lauantai 15. elokuuta 2009

Idea!

Kun täs ny aikaa on, päätin alkaa kirjoittaa omaelämänkertaani verkkoon. Se ei siis pitkä ole, mikäli elämä päättyi 29.2.08, kuten nyt näyttää.

Täytyis alkaa kaivaa kuvia sun muuta tietoa lähipiiriltä. Työläs ja mielenkiintoinen projekti siis. Ei tällä sen suurempaa tarkoitusta vielä ole, mutta jossei muuta, niin voipahan ainakin suorittaa harkittua itsetutkiskelua, kehittää toimittajaosaamistaan sekä kuljettaa jotain tekemistä myös duunin rinnalla.

Oon vasta suunnitteluvaiheessa ja kerännyt elämän käännekohdat ja suuret valinnat ylimalkaiselle aikajanalle. Domainin sain varattua. Siinä ainoa konkretia. Jeps, mutta ei enempää aiheesta nyt, koska hartsui täytyy säästää. Kuullaan!

Asioiden tarkoitus

Sain porukoilta kummitädin pullottamaa mehua. Eilen selvis, et yksi pullo olikin viiniä. Ei pelota hämähäkin enää, ku tempasin siitä puolikkaan huiviin. Kestän just ja just huomiseen, kunnes actionhero tulee tappamaan pitkäkoipisen. Tosin eihän sitä enää huomenna mistään löydy.

Ja en mä enää sitä oikeestaan ees pelkää, ku päätin, että se on ni paljon pienempi paha kuin niskavamma ja paska hermosto. Ja kaiken lisäks sain actionherolta rohkaisevia ohjeita, kuinka tulla toimeen hämpin kanssa. Mun pitää tää päivä kannattaa luonnonmukaisuusajattelua, enkä saa liiskata humaaniuden hengessä pientä raukkaa. Ja sekin oli totta, et mikä joudun kasvokkain taistluun, pikkunilkki häviää mulle niin koossa, sisukkuudessa että taitselutaidoissa. Sil ei oo ku ittensä eli heikko ruumis ilman aivoja. Mulla on sentään lehti, hiuslakka ja haarukka.

Kroppaki alkaa toipuu aamun riehumisesta, liekö alkoholilla vaikutusta asiaan. Näin sen huomaa, että kaikella on tarkoitus. Jopa mehujen sekaan eksyneellä viinipullolla. Ja on muuten hyvää ja tujua vinkkua. ;)

Jamas!

Metsästäjä

Nyt se romahti, niska. Ei voinut mitään. Seinää pitkin meni vitun iso hämähakki, näin sivusilmällä. Tippui sängyn väliin. Ampasin salamana lehti kädessä ja hiuslakka toisessa metsästysretkelle, mutten ehtinyt napata. Ei muuta ku sängynlaidasta kiinni ja veto. Ei löytynyt sängyn takaa. Sit ravisteleen vuodevaatteet, pöllyttään tyyny ja muut kamat. Ei ollut. Sensijaan vitunmoinen kasa paskaa löyty ku ei pysty imppaan tuolta kaukaa. Saldo: hämppi elossa, yläniska rysähti, kipu perseessä, paine nenässä. Eikä voi nukkua eikä etenkään rentoutua, ku ötökkä on elossa. Vittu. Meni taas niin vituiks tämäkin homma.

perjantai 14. elokuuta 2009

Kummallinen päivä

Tänäänkin on ollut kummallinen päivä. Enimmäkseen ihan jees olo. Hermosto kesti läksiäislahjajärjestelyhässäkän ja lahjastakin tuli magea. Soitin tuttuun painooon pari tuntii ennen sulkemista ja sain vielä teetätettyy ison A2-kokoisen kuvakollaasin Jenkkeihin lähtijälle. Hartsa ansaitsee ylimääräiset pullat. Viimeksikin vein pojille herkut kiitoksena pikaduunista.

Sama juttu toisen painon kanssa, joka teki meitille mukin. Magea tuli siitäkin! Harmi, etten ite taaskaan pääse osallistumaan kekkereille, mutta siihenhän olen jo tottunut, että en voi ikinä tehdä mitään kivaa.

Niska on ollut outo. Periaatteessa kroppa on niin lähellä tervettä, että vituttaa entistä enemmän, ku tasapaino on niin snadisti päin vittuu, että olo on ihan hirvee. Välillä on ihan jees olo ja toisessa hetkessä C0 kenottaa sen verran, että maailma menee vinoon. Vittu sentään, jos tää tosiaan tähän jää, niin sit on helvetti irti. Niin lähellä, et ois terve, mut kuitenkin vähän hönö olo avaruudellisen hahmottamisen suhteen. Siis vaan oikeella puolella. Mut ku mä aistin sen 1/1000 millin vinouden, niin minkäs teet?

Positiivista on se, että lihastyö alkaa tuottaa tulosta. Yläniska elpyi eilisen totaalisella levolla ja on jaksanut kantaa pollan taas tänään. Eilen se oli ni väsynyt, et silmissä näkyi TSI:tä ja oli koko ajan vähän yrjöttävä olo. Se tarkoittaa YNV:tä eli yläniskaväsymystä. Ei sentään tuu enää autonomisen hermoston oireiluu eli hiksakohtauksia, sydäntykytyksii yms. Korvatkaan ei oo mennyt lukkoon eikä nassu puutunut, vaikka eilen tuikki vähän takaraivoo ylös ja ohimolle. Se on merkki et nollavälin kasvohermo on kuormittunut eli joko niska väsähtänyt tai nolla kiertynut. Eilen uhanneet pääkipu ja nenäpaine lähti veks, ku lepäsin ja lopetin turhat selällään kommunikaattorin naputtelut.

Tänään oli muutenkin tosi hauska päivä. Räkätettiin kämppiksen kanssa tätä meidän tragikoomista soluasumista. Kaks kaupan alan osaajaa, himpan vajaa kolmekymppistä muijaa, kumpikin kotona syystä tai toisesta. Ja molemmat pihistelee pennejä... Parasta täs kämppisasumisessa on ehdottomasti tää jatkuva sosiaalinen kontakti. Joutunut opetteleen uudestaan käyttään hermostoaan ja toisaalta hillitseen sitä, vaikka meillä nauru on täällä raikunut kaikki päivät. Koomista sinänsä, että ollaan molemmat kämppiksen kanssa joutilaita. Tai kämppis on ammattirurheilija ja minä ammattimurheilija, eli on meillä tekemistä. ;)

Oikein kauhulla ootan muuttoa yksin, kun taloon laskeutuu taas yksinäisyys ja hiljaisuus. Toisaalta ihan jees, mutta toisaalta hauskan tyypin kanssa asuminen on piristänyt kummasti elämää. Näin jälkikäteen voi todeta, että alkukeväällä toteuttamani ero oli fiksu teko, vaikka se toteutuikin pikavauhtia. Hetkeäkään en kadu, koska eron myötä paraneminen on lähtenyt käyntiin eri levelillä.

En aio syyttää itseäni vetkuttelusta ton asian suhteen, koska haluun kattoa kaikki asiat loppuun asti, enkä luovuttaa liian helpolla. Keväällä oli kuitenkin päästettävä irti ja tämä oli yksi elämäni oikeimpia ratkaisuita. Täysin itsekkäistä syistä ja oman terveyden eteen tehty päätös. Ainoa oikea vaihtoehto siinä tilanteessa ja samaa mieltä olen edelleen. Yleensä olen huono ajattelemaan itseäni, mutta keväällä onnistuin! Hyvä minä.

Jaahas, jos alkais nukkuun vaiks joskus ajoissa... Aamulla on varmaan suht höntti olo. Tuntuis nolla kenottavan sen verran tosiaan... Mut ehkä se saadaan keskiviikkona tönättyy paikoilleen. Tosin jos mul on näin jees olo, tai parempi, en ees mee hoitoon. Oireettoman yläniskan ronkkiminen on ampiaispesän sohimista kepillä. Kalvot voi kilahtaa vaa väärään suuntaan...

Öits.

Töissä

Käy tää näinkin. Vaihtaa jumppapaidan päälle jakun takin ja on välittömästä töissä. Kätevää.

Hiukset on kyllä just sen näköset, että ne on kotona leikattu kangassaksilla minuutissa. Jeesus... ;) Mutta kuten sanottu, ei ole mun suurin murhe nyt eikä koskaan.

Ton mun yläosan virkalookin kruunaa ehdottomasti Niken pitkät juoksutrikoot, jotka rajasin herkkämielisten tyylifriikkien takia pois kuvasta! ;)

torstai 13. elokuuta 2009

Perkele

Nehän on eripariakin vielä! Kulmat siis. Ihan turhaan kärsin... Vidu. No, huomen meikkaan ne samanmallisiks. Ja se meikkaaja-kampaajafrendi saa sit duunaan noikin. Tänään muuten pyörin himassa jakun takissa, koska halusin virittäytyä duunitunnelmaan. Sain tehtyä tehokkaasti hommia! Huomenna ois paltsu. Saa nähä, mitä hermosto tykkää 4 hengen ryhmäjutustelusta!

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Kauneus vai terveys?

Kauneus tänään. Terveys meni. Nypin peilin edessä kulmakarvat. Seuraus näkökentässä ylhäällä TVI:tä eli Tunnistamattomia ValoIlmiöitä... Kesti 45 min. ja meni pois. Onpas täydellisen pannassa oleva liike jatkossa. Käsi nyppäsee (äkkinäinen neuraalikudosvenytys hartsuun), pää etukenossa (C0-2 venyy) ja vielä seisoen peilin edessä kirkkaassa valossa! Jos haluat ajaa itsesi todella paskaksi, nypi kulmat. Ja jossei se riitä, älä räpsii pimees silmäsalamalla kuvia kasvoistasi! ;) Itse taisin vielä selvitä 2 tunnin levolla, vaiks pää onkin muuten kaularangassa... Öitä! Kyl nyt kelpaa nukkuu! Kevyt olo... ;)

Sporttailua

Sitähän pystyy pitää näin 14 kk:n jälkeen tiukkoi trikoita ja sporttipaitaa! ;) Ei kihistä ihoa enää niinku ennen. Ja luulla melkein olevansa terve, ku näyttää ees ihmiseltä... Onneks niska on ollu parempi tänäänki. Pakko vaan pitää puhelin kädessä ylhäällä asennosta taukoo. Suunnittelin siis tänään tietokoneella työjuttuja ja huomenna on sit ihan vaan puhelinpalaveri. Ne ei rasita onneks hartsui. Saatana tota salamaa, kuin se sattuu silmiin...

tiistai 11. elokuuta 2009

Saapikkaat joissa lenkkarin pohjat!

Nyt löytyi mulle vihdoinki kengät, jotka näyttää suht hyviltä! Salomon on tuonu markkinoille lenkkaripohjaiset saapikkaat! Aika hyvännäköiset ja taatusti hyvät jalassa, kun maksaaki 150 dollaria. Ja eikun kaupoille! Tuosta saa niskaystävälliset popot. Ensin täytyy tosin selvittää, kuka noita myy Suomessa. Erinomainen bongaus siskoseni!

http://www.stylefeeder.com/i/xzqg1mgg/Salomon-Womens-Uma-Graphic

Lihotus

Ei saatana, vaiks syön ku hullu, en saa painoo nouseen. Kämppiksen vaaka (joka on tarkka kun hän on ammattivoimailija) näytti 57,5. Perkele. Mä oon painanut lihaksilla parhaimmillaan 65 ja sinne pitäis päästä takas. Helvete senteen.

No ton kunniaksi vetäsin kaks Pirkka Magnum Whiten kopioo... Maksaa siis 6 kpl saman verran ku 2 aitoo... Ja maku on lähes sama. Ehkä vähän kermasempi ja makeempi, mikä ei haittaa.

Jeah, nyt puhelin pois... Kuullaan!

Hello!

Tänään snadisti parempi olo, mutta C0 edelleen vinossa. En tiedä, mistä se meni mutta meni kuitenkin. Ehkä se vaan väsähti sit. Ei voi tietää. Tuolta kallonpohjasta vetää sit kieroon ylöspäin, kun oikeessa silmässä on taas varjo ja kasvotkin puutuu. Kuulemma silloin kiskoo C0:sta kalvon kautta sanoo fyssari. Ja onhan se luonnollista, kun funtsii anatomiaa...

Oikeelta kallonpohja tuntuuki kipeeltä. No ei auta, ku ottaa iisisti ja koittaa kärvistellä keskiviikkoon. Koko oikea puoli on tyhmän höntin tuntuinen. En kyl käsitä, mistä se noin täydellisesti tiksas. Kai se seisominen oli liikaa... Mut pakko sitä on vähän rasittaakin.

Onneks hönttipää meni pois, tosin se voi tarkoittaa sitä, et aivot tottui väärään asentoon... Ja sit kun sitä väännetään takas, se hönöys tulee takas. Ihan loputon suo. Jos/kun C0 jää löysäks olen kusessa.

maanantai 10. elokuuta 2009

Yhteydenpito, kommentit ja keskustelu

Kiitos kannustavista (ja vähemmän kannustavista) privaviesteistä, joita olen saanut meiliini! Kuten olen muutamalle henkilölle viestittänyt, haluan säästää kuntoani ja pitää yhteydenpitofoorumit minimissä. Jos haluat ottaa yhteyttä yksityisesti, käytäppäs niskavammaforumin yksityisviestitoimintoa. Tämä vaatii kirjautumisen foorumille, mutta siinä menee minuutti.

Voit jättää terveisesi myös avoimena kommenttina blogiini. Mikä parasta, silloin se on myös muiden vierailijoiden luettavana ja keskusteltavana. Mihinkään syvällisempiin henkilökohtaisiin meilivuodatuksiin, konsultointipyyntöihin tai muuhunkaan liikaa energiaa vievään chattailyyn en sähköpostini kautta jatkossa taivu. Täytyy säästää vähäisetkin voimavarat mm. työn tekoon. Ja tällä tarkoitan "uusia tuttavuuksia", jotka mielitte olla yhteydessä meikäläiseen jatkossa.

Tervetuloa foorumille (linkki etusivulla oikeassa yläkulmassa) tai kommentoimaan blogissani julkisesti. Kiitos, että kunnioitat tätä ratkaisua! :)

TV

Saatan pelastua...

Yritin tässä ittekseni törkkiä niskaani "paikoilleen" ja sain kuin sainkin tehtyä kallonnppohjaan tilaa. Ei oo iha niin höntti olo. Ei kerrota fyssarillemun omahoidosta, koska hän on sitä mieltä, ettei ny passaa törkkiä itte mitään.

Horisontti suoristu hiukan, muttei se normaali ole. Nooh... Nyt pärjää pari päivää. Tää vähä tämmöstä tulipalojen sammuttamista. Pitäis keskittyä ennaltaehkäisyyn, mutta minkäs teet, kun välillä tulee nukuttua miten sattuu... Noh. Kattellaan, mihin tää tästä menee. Vitun paska kroppa, ei voi muuta sanoa.

Et näin

Aamulla ku heräsin yläniska oli kiertynyt vinoon ja tipahtanut. En tiedä, oonko nukkunut sen paskaks, vai johtuiko kokovartalo-oireilu yläniskasta. Nyt on höntti olo päässä ja ei pysty juuri jalkeilla olemaan. Hönttii oloa ei olekaan ollut sitten viime syksyn. Vitun hienoa. Sattuu silmiin, eli sieltä C0-väli on mennyt jumiin. Sen verran onneks pystyy oleen ylhäällä, että safkat saa tehtyä. Ei passaa kuhkia yhtään ylimäärästä, kun se heittää sit heti paineen nenään. Ei saatana. Kyllä se nyt rokottaa taas, et yritin olla aktiivisempi. Yläniska on niin löysä, ettei se siedä seisomista tai kävelyä. Ja tää on tosi huono asia. Taas alkoi ajanlasku fyssaria odotellen. 10 pitkää päivää edessä ... Ei jumalauta.

Nyt alkaa oikeesti vituttaa ihan huolella. Kun ei tajuu mistään mitään, ei voi ees tehdä duunia tai pörrätä netissä, et sais ajan jotenkin kulumaan. Tää on niin hirveetä kidutusta, ettei kyllä kellekään toivo samaa.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Ei auta

Jumitus pamahti päähän. Yläniska tippunut samalla tavalla ku joskus lokakuussa. Iha vitun ahdistava ja tunkkainen olo, kun joku yhteys jossain ei ole auki. Et semmosta. Silmissä tutut valot ja naama puutuu. Kokonaisuudessaan C0 väli kiinni. En tiedä, mistä nyt kalvo puristaa. Tai tiedänpäs. Kallonpohjasta.

Nyt aletaan olla aikasmoisessa kusessa. C7 heiluu samalla tavalla ku syksyllä, koska hermokudos ärtyy jostain ihan ylhäältä. Ei auta ku kiskoo nuppia pois rangasta ensi kerralla ja löysyttää entisestään löysää niskaaf. En vittu tiedä, mitä täs pitäis tehdä. Sen tiedän, että elämä ei näin tule jatkumaan. 15 kuukautta olen tehnyt turhaa työtä, koska en pääse kuilusta enää pinnalle. Mulla oli hyvät mahkut kuntoutua keväällä, mutta ei ku piti muuttaa helvettiin sen yhden luota ja tappaa ittensä liikarasituksella. No, hän on ainakin tyytyväinen. Etäisesti muistan suutuspäissänsä heittämät sanat, toivottavasti et koskaan parane. Sai, mitä tahto. Toivottavasti ei ollut tosissaan. Luulis tajunneen sen 12 kuukauden aikana, mitä mun kitumista katteli, että tämän kanssa kukaan halua elää. En toivo samaa kohtaloani edes pahimmalle vihamiehelleni, joskin sellaisia ei meikäläisellä edes ole. On paljon ihmisiä, joista en pidä syystä tai toisesta, mutta en mää vihamiehiä ole hankkinut.

Vittu sentään, ei muuta ku ukkosella pellolle ja toivotaan että salama osuu päähän. Ainoo ilo on se, että pystyy tekeen koukistajia. Joskin se kostautuu taatusti. Olkoot paranematta sitten. Ei tässä pakottamallakaan eteenpäin pääse, se on huomattu. Fyssari heitti ilmoille epäilyn siitä, et C6-7:n välilevy ois pamahtanut kunnon pullistumaks. Siinähä oli magneettikuvissa alkava protruusio. Mennäänkö magneettiin omakustanteisesti, kun Pohjola, Suomen paskin vakuutusyhtiö, ei tietty korvaa enää mitään. Sehän tän kruunais koko homman, että pitäis alkaa leikkaa selkää. Yks hyvä puoli siinä ois: hermosto on niin sekaisin, ettei varmaan heräis nukutuksesta. Toisaalta, oireet viittaa nyt kyllä tonne ihan kallonpohjan suuntaan... Ihan yks lysti. Mä alan ny nukkuun, ku huomenna ois puhelinpaltsu aamupäivällä. Yhtään jaksai ny sitäkään.

Toistaiseksi hengissä

Ei pidempää tiedonantoa luvassa... Kattellaan auttaako tää, ettei pidä käsiä ylhäällä staattisesti. Sunnuntaita kaikille! :)