lauantai 28. maaliskuuta 2009

Älä tule kirvelevä pallo (TV)

Ai, jai, jai ... Sattuu yläniskaan/päähän. Nyt on rasitettu riittävästi. Uhkaavasti painunut nääs yläniska ruttuun, kun alkaa vetää päätä kirveleväksi palloksi. Auts.

Suoraan vois lukea 26.2. edeltävän viikon juttuja. Samanlainen paska. Joskin rasitusta kestänyt enemmän, mikä on hyvä. Mutta heikko arpeutunut paska toi yläniska. Ei voi mitään. Ihmettelen suuresti, jos siitä tulee vielä käyttökelpoinen. Huomenna ei tartte sängystä noustakaan, kun valskaa taas niin pirusti C7:sta, kun kaikki paino on kertynyt sinne.

Vitun hienoo "elämää". Tää lienee rangaistus niistä kaikista ihanista vuosista, joita elämääni on mahtunut. No, kärsitään vuosi vielä. Ei tunnu näs missäään, kun tähän on nyt tottunut. Tietty välillä tekis mieli vaan tappaa ittensä välittömästi mutta en viitsi, kun oon jo päässyt näin pitkälle. Niinpä sitten kidutaan ja toivotaan parasta, eli että lihastuki korvaa puuttuvan kudoksen. Jota epäilen kyllä, kun tiedän kuinka monesti niskani on paskoutunut...

Julmaa on (TV)

Nyt meni elämä tilalle. Frendit FB:ssä on kai lesboja, kun haluavat mun kanssa naimisiin ja pitävät mua nättinä ja hyvänä äitinä. Jaah, vai voisko olla miesten arvioita musta?

Hmm. Ja puheliaisuus ja fiksuus on mun heikkouksia? Onko nyt jotain, mitä en ymmärrä? ;) ;) Voi luoja, mitä juttuja tuoltakin vaan suoltaa. ;)

Your friends have voted on your strengths and weaknesses:


STRENGTHS:

most desired for marriage

prettiest

best mother (potential)


WEAKNESSES:

smartest
most
talkative

Innoittajan innoittamana (TV)

Tilitin ystävälleni eräästä proffasta, jonka asennoituminen naisopiskelijoiden osaamiseen ja tulevaisuuteen on toisinaan ollut kyseenalaista.

Siitä keksinkin aiheen toiseen naistutkimuksen esseeseeni, joka käsittelee feminististä tiedonkritiikkiä. Lukaisin siskon tänään tuomat kurssikirjat ja ryhdyin hommiin. Nyt valmistuu tekstiä aiheesta:

Tiedeyhteisön sukupuolistumisen muodot opiskelijanaisen näkökulmasta
- Case Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu, johtamistieteiden laitos, markkinointi.

Aah, niin hyvät lähtökohdat! Ei yhtään naisproffaa, eikä naisjohtajuuden tai -yrittäjyyden kurssia. Miehet graduryhmien vetäjinä, naiset assareina, lehtoreita ja opoina. Miehet opettaa 'vaikeat' eli syventävät kurssit, naiset perus- ja aineopinnot, enemmän perusopintoja. Ja kaikki tämä vain 'sattumaa'. ;)

Nekin naiset, jotka laitoksella vaikuttavat, eivät mielestäni näytä upeaa naiseuttaan. Kenties pelkäävät ammatillisen uskottavuuden vähenevän?
Välillä tuntuu, että nämä tutkija/akateemikko naiset joutuvat oikein korostamaan maskuliinisuuttaan ja peittämään naiseuttaan saadakseen hyväksyntää ja tunnustusta miespuoleisilta kollegoitaan.

Laitoksella on myös herrojen klubeja, sikakerhoja jne., joihin naisilla ei ole asiaa.

Maskuliinisuus näkyy myös opinto-ohjelmassa. Kurssikirjallisuus on enimmäkseen miesten tekemää, samoin muuten pääsykoekirjat. Usein myös luentoesimerkit ruokkivat miehistä ajattelutapaa. Perustuvathan ne miesluennoitsijoiden omiin kokemuksiin. Naiset saattaisivat lähestyä asioita toisin. Harmi, että meiltä naisilta puuttuu laitokselta akateemisen älykkönaisen esikuva kokonaan!

Oih, tästä tulee hyvä! ;)
Back to work tomorror.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Itselleen vittuilua (Tahdonvoimaa)

Vittuuko tässä väliä, kuinka paha olo sitä on, niin aattelin pestä pyykkiä. Siellä ovat tämän perheen vaatteet kuivumassa. Hyvinhän se niska kestää, kun tekee vaan. Tosin nyt se onkin sitten taas tammikuun tasolla. Mutta on se parempi kuin että olisi joulukuun tasolla ilman, että olisi yhtään rasittanut.

Se lekuria lainaten: 'Putoaminen on vaan tunne, älä aattele sitä liikaa'. Juuh. ;) Nyt tuntuukin siltä, että mun korvien kohdalla menevä kalvo suorastaan roikkuu alaspäin. Vähän niinkuin jengi pitäis kangasta käsissä piirissä ja sit siihen heittäis keskelle jonkun painavan kiven. Siltä se kalvo tuntuu, kun niska pääsee painumaan kasaan. Mut se pysyy vielä joskus.

Aiheesta ahteriin (TV)

Ei ole ollut sacrum kipeä, kun vaihdoin pehmeämmän petarin. Hyvä mie. Neljä kuukautta kärsin arsekivusta tietäen, että vaihto saattais helpottaa. ;) Aina unohtui sanoa ukkelille, että haeppas se petari vintiltä... Noh, nautitaan nyt.

Vidu, kun joskus on niskassa tukea, niin vähänkös tosta tulee hyvä.

Hermo-oireet on edelleen poissa, vaikka niska onkin taas tuhannen lysyssä ja C0 koillisessa. Mutta helvetin paljon paremminhan tämä menee kuin 6 kk:tta sitten. Kun C0 oli silloin vituillaan, ei pystynyt tekeen mitään. Nyt siellä on kuitenkin sen verran tukea, että vielä voi rasittaa itteensä ja huojuminenkaan/putoaminen ei tunnu NIiN voimakkaalta, vaikka kyllä sitä on. Mutta aika kauan sitä saa hinkata, että tuki riittää normaalieloon.

Kun saan niskan kantamaan, siitä tulee varmaan aikas hieno. Siis olettaen, että C7:aan ei jää pysyvää tuntohäiriötä.

Ansaitse porkkana (TV)

Ja hirvee sivulause/viitausvirhe jäi edelliseen tekstiin. Ei jaksa avata konetta ja muuttaa. Sorry.

Virheen bongannut saa palkkioksi porkkanan. Käännetään tämäkin oppimismahdollisuudeksi. ;)

Nim.
Kaksi päivää kielenhuollon parissa on liikaa. Jouduin kirjoittamaan retkujutunkin uudelleen luettuani kieliopin.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Vihainen jenkki (Tahdonvoimaa)

Ei, nyt ei puhuta purkan aggressiivisesta markkinoinnista.

Laitoin frendille Texasiin meiliä. Tai siis kuvittelin laittavani frendille. Olin tallentanut meilin hiukkasen väärin ja mun 25 kuvaa meni sitten johonkin muualle.

Illalla meilissä odotti iloinen vastaus tältä joltain muulta:
'Please, don't spam me, you f***** idiot'.

No, aikaa kun on, niin tottakai lähetin pahoittelumeilun. Hän vastasi. Minä vastasin. Päästiin sopuun. ;)

Kävi ilmi, että olin sitten laittanut kuvani jollekin jenkkibisnesmiehelle, joka oli juuri Venäjällä ja jokainen ladattu bitti maksoi maltaita. Hän oli sitten kännykällä alkanut kuvia availemaan, kun luuli työjutuikseen, ja eihän siellä Venäjän verkossa hommasta tullut mitään. Paitsi satojen eurojen lasku. ;)

Lopulta puhelin oli kaatunut (kommunikaattori, hyvä Nokia!) ja kaveri joutui ostaan uuden kännykän Russianista, joka ollutkaan toiminut. Kaveri hoiteli iltasella työjuttujaan hotellinsa aulan tietokoneelta hiukkasen vittuuntuneena.

Koomista, puhelinluettelo oli ollut 'tilapäisesti' vain puhelimenmuistissa ja kaverilta hukkui 1000 yhteystietoa. Ei ollut muistanut synkata hetkeen.

Hyvityksenä lupasin tarjota lounaan, jos siirtyy muutaman tuhat kilsaa länteen. Ei lähtenyt Manseen iltalennolla. Tällä kertaa.

Mutta sovittiin, että kun mä meen Nykkiin, ilmoittelen. Vihainen jenkki saa lounaansa siellä.

Summa summarum:
Mitä kaikkea yhden kirjaimen virhe meliosoitteessa voikaan saada aikaan? Ei voi tietää, mitä tästä vielä poikii! Ties vaikka ois nuori ja komeekin vielä?

Elämä opettaa.

Viisi opintopistettä kasassa (Tahdonvoimaa)

Kylläpä oli helppoa. Työharjoitteluraportti, 7 sivua, valmis. Meni muutama tunti. Yhdistelemällä näppärästi firman strategiaa, omia kehitysraportteja sekä yleistä diipa-daapaa sehän valmistui alta aikayksikön. Kolme vuotta sitten oisin pyöritellyt tota jonkun kaksi kuukautta ja rääpinyt paskaa kasaan sit vikana yönä. Nyt tuntui niin helpolta, kun on perspektiiviä vähän muuhunkin suorittamiseen kuin kouluun.

Mutta hirveen hedarin sain tosta. Huomenna on parempi oikeesti levätä tai maailma räjähtää.

Still alive (Tahdonvoimaa)

Vielä hengittää ja kiertää veri. Valitettavasti. Niska ja pää on niin hirveessä jumissa.

Kiristävää, arpeutunutta paskaa koko takaraivo. Vanne otsalla, ohimoilla ja takiksella, kun tuo yläniska on painunut. Täytyy silti vääntää syvät ja sit kahvinkeittoon.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Jesh (Tahdonvoimaa)

Onnistuinpas provosoimaan itselleni hirveän olon. Mä aattelinkin, että eikö se vaihe koskaan ala, etten pääse ylös sängystä, mutta nyt. Viimeiset kahvienkeitot oli liikaa. Pää aivan rangassa. Tutusti tippuu maan läpi taas. Mut vielä hermosto sinnittelee.

Vetäs muuten uhkaavasti nuchal linen jumiin takaraivosta. Kivikova. Jos vielä vähän rasitan, saan hirveen hedarin ja alkaa sattua silmiin/nenään. Eli huomenna tiskejä jatkamaan.

Kun ei ole mitään väliä elämällä, niin kokeillaan saanko nupin niin rankaan, että kuolen. Saavutus se sekin. Mulla on nyt 6 tehokasta päivää aikaa ennen fyssaria.

Tämä aamu alkoi kolmella Buranalla, katotaan alkaako huominen ollenkaan.

Hyvät yöt. Nauttikaa ihmiset terveydestänne!

Dodii (Tahdonvoimaa)

On siellä niskassa jotain kehitystä tapahtunut, koska vaikka nuppi on kaularangassa niin silti hermosto ei nyt ole tilttaillut. Kyllä se aina välillä tilttaa muttei sillain totaalijumiin.

Rasitus rankaisee nyt selkeästi. Niska on samanlainen kuin ennen 26.2 hoitoa. No, kestihän se aika hyvin tän liki 3 viikkoa. Viimekertainen hoitokin selkeesti vähän auttoi mutta ens kerralla täytyy 'kiskoa' pää irti kaularangasta. Ollaan taas niin lysyssä. Hitto, kun pääsis altaalle, mutta kun ei niin ei. Ei pysty käveleen askeltakaan, ennen kuin on kunnolla lepuuttanut niskaa. Ja ainakaan tiskatessa se ei lepää. No, onhan tuo jalkeillaolokin harjoittelua mutta allas on tehokkaampaa.

Saatiin tänään rinkiin uusi neuraalikudospumppaaja. Kävi Gurulla, joka lähes automaattisesti johtaa Pumppaus -klubiin. ;)

Nordea lähestyy - vai onko se Hollywood? (TV)


Jos Nordean säästämisen ja sijoittamisen palvelujohtaja Leena Mörttiselle laittaisi vähän meikkiä ja fiksais tukkaa, hänestä saisi helposti Geena Davis look-a-liken.
Lähtökohdissa on paljon samaa. Näin paljon mulle jäi mieleen Nordean juuri tulleesta sijoituspalveluiden mainoksesta.

Nyt tiskaan loput. Adjö.


Ettei vaan... (Tahdonvoimaa)

Olisi liian kiva viikko tulossa, varmistin sen tietenkin tiskaamalla ja siivoamalla. Ei kerta koneella voi istua (staattista + nuppi on rangassa, niin ruutu sattuu silmiin) mutta pystyy oleen pystyssä, niin ollaan sitten.

Eipä sitä jaksa pelkkää kattoakaan tuijottaa. Onhan sitä katteltu ihan tarpeeksi.

Puolet jäi tiskaamatta mutta ne saa jäädäkin. Ehtiihän ne hoitaa vaikka huomenna, perjantaina tai viikonloppuna tai joskus seuraavan vuoden aikana. Kun eihän mulla mitään muutakaan tekemistä ole. Kappas kuinkas sattuikaan.

Ulkonakin ois taas nätti ilma. Taidanpa lähteä Kauppiin iltapäiväkävelylle. Vai meniskö shoppaileen kevätvaatteita? Ai niin joo, mutta enhän mä pysty, enkä mä niillä vaatteilla tee mitään. Vaatteita on erilaisia vaikka joka päivälle mutta mä kuljen muutamissa kotihousuissa ja trikoopaidoissa.

No, ehkä suhautan frendille kahville ja hiustenleikkuuseen. Jaa, niin joo. Mutta enhän mä saa autoa tallista saatika jaksa kantaa päätäni sitä puolta tuntia.

No mitäs mä sit teen? En mitään. Samaa kuin vikan vuoden. Olen. Tylsistyn. Kun silmät on tälläisinä ei pysty ees tekeen koneella hommia. Puhelinkin sattuu silmiin. Verhotkin täytyi laittaa kiinni, kun kirkas aurinko sattui päähän. On tämä elämä niin hienoa, ettei sanoin pysty kuvailemaan.

Voikohan tylsyyteen kuolla? Tiedättekö ketään, joka olisi menehtynyt suoranaisesti tylsyyteen? Ei siis välillisesti masentumisen tai yksinäisyyden vaikka. Kuollut ihan siksi, ettei keholla ollut tekemistä ja ruumiintoiminnot vaan loppui.

Mitä ihmiset yleensä tekee, kun ne joutuu makaan sängyssä? Muuta kuin kaulankoukistajia ja niskan stabiliteettiä leukaliikkeillä? No, onneks voin ees tehdä noita, se on kaikki kotiinpäin.

Hermostohan pelittää aika kivasti mutta niskanhallinta ei riitä pystyasennossa, kun sieltä on kaikki paskana. Mä en käsitä, kuinka rakenteet ees pääsi noin pahasti repeilemään, eikä sitä edes tajunnut.

Luulis, että jos pehmytkudos menee täysin paskaksi, siitä aiheutuis jotain oireita heti. Mutta ei. Niinpä ei osannut ees laittaa kylmää, kohoa ja käärettä, kun ei sattunut mihinkään.

Ja siitähän seuraa aina hyvä tervehtymisprosessi, kun ensihoito menee päin persettä. Ja jotta niskan rikkoutuminen oikein varmistettiin, pari OMT:tä venytti ja mobilisoi sitä heti vamman syntymisen jälkeen.

Kyllä nekin on vitun kuutteja. Nykyisen hoitajani sivuilla on kerrottu laveasti niskavammoista ja lukee myös, että niskan tuore tapaturma estää mobilisointihoidon.

Miten joku toinen 6 vuotta itteään kouluttanut ja 15 vuotta hommia tehnyt ei muka tiedä sitä? Tai siis kukaan muu mua hoitaneista fyssareista?

Eikö pehmytkudosvammojen ensihoito kuulu jokaisen fyssarin opinto-ohjelmaan?
Ei ihme, ettei tosta saa kalua.
En kyllä aio todellakaan maksaa laskuja, joita OMT:ltä tulee joskus, jos muistavat laittaa. Laitan reklamaation + whiplash -infon ja toivotan hyvät kesät. Ja tietty pistän mukaan nykyisen hoitavan lekurini ja fyssarini mainoksen heidän pitämistään Niskavamman tunnistus ja hoito -kursseista.

Menkööt sinne opettelemaan, niin eivät pasko muiden(kin) niskoja tulevaisuudessa.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Lupauksia lunastamassa (Tahdonvoimaa)

Nyt se sit alkaa, lupausten lunastaminen. Esseet naistutkimuksesta sovittu tehtäväksi 15.5 ja 31.5. Jeah! Aiheet on mielenkiintoiset Feministisen tiedon jäsennykset ja Sukupuoli, seksuaalisuus ja tasa-arvo. Jälkimmäinen on piece of case, koska kirjoitan sen työelämän teemaan. Ajattelin keskittyä lähdekirjallisuuden pohjalta miettimään nuoren naisen asemaa ja haasteita miehisellä alalla/tehtävässä.

Toisesta ei ole niin selkeää käryä. Ehkä funtsin sitä, miksi kaikki Tampereen yliopiston markkinoinnin opetukseen valitut oppikirjat on miesten tekemiä ja naistutkimuksessa naisten tekemiä? Eli sattuuko olemaan niin, että sukupuoli jakaa tutkijat alan mukaan vai onko kyse tehdyistä keinotekoisista valinnoista.

Magic human body (Tahdonvoimaa)

Meinasin tos vessaan mennä mutta kun vasen jalkapöytä oli niin kipee, ettei astuun pysty, se siitä. Kummallinen on.

Samoin todettiin siskon kans, että molemmilla on nyt sit sama paikka jumissa, nuchal line. Mulla meni joulukuussa, tolla alkoi nyt 3 kk jälkeen. Ja sisko on mua hoidoissa 3 kk:tta jäljessä. Hmm, voisko olla, et me todella mennään näin samaa rataa eteenpäin?!

Molemmilla on koko ajan ollut ne omat oireensa mut toi niskan stabiliteetin paskuus on lisäksi yhteistä. Hyvät on geenit. No, velipoika. Alahan pukkaa lasta maailmaan naises kanssa, siskoiltas taitaa jäädä!

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Alienit laskeutuu, illan kuvapähkinä (Tahdonv oimaa)

Siskokset keksivät jotain hienoa ja nyt on niskat jumissa. Mutta mitä kuvassa on roikkuu? Oikein arvannut saa kuvassa näkyvän jutun joululahjaksi. Nice!

Hellumarei (Tahdonvoimaa)

Taas humpsahti päivä. Luulin ihan, että on sunnuntai. Vaan kun ei. Hyvä, että onpi maanantai. Yksi päivä vähemmän kärsittävää.

Tänään lähti CST-juttu muailmalle. Vihdoin. Kattoos nyt, kuin käy. Sisko oli täällä koko päivän, kun oli tänään hoidossa ja menee huomenna kouluun. Pääsi vihdoin ihailemaan Kaalimatoa. ;) Aikoo hankkia oman samanlaisen.

Niska on taas aivan tulessa korvien kohdalta. En oikeen tiedä, onko nyt sitten lihakset. Ehkä. Särkis siihen malliin kallonpohjaa, että voi olla lihasten ylirasitusta. Ja onhan toi oikee puoli kanssa jumppelissa, pää kaularangassa ja muutenkin aika sippi. Täytyy ottaa huomenna lepiä ja sit koklaa KE altaalle. Aattelin ensin huomenna, mut ei kyllä kykene.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Herrat vei (TV)

Sorry, nyt vasta ehti tänne, kun ukot on vienyt ympäri maata koko päivän. Exät nääs. Täällä valmistuu artikkeli heistä... ;) Ohessa otsikoita. Kerron sitten, mihin lehteen tuo päätyy...

Kutkuttava ensirakkaus - nuntsareita, räppiä ja hammasrautoja

Minä 13, mies 14

Suhteen kesto: 1 vuosi


Viinaa, röökiä, tatskoja ja HC:tä

Minä 16, mies 18

Suhteen kesto: 1,5 vuotta


Sex and the Tampere City

Carrie, 20, Mr Big 25

Uusintajaksossa: 22 ja 27

Suhteen kesto: Epäselvä, riippuu laskentatavasta


Kiintymys, kunnioitus ja hockey-pakarat

Minä 22, mies 23

Suhteen kesto: Neljä vuotta


Ps. Juu, juu, paskana niska ja hermosto, Ihan normia siis kuuluu...