Käy tää näinkin. Vaihtaa jumppapaidan päälle jakun takin ja on välittömästä töissä. Kätevää.Hiukset on kyllä just sen näköset, että ne on kotona leikattu kangassaksilla minuutissa. Jeesus... ;) Mutta kuten sanottu, ei ole mun suurin murhe nyt eikä koskaan.
Ton mun yläosan virkalookin kruunaa ehdottomasti Niken pitkät juoksutrikoot, jotka rajasin herkkämielisten tyylifriikkien takia pois kuvasta! ;)
Tekstit
4 kommenttia:
Ajattele kuinka upeaa olisi, jos huonosti leikatut hiukset tosiaan olisi suurin murheen aihe. Sitä odotellessa...
Hieno juttu, että hartsut kesti työnteon, valitettavasti en samaa voi sanoa itsestäni, ehkä joku toinen kerta sitten.
P,
Jumalauta, kun se päivä tulee, että murehtii hiuskuontaloa, voi olla todella onnellinen! ;) Tai vaikka sitä, miltä näyttää muiden silmissä, kun pukeutuu lenkkareihin ja pillifarkkuihin niinkuin joskus kasiluokalla, mikä sinänsä oli ajanhenkeen sopivaa. Todellakin sitä me odotellaan, eiks jeah?!
Ei ne työnteosta tykännyt, mutta kesti kyllä. Tänään tuli viel lisäprojektii, ku alettiin teetättää yhtä läksiäislahjaa. Eli siis minä aloin duunata, kun yllättäen muut ei ehtinyt. Ei muuta ku suunnitteleen ja ideoimaan painatusta mukiin ja jättikorttiin. Eli ts. croppaileen ja käsitteleen kuvia (paskat mä mikään graafikko ole;) ja yhteyksii painoihin yms. Onneks sentään tajusin ulkoistaa tän kaiken, enkä alkanut tulostella, leikata ja liimata A2-kartongille noita kuvia... Lähellä oli. Onneks tulostimest puuttui ajurit ja netti oli alhaalla, ni pystynyt tekeen tota. Ois muutenkin itketty huomenna.
Vielä palaveri verottaa? Onko sulla hyvä tuoli, jossa on puolipehmeä istuinalusta ja semmoinen hydraulinen "jousitus"? Mun pitäis ostaa mutten oo raaskinut... Riitti se 300 euroo kyynärtukiin... Tsiisus. Ai ni joo... Niistähän on kululasku tekemättä! Jihaa. ;)
Pillifarkuthan on nyt isointa muotia, tosin enää ei iske vaikka pentuna ne olikin tosi upeat. Ah kun olisikin teini tai sitten ei...
Voi itku, kun jaksaisikin innostua työnteosta tai edes pystyisi tehdä sitä. Alkaa olla pirun ikävä hommia. No kohta on pakko puristaa, kun lehden deadline lähestyy, pitäisi miettiä jo nyt miten saa delegoitua ja kuinka paljon uskaltaa supistaa.
Mun toimiston työtuolini on siedettävä, ei parasta, mutta ei huonointakaan. Kotiin pitäisi hankkia hyvä, tosin varaa ei ole, mutta edes sellainen, millä olisi kohtuullinen istua. Tosin istumisesta saa nyt haaveilla, se ei tosiaan tee hyvää. En tajua, mikä tuohon oikeanpuolen niskaan ja hartiaan on tullut.
Yritähän parannella oloas, jos se jostain kumman syystä laukeais.
P
Pillifarkut bueno, lenkkarit big nou nou mutta must must! ;) Istuminen ei ole parasta, totta. Puhuit lehdestä Pandora, ootkos sä graafinen suunnittelija? Se onki hienoo yrittää keskittyy taittoon ja stilisointiin koneen ääressä... Jessus. No, pakko sitä istumista ja hommien tekemistäkin on vaan duunaa.
Itte pystyy ny sentään istuun, mut lähes 12 kk:tta siihen meni... Jessus, mikä aika. Nyt istuminen on enää kiinni rasituskestävyydestä. Onko sulla alkanut oikea puoli kipuilla nyt vasta?! Toivottavasti ens viikolla helpottaa. =)
Mä meen ke CST:hen. Pakko saada kallonpohja suoraan tai alkaa ahistaa... Muuten ois yllättävän hyvä olo, vaikka joutui aamulla sänkyy rtyönteleen. Ei saatana. Tommosta ei vaan saa tapahtuu...
Lähetä kommentti