lauantai 24. lokakuuta 2009
Aamu + yö = Paska hermosto ja unettomuus.
Pitäiskö nukkua? Ai ni joo, enhän mä pysty, koska yritin ansaita euroja ja kärsin siitä 2 viikkoa. Nyt saa taas paahtaminen helpottaa ja pakkokin. Ranka on karseessa kunnossa. Vasen ok, oikea paskana. Koko kalvo. Käden liike sattuu nivuseen, ristiselkä tulessa, kasvot puutunut jne perus. Hampaisiin sattuu, nenään sattuu, ohimoon jumputtaa. Ja ei kierry kalvot tipan vertaa, oikeelta. Oisko syy osa-aikaeläkkeeseen? ;) No ei. Pankkilainaan sen sijaan on. Vahvasti harkitsin jo jossain järkipimennossa vesikävelyäkin, mut tietyist syist vesi ei houkutellu. Sit aattelin kitistä ft:lle, mut mulla on sellain tunne, et en saa hoidost apua, jos on näin tiltissä. Täs syksyl joka kerta ku oon mennyt CST:aan, ajattelen, että tuskin koskaan saan elämääni takas, ni miks tuhlata rahaa tähän paskanvatvontaan? Ja ni kauan, ku asenne on toi, hoidot ei auta. Ja myös tämä eri käsitys nollan asennosta risoo. Siis vituttaa, suomeks. Jos se o suoras ja mulla on silti nuppi vinossa, ni no can do. En mä voi pakottaa mobilisoimaan sitä, jossei ole tarve. Hmm. Turha ronkkii, koska tunne johtuu sit nollahermosta. Ja hermo ompi paska. Palaan aina samaan lähtökohtaan oikeen yläniskan kans > löysä ja pyörii ku vattu vi**ssa. Semmosta. Hienoo, eiks joo? Täytyy kaivaa taas testamentit esiin ja alkaa fiilistellä virsivalintojen kans. Semmoista lopun alkua ja kalman fiilistä alkaa olla ilmassa. Tiktak. 15 kuukautta meni ja joulu on kohta. Mitähän vittua teen, koska toi oli mun ihka oikea dedis? The last one. Sen jälkeen, ku kesällä tapoin hermoston ylirasituksella, se ei ole ollut ok. Aina vähän parempi, mut ei ok, niinku huhtikuussa. Exä sai mitä halus. Yks ihminen on iloinen. Joskin antaisin mitä, ettei se ois tää kyseinen tyyppi. Jooh, nyt Triptylit nassuun ja zzzetaa. Voikaatte muut paremmin! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi pieni Tahdonvoimaa, mistä saat voimaa?
Silti uskon että exäsi ei pääse loppullisesti iloitsemaan sinun monista kurjista hermo-oireistasi.
Ja onko hänellä siihen syytä, sillä meitä kaikkia voi milloin tahansa kohdata vakava onnettomuus tai sairaus, jolloin olemme samalla lähtö viivalla.
Ei tiennyt Nikokaan, ei kukaan ystävistä, läheisistä et hänen kävelynsä Tampereen kadulla tuona iltana olisi viimeinen.
Jos voisimmekin etukäteen kaiken pahan aavistaa, estäisimme sen. Mutta kun emme voi, niin meidän on elettävä nuo kurjatkin ajat ja uudestaan suunnattava katse tulevaisuuteen ja uskottava sen tuovan valoa elämäämme, joka siitä tällä hetkellä puuttuu.
Jaksele Tahdonvoimaa!
Mihin mä tartten voimaa? Kärsimyksen pidentämiseen? No en tod. Ku kaks vuotta on menny, mä lyön hanskat tiskiin luvallisesti ja en ees yritä enää. Positiivisuus loppuu siihen ja voin hyväl omalla tunnol todeta, et kaikkeni tein ja ei auttanut. Jumalauta, et ootan sitä päivää, kun saan vaan olla vittuuntua ja alkaa miettiä, et mitähän saatanaa keksis nyt, ku elämä loppui. Aika näet aika kuluttavaa valehdella itselleen jatkuvasti, et paranee ja toimii sen mukaisesti. Ja silti tiedän totuuden ittekin. Ü
Lähetä kommentti