Olen 28-vuotias Taistelija, jolla on melkoisesti tahdonvoimaa, ajatuksia, aikaa ja energia. Blogini sai alkunsa, kun jäin sairaslomalle niskan retkahdusvamman ja selkäytimen venytysvamman seurauksena 08. Toteutan täällä luovuuttani, yritän oivaltaa elämästä jotain, kerron kuntoutumisestani sekä puran turhautumistani. Tämä on privaattiblogini ja tekstit ovat mielipiteitä ja tulkintoja. Sinä voit lukijana muodostaa omasi ja jakaa ne kommenteissa. Tervetuloa!
Vetäs muuten uhkaavasti nuchal linen jumiin takaraivosta. Kivikova. Jos vielä vähän rasitan, saan hirveen hedarin ja alkaa sattua silmiin/nenään. Eli huomenna tiskejä jatkamaan.
Kun ei ole mitään väliä elämällä, niin kokeillaan saanko nupin niin rankaan, että kuolen. Saavutus se sekin. Mulla on nyt 6 tehokasta päivää aikaa ennen fyssaria.
Tämä aamu alkoi kolmella Buranalla, katotaan alkaako huominen ollenkaan.
Hyvät yöt. Nauttikaa ihmiset terveydestänne!
Tekstit
4 kommenttia:
Voi sinua Tahdonvoimaa kun ihan "uhallasi" menet provosoimaan huonon olon itsellesi ja sitten kärsit seurauksista...
Mutta toisaalta sen ymmärtää kun sielä kotona olo on aina sitä samaa, niin tiskaaminenkin tuo edes vähän vaihtelua katon tuijottamisen sijaan.
Vaikkei tiskaus niitä mukavampia kodin toimintoja olekaan, niin joskus ne puhtaat astiatkin loppuu ja syödäkin pitäs jostain.
Mutta anna nyt niitten loppujen tiskien olla ja pistä se mies puolinen välillä kastaan kätensä tiski veteen.
Rauhottele huominen ja seuraavat päivät ennen fyssaria, ettei tule sitä hedaria, eikö?
Onpa hiljaista täällä kotona, suljin telkan, mies on yö töissä ja poika nukkuu. Katoin nauhalta pari Emmerdalea ja keitin kupillisen kahvia kuten Tahdonvoimaakin. Joka kerta sama juttu kun istahdan sohvalle katsoakseni telkkaa, muutaman minuutin sisällä en tiedä ohjelmasta höykäsen pöläystä. Tuttu pilkkiminen alkaa ja herättyäni välillä, ihmettelen miten juoni on edennyt jo tuohon pisteeseen...
Ikää kun tulee niin ihmisen luonne tasoittuu, kun olin nuorempi niin rikoin kellonikin kun Suomi hävisi hurreille jääkiekossa. Hakkasin tuolia niin että kello lensi pitkässä kaaressa huoneen poikki ja kellotaulu meni tuhannen p....n päreiksi. Ensin äiti huusi kuin leijona koska rikoin häneltä saamani kellon, mutta pian hänkin kirota pärskäytti Suomen hävittyä ottelun ja totesi sitten yks kantaan, että oikeen se on näyttää vihan tunteetkin, ja onhan sinussa tyttö puolet pohojalaasta.
Seuraavalla kaupunki reissulla hän osti minulle uuden ja kahta ehomman kellon, jonka kyllä sitten ennen seuraavaa matsia riisuin ranteestani...
Kello on kerennyt jo torstain puolelle ja taitaa olla minunkin aika kallistaa pää tyynylle.
Hyviä öitä!
VoiMusti, kun jaksaisin tuijottaa kattoa. Mutta ei, kun teen koneella jotain koko ajan, treenaan, ravaan keittiöön ja takas. Mutta kattoa tällä niskalla pitäiskin kattoa. ;)
Ja jollain sitä on itteensä rasitettava, kun keho tottuu muuten lorvimiseen. Tiskaushan on kiellettyjen listalla, niin se on hyvä! ;)
VoiMusti, kun jaksaisin tuijottaa kattoa. Mutta ei, kun teen koneella jotain koko ajan, treenaan, ravaan keittiöön ja takas. Mutta kattoa tällä niskalla pitäiskin kattoa. ;)
Ja jollain sitä on itteensä rasitettava, kun keho tottuu muuten lorvimiseen. Tiskaushan on kiellettyjen listalla, niin se on hyvä! ;)
Ja en mä seurauksista kärsi, kun mähän kärsin 24/7. Ei tämä sen pahempaa ole kuin normaalistikaan. Mitä nyt yhtä vittua. Mut tiiäkkö, mä en välitä. Kertakaikkiaan mulle ei ole enää väliä! Se on parasta. Voin ajaa itteni ihan niin pahaan kuntoon kun huvittaa, koska ei tässä terveeksi tulla kuitenkaan ja sillä ei ole väliä, missä kunnossa mulla alle menee, jos kerta sinne kuitenkin pitää mennä.
Toivottavasti ei mutta huonolta näyttää. Mutta silläkään ei ole väliä.
Lähetä kommentti