Kiva aamu

Tänään jo hetken aikaa luulin, että toiveeni on toteutunut ja olen terve. Kun nousin seisomaan sängystä, maa oli kohdallaan ainakin 20min. Mutta siihen se sitten jäikin... Mutta kyllä olo muuten on parempi. Jaksaa olla enemmän pystyssä, käydä vähän käveleen ja sellainen tietty varmuus on jo tullut, vaikkei tuntosensorit kohdallaan olekaan.

Asentotunto kusee sen verran, että etenkin kävely ja seisominen on erityisen hankalaa. Kun ei saa oikeaa kontaktia maahan, niin aivot tulkitsee liikkeen ylös-alas-suuntaiseksi huimaukseksi. Välillä asentotunto on ihan kohdillaan mutta suurimmaksi osaksi tuntuu joko siltä, että tippuu koko tyyppi maasta läpi, huojuu tai jalat tai maa vajoaa alta. Ärsyttävää, koska tämmöinen invalidisoi ihan täysin. Muuten oisin melko hyvässä kunnossa, mitä nyt välillä vähän päätä särkee ja pää ei käänny, mut huimauksen takia ei pysty istuun kauaa koneella, eikä kuvitellakaan kävelevänsä pitkiä matkoja.

Sitä on vaan pakotettava itsensä liikkeelle, vaikka huimaus onkin inhottava tunne. Joka päivä väännän itseni käveleen, puuhasteleen kotona jne. Siinä se siedättyy... Mutta sen kyllä huomaa, jos on tehnyt liikaa. Tulee sellainen 'kuolen tähän' -olo, milloin ei pysty ees silmiä liikuttamaan... Yöks...