Hellou!

Niska oli tänään taas parempi, niin lähdin käppäileen. Pieni roskapussi sylissä painelin nurtsin reunaa pitkin roskiksille, jotka on toisessa päässä taloa. Takaisin alakautta purtsia. Tulee mieleen leikit lapsena. Piti kävellä vaan kiviä, ruohoa tai juuria pitkin. Mikään mahti maailmassa ei sais mua hyppiin nyt juurelta toiselle.

Jihaa, pystyin jopa käppäileen melkein normaalilla askeleella ruohikkoa. Ei sitä nyt uskalla rysäyttää, niinku ennen mut sillain puoliks. Puolihiipimistä. Kattotaan, missä vaiheessa laukeaa hedari. Aamulla oli vähän nenä kipee, mut se tulee tuolta alempaa hartsuista. Ehkä eilinen saunominenki vaikutti. Nyt on ollut ni paljon uusia ärsykkeitä, ettei voi tietää. Uus sänky, asunto, hoito KE, pikkukävelyt jne. Mut enhän mä raaskinut olla menemättä seuraks ja istuin saunassa mun huonolla tyynyllä 10 minuuttia. ;)

Ihana syksyinen sadesää! Mä niin rakastan sadetta. Oon aina digannut. Ku muut juoksee sisään pakoon, mä lähden sateeseen. Muuten vesi mulle suht negaa. Yöks. Jos ollaan ihan rehellisiä, mä vihaan vesikävelyäkin. Mut minkäs teet? Kun on pakko, sitähän syö vaikka omaa paskaansa. Mä en oo ikinä ymmärtänyt, ku ihmiset väittää, ettei ne vaan pysty johonki. Aina löytyy joku ratkaisu asiaan. Esim. tää tablettien nieleminen meidän perheen muilla naisilla. Siinä missä mä nielen vaikka kokonaisen lihapullan kerralla, sisko ja mude pilkkoo tabujaan, piilottaa niitä osissa jugurtteihin, paksuihin mehuihin jne. Ja jumalauta, mikä määrä energiaa siihen nielemiseen menee. On ihan omat rituaalit ja kaikki. Tarvitaa rauhallinen tila jne. Hellyyttävää! Ja sit on tullut vielä uutena semmoiset sitruunaiset kalvot, jotka helpottaa nielemään puolikkaan tabletin, jossa on semmoinen karhea reuna. Musti, mikä niiden nimi oli? Apteekeista löytyy.

No, joka tapauksessa aina asia hoituu jotenkin. Jopa lääkkeiden nieleminen. Jossei muuta niin sit nestemäisenä korvikkeena. Siskoni kantaa jopa muistilappua mukana, mihin on laskenut lekureille valmiiksi nestemäisen korvaavan lääkkeen annostuksen, koska lekurit ei kuulemma jaksa alkaa laskea annoksia ja väittävät, ettei ko. lääkettä ole nesteenä. Sit sisko iskee lapun pöytään ja kysyy, että ai ei OLE vai? Hyvä tyttö, niin sitä pitää!