ihan kummallinen olo. Ei huono, muttei normaalikaan. Välillä tuntuu, et taju lähtee. Välillä on ihan kunnossa. Eilen tuntui, et nolla on tullut alas. Nyt ei tunnu ollenkaan siltä. Eilen ei voinut kielenimemistä tehdä, tänään kitalaki on täysin normaali pehmeä. Aamulla ku heräsin, jaloista ja käsistä tippui iho... Nyt on varpaat jäiset. Välillä tulee ihan poissaoleva olo, toisinaan ei mitään. Hetki sit tepastelin normaalisti vessaan, nyt ei jaksa liikkua metriäkään. Aamulla pää ei kääntynyt mihinkään, iltapäivästä kaula oli ku pöllöllä.

On kyllä hämärää. Siis todella, todella, todella piinaavaa. Pahinta, että koskaan ei tiedä, mimmoinen olo on, ku herää. Tavallaan on tosi hyvä mut joku ei vaan ole kohdillaan. En mä tajua. Kumpa joku aamu heräisin terveenä ja kauhutarina olisi ohi mut ei. Tämmöinen ihmeellinen välitila. Jos tää kuukausikaupalla jatkuu, tuun taatusti hulluks. Mielellä pystyn jotenkuten hallitsemaan oloani mut välillä on kyl niin ihme olo, että mielikään ei osaa suhtautua. Täytyy vaan toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, et se hakee nyt sitä lopullista muotoaan ja oikeesti herään joku aamu terveenä. Tai siis ihan sama, onko terve vai ei, mut kunhan ei ole hönö olo päästä.

Syksy 2009

Ikäväkseni huomasin, että oon ihan samassa jamassa, ku viime syksynä. Vaikka hermosto on parempi, niin tasapainosta ei ole tietoakaan. Lähdin ottamaan 100 metrin lenkin pehmeellä. Muistaakseni näin oli myös viime syyskuussa. En viitsi masentaa itseeni katsomalla blogista, koska viime syksynä taisin vetää kahden kilsan kävelyitä.

Pääsin 30 metrin päähän kotoota, kun törmäsin uusiin kavereihin (kuva). Tyypeillä oli ikää yhteensä 24 vuotta. Ihania. Tietty vaistomaisesti menin kyykkyyn ja rauhallisempi labbiksista peruutti istumaan konkreettisesti syliini haarojen väliin. Kyl koira koiran ystävän tuntee. Osasin kuitenkin olla kääntelemättä päätäni, tosin välillä tuntuu, et kyykyssä oleminenkin on liikaa. Mut pakko sitäkin on treenata.

Jutskailin omistan kanssa 2 minuuttia seisoen samalla hiekka-alamäessä. Voi karmee. Ei kyllä ollut helppoa. Tasapaino ei ole parantunut yhtään aiemmasta. Se on ollut parempi, mut se on taas huonompi. En tiedä miks. Kai se johtuu siitä, että nolla on lytyssä. Ja varmaan auttais, jos ois ees oikean vahvuset silmälasit, mut ku ei oo, eikä saa hankittua.

Aika perseestä kaiken kaikkiaan.

Kehtoonks mie?

Aina välillä tulee mietittyä, et kyllä mäkin oon sitten säälittävä, kun valitan whiplash-vammaani ihan asialle pyhitetyssä blogissa. Tasapaino-ongelmat, höntti olo, hermo-oireet on mun viidettä kertaa aivoleikkaukseen joutuvan tätini jokapäiväistä arkea. On ollut jo vuosia. Ja vaikka hänellä oireet leikkauksen jälkeen vähän helpottaa, ei ne koskaan kokonaan häviä. Joka leikkauksen jälkeen arpi päässä (aivorungossa) kasvaa ja kuntoutuminen käy vaikeammaksi.

Toisaalta, suhteutan oman valitukseni niihin ihmisiin, jotka Facebookissa itkevät syysflunssaansa ja sen aiheuttamaa parin päivän sängyssä makausta. Ei siinä mitään, jos joskus valittaa, mut ku niin moni valittaa säännöllisesti tommoisesta. Pistää hymyilemään, kun ihminen toisensa jälkeen kirjoittaa syysflunssakaudella toinen toistaan raadollisempia tarinoita elämästään. Parhaita on just nää "joudun oleen himassa kuumeen takia ja en kestä tätä. Tarttee actiöniä ja elämää". Tuommoisiin tekis mieli kirjoittaa, älä kitise saatana pienistä tai vastata vaan ynseesti, koita ny vittu kestää, mutta ei viitsi loukata toisten herkkiä sieluja. ;)

Tänäänkin jotain hyvää. Entinen asukas oli saanut tänne vanhaan osoitteeseen Lumenen meikkinäytesetin, koska hän on kauneusalalla töissä. Ei kuulemma tarttenut itse, niin meikäläisellä on nyt helvetillinen kasa huulipunia, eyelinereita, kiiltoja yms. On kuuntaa Natural Code -sarjaa sekä Magic Roses Party Collection. Myös siskolle ja äiteelle riitti osansa. Heti huomenna voi vetää Funky Lady -lilat kynnyt ja hittikasarihuulipunat kehiin ... ;)

Veteen siis

Tuli vitullinen hedari kävelystä. Tai hoidosta. Hiustenpesusta. Puuron keitosta. Keittiön lamppua päin kävelystä. Tai syystä X. Ei voi tietää. Jokatapauksessa nolla romahti ja sattuu hampaisiin, otsaan, päälaelle ja silmiin. No, ainakin selvitin, että kävely ei kuulu mun kuntoutusmuotoihin. Vähän tuntus siltä, etten kävele enää koskaan tällä niskalla mut kattellaan nyt sit, ku se pari vuotta on menny.

Taidan joutuu soittaan fyssarille viimeistään ens viikolla ja ottaan ylimääräisen ajan. Se vaikuttikin vähän siltä, että tulee hetkellä millä tahansa "alas", kun ei eilen kiskottu nuppia. Pari päivää lepoa ehkä tekee ihmeitä. Ehkä ei.

Saatana sentään. Kolmen viikon hyvästä kaudesta kärsinen taas jouluun asti. Ei auta, ku uskoa, että jokainen ok kausi päättyy katastrofiin. Tätä niskaa ei vain ole tarkoitettu enää käyttöön. Paska, ku paska.

Koko kalvon venytys

Selälleen makaan, toinen käsi ylös suoraksi tai koukkuun pään päälle, jos muuten kiristää liikaa. Vastakkaisella jalalla tehdään lonkan kierto sisälle. Pito n. 5 sekuntia ja muutama toisto kerrallaan. Sit sama toiste päin. Olennaista on tehdä kalvo"venytys" vakkaisilla puolilla, teho on parempi, ku kalvo "kiertyy" ja pumppaantuu samalla kuin pyykki, jota puristellaan kuivaksi käsin...

Aattelin muuten laittaa tähän taloon ilmoituksen, et nyt ois päiväkerhon pitäjä tarjolla. Täs on hirveesti lapsia, joilla vanhemmat on selkeesti duunissa ja kekarat on ihan yksin iltapäivät. Voisin pari kertaa viikossa ottaa mukuloita tänne ja keksiä niitten kanssa jotain kivaa. Eipähän tarttis olla kummankaan yksin. ;) Mut täytyy muistaa mainita, et tää tätä ei nostele skidei, leiki Bratzeillä kumarassa, eikä pue vaatteita muille ku itselleen. Eli isoja lapsia saisivat olla...

Maisemamatkalla

Aattelin päästä vesikävelystä eroon (lopullisesti;) ja alkaa kävellä hiekalla. Jos pystyn, saan vaihtaa veden kävelyyn. Paskat siitä mitään tuu, mut aattelin kokeilla. Tämmöisiä maisemia löytyi pihapiiristä. Enhän jaksanut kauaa käppäillä, mut toi muutaman sadan metrin mittainen pihapolku on hyvä startti. Surkeeta, mut ei tästä koskaan normaalia niskaa tule. Jossei nyt jaksa kävellä ees satoja metrejä, niin eipä tällä jakseta sitä sit ikinä. Mut jos nyt kestäis normaalin elämän ees osittain, mitä epäilen. Mut ei voi mitään. Täytyy vaan ajan kanssa kattoa, mihin asti tää paska paranee, mut se on varma, et normaalia tästä ei saa enää millään.

Nyt takas kotona. Onpas hauskaa, kun voi vaan heittää partsin oven auki ja saa happee. ;)

Iltafiilarit

Koko kropassa menee kylmänväreitä. Oikea käsitelty käsi tanan kipeä. Mut aukes... Kasvot puutuu, ku räplättiin nollaakin. Oli kuulemma suorassa, no ei kyl siltä tunnu. Mut se voi kuulemma olla "hyvä päivä" tänään, eli huomenna on taas vinossa... Just...

Vain muutama juttu

Keittiön lamppu täytyy nostaa ylemmäs ja virittää syna. Sit on täydellistä... Ihana rauhallista, mahtavan puhdas ilma. Tehokas hoito tänään. Olin taas 11.30 asti, ku fyssarilla on yleensä tohon aikaan ruokis ja hän vetää pidemmät hoidot. Sain pari kalvojen "venytysliikettä". Oikeesti on ne jalostettuja muotoja vaan lonkan pumppauksista, mut kuitenkin uusia. Erittäin tehokkaita koko kalvon hinkutuksia. Muutenkin kroppa oli kuulemma suht jees, vaikka edelleen tuki puuttuu C7-tasolta ja yläniska oli ihan krampissa.

Ja ku ranka väsähtää, käsi alkaa lonksua, ku hermotus ei pelaa ja sit lentelee lautaset sun muut lattialle. Mut fyssari oli varma, et se korjaa ja ei siellä mitään vammaa ole. Kyllä se kuulemma särkis ja kipuilis, jos se välilevy ois jotenki riksahtanut myöhemmin. Mut fyssari on edelleen sitä mieltä, että saadaan niska semmoseen kuntoon, et pärjään sen kanssa. Mut kattellaan ny sit.

Lavinia tuskin haittaa, et koneet tulee laskuun tost mun ikkunan eestä... ;)

Meitsin OMA koti

Ou jeah, näkymiä partsilta ja kotiseudulta. :) Tänään taidan mennä myös saunaan! WOW! Nyt alkaa vahjeta, kuinka ihanan asunnon oon valinnut näkemättä sitä.

Winner

Aamupuhteeksi tapoin sit lukin appelsiinillä. Ei ne ollut niin pelottavia, mut rumia kylläkin. Tämä kohtas elämänsä pään biojäteastian reunalla! I'm the winner.

Oi joi...

Tossa se on. :) Pussillinen peruna-sipuli-pussi, vaaleeta Rainbow-tunaa ja kaks 5% ruokakermaa 2-4 dl. Sit vaan uuniin 30 minuuttia ja that's it.

Tunavuoka

Alettiin sit tehdä kämppiksen kanssa tonnikalavuokaa. Puhuttiin liikaa safkasta ja tuli hirveä nälkä. Ei muuta ku jäähyväissafkaa tekemään mulle. =) Tuoksu tulee jo...

Viimeisiä viedään

Se ois sit alle 24 tuntia jäljellä tässä asunnossa. Sit kääntyy uusia lehti elämässä. Toisaalta haikeeta muuttaa pois tutusta, turvallisesta ja hyvällä paikalla olevasta kesäasumuksesta mutta toisaalta... Oma ihana valoisa yksiöni parvekkeella ja saunalla odottaa luonnonhelmassa rauhallisella paikalla tasan 13 kilometriä Suvantokatu ykkösestä! Sitä en halua edes miettiä, että jostain täytyis kaivaa rahat tuplaantuvaan vuokraan. ;)

Edelleen on vähän sellainen tunne, että mä en enää montaa kertaa tule menemään Suvantokadulle, ainakaan hoitoon. Outo ajatus, koska ihmisistä siellä on tullut osa arkea ja fyssarista varaäitee. Mutta aika aikansa kutakin, en mä nyt pahakseni pistä, jos saisin pikkuhiljaa elämäni takaisin ja pääsisin tekeen kaikki niitä asioita, joita oon koko ajan joutunut vaan siirtämään ja siirtämään. Mutta kattellaan nyt, sitähän ei tiedä kukaan, saanko sen viimeisen silauksen, mikä tästä puuttuu, vai jääkö niska loppuelämäks tällaiseksi renkkanaksi. Ja tässähän ehtii vielä monesti kaatua omiin koipiinsa, joten... Päivä kerrallaan!

Kilo liikaa

No, eihän mulla nälkä ollutkaan. Ja halusinkin ehdottomasti siivota noi lattialta rikkaharjalla ja luutulla... Se siitä hyvästä olosta. Sentään puolet jäi pelille... Voi vittu.

Tokavikat koordinaatiotreenit tässä asunnossa

Laitoin tänään fyssarille viestin, et selvisin muutosta. Liitteeksi pistin sekä uuden kämpän kuvia että erään takaapäin napsastun lihaspullistelukuvani... ;) Oli pakko näyttää, etten mä ihan turha muija ole. Jokainen lihas erottuu selvästi selästä ja hartioista. Perkele, niin se siilikin sanoo! Vain yksi suunta tässä on ollut koko ajan, vaikka välillä on usko loppunut tilapäisesti. Ei lopu enää. Nyt ku oon päässyt tähän vaiheeseen, että pystyn treenaan, mua ei pysäytä mikään. Paitsi kaatuminen, autokolari tai rakkaan kuolema tai vakava sairaus.

Vielä vähän itsekehua, kun oon nyt 15 kk:tta haukkunut vaan itseeni... Tommosta lihaskehoa ei ole ollut sitten 1998 kevään, kun lopetin yleisurheilun. Tosta kuvasta sainkin sit kimmokkeen alkaa harrastaa kehonrakennusta.

Vitsi!!! Siihen en jaksa lähteä. Riittää, että esittelee itteään muuten, mut et pitäis viel olla lihaksikas, timmi ja ja maalattu. Nou!! Ei o mun juttu.

Fyssari valoi lisätsemppiä vastaamalla mun viestiin, että jatkossa se ranka alkaa kestää kaikkea muutakin kuin vain muuttoja kädet ristissä! Toivon hartaasti, että hän on oikeessa. Ja niin hän varmaan onkin. Onhan tää ny ollut helvetin paljon parempi ku vaikka ennen Rauhikseen muuttoa. Kävellessä ja/tai pitkään seisoessa alkaa valskaa suhteellisen helposti mutta istuminen ja kivuttomuus on puoli voittoa. Siksipä kutsuin ens viikolla kolme ihmistä kyläileen uuteen asuntooni. En yhtäaikaa tosin. Sen verran pitää hermoja säästellä. Sanoin, että "saunotaan", mut paskat mä mitään saunoa pysty. Kovat puupenkit ja kuumuus > big nou nou... Muut saunokoon, mä keskityn vetään punkkua ja lonkkaa.

Jaahas, nyt tää tytsy tunkee 2 kiloa peruna-sipuliseosta uuniin ja syö ne KAIKKI. Aamupalaks vetäisin pitsan. Kiitos Lavin, oli hyvää! Mulla oli tänään jo niin hyvä olo, että saatan perua fyssarin KE. Täytyy kattoo huomenna, rankaiseeko muutto jälkijunassa.

<3

Niskavammaisen mikro

Samalla ku venaa vellin kypsymistä, voi meikata ja laittaa hiukset! Kätevää eikö. Peiliovinen mikro! Hyvä kuva Lavin. Kameran just fiksusti nassun eessä, niin anonymiteetti säilyy... ;)

Alfa ja omega

Tästä näkymästä kaikki alkoi huhtikuussa 2009 ja nyt on yks aikakausi päättynyt. Näin meni toinen kesä kipeenä. Mitenköhän sit seuraava, ja ennen kaikkea MISSÄ?

Hei me muutetaan

Työnjohtaja kiittää itseään!

Pöson iso Bokseri-paku haettu: [x]
Atlanta-jenkkisänky, tarjoukseni 200 e, ostettu: [x]
Tärkeät paperit laatikoissaan: [x]
Vaatteet pakattuna: [x]
Syna valmiina: [x]
Passikin löytyi: [x]
Hygienitavarat readynä: [x]
Valokuvat ja albumit: [x]
Niska suht hyvässä kunnossa, koska en ole tehnyt mitään: [x]
Hermosto melkein räjähtämässä: [x]
Muuttotiimi kantaa tavaroita: [x]
Minä makaan ja katselen: [x]

Jeah! Kyllä tää tästä. Keskiviikkona sitten pistän oven kiinni klo 9.45, tilaan taksin hoitoon ja siitäpä siirryn uuteen asuntooni. Siistiä. Näin se 4 kuukautta meni niinkuin sanoin ja terveydestä ei ole tietoakaan. Ehkä ens kesänä, ehkä jään vammaiseksi. Ei voi tietää.

Aamuyön chattäilijä

No perskuta... Ihan pikkusen aattelin kurkata, onko ystäviä chattailemässä joko nousuissa tai laskuissa. No olihan heitä! Ensiks linjoille hyökkäs tuttu Itävallasta. Välttelen vastaamasta, kun enkunkieli ei luista klo 03 yöllä. Ja koska kyseessä oli ystävän exä, minun tuttu, aattelin, että tyyppi joutaa huutelemaan keskenään hetken. Siinä sit muutaman minuutin juttelin toisen frendin kanssa, kunnes langalle ripustautui ystävä Jenkeistä.

Ei aikaakaan, kun huomasin pyörittäväni kolmea chattia yhtä aikaa. Huokaus... Aina sama juttu. Ei tuolla pysty ainoastaan käväisemään, vaan sinne jää aina asumaan. Ja niska ei oikein diggaa, ni pitäis säännöstellä. Mut ku se nyt on tänään ollut parempi, niin VÄHÄN vaan... Ihan pari minsaa, joka oli lopulta about 2 tuntia. Mut toi sosiaalisten suhteiden hoitaminen on ni simppeliä, et sitä hermosto kestää. Sen sijaan kova aivotyö, abstrakti ajattelu ja isojen kokonaisuuksien hahmottaminen heittää muutaman tunnin päästä kropan ylikierroksille. :(

Voi että ootan sitä päivää, ku voin keskittää energiani tuotteliaaseen duuniin eli tehdä töitä!!! Sit oon niin keskittymiskykyinen ja tehokas, et hoidan duunit puolessa siitä, mitä ennen ja sit voin vähentää työpäivän pituuttani hyvällä omalla tunnolla. Sen oon ny oppinut, että turha tuhlata hyvää duuniaikaa siihen, että pyörittelee kyniä penaalissa ja sählää puolet päivästä, jos hommat voi tehdä sutjakasti ja saada saman aikaan vaikka 50-prosenttisella mutta harkitulla panoksella.

Monissa ammateissa, joissa palkka voidaan sitoa tuotteliaisuuteen ja työtehoon, kannattaa se tehdä. Jos joku myyjä tekee vaikka kahdessa tunnissa päivittäin enemmän kauppaa kuin kaksi kolleegaansa kahdeksassa tunnissa, hän on ansainnut palkakseen AINAKIN saman verran kuin määrällisesti enemmän tunteja tekevät tyypit. Eri reilua, eikö?

No, nyt nukkuun. Yhden muuttorepun pakkasin. Enempään en tällä kertaa koske. ;)