lauantai 24. lokakuuta 2009

Kaksikko

Toinen Nikolle (R.I.P), toinen meitsille. Kynttilät tekee kodin. Tai vaihtoehtoisesti polttaa niitä maan tasalle, ku immeiset ei osaa käyttää noita! Olkaapa huolellisia.

Ei jumalauta!

Eksyin mun lähikaupan uuden yrittäjän haastatteluun, kun tutkin kaupan aukioloaikoja. Kaupassa on kotiinkuljetuspalvelu uutena lisäpalveluna! Voitteko kässätä? Missään ei ole mitään mainintaa tosta, mut tuolla se tieto möllötti yrittäjähaastattelun rivien välissä! Jippijaijee. Heikkoa markkinointia ketjulta, kun ei kuuluta olennaisista yksityiskohdista mitään. Vähänkö soitan maanantaina ja kyselen tarkemmin. Ei tartte kantaa nääs. ;)

Huomenta!

Valvoin viiteen, heräsin 16. Toinen tuli duunista tuolloin. Koko yön paine nenässä. En muistanutkaan kuin karseeta se on. Kasvot ei tunne mitään oikeelta puolelta. Oikea puoli on kokonaan hiekkapaperia. Mitä lie suojaa kalvot. Laitoin parit kynttilät palamaan Nikon menneen elämän (ja itseni) muistoksi. Keitin kaffet ja kaivoin pakastimesta kääretortun. Säästelin sitä ens synttäreille, joita aattelin juhlia niinku edellisiä: Kahvit ja torttu pahvilautaselta keskenään kaikessa rauhas nautiskellen! Ü

Aamu + yö = Paska hermosto ja unettomuus.

Pitäiskö nukkua? Ai ni joo, enhän mä pysty, koska yritin ansaita euroja ja kärsin siitä 2 viikkoa. Nyt saa taas paahtaminen helpottaa ja pakkokin. Ranka on karseessa kunnossa. Vasen ok, oikea paskana. Koko kalvo. Käden liike sattuu nivuseen, ristiselkä tulessa, kasvot puutunut jne perus. Hampaisiin sattuu, nenään sattuu, ohimoon jumputtaa. Ja ei kierry kalvot tipan vertaa, oikeelta. Oisko syy osa-aikaeläkkeeseen? ;) No ei. Pankkilainaan sen sijaan on. Vahvasti harkitsin jo jossain järkipimennossa vesikävelyäkin, mut tietyist syist vesi ei houkutellu. Sit aattelin kitistä ft:lle, mut mulla on sellain tunne, et en saa hoidost apua, jos on näin tiltissä. Täs syksyl joka kerta ku oon mennyt CST:aan, ajattelen, että tuskin koskaan saan elämääni takas, ni miks tuhlata rahaa tähän paskanvatvontaan? Ja ni kauan, ku asenne on toi, hoidot ei auta. Ja myös tämä eri käsitys nollan asennosta risoo. Siis vituttaa, suomeks. Jos se o suoras ja mulla on silti nuppi vinossa, ni no can do. En mä voi pakottaa mobilisoimaan sitä, jossei ole tarve. Hmm. Turha ronkkii, koska tunne johtuu sit nollahermosta. Ja hermo ompi paska. Palaan aina samaan lähtökohtaan oikeen yläniskan kans > löysä ja pyörii ku vattu vi**ssa. Semmosta. Hienoo, eiks joo? Täytyy kaivaa taas testamentit esiin ja alkaa fiilistellä virsivalintojen kans. Semmoista lopun alkua ja kalman fiilistä alkaa olla ilmassa. Tiktak. 15 kuukautta meni ja joulu on kohta. Mitähän vittua teen, koska toi oli mun ihka oikea dedis? The last one. Sen jälkeen, ku kesällä tapoin hermoston ylirasituksella, se ei ole ollut ok. Aina vähän parempi, mut ei ok, niinku huhtikuussa. Exä sai mitä halus. Yks ihminen on iloinen. Joskin antaisin mitä, ettei se ois tää kyseinen tyyppi. Jooh, nyt Triptylit nassuun ja zzzetaa. Voikaatte muut paremmin! :)

Liukastumiset sucks.

Joidenkin epävirallisten tietojen (http://www.murha.info) mukaan Niko Niemi olisi liukastunut, lyönyt päänsä ja sitten hukkunut. Itselleni nousi mieleen jo aiemmin ajatus, että mies olisi saanut esim. lievän aivoverenvuodon, mikä selittäisi nopean baarista poistumisen, kotimatkalla lisääntyneen sekavuuden ja lopulta hukkumisen puoliväliin määränpäätä.

Voin kuvitella, että karmeessa kännissä ei välttämättä osaa erottaa, mikä on viinan aiheuttamaa sekavuutta ja mikä johtuu vaikkapa sairaskohtauksesta. No, turha arvailla. Olipo kyse ruhjevammasta vai infarktista, tämä oli karsea juttu. Siis aivan hirveä. Johtui varmaan siitä, että itsekin kyseisen henkilön olen muutaman kerran tavannut, sekä siitä, että Nikon tilalla olisi yhtä hyvin voinut olla kuka tahansa läheinen nuori mies.

Toivotaan, että hukkumisen syy selviää oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa. Jossei, sitten voidaan vaan spekuloida, oliko kyse tapaturmasta vai hukuttautumisesta. Omaisille tärkeintä lienee, että menehtynyt voidaan saattaa nyt konkreettisesti viimeiseen lepoon, eikä epätietoisuus nuoren ihmisten kohtalosta jää mustaksi pilveksi mieliin. RIP Niko Niemi. Omaisille edelleen voimaa ja sympatiaa vaikeina hetkinä!

Jep, pointtini oli, että tulee turvatakit tarpeeseen, jos jo ekoilla talviliukkailla on yksi ihmishenki tapaturmaisesti menetetty. Täytynee alkaa varustautua sellaiseen painijan pääsuojaan ja turvatakkiin ja käyttää vain golfkenkiä tai nappiksia. Ja peffaan kii ilmastointiteipillä uimarengas. Jep, hieno näky. No parempi sekin, kuin näky, jonka tuon miehen vanhemmat ovat joutuneet/päässeet kohtaamaan vainajan löydyttyä.

Ainoa hyvä asia tässä koko shitissä on se, että tapauksen ansiosta toivottavasti edes muutama ihminen miettii
> päihteiden käyttöään
> omaa kuolevaisuuttaan
> mediamylläkän positiivista roolia etsinnöissä
> rakkaita ja läheisiään
> myötäelämisen ja tuen antamisen taitojaan.
Tai vastavuoroisesti lopettaa miettimästä ns. vähäpätöisiä stressitekijöitä, kuten vaikkapa tulevaisuuden murheita, jotka todennäköisesti eivät koskaan tule edes käymään todeksi.

Näihin synkkiin mietteisiin on bueno lopettaa. Ja kliseisesti todeta, että "olisi voinut käydä huonomminkin", sekä itselleen että Nikolle. KYLLÄ! Niin olisi. Mutta kuten sanottu, jokaisen paskataakka on se itselleen painavin lasti. Surun, vitutuksen, avuttomuuden, lohduttomuuden ja tuskan määrää ei voi asettaa mitta-asteikolle. Ja sama pätee onneksi myös onnen tunteisiin. Öitä!

<3

Tässä linkki juttuun. Joka kerta kun se oma syysflunssa tai rikkoutunut fillarin kumi meinaa suistaa elämän raiteiltaan, tästä voi hakea uutta perspektiiviä.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/kynttilat-syttyvat-niko-niemen-muistolle/159532

perjantai 23. lokakuuta 2009

Blogihiljaisuus

Tänään ei laitetakaan tänne mitään, vaan vietetään iltaa Nikon muistoa kunnioittaen ja omaisten tuskaan osaa ottaen. :( Toivottavasti epätietoisuuden päättyminen helpottaa surutyötä!

torstai 22. lokakuuta 2009

Perun puheeni

En mäkään ookkaan Lada. Mä olen kello. Jolkutan ja jolkutan vaan meneen uskollisesti eteenpäin ja meen sillä samalla vieterin vetäisyllä vuosikausia. Tunti toisensa jälkeen kierrän, kierrän, kierrän sitä duunin tekemisen kellotaulua. Uskollisesti, vakaalla tahdilla. Ja nyt en siis puhu mistään oravanpyörästä. Siihen en voi lähteä, koska hermosto vetää heti separit. Mut tänään sen taas huomasin, että mä en vaan edelleenkään osaa lopettaa. Siis, mikäs tässä hommia tehdessä, mut ku toi hermosto pitäis muistaa aina ja kaikessa tai käy vielä huonosti.

Aloitin hommat vasta klo 10, koska valvoin eilen niskan takii viiteen. Jeps, taas. ;) No, tein ensin yhteen. Sit alkoi tulla väsymys hartiaan. Paussi, 0,5 tuntia ja takas. Sit tein taas 16 asti. Paine nenässä ja kädet oikein kipeet hartioista. Taas pieni paussi, muka lepo, oikeesti mä söin, kävin suihkussa ja kelasin työjuttuja mielessä. No, sit viel vähän hommia > kasvot puutui. NYT vasta osasin lopettaa, kun korvat alkoi huutaa ja kädet oikeesti puutua. Ja siltikin, kirjoitin viel tän jutun. ;) Huomenna sit lyhyt päivä. Saatiin aikaiseksi uutiskirjeohje, uutiskirje tekstit (stilisointeineen), rekryjuttui, meidän työntekijäelinkaarimalli ja prosessi sekä sit aloin viel oikolukeen uusia web-tekstejä. Hyvä, hyvä!

Tai oikeestaan tekemisen pituudella ei ole enää niin väliä, vaan intensiteetillä. Mäkin teen kaiken aina ylitäydellisestä, täydellä sydämellä ja just in case -hengessä huomioiden typerätkin nyanssit, joita ei tarttis... Nooh, sallitaan tää itsensätoteuttaminen työn kautta mulle tässä määrin toistaiseksi. Kohtahan oon taas ni huonos kunnossa, että on PAKKO lepää muutama päivä. ;)

Nyt, hellumarei!

TC

TC rulez. ;) Nyt kun on taas "työelämässä" täytyy pysyä kiinni ihmisissä ja hommissa. Niinpä ruudulla möllöttää mm.
- FB
- Twitter
- Basecamp
- Dropbox
- oma projektiohjelma
- pari blogia
- pari meiliä
- 5 wordiä
- 1 excel
- muutama notepad
- kuvia

Huokaus. ;) Ja kaikkin ohjelmiin on tietty omat salasanat. Ei ihme, ettei hermosto kestänyt vielä vuosi sitten tällaista työntekoa. Aivot joutuu käymään jatkuvasti täysillä meitsin duunissa. Tuhat ja yks asiaa yhtä aikaa tekeillä, isoja kokonaisuuksia, abstraktia ajattelua, yhteyksiä, etiketin hallintaa, projektiorganisointia jne.

Äitee

Nyt tarvittais äitiä, joka ottaa kännykän pois, kerta sitä osata oikein käyttää. Vaan äitee pystyy tohon, lapsensa parhaaks -mielessä! Ü No, Musti pysyköön lestissään. Ehkä mä vien puhelimen huomen partsille ja pistän hälyt päälle...

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Mustikkamyslimaito

On ollut hiukka laimee blogin kuva-anti, ni täst pesee. Näin käy, jos jättää tommoisii herkkuja mulle. Ja nyt bye bye puhelin. Vaihdan tietsikkaan. ;)

Ironista

Ja aina yhtä ironista, kun luukusta kopsahtaa Kunto ja Terveys -lehti tuhansine liikuntavinkkeineen. ;)

Vitun Matteus-efekti

Kun ees pääsis kotiinsa porukoiden luo sairastaan, mutta ei vittu pysty matkustaan. Tulee taas hieno joulu yksin. Päätin jo jouluna 2008, et niin kauan kuin oon kipeä, en juhli mitään juhlia. Itse asiassa kaiholla katselin v. 2007 synttäreitäni, jotka löysin täältä puhelimesta videotiedostona. Tää on siis yhtiökumppanin vanha kännykkä. Meikä siinä videolla iloisena puhalteli kakkukynttilöitä, ku firman porukka lauloi onnittelulauluja. Edelliset kahdet synttärit onkin mennyt sit enemmän ja vähemmän ohi. Kolmekymppiä juhlin sen roviatempauksen muodossa, mikäli oon vielä sairas silloin.

Viime vappu09 oli poikkeus noissa juhlissa, ja sekin 15 minuutin istuminen grillikatoksessa johti katastrofiin. Samoin juhannus. Makuultani juttelin frendien kanssa sillä seurauksella, että pää meni aivan jumiin. Niin vitun perseestä, että välillä sitä vaan toivoo, että ois vaan kuollut eikä jäänyt kituun. Mutta vittu ei, kun piti jäädä kärsiin itsensä ja muiden kiusaksi.

Ja sokerina pohjall miekkonenkin joutuu lähteen muualla duuniin, koska ei täältä tuppukylä-Tampereelta saa mitään hommia. Vaikeuttaa taas saatanasti molempien arkea. Paluu vanhaan rytmiin odottaa: syön 5 päivän välein, kun ei ole ruokaa ja asun taas samanlaisessa paskakasassa kun kesälläkin, ku ei voinu siivota. Ja ettei vaan paska loppuis, niin Musti paskoi selkänsä ja Lavinkin on kipeä. Kai noi on sen sinisen Ladan kosto?

Ja nollahermokin suuttui tänään. Käänsi koko putken vinoon yläniskasta päähän ja taas ollaan vinossa, eikä fyssari usko tota todeksi, vaikka kuinka väitän. ;)

Kiitos ja hei, kattokaas Täynnä tarmoa -kulttileffa TV2:lta 22.30 >. Legenda!

Uusia neuraalikudosliutuksia

Sain uuden neuraalikudosliutuksen, JOS kroppa kestää. Tuntuis kestävän. Tää on vain "vaikeutettu" versio siitä koko vartalon venytyksestä ja syvien vatsojen liikkeestä, koska tässä pitää hallita samalla lihaksia, eikä vain pitää kalvoja "rutistuksissa". Kokovartalon venytyshän meni niin, et selälleen maaten ja sit vastakkainen käsi pään "ylle" (koukku tai suora) ja sit lonkan pumppaukset vastakkaiselja jalalla. Tässä liikkeessä neuraalikudos liikkuu ja sitä liutetaan ja se tehdään saman puolin kädellä ja jalalle. Ja vatsaliike taas oli se, että selin makuulta lähdettiin aktivoimaan ensin syvät vatsat ja sit nostaan pelkkää jalkaa kulmassa ylös päin syvien vatsojen ja lantionpohjan lihasten voimin.

Tässä yhdistellään vähän molempia. Selinmakuulta lähtö. Samalla ku jalka nousee, käsi nousee kanssa koukussa ylös. Ja kun jalka laskee, käsi tulee samalla alas aloitusasentoon. Ton voi tehdä myös niin, että ensin nousee jalka, sit nousee käsi ja liike puretaan sit niin, että käsi laskeutuu ekana ja sit jalka perässä. Molemmissa tulee se hermokudoksen liuku koko kropan matkalla. Käy mulla erittäin hyvin alarankaan ja oikeelle kallonpohjaan. Siinähän ne vammakohdat ny sit ois. Näin herkkänä sen oikein huomaa, mistä kalvot kiristää/kuristaa/ei liike, niinkuin pitäis. Jeps, mut eipä kannata kokeilla tota liikettä ihan alkuvaiheessa... Jos oisin tehnyt ton vaikkapas vuosi sitten, ois vetäny ihan karseet separit koko ydin. ;)

Mun uusi harrastus

Aattelin alkaa tätä treenaan huomisesta tossa parvekkeella olevassa tangossa. ;) Sementtilattia sopivasti alla. ;) Johan on taas kumma päivä, kun ei meinaa ehtii blogiakaan päivittää, kun tekee duunia. Siis ihan palkallista duunia. Wau. Kummasti se tase nollilla motivoi hommiin, vaikka ois kuinka kipeä.

http://www.youtube.com/user/tarakarina?blend=1&ob=4

tiistai 20. lokakuuta 2009

Jeppistä

Tänään ei ole sattunut mihkään. Lapakipu on helpottanut, ku en oo roikkunut puhelimella. Ei siis passaa venyttää hermokudosta tietentahtoen. Kaikki ahdistus, mitä on, on tuolla ojentajien kiinnityskohdissa molemmin puolin päätä. Samoin joskus juimii otsalle nollavälistä. Koukistajia voi tehdä, samoin harjoituksia. Bra! :)

Nyt mulla on täydellinen syy olla menemättä altaalle: autosta akku loppu ja ei ole kaapeleita. Joku oli jättänyt valot päälle. Eikä kerrankaan ollut meitsi! No, eipähän heti pöllitä, kun tankki ja akku on tyhjä. ;)

Töllöstä tulis Inno. Kai sen vois kattella! Sairaala ja Eläinsairaala tuli jo ahmittua.

Paska Lada

Kroppa on ku Lada. Kukaan ei sitä haluis, mut joillain ole vaihtoehtoja. Kyl Ladakin kulkuvälineeks kelpaa, mut ei sitä autoks voi nimittää! Laitetaan ny tänne Ladan huoltokirjaan pari juttuu, ettei unohdu. Heräsin kädet puutuneina ja punaisina ja rintalastassa keskellä paine. Normi, ku alarangan hermot suuttuu.Illalla puutui kasvot oikeelta ja nyt on taas oikea puoli tosi kipee. Nuutunut ja väsy olo, ei pysy silmät auki. Näitä on viel joskus edelleen. Hyvä et jakso vessaan. Äskön menin jäkikselle tekeen iltapalaa. Mustikat tippui taas, nyt lattialle. Kun olin saanu ne korjattuu ja iltasafkat tehtyy, oli jo ni kuvottava olo, ettei voinu syödä. Hyvä iltapala siis! Ü Kumartelu ja kyykistely ei ole mun juttu. Joutu taas huutaan apua, et pääs lattialta ylös. Normi! Nyt öitä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hartsut tulessa

Poltteli koko eilisen päivän hartsuja niin vietävästi, että meinasin soittaa palokunnan sammuttaan tulialuetta. Ois pitänyt vaatia sit nuoria komeita miekkosia hommaan. ;) Tänään oli onneks jo parempi olo. Ei passaa pitää enää puhelinta ylhäällä käsissä, vaan investoida kunnon työtuoliin ja tehdä kaulurissa duunia. Täytyy kysellä fyssarilta vinkkejä tuoliin. Ne on vaan aivan saatanan kalliita. Siis mullehan ei käy mitkään satasen koululaistuolit. No, ergonomiaan kannattaa satsatakin. Viime kesänä ostin omast pussista ne kyynärtuet, 150 e/kpl. Ehkä joskus ku on työkykyä, teen niistä kululaskun. Kattellaan. ;)

Jaahas, nyt alkoi Diili. Hyvin valinnut toi naisten joukkua nimensä Tahdon Voima. Illan jatkoja itse kullekin!

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Oma jäkis mustikka ja kaikkee paskaläppää

Arvasin, et mua oottais aamulla joku ylläri. Sulamas olleet mustikat ei sulanut lautaselle, vaan sen viereen jäkikseen. Joku oli yön aikana kääntänyt kaapin vinoon. Hmm. Ja olin viel yksin, ni ei nyt muita syytettäväks. Valkoinen pinta + mustikkaliemi = nopean toiminnan joukkojen tarve = minä => siistiä taas! Onneks hyllyille meni vain liemi, ei mustikat. Jäi aamupiimä+mysli+mustikkaherkkuuni tavaraa.

Mikähän helvetti tos on, ku joku soittelee sunnuntaisin summeria yleensä klo 16 jlk. Joko tv-lupatarkastaja, naapurin kersat tai sit joko keräys. No, maantasossa ei ole syytä avata kellekään, joka ei ole ilmoittanut tulostaan. Vaiks on lukot ja turvaketjut, niin silti tuntuis suht typerältä ajatus, et avaisin oven tosta vaan! Muutenkin jo nukun sakset ja hedelmäveitsi tossa hyllyllä käden ulottuvilla, just in case.

Ois aika hyvä olo, jos niska kestäis kuormitusta. Kyl se viel joskus kestää. Mistään muualta ei enää puutua tukea, kuin tuolta ihan ylhäältä, mihin noi hartsuista tulevat isot lihakset kiinnittyy! Koska en oo jaksanut mennä uimhalliin, oon alkanut tehdä himass helpotettua versiota kuntopiiristä. :) Erittäin jees. Jalkojen nosto-vatsaliikkeellä saa liikettä myös niskaan, koska samaa kalvoo se on ylös päähän asti. Ja jos oikein nostaa kädet tonne takaraivolle ja sit tekee ton jalkavatsaliikkeen, huomaa, kuinka kalvot liikkuu. Ja se on hyvä. Muuten alkais taas olla hyvä olo, mut tosiaan niska on kasa arpista kökköä. Ehkä se viel joskus antaa periks, ku saa voimatasot kohdilleen. Mut ei tällä kyllä enää pomppuja ja loikkia tehdä. ;) Tai nooh, ei voi sanoa vielä mittään...

Mut kaikista parasta on, että pystyn tekeen snadisti töitä. Vaikken pääsekään toimistolle, pääsen tekeen jotain ja päivät kuluu nopeemmin. Ja onhan meillä tämä kätevä Helsinki - Länsi-treen sivukonttori -virtuaalitoimisto onneks! Täytyy ostaa molemmille kamera mikillä ni homma hoituu kätsästi ja tuntuu, ku ois ihka oikea työkaveri tos ihan lähellä. Tosin mun kannalt ois vaan parempi, ettei näe miltä näytän. Kuivan kauden oravalta, joka on varustettu kengurun sylipussin kokoisin mustin silmänalusin... No,, yritän pitää hymyn perseessä, ni se vähän hämää.

No niin, NYT ne "vieraat" ineen.

Ei kuulu mittään

Tuntuu hyvin laimeelta kirjoittaa omii kuulumisii, ku on saanut lukea lehdistä tätä tamperelaisen nuoren miehen katoamisesta. Mystistä. Kaikkea on esitetty selityksenä ryöstö-taposta itse suunniteltuun mediatemppuun asti. Huh, huh. Totuus on, että kukaan ei nyt tiedä, mikä ON totuus. Täytyy vaan venata ja toivoa, että asia selviää ammattilaisten johdolla. Tragikoomisimmat spekulaatiot lienee Nikon astuminen BB-taloon sunnuntain lähetyksessä. Aika helvetin kaukaa haettu, mutta maailmahan on sairas paikka. Kaikennäköistä majorkusetusta on tehty, mutta miks joku leikkis niin vakavalla asialla, kuin kuolema/katoaminen? Vaikutti niin fiksulta kaverilta tämä mies. Ei käsitä, no ei tarttekaan käsittää. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Voimia kyseisen miehen lähipiirille. Epätietoisuus on todella ahdistavaa, tiedetään.

Omalta epätietoisuusrintamalta:
- lapoja polttaa
- niska on auki, jihaa, mut löysä
- liikaa pitänyt käsiä ylöspäin töitä tehdessä, ku sattuu sternoihin
- vedin vettä nenään desin (join selälläni pullosta) ja se tuntuu nenässä viel 6 h:n jlk > herkkis!

Öitä!