lauantai 18. heinäkuuta 2009

Voi vittu

Ei vittu voi olla totta. Ei saatana. Voi vitun vitun vitun vittu. C0 antoi kunnolla periks ja käänty oikeelle ja koko yläniska romahti. Voi saatana. Tiedättekö, mitä tää tarkoittaa? Niinpä niin. Kaikki treenit seis ja vituksen huippuunsa nousemista. Kai tää tuli siitä kahvinkeittimen putsaamisesta jälkirankaisuna. Ihan yhtäkkiä. Lähdin vessaan, vetelin limeä narua ja niks naks, yliniska olikin supussa, kun tulin takaisin. Se vaan petti. Konkreettisesti.

Siihen jäi huomiset hiustenleikkaukset. Kampaajarendin piti tulla kyniin fleda, mut that's it. Ei saatana. Vedän nää kaks viikkoa fyssariin asti väkisin koukistajia ja treenaan limellä. Oli sit yläniska supussa tai ei. Katotaan kuin käy.

Juttelin tossa äskön toisen ystävän kanssa puhelimessa. Alkoi niin naurattaan, kun oon hehkuttanut vissiin kolmesti sille sitä uutta asuntoa, mut frendi kyseli taas samoi juttuja siitä. No, kuittasin sille takas siitä sit, että kuinka voi olla mahdollista, ettei se oo yhtään kuunnellut mua, kun oon kertonut sille asunnosta niin monesti kaikkea. Sit tulin siihen tulokseen, et aina ku on puhuttu, se on ajanut autoo ja eipä silloin pysty keskittyyn. Eli ihan turhanpäivästä lätinää lämpimiks. No joo, jatkossa täytyy muistaa, että puhuu olennaisia vaan niiden ihmisten kanssa, jotka pystyy keskittyyn juttuihin, eikä tee samaan aikaan tuhatta asiaa. Ei jaksa aina vastailla uusiks samoihin kysymyksiin. ;)

Jaahas, miten täs nyt sit tuhlais seuraavat kaks viikkoa? Ideoita?

Mystisii juttui

Mun huoneen peili oli siirtynyt ylempään naulaan, jotta siihen selkeesti vois kattoo seisaaltaan. Mut kun sen piti olla alemmassa naulassa, että vammainen voi tsiigaa sitä jumppapallolta istualtaan, kun tekee stabbariharjoitteita. Samalla tavalla kahvinporot oli mennyt peltirasiaan, vaikka se on huomattavasti hankalampi käyttää, ku kaataa suoraan paketin suusta. Mulla ku on semmoinen kahvinkeitin, ettei siihen tartte mittaa mitään lusikallisia,vaan siinä on vaaka, joka suhteuttaa porojen määrän vesimäärän mukaan. Hightech.

Kuka lie kotitonttu vähän järkkäillyt mun mestoilla. ;) Hienoja yrityksiä mutta tämmöisissä pikkujutuissa mun inva-aste aina unohdetaan, kun näytän päälle päin mimmiltä, joka todella voi seisoa peilin eessä tai lusikoida teelusikka kerrallaan hitaasti ja rauhallisesti ne porot keittimeen. Totuus on toista!

Tukkeutumasta evoluutiopohdintoihin

Hienoo, 7 viikkoa vanha kahvinkeittimeni meni jumiin. Suodatinkotelon alla oleva tippalukko tukkeutui kerääntyneistä sinne kahvinporoista. MINÄ ne olen sinne vapisevin käsini pudottanut, myönnän. Ei muuta kuin puhdistamaan. Toi painaa kuitenkin 800 grammaa ja koska en saanut jatkojohdosta sitä irti (on ni tiukka) operoin koko homman laite seinässä ja näin ollen ilman juoksevaa vettä. Teki kyllä mieli pistää kädet ja keitin yhtä aikaa altaaseen, mutten sit viittiny kuitenkaan. Aattelin, et kukaan tuskin haluaa perinnöksi paskasta rikkinäistä kahvikojetta, joka on tappanut ihmisen. Sillä ois siistii keitellä kahvia sit vieraille ja kertoo tarinaa, kuin yksi tyttö kuoli puhdistaessaan laitosta. Mutta kahvi on hyvää ja sillain...

Operaatio kesti about 30 minsaa ja vaati aika monta Philipsin nostelua, putsausta, veden läpi valuttamista, pesukertaa, keittokertaa jne. No, nyt huomaa nostelleensa ja seisoneensa. Välittömästi C7 lukossa, korvat huutaa ja suuta ei saa enää auki. Eli sinne nappas sit taas heikoimpiin kohtiin jumituksen. Luojan kiitos ehdin tehdä koukistajat ja limet narut ennen showta. Niin, ja leivät ja puuron, koska ens kerran nousen sängystä sit ylihuomenna ja vois olla muuten suht nälkä. C0:kin siinä nostellessa kääntyi taas oikeelle ja on maailma vinossa. Paha juttu.

Pakko kattoo totuutta silmiin, en jaksa seisoa edes puolta tuntia. En jaksa nostaa 800 g kahvinkeitintä. En pysty kumartuun peseen sitä altaalla. En jaksanut ees nostaa suodatinkoteloa kuivuun kaappiin.
Ja etenkään en jaksa tätä elämäntilannettani. Luotan siihen, että joku päivä, kun kohellan, elämä korjaa maan pinnalta pois fyysisesti heikoimmat ja huonoimmat ja tyhmimmät yksilöt, niinku meikän. Ainoa ongelma on se, että olen äärettömän älykäs tyyppi ja en hirveesti harrasta kaikkea hazardia, mikä taas sotii evoluutioteorian toimintaperiaatetta vastaan. Toisaalta evoluutio on hieno asia ja se on toiminut tuhansia vuosia, miksei se muka enää hoitais hommiaan.

Jaahas, saas maistaa, millasta kahvia tukkeutunut suodatin keitti. Ehkäpä evoluutio toimii niin ovelasti, että tukehdun kahviin jääneisiin porokönttöihin. Ei voi tietää.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Paskakaivo ja Hilman puukengät

Ja mikähän siinä on, että mä oon joku vitun kolehtikuppi, josta kaikki vaa pöllii rahaa ja kukaan ei yritäkään täyttää sitä? Tai siis harvat laittaa sinne jotain rupisee ruplii tai sit jotain vitu ruutupaperisilppuu ja luulee, et mä oon ni dille, etten tajuu sitä. Ymmärtänette vertauskuvani?

Meinaan siis sitä, että liian moni tyyppi, jolla on loppupelissä asiat ihan ok, avautuu mulle sen "kurjasta" elämästä. Siis on onhan se rankkaa, kun näppisten väliin meni pullanmuru, mussukka puklas Sandin silkkipaidan olkaan tai että naapurin Hilma kiikkuu tuolissaan niin vinhasti, että puukengät napisee parkettiin iha vitun häiritsevästi. Sit sivulauseessa kysytään, miten mun vointi. Mä vastaan nykyään noille "perspektiivittömille", että katto täältä, siis blogista. So simple! Ja sääliä tai sen suurempia elämänviisauksia ei moisissa tapauksissa ei ihan heti heru. ;)

Sorry, mul on tänään tämmönen päivä, et haluun ny avautuu kaikesta. Jossei kiinnosta, oisit lopettanut lukemisen ekaan lauseen. Jos nyt kuitenkin sit tänne astikin luit, niin kommentoi ny ihmeessä turhanpäivimpiä murheita, joita oot kuullut päiviteltävän viime aikoina.

No nyt, öitä!

Katkeraa lätinää

Tein kyllä tosi huonon päätöksen, kun muutin asuntoon, jonka ikkunasta näkyy grilli. Ei grillissä ole vikaa, vaan siinä, että ihmiset juhlii näin kesäisin siinä grillillä päivittäin. Nauraa, iloitsee, kertoo hyvii juttuja, jakaa kokemuksia kesän riennoista, suunnittelee tulevaisuuttaan yms. Kivahan sitä on kuunnella täältä himasta ja miettiä, että kumpa mäkin. Mut eipä sit enää kannata mitään turhia toiveita tosiaan luoda, kun aina pettyy. Tulee taas mieleen tää mutsin "tietämys", kuinka oon kunnossa, kun "ruoho vihertää" . Niin, vissiin tarkoitti, et kun ruoho vihertää Saharassa. Noh, parempi vaan hyväksyä osansa, niin on henkisesti paljon helpompaa. Sit jos joskus herääkin vaan terveenä, voi olla positiivisesti yllättynyt.


Tänään pistin elämän risaseks ja menin tohon viereiselle tuuletuspartsille istuskeleen hetkeks vihreiden puiden katveeseen. On ni vitun hienoo, et pystyy nauttiin kesästä ulkona helteellä sen 10 minuuttia. Kyl pistää hymyilyttää, kun sit täs lähipiirissä taas on näitä tyyppei, joiden "kesä ja loma ei ois mitään, jollei ois kunnolla rahaa matkustaa johonki pitään hauskaa ja nauttiin". Tervemenoa vaan sinne Tunisiaan pakettimatkalle tai autolla halki Euroopan. On se hienoo, et kiksit tulee ees jotain. Ja sit neljän viikon päästä takas duuniin polkemaan suuryhtiöiden marsuilleen rakennuttamia järkyttävän kokoisia oravanpyöriä.

Ja vaikka polkisit kuinka vitusti, stressaisit ja polkisit, itkisit ja polkisit, ni liksa on sen 2300 euroo kuussa ja työ sitä samaa jauhamista päivästä toiseen. No, toi ny oli sivuseikka. Pointti oli se, että säälittää ne ihmiset, lähinnä ny noi nuoret virkaintoset kolleegat isois yhtiöis. Siellä ne hakkaa excelii tai naputtaa markkinointisuunnitelmaa sen 12 tuntia päivässä, ja ISO RAHA menee tietty toisten taskuun. Ja sit kun ne sais 4 viikkoa olla lomalla ja nauttia elämästä, niin siihen tarvitaan vähintään se ulkomaanmatka. Ja matkahan siis ei oo mitään muuta ku rautaputkes istumista ja laukun kantamista, vaan olennaista on hakea jännitystä, uusia paikkoja ja tietty jotain extremeä. Täytyy nähä Jenkkilän suurin ostoskeskus, bilettää Madonnan klubilla, harrastaa HC-tandemliitovarjoilua ilman tuulia, kiertää luonnonpuistoja Kilimanjaron huipulla jne.

Ja mitä sit, kun ne on kaikki nähty? Taas tarvitaan lisää, että pystyy "nauttia" elämästä. Nii, ja loput arkipäivät pakerrataan siinä kusisessa oravanpyörässä aamusta iltaan tajuamatta, että ees kääntämällä katseen pois siitä seuraavasta askelmasta vois nähdä jotain huomattavasta vähäpätöisempää, mutta että siitäkin pikkuasiasta voisi kenties nauttia. Taitaa olla suht vieras ajatus nauttia itsestäänselvyyksistä kuten vaikka auringonnoususta, tuulen vireestä tai ihan vaan siitä, että pystyy vaikka kumartuun sitoon kengät nauhat. Ei tommosia osaa ajatella, ennen kuin ne pienet ilot on ainoot ilot, jotka pitää sut hengissä.

No ni, tästä tuli taas tämmöstä vitun turhauttavaa ja katkeraa lätinää, joten luuri pois ja nukkuun. Tyypit, jos te vedätte parhaillaanki rundii siellä pyörivässä metallihässäkässä, niin koittakaa ny jossain vaihees ees vähän raottaa silmälappui ja tsiigailla kaikkee sitä pientä kivaa, mitä maailma on täys. Öitä!

Jeps, jeps

Niinhän siin sit kävi, että yläniskan se pamautti taas jumiin. Sen jälkeen, kun systeemi leikkas kii toukokuussa, yläniska ei ole ollut päivääkään normaali. Parempi kyllä muttei normaali. En tiedä, mitä siellä tapahtuu mut jotain ei niin kivaa. Se vaan alkaa jossain vaiheessa vetää painetta nenään, otsaan ja silmiin. Eniten nenään ja otsaan. Aamulla pystyi tekemään onneks koukistajat ja heiluun limen narun kanssa mut nyt on tosi kurja olo. Eli se normaali.

Turhalta tuntuu, tiesin jo eilen, että täst tulee pitkä kaksiviikkoinen. Hyvä olo ei koskaan pysy, kunnes yläniska saadaan jotenkin auki.mut nähtävästi mä sain sen niin lyttyyn, ettei se enää aukea. Rikoin vissii viimeisetkin rakenteet ylirasittamalla sen.

Onpas kaunis ilma ulkona, mikä tarkoittaa meikälle sitä, että vedetään verhot kiinni, ettei satu valo silmiin. Kattotaas, mitä Burana, Triptyl ja makaus meinais tähän tilanteeseen. Päivän positiivinen havainto (ilman lisäks) on se, että jumppapallon päällä pystyy istumaan mukavammin kuin tuolilla. Mut eipä tosta istumisestakaan mitään iloa ole, kun jokainen hetki pystyssä sattuu päähän.

Se ois muuten 27.7. taas synttärit. 28 vuotta tulis täyteen, joista olen elänyt 26 vuotta. Lahjoja ei kannata ostaa, koska materialla ei ole merkitystä. Nykyisetkin omistamani tavarat on purkamatta pahvilaatikoissa. Mitäs mää niillä tekisin. Jos jotain lahjaa pitää väkisin antaa, niin lyö tilille euroja. Riippuen tulevaisuudesta sillä rahoitetaan joko mun hautajaiset tai ulkomaanmatka. Tilinumero on 108550-1255087. Kiitos!

Iltoi

Tänään on ollut niska auki! Halleluujaa. Ei se pysy, mut onpas ollu kivaa, ku ei ahista. ;) Ei sit kauaa jatku, mut kyl taas antaa toivoa. Ja taas tippuu kuiluun sit joskus... Näin tänää ystävän, jota en ole nähnyt 1,5 vuoteen. Hän visualisti ja ollaan tehty paljon duunia yhdes kauneus/muotialalla. Osasin odottaa hänen kommenttia, että mä oon ihan eri näköine ku ennen. Visualistit huomaa CST:n tuomat muutokset kallonluiden asennossa, kuulemma korkeemmat poskipää ja muutenkin erilaiset kasvot. ;)

Samoin yhtiökumppani kommentoi, että mä olen "suorempi" kuin ennen. Wau! Treenit on tuottanut tulosta, jos kyttyrä on silmällä merkittävästi pienentynyt. Jippijaijee! Ku sen sais viel pysyyn ja rangan kestään.

Ps. Olipas magee ukkonen täällä! Aivan törkeen hieno salamarintama ppainoi tost järven yli.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Uus strategia

Ajattelin koklaa vaihteeks uutta strategiaa. Jokaista ylhäällä oltua puoltatuntista kohti otan saman verran lepoa. Kattotaan, kuin käy! Tänään pidittiin työporukalla palaveri. Niin, juu, tiedän. En ois saanut puhua, kun eilen käsiteltiin kurkkuu yms. mut ei se ny onnistu palaverissa, jossa pitää saada sanottuu mielipiteensä. Miten sen sit tekis,jollei puhumal? Viittomalla vissii tai elekielellä.

No, paltsua meni hyvin ja nyt on sit kiva paine nenässä ja hartiassa, mihin toi kieliluu siis yhtyy. Toivotaan, et lähtee oireet pois levolla. Yritän selvitä täst seuraavast 2,5 viikost kunnialla. ;) Ainaki viel tänää pysty hinkkaan ojentajat ja tekee pullopuhallukset, leukanivelliikkeet ja koukistajat. Kattelaan, mihin tää täst menee. Suuria en odota.

Jaahas, niskavammafoorumikin on alhaalla. Ollu koko päivän vissiin. Aurinkoo tyypeille! Meikä lähtee ny tamppaan matot ja maratonille.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Konsertti

On taas semmonen konsertti korvissa, että oikeeta paikkaa käsiteltiin. :) Oireet menee ekana pahemmaks ja sit ne helpottaa myöhemmin 1-2 pvän viiveellä. Kattotaan riittikö yks kerta korville.

Rikoin heti mun puhumiskieltoa juoruumalla siskon kanssa tunnin. Se oli reppula lyöny päänsä kattoon. Perkele. Ei hyvä. Noussut kyykystä semmoisella matalalla parvella ja naps. :( Noista rokotetaan aina viikkokausia, mut toivon, että Lady in Pinkin retku ei ny pahenis.

Öits

Hyvät munkit

Tosi terveellistä. Rasvaa ja sokeria. Kunnon dieetti.

Saatana

Huomaa, että käsiteltiin tänään kieli-, kurkku- ja poskihermot ja rintalasta, kun sattuu ni vitust puhuminen ja nieleminen. Se o hyvä merkki, et joku tuntuu jossain. Mut iha heti en lähtis ny pitää seminaaria tai tekeen asiakaspuheluita, edes patjalla maaten.

Eikö noi tietyöjampat ikinä hellitä ton asfaltin laittamista mun ikkunan alla. Saatana sentään. Jaahas, nyt kahvia ja pikkumunkkeja. ;) Niin kauan syyään, ku suolisto kestää. Keliakia voi iskee milloin vaan ft:n mukaan...

Huh, huh

Kyl tää tästä. Ihan ku arvasin, leivottiin nyt kallonpohjaa ja C2:sta auki. Kyl mä hyvin kehoni tunnen. ;) Auttoi. Lepo jatkuu. Otettiin mulle kaks aikaa elokuulle ft.:n lomien jälkeen. 3.8. ylimääräisenä potilaana tai 6.8. Kattotaan olon mukaan, mut kuulemma kärvistellä ei pidä. Mitä mää tekisin ilman noiden Penttisten apua? Pyyteetötöntä potilastyötä suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Mistä sitä nykyään saa? Se tunne siitä, että joku todella VÄLITTÄÄ ja HALUAA AUTTAA on ehkä hienointa maailmassa.

Tänään soitin taas taksitarkastaja Parviaiselle. Se aina nauraa mulle, kun vannotan sitä sit kans viemään terveiset pojille asti! Mä oon kuulemma suuressa suosiossa Mansen kuskien keskuudessa, kun annan aina tippii, juttelen mukavii ja kehun niitä. ;)

Oli niin loistavat kuskit nääs tänään, ettei koskaan! Voi luoja. Toinen oli tuttu, toinen uusi. Jälkimmäinen jamppa ajoi rampille pihaan oven eteen ihan tilataksilla, etten joutunut käveleen. Naureskeli tullessaan, että "mää tiedän, et ku siel Suvantokatu 1B:stä noudetaan, niin ajetaan sit varovasti". Vissiin muutkin Penttisten potilaan n taksin vakiokäyttäjiä. :P No, nyt känsä piiloon. Öitä.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Boikotoikaa Pohjolaa

Hei,

Olen irtisanonut autoni (JEE-007, Jaguar S-Type, 2009) liikennevakuutukset sekä Kevytkaskon mutta sain niistä kuitenkin laskun. Mikähän helvetti siellä mättää, että näitä asioita ei koskaan saada hoidettua niinku pitäis. Laskun summa oli 194,32 e ja eräpäivä 6.8.09.

Vakuutus on irtisanottu ja vaihdettu Tapiolaan about kuukausi sitten, joten minä en mitään turhia ala maksella. Kaivakaahan ne sähköpostini esiin arkistoista ja tsekatkaa irtisanomispäivä ja laittakaa uusi oikealla summalla oleva lasku tulemaan. Kiitos. Jos epäselvää, voitte meilata tähän.

Ja palautteena voin sanoa, että teidän kanssa homma ei vaan koskaan toimi. Onneksi minun, perheeni, ystävieni ja myös firmani vakuutukset on hoidettu pois teiltä. Tarkastattehan viel varmuuden vuoksi, etten vaan ole missään mielenhäiriössä unohtanut irtisanoa teiltä kaikkea mahdollista.

Tätä olen pyytänyt nyt 12 kertaa, mutta vielä kerran: Pistäkää myös jokaiseen ruutuun rasti, ettei minulle soiteta enää kertaakaan markkinointipuheluita sieltä eikä Osuuspankista.

Ja kiukutteluni ei kohdistu sinuun yksittäinen virkailija, vaan siihen moraalittomaan ja epäoikeudenmukaiseen linjaan, jota Pohjola yrityksenä kaikilla sektoreilla harrastaa. Mukavaa kesää sinulle, kuka ikinä jouduitkaan vittuiluni kohteeksi. Sorry!

---
Mikä helvetti siinä on, että miljoonakonsernissa ei saa saatana ees laskua oikeella summalla ja oikealta ajalta? Grr. :(

Kirsikkatomaatti ja persekramppi

Enpäs jaksa kirjoitella mittään. Niska on jumppelissa ja hanuri kipee. Hermosto voipi paremmin sentään. Koukistajat pystyy tekeen ja samoin muut harjoitukset. Toi yläniska on aika jännä. Välillä se on ihan normi ja välillä karseessa kunnossa. En tiiä miks, enkä ole kiinnostunut. Mysteriaa ja magiikkaa koko homma. Olkoot.

Vituttaa kuunnella tossa ikkunan takana iltaa istuvaa mimmiporukkaa. Väistämättä tulee mieleen, että sitä voi ittekin olla tossa pitää hauskaa, nauramassa ja tehdään hyvää safkaa, JOSSEI 29.2. Päivää olisi tapahtunut. Mut menneelle ei mitään voi, joten ei siitä sen enempää. Jossen ens kesänä pysty viel grillaan, alkaa päitä pudota.

Tänään oon syönyt kevyehköön ketutukseen pelkkää paskaa. Cocista, munkkeja, keksiä, nakkeja, rasvallista juksaa, Hedelmäaakkoset, suklaata ja jäätelön. Ja kirsikkatomaatteja. Ai että teki hyvää mässäillä. Kahvia päälle viel litra, niin pata tykkää. Tänään tosin oli maha niin kipee paskalla käymisen jälkeen, etten meinannut vessasta pois päästä. Joku ass-kramppi vissiin iski. Ja torstaina ois taas palaveri mun luona.

Perkele sentään. No, tein mää tänäänkin duunia neljä tuntia, pidin koulutukset ja puhelinpaltsut. Hohhoijaa. Ihme, ettei korvat kilahtanut. Eikä hermosto. Ft:n mukaan ne voi hyvin, ja ainoo ongelma on niskan puuttuva tuki. Joo, niin on. Pää pyörii, ku puolukka p--a.

Pandoran tarina

Tästä linkistä löytyy toisen retkahdusvamman saaneen naisen tarina taistelusta niskahelvetin kanssa. Vlitettavan tuttuja ovat oireet. Päivittelen tätä blogia taas kun jaksan, tällä hetkellä ei ole mitään sanottavaa, kun niska suoritti täystyrmäyksen toukokuussa. Siitä lähtien olo ei ollut enää niinkuin aiemmin, vaan ylirasituspiikin takia olen ottanut takapakkia about viime syksyn tasolle. Lukekaa sieltä uudestaan samoja juttuja. Sitä ympyrää lähdin taapertaan uudelleen. Kattotaan, kauan pälli kestää. :)

Linkki niskavammafoorumille toiseen kärsimystarinaan:
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=296

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Ihmetys

Kun sääskiepisodista oli selvitty, aloinkin miettiä nyt tuuli puhaltaa. Yhtäkkiä löi hirveen jumituksen kasvoille. No, pian sen keksin. Kävin vessassa ilman lenkkareita. Nuo rakkaat pirulaiset unohtui, niin tinttas heti kiinni. Sil viisii. Mut on tuomittu siis Linnanjuhliin lenkkareissa. Cool.

Voihan sääski sentään

Ikkunasta tuli siipiväliltään 10-senttinen säästi sisään. Arvannette, mitä kävi, kun yritin sitä pyydystää. Jouduin kurkottelemaan yläniskalla ylöspäin, koska se viipotti meneen katon rajassa. Mä pelkään sääskiä ihan hulluna ja siksi ainoa mielessä pyörinyt ajatus oli vaan sen eliminointi. Tiesin tasan tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan niskalle, mutta en vaan pystynyt oleen tässä huoneessa, ku tiesin sääsken lentelevän vapaana. Lopputulos: höntti olo päässä ja kämppis tuli tappaan sääsken, kun en itte onnistunut. Kylläpäs huimaakin nyt oikein kunnolla ton shown takia.