sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ei kuulu mittään

Tuntuu hyvin laimeelta kirjoittaa omii kuulumisii, ku on saanut lukea lehdistä tätä tamperelaisen nuoren miehen katoamisesta. Mystistä. Kaikkea on esitetty selityksenä ryöstö-taposta itse suunniteltuun mediatemppuun asti. Huh, huh. Totuus on, että kukaan ei nyt tiedä, mikä ON totuus. Täytyy vaan venata ja toivoa, että asia selviää ammattilaisten johdolla. Tragikoomisimmat spekulaatiot lienee Nikon astuminen BB-taloon sunnuntain lähetyksessä. Aika helvetin kaukaa haettu, mutta maailmahan on sairas paikka. Kaikennäköistä majorkusetusta on tehty, mutta miks joku leikkis niin vakavalla asialla, kuin kuolema/katoaminen? Vaikutti niin fiksulta kaverilta tämä mies. Ei käsitä, no ei tarttekaan käsittää. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Voimia kyseisen miehen lähipiirille. Epätietoisuus on todella ahdistavaa, tiedetään.

Omalta epätietoisuusrintamalta:
- lapoja polttaa
- niska on auki, jihaa, mut löysä
- liikaa pitänyt käsiä ylöspäin töitä tehdessä, ku sattuu sternoihin
- vedin vettä nenään desin (join selälläni pullosta) ja se tuntuu nenässä viel 6 h:n jlk > herkkis!

Öitä!

1 kommentti:

Pandora kirjoitti...

Joskus tuntuu, että maailmasta on tullut niin kovin julkinen paikka ja ihmisen yksityisyys saattaa kadota aivan hetkessä.

Pahuutta tapahtuu vain niin järjettömän paljon enemmän kuin esimerkiksi 20-vuotta sitten. Silloin oli hyvin harvinaista, että jollekin sattui pahasti. Kaduilla uskalsi kulkea vaikka missä kunnossa ja oli harvinaista, että jotakin pahaa tapahtui. Kyllä sitäkin sattui, mutta ei usein.

Noita nuoria miehiä on tässä parin vuoden aikana kadonnut niin monia, joskus olen ajatellut, että onko Suomessa joku sarjamurhaaja, joka on erikoistunut nuoriin miehiin. Toivottavasti en ole oikeassa.

Suomikaan ei ole kovin turvallinen paikka enää ja joskus pelottaa, että minäkin olen kasvattamassa kahta nuorta miestä tuonne kaduille kävelemään.

Ehkä olisi parasta jättää lukematta ja kuuntelematta uutisia, todellisuudessa mitä minä niillä teen? En voi vaikuttaa tapahtuneeseen, minulla ei ole mitään annettavaa.

Jos elämä olisi mennyt toisin, ehkä olisin etsimässä juuri tuota nuorukaista koirani kanssa, mutta ei minä makaan kotona ja olen melkoisen hyödytön tämän asian suhteen.