Elämänmyönteistä

Katoinpas tänään todella hyvän leffan the Savage. Aivan loistava lämminhenkinen draama. Suosittelen. Ü Ystäväni oli täällä piipahtamassa ja leikkimässä au pairia. Hän toi mukanaan ruuat, kokkasi ja vielä tiskasikin. Sit tosiaan leffat ja höpöttelyt päälle. Teki ihan hyvää.

Tähän asti sitä ei o hirveesti jaksanut nähdä ketään mutta nyt kun pysyy jo vähän pystyssä ja järkikin juoksee taas, niin tilanne on ihan toinen. Ü Yksin ois niin paljon kurjempaa, kun mies-kultakin on reissun päällä eli naapurissa saunomassa. Annoin sille vapaaillan musta ja Vittuilevasta Whiplashistä! ;)

Alien vs. predator

Mä en oikein tiedä, kumpi olin tänään, kun laahustin vesikävelemästä mieheni tuulipuvun housut päällä - etupuoli takana huom. - ja niitä peitelläkseni ukkelini KFOR-pyyhe ympärille kiedottuna.

Yläosassa vihreä toppi, ei rintsikoita -tietty-, topin päällä harmaa kietaisuvillatakki, jossa on exän koiran syömät repaleiset nauhat, ja kädessä Lahden uimahallista 'lainattu' Aquajocker omistustekstein sekä vettä valuvat 'Happy Landing' -lentokonekuosibiksut toises handyssä. Sukat tungin kuljetukseen housujen 'kaulukseen', kun taskut oli takana, niin ei niitä sinnekään voinut pistää pullottaan! Sairaana ei jaksa aina välittää.

Toisaalta kun lähden kauppaan tai Makuuniin valitsen vaatteet huolella, meikkaan, etsin korut jne. ja panostan vimban päälle itseeni ja tyyliini.

Oma mottoni onkin ollut: jossei ole terve, pitää ainakin olla helvetin hyvännäkönen ja tyylikäs! Ja toisaalta osata olla välittämättä siitä, mitä muut susta ajattelee! ;) Niin, ja luottaa joka päivä siihen, että paranee!

Arskaa

Ihanaa, et nyt taas arska paistaa ja pääsee vesikäveleen! Ü

Kiva aamu

Tänään jo hetken aikaa luulin, että toiveeni on toteutunut ja olen terve. Kun nousin seisomaan sängystä, maa oli kohdallaan ainakin 20min. Mutta siihen se sitten jäikin... Mutta kyllä olo muuten on parempi. Jaksaa olla enemmän pystyssä, käydä vähän käveleen ja sellainen tietty varmuus on jo tullut, vaikkei tuntosensorit kohdallaan olekaan.

Asentotunto kusee sen verran, että etenkin kävely ja seisominen on erityisen hankalaa. Kun ei saa oikeaa kontaktia maahan, niin aivot tulkitsee liikkeen ylös-alas-suuntaiseksi huimaukseksi. Välillä asentotunto on ihan kohdillaan mutta suurimmaksi osaksi tuntuu joko siltä, että tippuu koko tyyppi maasta läpi, huojuu tai jalat tai maa vajoaa alta. Ärsyttävää, koska tämmöinen invalidisoi ihan täysin. Muuten oisin melko hyvässä kunnossa, mitä nyt välillä vähän päätä särkee ja pää ei käänny, mut huimauksen takia ei pysty istuun kauaa koneella, eikä kuvitellakaan kävelevänsä pitkiä matkoja.

Sitä on vaan pakotettava itsensä liikkeelle, vaikka huimaus onkin inhottava tunne. Joka päivä väännän itseni käveleen, puuhasteleen kotona jne. Siinä se siedättyy... Mutta sen kyllä huomaa, jos on tehnyt liikaa. Tulee sellainen 'kuolen tähän' -olo, milloin ei pysty ees silmiä liikuttamaan... Yöks...

Uimaan takapihalle?

Tänään on tullut niin paljon vettä, että kohta vesikävelyt vois suorittaa tossa takapihalla! Parempi vaihtoehto sekin, kuin Kalevan uimahalli, johon pitää aina erikseen lähteä autolla ja kävellä altaan syvään päähän sit viel joku pirun pitkä 120m. Pelkkä ajatuskin huimaa... No, kohta se on edessä joka tapauksessa, kun järvi kylmenee koko ajan ja lämpimiä pikkujärviä Tampereella ei paljon ole! Täytynee pyytää lähetä Taysin altaalle ja jatkaa sit sisätiloissa.

Nää päivät muuttuu yhä hassummiks... Välillä oon täysin kunnossa ja sit hetkessä olo on ihan hönö... Tuntuu, et selkäydin kiristää jommasta kummasta päästä. Joko jalat on painavat, kävely tökkii ja alaselkä jumittaa, tai sit päätä kiristää, niska jumittaa ja huimaa. Mutta mikään ei yllätä! Positiivista on se, että suunta ainakin on ylöspäin.

Aika hassusti kyl tää sairaus meni. Kaaduin helmikuun alussa mutta oireet tuli vasta maaliskuun lopussa. Huhtikuussa ja toukukuussa olin ihan pihalla, nuppi sekas ja kävely tökki. Muuten ei kuitenkaan huimannut tms. Kesäkuussa, kun hoidot oli edennyt, oireet paheni ja nyt heinäkuussa paraneminen on vasta lähtenyt oikeasti alkuun.

Mutta niin fyssari sanoikin, että hermosto oli niin huonossa kunnossa/shokissa, ettei se aluksi reagoinut hoitoihin.

Hermoja ois voinut verrata kuulemma märkään villalankaan, joka on menettänyt kaiken elastisuutensa ja kuohkeutensa, mikä on sille luonnollista. Nyt sitä sit kehrätään ja kuivatetaan uudelleen! Kun kehräys alkoi, hermosto reagoi tosi voimakkaasti ja kaikki oireet tulivat esiin. Ja nyt vasta paraneminen on alkanut. Sitä ei tiedä kukaan, kauan se kestää.

Heureka

Tajusin just, että viimeiseen viikkoon mua ei o pelottanut enää herätä aamulla, kun oon tiennyt, että alan pysyä jo jonkin verran tolpillani. Ennen aina ketutti mennä nukkuunkin, kun ties seuraavan aamun olevan yhtä helvettiä. Mut nyt on sen verran vakaa olo, että sitä pystyy jo puuhasteleen aamupalat ja vähän kävellä ja käydä kaupassakin. Kyl se täst...

Dedis meni...

Naureskelin tos just huhtikuiselle viestilleni, missä kuntoutumistavoitteeni oli heinäkuu. No, huhtikuussahan huimaus ei ollut vielä edes kunnolla alkanut. Toukokuussa tavoite oli lokakuu ja nyt jos kysytään asiaa, niin se maaliskuu 2010. ;) Et sillä viisii... Ja niin viattomalta näyttäneen tapaturman seurauksena tämmönen show. Taivas! Ei sitä voi, kun ihmetellä.

Mutta lääkärin mukaan tapaturman muodolla ei ole väliä, vaan sillä, kuinka nopeesti pää tekee ko. liikkeen, onko aikaisempaa niskaongelmaa ja millainen hermostoltaan on. Mä kaaduin täysin odottamatta, oon elänyt tän jo kerran ja mulla on herkkä hermosto... Että hyvin menee!

Ja näitä kuulemma sattuu tosi paljon just kaatumisten ja harrastusten (lätkän taklaukset, nyrkkeily jne.) seurauksena ja edelleenkään lekurit ei tätä osaa tunnistaa. Normaalein tapa saada whiplash-vamma on kuitenkin se autokolari ja huono juttu on vielä se, että oireet voi tulla kuukausien ja vuosienkin päästä! Potilas ei ees muista välttämättä kauan sitten sattunutta vahinkoa. Ja kun lekurit taas ei osaa kysyä!

Top2 -tsemppaajat

Olen ottanut tavaksi lukea muutamaa saamaani tekstiviestiä, joka päivä. Niistä tulee hyvä mieli ja ne saa aina muistamaan, että vaikka olen ollut nyt 5 kuukautta kipeä, niin toivoa on kuitenkin vielä.

Viesti saman eläneeltä ystävältä:

'Sehän siinä taudinkuvassa (whiplashissä) on pahinta, et vaan aika auttaa.. Se ei sillo paljo helpota siinä hetkessä, knu pitäs elää ihaninta elämänaikaa! Mää tiedän kuinka helvettiä toi on. Aina voit mua oloissas konsultoida. Oon tässä elävä esimerkki siitä, että se (huimaus) kyl loppuu, vaikket sitä jaksais just nyt uskookaan. Mutta helppoo ei oo ja ite opinkin olemaan armollisempi itelleni -tosi kova prosessi se on. Pyri nauttiin ihan pienimmistäkin iloista!'

Toinen viesti äidiltäni, joka parantaa käsillä ja ennustaa:

'Rakas tyttäreni! Äiti kertoo taas sen sinulle: Tulet terveeksi, usko ja luota sanaani. Muista se joka päivä, silloinkin kun makaat yksin kotona, vain telkka ja känny seuranasi ja sinusta tuntuu et kukaan muu kuin sinä ei joudu kärsiin näin.. Sinun vaan täytyy uskoa paranemiseen, vaikka se tuntuu kaukaiselta haaveelta. Mutta kaikki haaveet ei toteudu, mutta tämä toteutuu.. :-) Aikaa vielä menee, mutta ei läheskään niin pitkään kun oot joutunu nyt kestämään.. :-D ja niin kun huomaat, pystyit parantaan miehesi päänsäryn CST-terapialla, niin fyssarisikin pystyy parantaan sinut kulta. Sinun onnesi on myös minun.'

Kummasti sitä sitten pärjää aina päivästä toiseen, vaikka välillä on itsekin jo varma, että usko loppuu juuri tänään. Mutta hirveen määrän sisua tää kyllä vaatii... Jossei pää pysyis kylmänä, niin sit tästä ei selviäis. Mutta jos mukana on hippusellinenkin järkeä, niin homma toimii. Tuota se fyssarikin aina hokee!

Harmaata

Kylläpä oli taas harmaa päivä. Sadekin alkoi riputella just. Urhoollisesti kävin kuitenkin Nässyssä polkemassa vettä. Ihana mies jaksaa mua aina sinne viedä!

Hauskaa sinänsä, viereisellä rannalla oli 10 ukkoa ja 3 pelastuskoiraa treenaamassa vesipelastusta ja yksi kaveri kuvaamassa touhua. Aina kun mun silmä vältti, kuvaaja zoomaili pitkällä putkella 'kelluvaa päätä', miltä mä oikeasti näytän tyynessä järvessä. Ü Ja just kun aloin vaihtaa vaatteita siinä muuten tyhjällä rannalle, sinne ilmesty hirvee ihmispaljous. 2 ulkomaalaista partiopoikaa, lenkkeilevä pari jne. Huh, huh...

Viime fyssarin jälkeen olen pärjännyt yllättävän hyvin. Vaikka oikea puoli petti saman tien, niin siltikään olo ei o ihan karmea. Mut se pitää ajatella niin, että vähemmän huono olo on hyvä asia! Terveestä olotilasta tässä nyt ei ihan heti pääse nauttii!

Kasvoista puutuu oikea puoli, oikea käsi lonksuu ja lonkkakin on taas tullut kipeeksi. Ja kaikki niskan takia. Lisäksi oon huomannut, että veden polkemisen jälkeen jalkapohjat on nykyään aina ihan tulessa... Samoin oon alkanut vetää juomaa väärään kurkkuun. Kai se rintakehän yläaukeamankin hermokudos on kärsinyt. Ihan sama. En jaksa enää miettiä asioita. Ihmeellisiä oireita tulee ja menee. Ehkä ne joku päivä vaan loppuu?

Oisko se tälläin?

Helevetti, kun ei osaa piirtää ees ni veemäistä ja rumaa oliota, mitä sen pitäis olla... Hmm... Mut hyvä yritys? Onneks oon markkinointisuunnittelija enkä graafikko...

Kuvaa hyvin mun viime vappua

Siili kantaa ilmapalloja ja luonnollisesti pallot poksahtaa paskaks piikkeihin. Siilin kommentti: Kuka tänkin paskajuhlan on keksinyt? Just tolta musta tuntui, kun vietin vappua 30min puutarhatuolissa, kun muut istui nurtsilla ja mua huimas siinä tuolissa istuessakin... Ja kahdeksalta kotiin, missä oli 33 lämmintä. Ja teekkarit lauloi yöhön asti sisäpihalla.

Ps. Tästä sairaudesta sais niin hyvän sarjiksen haastajaks Kiroilevalle Siilille: 'Vittuileva whiplash'.

Asenne ennen kaikkea

Onneksi on hyviä kannustajia, jotka tuo ihania kortteja. Teksti meni näin: Niinkuin Mietaa sanois, tästä on vain yksi suunta perkele - ylöspäin.

Mietaa osui naulan kantaan...

Naksuntaa

Oonkin täs jo pidempään ihmetellyt, miks mun päässä naksuu, kun oon kyljellään! Nythän mä sen tajusin! Silmälasin sanka painautuu tyynyyn ja sarana antaa periks... Hah... Luulin jo, että fyssari sai uusia haasteita... Puhuin just kolme tuntia puhelimessa frendien ja kohta lähtee ääni. Tai ehkäpä syynä on hyinen näsijärvi? Kävin taas vesikävelemässä, vaiks oli pirun kylmä ja tuulista. Olin - yllätys - ainoa... Ü

Ja lisää paskaa

Hyvä asiakkaamme,

Olemme virheellisesti maksaneet teille Suomen Terveystalolle kuuluvan laskun 270e. Pyydämme Teitä ystävällisesti palauttamaan suorituksen viipymättä.

Terveisin,
Vakuutusyhtiösi, joka sählää aina niin vitusti ja jota ei paskan vertaa kiinnosta mikään muu paitsi asiakkaan rahat.

Tämmöstistee tänään...

Luojan kiitos, nyt alkaa näyttää siltä, että tää paska antaa oikeasti periksi. Viime hoidon jälkeen olen pystynyt lisäämään merkittävästi aktiivisuutta ja ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen pystynyt seisomaan jonkin verran ilman sen suurempia outoja tuntemuksia.

Toki olotila on edelleen huono mutta on se nyt edistystä, jos on päässyt sille asteelle, että saa nauttia edes toisinaan siitä ns. normaaliolosta.

Kukaan muu kuin tämän tai vastaavat oireet kokenut ihminen ei voi tietää, kuinka vittumaista on elää mutta olla silti 'kuollut'. Neljän seinän sisällä olo alkaa tympiä tervettäkin - saati sitten sairasta, jolla kyse on siitä, ettei pysty tekemään mitään.

Kaikki ne psyykkiset virvokkeet, kuten liikunta, työ, muut harrastukset, sos. hetket kavereiden kanssa, illanvietot, matkustaminen ja paikan vaihto jne. on pois suljettu. Tässä tilanteessa on vaan PAKKO kehittää itselleen jotain korvaavaa tekemistä. Ja noita asioita, mitkä on menettänyt, ei kannata edes miettiä, koska siinä kiusaa vaan itseään.

Täytyy vaan keskittyä siihen, mitä jäi jäljelle ja pyrkiä nauttimaan pienistäkin iloista! Ja luottaa siihen, että saa ne menettämänsä asiat vielä joskus takaisin, koska ammattilainen on niin sanonut! Eihän tässä itsensä kituuttamisessa muuten olisi mitään järkeä, jollei näkisi itsellään edes jotain valoa tulevaisuudessa.

Tyhmä ukko

Tiedä sit pitäiskö itkeä vai nauraa mut ukko-kulta nauhotti 10 min mun itkua ja mesoamista kännykkäänsä. Tosi kivaa! Uhkas kuunteluttaa sen kaikille niille, jotka kysyy, mitä mulle kuuluu, kun sekin on kyllästynyt vastaan jokapäiväisiin tiedusteluihin siitä, mitä mulle kuuluu, kun ei tää tila tästä nyt hetkessä parane.

Saispahan tietää ainakin totuuden, kun ei sen vakavuutta moni kai tajua. Muille mun niska on venähtänyt, mut kun itse tietää, että samalla venähti selkäytimen ympärillä oleva hermokudos, ni tilanne ei paljon naurata...

Hyödyllinen tukiasema...

Menin tukiasema.net -sivuille, josko sieltä löytyis muitakin retkahdusvammapotilaita verrokeiksi. Paskan marjat! Mutta jotain 'hauskempaa' löysin... Artikkeli itsemurhasta, jossa luki näin: Nykyään Suomen rikoslaissa ei ole säädetty rangaistusta itsemurhasta.

WTF? Siis täh? Kuka sen sit joutuis kärsiin, jos kuollut ei voi oikeustoimikelpoinen henkilö... Ei tajuu. Ehkä rangaistus ois sit pintamullan hautapaikka kauimpaa puiston pimeästä nurkasta, mihin ois pisin matka P-paikalta... Eli omaiset saiskin rangaistuksen! ;) Anteeksi huono huumori mutta sallittakoon se 5 kk kipeenä olleelle.

Mietteitä

Jännä juttu, miten sitä voi menettää elämänsä ihan sekunnin murto-osassa ja kuinka vaikeaa ja hidasta sen takaisin saaminen voikaan olla!

Nyt antais mitä vaan, että vois edes kävellä normaalisti mutta aikaisimmin ko. asiaa ei tullut edes ajatelleeksi! Sama juttu esim. autossa istumisen kanssa. Ois aika mageeta, jos joskus vielä vois istua autossa, eikä maata tyynyn kans pidempiä matkoja takapenkillä kyljellään... Mutta turha miettiä jälkikäteen. Menetetty mikä menetetty.

Katse pitää muistaa suunnata kuitenkin aina tulevaisuuteen. Varmaan sellaista elämää, mitä oli ennen kaatumista, tuskin saan koskaan takaisin mutta jos nyt ees jotain rippeitä sais nautittavakseen, niin ois hyvä.

Vaatimustaso vaan nousee joka päivä, kun vointi paranee. Sit kun pystyy kävelee, surkuttelee, kun ei voi juosta. Ja jos joskus voi juosta, harmittaa, kun ei voi loikkia jne. Mutta niin sen pitääkin olla. Askel kerrallaan ylemmäksi saa haasteet riittämään muttei ole liian kova tahti.

Karjalaispappa sanoi hyvin uimahallissa: 'Pidähän tyttö huoli, että sie tuut kuntoon. Oot liian nuori eläkkeelle', ja nauroi paskasesti päälle... Siihen tähdätään. Matkaa on tosin vielä aika paljon.