lauantai 3. huhtikuuta 2010

Tiedättekö mikä tää on?

Tämä on sellainen juttu, jota en ole ennen tätä päivää pariin vuoteen tarvinnut muttei sitä sentään poiskaan ole otettu. Vaan nyt tartten sitä, koska heitän tuon paremman puoliskon isoon kylään. Elämä risaiseksi! Pimeetä, vettä, pääsiäisliikennettä ja vielä liukkauttakin. Jesh!!! 

Tarkkaavaisuus ei kyllä ole parhaalla mahdollisella tasolla, mutta sitäkin voi onneksi kehittää. Helpoin tapa on keskittymisasteen lisääminen ja suuntaaminen olennaiseen tietoisesti. Kun ajelin autolla, suuntasin kaiken huomion liikenteen havainnointiin. Tää on suht  helppoa, koska autolla ajamisen perustoiminnot on "takaraivossa" opittuina malleina ja liikesarjoina. Kun tietää, miten laitteistoa käytetään ja muistaa liikennesäännöt, voi keskittyä ajamaan turvallisesti eli tarkkailemaan muita liikenteessä liikkujia ja ennakoimaan. Sen sijaan ylimääräiseen sähläämiseen kuten kännykän näpräämiseen tai matemaattisten pulmien ratkaisuun samalla ei riitä kapasiteetti.

Tietoisuuden suuntaamisella olennaiseen on kääntöpuolensa. Kun keskittää tarkkaavaisuutensa johonkin tärkeään asiaan, muut epäolennaiset jäävät huomaamatta. Ne siis pysyvät tietoisuuden ulkopuolelle. Psykologiassa nimitetään tätä ilmiötä jaetuksi tarkkaavaisuudeksi. Useimmissa tapauksissa tämä tosin on vaan hyvä juttu, koska se mahdollistaa keskittymisen olennaiseen ja vähentää kaaosta. Toisinaan kuitenkin saattaa jäädä jotain tärkeitä asioita tietoisuuden ulkopuolelle, mikä taas voi aiheuttaa vaaratilanteita. Tätä jaetun tarkkaavaisuuden ilmiöitä on helppo käyttää hyödykseen vaikkapa esiintymistilanteissa tai kouluttaessa.

Testatkaa itse, miten jaettu tarkkaavaisuus  toimii. Tässä pari videoklippiä tutusta aihepiiristä Salkkareista. Älä lue tätä juttua pidemmälle, sillä paljastan juonen lopussa. Sen sijaan hyppää nyt Youtubeen, odota että video latautuu mutta älä lue otsikoita tai kommentteja, vaan katso ainoastaan videot. Kun olet katsonut pätkät, lue otsikot ja katso pätkät uudelleen ja voit lukea tän tekstin loppuun. Tässä klipit:

http://www.youtube.com/watch?v=f_K_KfB0CV4
http://www.youtube.com/watch?v=DfPrzQZ1_fk
http://www.youtube.com/watch?v=WZOnfMephVk


--










Koska osasit kohdistaa jälkimmäisellä kerralla tarkkaavaisuuden epäolennaisuuksiin eli tiesit, mitä videoista piti etsiä/löytää, myös löysit ne. Psykologiassa puhutaan sisäisistä malleista, jotka ohjaa havaitsemista. No summa summarum: Aiemmin huomaamattomista ja epäolennaisista yksityiskohdista tuli tietoisia havaintoja. Tässä huomasi, että ihmisen tiedonkäsittelykyky on rajallinen, mutta sitä voi kehittää todella paljon enemmän mitä monet luulevat.Ja myös tuota rajallisuutta voi käyttää hyödykseen niin monissa asioissa. Vinkeetä, eikö?

Munista

Pääsiäismunat on aika kivoja, mutta pari juttua muuttaisin: Foliokuoret (ja muutkin kuoret) pois, jotta pääsee kiinni asiaan eli suklaaseen. Kaikki turhat lelut mäkeen, ja niiden tilalle suklaata. Lisäksi munat vois olla Kinderin makuisia ja vähintäänkin Kinderin kokoisia. Myyntiin kuitenkin ilman Kinder-brändiä, että saadaan hinnasta 30 pinnaa pois, ja myyntipakkaukset vois olla vähintään 12 kappaleen kennoja. Niin, ja tietenkin pelkästään vapaiden kanojen palleroita tarjolle.

Kiitos!

Hieman erilainen pääsiäinen

Jos olet kyllästynyt perinteisiin pääsiäisaatteisiin, Radio NRJ tarjoaa hieman toisenlaisen elämyksen. Kuuntele täältä.
http://www.nrj.fi/aamu

Ennakkosuosikki Jeesus jälleen ylivoimainen Jerusalemin Kärsimystriathlonissa!

Aamupoikien Sporttikorneri on Jerusalemissa paikan päällä seuraamassa kaikkien aikojen kolmiottelua, Kärsimystriathlonia. Kuuntele live-selostus paikan päältä.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Hot Ass

Kiepattiin Makuunin kautta takaisin ja minä (kyllä, luit oikein) ajoin. Melkein menehdyttiin molemmat! No ei vaan. En ikinä ajais toinen kyydissä, jos vähänkin epäilisin pystymistäni tai yleistä turvallisuutta. Nyt halusin kokeilla, voisinko ajaa pimeellä. Motarilla en, taajamassa joo. Eli sit ei passaa ajaa enää motarilla pimeellä.

Kiepattiin Makuunin kautta kotiin. Sainpahan hiukka kosketusta Tesoman keskuksen yöelämään. Basso hakkas ja lysyrenkaiset teinikaarat hyppi Jay-Z:n tahdissaan ilmaan kuin lapset pomppulinnassa. Jäätävää. Makuunista tarttui mukaan paitsi säkki karkkia myös herättäviä pinssejä.

- Hot ass
- I'm uggly so what?
- The Queen of the Universe
- Worship me

Viesti on varsin selkeä. ;) Suuruuden hulluudessani kiinnitin kaikki tukeen ja kyllä oli nuoret ihmeissään, kun tällainen hippiasuinen osittain pummilta ja nuuskamuikkuselta näyttävä mummeli tuli ulos Makuunista helvetin räheessä tuunatussa kaula"korussa". Siinä jäi teinien tuunaamat megakokoiset kultaketjut toiseksi!

;)

Pääsiäisjuhlat Pirkkalassa



Tää nuuskamuikkunen lähti Pirkkalaan! ;) Tässähän sai jo kaivaa kesätakitkin esiin... Kivaa. Tai sit ei. Se ois taas puolikuntoinen kesä sit edessä.

Erinomaista pääsiäistä!

Sain tänään kimpun kauniita narsisseja sekä valtavia suklaamunia. Jippijaijee. :D

torstai 1. huhtikuuta 2010

Halutaan palkata luotettava vakuutusyhtiö!

Tämäkin lasku kuuluisi Pohjolan maksettavaksi. Mutta koska työajalla työmatkalla sattunut tapaturma ei ole työtapaturma, niin sittenhän se ei ole. Olkaapa tarkkoja, jos/kun satutatte itsenne työmatkalla, ettette vaan saa samanlaista kohtelua. Nuo "yleisiin elämänkokemussääntöihin" perustuvat hylsypäätökset tuppaavat pysymään muuttumattomina niin valituslautakunnissa kuin Vakuutusoikeudessa. Shit happens. Paska on jo probellissa, joten eikun suunta eteenpäin. :D

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Innostus, hurahdus, narahdus ja hysteria

Innostus on hauska ja positiivinen juttu. Ainakin niin kauan kun se ei muutu elämää hallitsevaksi pakkomielteeksi. Onneksi suurin osa hurahtaneista ei addiktoidu sairaalloisesti, vaikka monissa fanituksessa on mukana hegemonian tai hurmosajattelun piirteitä. Markkinatalous ja viestintäkehä pyörii siis maan mainiosti, ja ihmiset saadaan yhä uudelleen ja uudelleen innostumaan mitä erikoisimpien asioiden kuluttamisesta.

Itse en ole hurahtavaista tyyppiä, vaikka innostunkin kaikesta helposti. Kai tuo johtuu jotenkin lapsuudesta. Meitä on aina kannustettu keksimään uusia juttuja ja toimintatapoja sekä kyseenalaistamaan itsestäänselvyydet. Kulutuksen suhteen taas ollaan oltu tosi maltillisia. Isolla perheellä, jossa vain toinen vanhemmista kävi töissä, ei ollut varaa mennä mukaan jokaiseen vaate-, elämäntapa- tai matkustustrendiin. Ja silloin harvoin, kun rahaa oli hetkellisesti enemmän, sitä ei käytetty tavaroiden osteluun. Tämä takasi suhteellisen pysyvän arvomaailman ja tasaisen turvallisen elämäntyylin, josta olen kiitellyt jälkikäteen vanhempiani monet kerrat. Teini-iässä tuollainen tapa kuluttaa ei tosin ollut mitään suurta herkkua, kuten voitte arvata. Onneksi menin työelämään jo 15-vuotiaana, mikä mahdollisti omien ostoshalujen tyydyttämisen osittain.

Voitte vain kuvitella, mikä ilo oli irti, kun me lapset saimme muutaman kerran vuodessa jotain extrahienoa, "trendikästä" ja uutta ja erilaista. Esimerkiksi syksyisin kasan hienoja kouluvaatteita tai talvisin ulkoiluvarusteita. Ja myös kummitädin ja -sedän tuomat ulkomaantuliaiset ovat jääneet erityisesti mieleeni. Niille oli muuten kaikki muut kekarat kateellisia:
- Mistä toi paita on?
- Parpadokselta. Eikun Arkkentiinasta. Tai olikohan tää Kuotemalagasta. En mä muista.
- Wau...

Minulla vanhimpana oli etulyöntiasema monissa hankinnoissa. Veljellänikin meni aika hyvin, koska eihän poika voinut isomman siskon vaatteita pitää. Kuopuksemme tilanne ei sitten ollutkaan niin herkullinen, sillä hänhän sai käyttöönsä pitkälti meikäläiset vanhoja vaatteita ja potee tästä edelleen jonkinasteista huumorilla värittynyttä traumaa. Toki uusiakin hänelle ostettiin, muttei niin paljon kuin minulle ja veljelleni. Vaikka vaatteita ja leluja kierrätettiin perheen sisällä, me emme koskaan kulkeneet rikkinäisissä, kirpputorilta hankituissa, liian pienissä emmekä likaisissa vaatteissa. Siitä äitini piti visusti huolen. Kaikki oli laadukasta ja kaikki ostettu lähes poikkeuksetta erikoismyymälöistä. Mistään nykyisen kaltaisista merkkituotteista ei kuitenkaan ollut kyse, sillä meidän perheessä viis veisattiin Calvin Kleineista tai Burberryistä siitäkään huolimatta, että äitini on työskennellyt aina vaatetusalalla. Lapsuudesta on muuten jäänyt mieleen kerrat jos toisetkin äitin ja mummin suusta kuullut tokaisut: "Rumat ne vaatteilla koreilee" ja "köyhän täytyy panostaa laatuun", joita seurasi aina yhtä hilpeä hekotus.

HURAHTAMINEN JA HYSTERIA

Hurahtaminen alkaa usein salakavalasti ja leviää kuin suurempikin ruttoepidemia konsanaan. Hurahtamisen kohde voi olla mikä vaan. Toinen ihminen, joku tietty elämäntyyli, kansallissankari, sosiaalinen liike, uskonto, tuote tai palvelu, harrastus, toimintatapa tai vaikka joku sanonta tai ihan pelkkä yksi sana/hokema. Viimeisimmistä ekana mieleen palautuu Kummeleiden sanonnat "Kyllä lähtee" tai "Legendaarista". Myös teleoperaattori DNA on iskostanut päähämme, että "Elämä on". Ja Elisa komppaa sitä nykyään kertomalla, että "On se".

Ja oih ja voi niitä aikoja, kun tähän piskuiseen maahan tuli Lewis501:t, Nyykkärit, Bäkkärit tai Salkkarit; surffi-innostus, keskieurooppalainen viinikulttuuri ja Nikko radio-ohjattavat; pilottitakit, Bulat ja kuukengät sekä Adidaksen kolmiraitaiset (napeilla tai ilman) ja pian perässä Mustanmäentorilta Abidakset. Tai terveys- ja hyvinvointisektorille yksityiset lääkäriasemat, SmileSpa:t, Personal Trainerit, Les Mills-konsepti, Ortopedinen Manuaalinen Fysioterapia unohtamatta tietenkään akupunktiota, XCO-trainingia, CST:tä ja Zumbaa. Tai entäs uushippeys, fat acceptance, Pink thinking, extreme, downshifting, ekologisuusajattelu ja tämän suht tuore nousukas slow movement. On siinä repurtuaaria, josta valita ja hurahtaa.

Toisen innostusta on hauska seurata, mutta sairaalloisesta hurahtamisesta en ole aina samaa mieltä. Toisinaan ihmiset antavat huijata itseään ihan kympillä ja syytyvät rahansa, aikansa ja energiansa todella erikoisiin kohteisiin. Esimerkiksi Power Balance -hologrammitarrakonsepti oli loistava esimerkki siitä, kuinka ihmiset saadaan maksamaan muutaman kymmenen euroa tyhjästä. Mutta tuollaisiin asioihin kuluttaminen on makuasia ja kukin elää valitsemallaan tyylillä, eikä siitä tule ketään sen suuremmin paheksua. Arvostelu, mielipiteen ilmaisu ja kyseenalaistaminen tietenkin on sallittua vapaassa maailmassa. Kokonaan toinen juttu ovat tosiaan ne vaikuttimet ja syyt erilaisten hurahdusten taustalla. Arvomaailman rinnalla elämäntilanne on yksi merkittävimpiä syitä erinäisistä asioista ja aatteista hurahtamiseen, liittyi se sitten tavaroiden tai ajan kuluttamiseen. Eikös ole aivan tavallista, että jotkut iäkkäämmät sinkut, joiden frendit on jo pariutuneet ja viettävät seesteistä perhe-elämää, alkaa täyttää omaa tyhjiötään aikaavievillä harrasteilla, joiden parista voi hyvällä tuurilla löytää omankin puolison? Tai mitä tekee vasta valmistunut ekalle loistavalle vakkariliksalle päässyt tyyppi, joka on kärvistellyt opintotuella ja -lainalla viimeiset 10 vuotta? Aivan taatusti paitsi lyhentää lainojaan myös ostaa jotain kivaa itselleen. Seniorit ja heidän ajan ja rahan käyttönsä vasta mielenkiintoista onkin.

"VUOROVAIKUTUSTA"

Tässä vielä lopuksi hauska keskustelu valokuvaukseen ja uuteen autoon hurahtaneiden kesken. Toinen puhuu heinästä ja toinen seipäästä, mutta keskustelu soljui silti! Ulkopuolisena tämä tietty herätti suurta hilpeyttä, koska kaiken järjen mukaan tuollaisen keskustelun olisi pitänyt loppua hyvin lyhyeen. Mutta ei loppunut. Ollaan me ihmiset aikamoisia kääntämään puheet itseemme ja omiin kiinnostuksen kohteisiimme. Toisinaan se on toki raivostuttavaa, mutta useimmiten kuitenkin menee vaan toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Käy se näinkin... :D

- Vaihdoin muuten kaaraa!
- Ai! Mäkin tein hankintoja.

- Hmmpp.. Vaihdettiin Toyotasta Fordiin, ihan näpsäkkä peli.
- Munkin hankinta oli tosi onnistunut. Uusi kamera. Järkkäri.

- Väliraha oli fiksu ja saatiin hyvä peli kaiken kaikkiaan. Tuutko koeajolle joku päivä?
- No, siitähän kelpaa sit ottaa kuvia! Toki tuun testaan kameraa.

- Lapsillakin on tilaa takana. Vihdoin. Ei tartte istua nassu kii nassussa.
- Lapses tykkäis tost kamerasta. Siihen saa kaikkia efektejä ja on automaattinen hymyntunnistus.

- Niin. Täytyis jotenkin vaan keksiä, miten takatilaan saa vielä viiden ihmisen kamat.
- Otat kato kuvan siitä ja piirtelet pakkaussuunnitelma Photarilla.

- Niin. Meni sit Toyota naapurin äijälle. Sai hyvän auton siitä, vaiks prätkämiehiihän se on.
- Joo... Otin muuten viime kesänä törkeen hyviä kuvia HD-jengistä. Niissä oli semmosta liikkeen tuntua ja vauhdin hurmaa.

- Jaa, jaa. Kuunteleksä mua ollenkaan? Sua ei vissiin kiinnosta autojutut?
- Joo, kuuntelen tietty. Ootas, mä näytän sulle tästä yhden ohjelman, millä saa tosi kivoja muotokuvia...

Itsekin saa olla tosi tarkkana, ettei "luennoi" aina markkinoinnista, niskavammoista ja hermoston toimintaperiaatteista. Onneks löytyy ihmisiä, jotka sanoo suoraan, että ei noi aivohermojen hermotusalueet tai kalvojen tehtävät niin kiinnosta, vaan puhutaan välillä kynsilakoista tai kissoista. Kiitos näille rohkeille! Meitsi hurahtaa nyt Doctor Philiin. ;)

Hurmiota vai hulluutta?

Lähde mukaan. Tai sitten et. ;) Vaikuttaa coolilta. Jo 500 suomalaista on ilmoittautunut messiin...
http://www.extremerun.fi/

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Huh

Sepäs oli sitten tehokasta. CST meinaan. Korvat ja kaula oli jumissa mutta muuten olin melko hyvässä kunnossa. Katsotaan lähtikö yhdellä kerralla auki kalvot vaiko ei. Hyvin ne on jaksanut. Yllättävän hyvin!

Nyt kuulemma ollaan hermostolta about siinä lähtökohdassa missä tyypilliset ei retkahdusvammapotilaat, joilla on niskavaivoja ja jotka tulevat mun fyssarille. Voi itku. Aikas kivinen tie on ollut nämä ekat 2 vuotta mutta ehkä se tasoittuu tästä. ;)

Nyt vaivuin taas omaan pikkuiseen kehon säästöliekkitilaan. Heipat. :D

Reumasairaalan alasajo estettävä


Reumataudit ovat osittain perinnöllisiä pehmytkudossairauksia, jotka aiheuttavat monille sairastuneille pysyvää työ- ja toimintakyvyttömyyttä. Reumasairauksiin kuuluvat mm. Selkärankareuma, Kihti, lastenreuma, Fibromyalgia, Lymen borrelioosi, MCTD, Nivelpsoriaasi, Nivelreuma, Nivelten yliliikkuvuussyndrooma, Osteoporoosi,  Vaskuliitit sekä muut sidekudoksien perinnölliset taudit. Oikealla hoidolla ja kuntoutuksella reumapotilaiden kipuja voidaan vähentää ja työkykyä parantaa merkittävästi.  Myös elämänlaatu kasvaa, kun hoito ja kuntoutus ovat kohdillaan.
Reumapotilaiden hoito ja kuntoutus on keskitetty tällä hetkellä Heinolaan Reumasairaalaan, jonka omistaa Reumasäätiö. Sairaalassa toimii 340 reuma-ammattilaista. Toista yhtä osaavaa organisaatiota ei Suomesta löyty, vaikka niin halutaan uskotella. Todellisuudessa vain Heinolassa on keskitetysti koko erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen sekä lastenreuman hoidon erityispalvelut. 
Vain Reumasairaalasta löytyy ainutlaatuinen yhdistelmä osaavia terveydenhuollon ammattilaisia, valtava tieto-taito, käytännön kokemus sekä ennen kaikkea sydäntä ja asennetta vakavasti invalisoivan vamman kuntoutukseen ja hoitoon. Reumalla potilaita kohdellaan ihmisarvoisesti. Monet ovat saaneet Reumasairaalasta kokonaan uuden elämän, kun muualla heidät on jo kertaalleen tuomittu elinikäiseen työ- ja toimintakyvyttömyyteen ja ihmisarvottomaan elämään.
Kaikesta huolimatta Heinolan Reumasairaala halutaan ajaa nyt alas, sillä Reumasäätiö on hakeutumassa konkurssiin. Ja vieläpä todella nopealla tahdilla. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että osa kesken olevista hoidoista myös jäisi kesken, sillä muissa yksiköissä ei välttämättä ole tieto-taitoa, rahaa, eikä kyllä haluakaan kuntouttaa hankalia reuma-asiakkaita. Vaativat leikkausoperaatiot sekä moniammattillinen yhteistyö ovat kiistatta parhaiten hallussa Reumasairaalassa, sillä talo on keskittynyt reuman hoitoon ja kuntoutukseen jo vuodesta 1946.
Reumapotilaat ja hoitohenkilökunta ovat vedonneet Eduskuntaan Reumasairaalan säilyttämiseksi, sillä Reumasäätiössä äänten enemmistö on Kelalla, jota taas Eduskunta valvoo. Kansanedustajat ovatkin luvanneet taistella Reuman säilymisen puolesta, mutta edelleen on epävarmaa, löytyykö tuo puuttuva 2 miljoonaa euroa jostain. Reumasäätiön hallituksen enemmistö on jo uhannut erota, mikäli säätiön valtuuskunta ei jätä konkurssihakemusta tänään, maanantaina 29.3. Säätiön hallituksen ja valtuuskunnan puheenjohtajat pitävät konkurssia ainoana vaihtoehtoja, koska potilaita on liian vähän. Herää kysymys, miksi ollaan edes tässä tilanteessa, sillä yleisesti on tiedossa, että reumasairauksien vähentyneestä määrästä potilaskato ei ainakaan johdu. Päinvastoin. 
Reumasairaalaan erikoispalveluita tarvitsisi yksi jos toinenkin, mutta valitettavasti mahdollisuus tähän on riistetty. Reumasairaalan pääomistaja KELA on nimittäin pyrkinyt tekemään kaikkensa, ettei potilaita ohjautuisi Reumalle. Kilpailutukset ja niiden perustuvat päätökset reumasairauksien hoidon organisoinnista ovat olleet aivan järjettömiä. Kuten ESS:n pääkirjoituksessa karusti kiteytettiin, KELA todellakin tulkitsee kilpailulainsäädäntöä kuin piru raamattua, tekee varmaan jatkossakin kaikkensa, ettei potilaita saataisi osaavien ammattilaisten hoitoon. Eikö olekin aika erikoista, että Reumasairaala hävisi syksyllä 2009 ison tarjouskilpailun, vaikka se oli laatupisteissä paras ja hinnaltaan toiseksi edullisin?
Myös tarjousten hintahaarukka ihmetytti monia, sillä kallein vaihtoehto oli 490 euroa ja halvin 190 euroa. Ja mikä järkyttävintä tällä kertaa halvin todellakin voitti, vaikka se oli laadultaan selkeästi huonoin vaihtoehto. Julkisuudessa on spekuloitu, onko Reumasairaalan alasajon syynä vielä julkistamaton päätös siitä, että kaikki kalliit leikkaukset tultaisiin keskittämään jatkossa Helsinkiin Invalisisäätiön Ortonille. Mene ja tiedä. Olipa lakkautuksen syy mikä tahansa, niin suurin kärsijä ovat jälleen kerran tavalliset ihmiset, eli reumapotilaat ja heidän omaisensa.
Eikö olekin silkkaa hulluutta olla työllistämättä niitä huippuammattilaisia, jotka Reumasairaalan leipiin on saatu ja sitoutettu ja jotka pyyteettömästi tekevät kaikkensa, jotta reumasairaiden elämänlaatu paranisi? Reumasairaalan potilaiden mukaan talossa sykkii iso sydän ja lämmin henki, ihan kaikille Reuman asiakkaille.Reumalla toimivat spesialistit ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja huippuosaamisestaan sekä asenteestaan. Reumatologit, erityisortopedit, erityissairaanhoitajat ja sekä muut reumakuntoutuksenammattilaiset ovat valmiina pitämään huolta reumapotilaista jatkossakin, jos heidän vain sallitaan niin tekevän. Reumapalveluiden hajauttamisessa eri sairaanhoitoyksiköihin, joissa ei välttämättä ole edes osaaimsta tai resursseja hoitaa niitä, ei ole järjen hiventä. Kaikkihan sen tietävät, että halvalla saa ainoastaan hyvää paskaa. Joskus ei edes sitä.
Liity taisteluun Reumasairaalan säilyttämisen puolesta vaikkapa Facebookin groupissa. Kaikkien panosta tarvitaan, jotta maassamme saa jatkossakin laadukasta ja keskitettyä hoitoa reumasairauksiin. 

Kuvat: Reuman sivut. 



sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

CST huomenna

Se ois muuten huomenna sit CST piitkästä aikaa. Viimeksi taisi olla joskus puolikuussa, kun kävin. Ihmeen hyvin olen vetänyt nämä 6 viikkoa. Tänään tosin alkoi tuntua pientä painetta nenässä, eli hartiat on väsähtänyt ja sieltä se vetää sitten nenään. Argh. Ehkä vielä joskus voimataso riittää. Mutta ensimmäinen viisiviikkoinen ilman että hermoston separointeja.

Nyt me aletaan tehdä safkaa. Kuulemma on joku palmusunnuntai, niin tehdään sit lampaanpaistia ja valkosipuliperunoita sekä alkupalaksi vaadin niitä punasipuleita kuullotettuna öljyssä ja currytahnassa. Namm...

Miten mua ei yhtään jaksa naurattaa noi Hauskojen kotivideoiden kaatumiset, joissa ihmiset teloo itseään tavalla jos toisella. Eikö tosiaan ole mitään muuta sisältöä enää tuossakaan ohjelmassa kuin näyttää, kun ihmiset satuttaa itseään? Kai sitä nyt muullekin voisi nauraa kuin toisen vahingossa ja kivulle? Niin saatanan typerää, ettei riitä sanat kertomaan. Käännän siis kanavaa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Ps. Ei enää lenkkareissa hoitoon ikinä. Jesh, jesh... ;)